kuva: Matematiikan opettajat Sari Hautala ja Annika Kinnunen ovat odottaneet uuden monitoimitalon valmistumista monen vuoden ajan. – Olemme varmoja siitä, että oppilaat viihtyvät opettajien ohella näissä uusissa tiloissa, naiset toteavat.

 – Uskon, että oppilailla on aivan eri fiilis opiskella uusissa tiloissa kuin tuolla parakkiyhteisössä, matemaattisten aineiden lehtori Sari Hautala iloitsee.

Launeen monitoimitalo Lähteen uusissa luma-tiloissa opettajat tekevät työtä yhdessä.
 – Meillä ei ole enää niin sanotusti omia oppilaita vaan lähin aikuinen on velvollinen auttamaan oppilasta.

Hautala on tyytyväinen, että hän pääsee itsekin oppimaan uusia asioita uudessa työympäristössä.
 – Nämä tilat mahdollistavat paljon ja siksi uskon, että tehostettua tukea tarvitsevat oppilaat ja myös lahjakkaammat yksilöt saavat aiempaa täsmällisempää opetusta. Tilojen puolesta meillä on paljon uusia mahdollisuuksia, joita opettelemme nyt käyttämään.

Monitoimitalossa on samat laboratoriovälineet kuin parakkikylässä. Uudet sähköiset mittauslaitteet on jo hankittu, mutta niitä vielä odotellaan.
 – Olemme jo ehtineet fiilistelemään muutaman päivän uusissa tiloissa. Minä olen aivan liekeissä ja uskon, että myös oppilaat viihtyvät täällä. Parakit ovat meidän osaltamme nyt taakse jäänyttä elämää.

 – Testaamme seuraavat kaksi viikkoa, miten tilat toimivat. Hyvä juttu, että tällainen yllätysmahdollisuus toteutui lukuvuoden pääteeksi.

”Ihana nähdä taas oppilaita”

 – Olen ollut mukana neljä vuotta tässä monitoimitalon rakennus- ja suunnitteluprojektissa. Nyt on mahtava päästä testaamaan uusia tiloja käytännössä, luma-solun vastaava opettaja kertoo.

Kinnunen siirtyi Salinkallion koulusta Launeelle kolme vuotta sitten ja myös hänelle parakkielämä tuli tutuksi.
 – Nyt on sanoin kuvaamattoman iloinen fiilis, kun kaikki on valmista. Olemme miettineet ja pohtineet kollegojen kanssa paljon, miten opetus toimii täällä joustavasti ja vaivattomasti.

Teknologiasta jo ammattinsa puolesta kiinnostunut lehtori esittelee ylpeänä, kuinka uusissa opetustiloissa on liiketunnistimilla varustettu valaistus.
 – On ihana nähdä taas oppilaita. He ovat olleet jo niin pitkään pois koulusta. Tutustumme uusiin tiloihin rauhassa ja opimme täällä Launeen monitoimitalo Lähteessä joka päivä uusia asioita loppukevään ajan.

Rehtori Esko Taipale: ”Mahdottomasta tuli mahdollinen”

Launeen monitoimitalo Lähteen piti avautua alkuperäisen suunnitelman mukaan elokuussa, mutta ensimmäiset oppilaat pääsivät uuteen kouluun jo torstaina 14.5.
 – Koronapandemian vuoksi opetustiloissa pitää olla nyt väljempää ja sen vuoksi tämä tuli mahdolliseksi, rehtori Taipale sanoo.

Torstaina monitoimitalossa opiskelunsa aloitti 400 etelälahtelaista peruskoululaista.
 – Noin 50 oppilasta jäi opiskelemaan kotiin kahden viikon ajaksi.

Rehtori on erittäin iloinen siitä, että ysiluokkalaiset pääsivät kahdeksi viikoksi uuteen monitoimitaloon.
 – He ovat kuitenkin joutuneet eniten kärsimään tässä asiassa.

Launeen monitoimitalo Lähteen pihatyöt olisivat valmistuneet ajoissa ilman alkuviikon lumisateita.
 – Ne valmistuvat kuitenkin vielä tämän viikon aikana.

Monitoimitalon vastaanottotarkastus oli 12.5. ja silloin viranomaiset antoivat silloin luvan ottaa uudisrakennuksen käyttöön.
 – Olemme joutuneet tekemään paljon ylimääräistä työtä, että peruskoululaiset pääsevät opiskelemaan uuteen monitoimitaloon. Nyt on hieman tyhjä olo, mutta mahdottomasta on tullut nyt mahdollinen.

Petri Görman

kuva: Rehtori Matti Tuovinen kertoo, että Sylvia-kouluun on mahdollista päästä vielä oppilaaksi tulevalle syyslukukaudelle.

Steinerpedagoginen Sylvia-koulu on erityiskoulu peruskouluikäisille lapsille Etelä-Lahdessa Renkomäessä. Sen oppilasmäärät ovat olleet hienoisessa kasvussa jo muutaman vuoden ajan.

Tällä hetkellä Sylvia-koulussa on kirjoilla 46 peruskoululaista.
 – Oppimisympäristö Sylvia-kodin alueella on optimaalinen erityisoppilaalle. Tämä on kaunis ja turvallinen alue, jossa he voivat opiskella. Suojaisa ympäristö luo turvaa ja tukea erityistä tukea tarvitsevalle koululaiselle, rehtori Matti Tuovinen kertoo.

Sylvia-kodin erityiskoulussa opiskellaan samoja oppiaineita kuin suomalaisessa peruskoulussa.
 – Jokaiselle kehitysvammaiselle koululaisen opetus toteutetaan yksilöllisen opetussuunnitelman mukaisesti. Koulumme oppilaaksi pääse sellainen lapsi, jolla on olemassa erityisen tuen päätös.

Opetusta toteutetaan Sylvia-koulussa steneirpedagogisten lähtökohtien mukaisesti.
 – Se on jo arvo sinänsä.  Myös maaseutumainen kaupunkiympäristö luo oman lisänsä opetukseen.

Aamu- ja iltapäivähoito samassa paikassa

Sylvia-kodin alueella erityisoppilaiden on mahdollista saada arkipäivisin aamu- ja iltapäivähoitoa.
 – Opetuksen lisäksi kehitysvammaisen lapsen on myös mahdollista saada terapiapalveluja ennen tai jälkeen koulupäivän.

Rehtorin mukaan oppilasmäärät ovat kasvaneet tyytyväisten vanhempien myötä, jotka ovat viestineet asiasta omissa yhteisöissään.
 – Osa vanhemmista on etsinyt lapsilleen pientä erityiskoulua ja toisille merkittävä asia on taas ollut steinerpedagogiikka.

Sylvia-koulun kolme tukirankaa ovat taidollinen, taiteellinen ja tiedollinen opetus.
 – Näiden tukirankojen varaa rakennetaan koko kouluviikko.

Rehtorin mukaan näytelmät ja musiikkiesitykset ovat tärkeitä Sylvia-koulun arjessa.
 – Kouluviikko alkaa viikonaloituksella joka maanantai. Tässä tilaisuudessa kerrotaan yhteisön jäsenille viikko-ohjelma ja muistetaan muun muassa muassa syntymäpäiväsankareita.

Petri Görman

Kuva: Omalähiö jättää koronaepidemian vuoksi ensimmäistä kertaa numeroita väliin koko 42 -vuotisen historiansa aikana. Kuvassa päätoimittaja Petri Salomaa ja Omalähiön perustaja Marja Salomaa

Koronapandemia kurittaa nyt kovalla tavalla ihmiskuntaa ympäri maailman. Näin myös Suomessa. Hallituksen asettamat rajoitukset ovat rajuja, mutta erittäin tarpeellisia, jotta tästä selvitään mahdollisimman vähäisillä vaurioilla. Tärkeintä on tietenkin pelastaa mahdollisimman monen ihmisen henki, mutta myös taloudellinen kriisi on jo odottamassa tuossa ihan nurkan takana.

Koronaepidemian vaikutukset ulottuvat myös Omalähiön toimitukseen. Koska lehtemme rahoitus on sata prosenttisesti ilmoitusmyynnin varassa, olemme tällä hetkellä kovin haavoittuvassa asemassa. Monet lehdessämme mainostavat yrittäjät ovat juuri niitä pienyrittäjiä, joita koronasta johtuva talouskriisi pahiten koettelee, mikä taas meillä lehdessä tulee näkymään vääjäämättä kassavajeena. Meillä ei ole taustalla tukena isoa konsernia, josta voisimme ammentaa varoja toimintaamme näin kriisiaikana, joten joitain rajujakin toimia Omalähiön pitämiseksi elossa on nyt tehtävä.

Tämän vuoksi olemme päättäneet säästöjen saamiseksi ajaa taustayhtiömme Salomaan Kirjapaino Oy:n julkaisu- ja kustannustoiminnan osittain alas toistaiseksi, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Omalähiö ilmestyy näin poikkeusoloissa harvemmin eli vain kerran kuussa. Seuraavan lehden ilmestymispäiväksi on päätetty perjantai 15.5. Kesäkuun numeron ilmestymispäivän päätämme myöhemmin, sillä tilanteet ja olosuhteet vaihtuvat päivittäin nopeastikin.

Toivomme, että viimeistään elokuussa pääsemme takaisin normaaliin kerran-viikossa julkaisurytmiin. Toki paluu normaaliin julkaisurytmiin on mahdollista jo aikaisemminkin, jos käy niin hyvin, että hallituksen asettamat tiukat rajoitukset voitaisiin purkaa jo toukokuun jälkeen.

Terveyttä ja voimia kaikille tasapuolisesti näinä kovina aikoina!

Petri Salomaa
Päätoimittaja,
toimitusjohtaja

kuva: Ylikonstaapeli Ari Pinomäki kertoo, että Sahamäen liittymä kolmostiellä ja Levannon liittymä nelostiellä ovat liikenteellisesti haastavimpia ja vilkkaimpia kohtia Uudenmaan sulun yhteydessä.

Ylikonstaapeli Ari Pinomäki Hämeen poliisista on ollut työtehtävissä kolmostien ja Tie 143:n liittymässä Hyvinkäällä viikon ajan. Kokenut poliisimies kertoo, että viikkoon on mahtunut vain yksi vapaapäivä, mutta kriisitilanteen vuoksi poliisin tulee olla esimerkillinen ja joustaa.
 – Saimme käskyn viime perjantaina klo 12, että sulkupiste on muodostettava mahdollisimman nopeasti vilkkaasti liikennöidyn kolmostien varteen Hyvinkäälle. Operaatio käynnistyi heti ja sulkupiste oli muutamassa tunnissa valmis.

Ylikonstaapeli lainaa poliisiylijohtajaa ja muistuttaa, että tämä on tavallaan iso ratsia, mutta vain pidempikestoisempi.
 – En minä pidä tätä operaationa erikoisena, mutta yksittäisenä ihmisenä tämä on myös minulle erikoinen tilanne.

Pitkän työkokemuksen perusteella Pinomäki tiesi, että kriisitilanteen vuoksi hän joutuu tekemään pitkiä työpäiviä.
 – Olemme harjoitelleet yksikössämme tällaisia tilanteita muun muassa suurien EU-kokousten sekä valtiovierailujen yhteydessä. Siksi tämän operaation käynnistäminen sujui ammatillisesti erinomaisesti.

Ylikonstaapeli myöntää, että myös hänestä tuntuu hieman oudolta, kun Suomi jaetaan kahtia.
 – Se on hieman erikoinen tilanne myös meille, että keskellä valtakuntaa on yksi uusi sisäraja. Edellisen kriisitilanteen yhteydessä 70 vuotta sitten vihollinen oli fyysinen, mutta nyt kysymyksessä on abstrakti virus, jonka käyttäytymismekanismia ei kukaan tunne.

Viranomaisyhteistyö on toiminut

 – Tämä kriisi on monimutkainen ja sen vuoksi on ollut hyvä havaita, kuinka ihmiset puhaltavat yhteen hiileen. Myös suomalaiset poliitikot ovat olleet esimerkillisiä ja vedonneet kansalaisiin useaan kertaan.

Poliisin niukoista resursseista huolimatta operaatio perustaminen sujui nopeasti, eikä tilannekuvassa ole ollut mitään uhkaavaa viikon aikana.  – Suomalaiset poliisi on koulutettu hyvin hallitsemaan joukkoja myös tällaisissa hieman ikävimmissä tilanteissa.

Ylikonstaapeli Pinomäki haluaa korostaa, että poliisi tekee myös yhteistyötä rajavartiolaitoksen sekä puolustusvoimien kanssa.
 – Tämä on ollut suomalaisten viranomaisten yhteistyökyvyn testi ja yhteistyö on toiminut hyvin. Siitä täytyy meidän jokaisen olla kiitollinen. Tätä työtä on kuitenkin tehty taustalla vuosia, tosin pienemmässä mittakaavassa.

Ylikonstaapeli Pinomäki kiittää suomalaisia siitä, että kriisitilanne on otettu vakavasti.
– Lähes kaikki puhuvat sulkupisteellä totta ja sen näkee jo ihmisten silmistä. Vain muutama ihminen on kritisoinut asiaa ja kertonut tämän olevan vain kiusaamista.
 – Muutamalle sulkupisteelle poliiseille on jopa tuotu välipalaa.

Petri Görman

kuva: Vuoden päijäthämäläisen luokanopettajan Tytti Heikkisen mukaan useissa perusopetuksen  yksiköissä Lahdessa tehdään upeita juttuja, mutta ne pitäisi saada laajempaan tietoisuuteen.

Lahtelainen Tytti Heikkinen valittiin vuoden päijäthämäläiseksi luokanopettajaksi maaliskuun alussa. Tarmokas ja työyhteisön rakastama luokanopettaja on tehnyt työtä lasten parissa jo 19 vuotta.
– Ajattelen, että opiskelen oppilaideni kanssa yhdessä elämää, kuitenkin aikuisen näkökulmasta. Sen lisäksi innostun aina uusista asioista, vuoden päijäthämäläinen luokanopettaja Tytti Heikkinen kertoo.

Monitoimitalo Onnissa Liipolassa työskentelevän Heikkisen mukaan opettajan on osattava luoda lämminhenkinen sekä opiskelumyönteinen ilmapiiri luokkaan.
 – Sillä tavalla saan oppilaisiin hyvän yhteyden ja pystyn aikuisena motivoimaan heitä opiskeluun.

Palkittu luokanopettaja uskoo, että palkinnon yksi peruste on ollut se, kuinka hän onnistuu luomaan hyvän tekemisen meiningin siihen oppimisympäristöön, missä hän aina opettaa.
 – Silloin, kun näen hyviä asioita työympäristössä laaja-alaisemminkin kuin luokassa, niin totean sen yleensä kaikille ääneen. Positiivinen palaute on tärkeää sekä työkaverille että oppilaalle. Myönteinen ilmapiiri vie aina aikuisia sekä lapsia elämässä eteenpäin.

Huumori on voimavara

Heikkinen kertoo, että hän on ihminen, jolla on jatkuvasti tuntosarvet koholla ja sen vuoksi hän aistii herkästi erilaisia asioita.
 – Minuun vaikuttaa paljon se, millaisella mielellä toiset ihmiset ovat ympärilläni. En jaksa sellaista meininkiä, jos ympärillä valitetaan koko ajan ja yhteisössä on tunkkainen ilmapiiri.

Huumori auttaa paljon opetustyössä, mutta sen kanssa pitää olla varovainen.
 – Se auttaa monissa eri tilanteissa. Jos joku loukkaantuu huumorintajuni vuoksi, niin kyllä minulla on silloin pokkaa sanoa, että ei ollut tarkoitus loukata tällä asialla.

Heikkinen ei koskaan kohdista huumoria kansakulkijoihin vaan kohdistaa sen lähinnä itseensä.
 – Kun osaa nauraa itselleen, niin silloin pärjää myös elämässään eteenpäin.

Kasvuprosessin tukeminen on tärkeää

 – Pandemian aiheuttama kriisitilanne on asettanut opetustyöhön uusia haasteita, mutta jokaisessa suomalaisessa koulussa opettajat ovat tukeneet toisiaan ja se on ollut parasta tässä työssä.

Kriisitilanteesta voi oppia Heikkisen mukaan paljon.
– Se pakollinen digiloikka otettiin nyt ja uskon, että tulevaisuudessa tieto- ja viestintätekniset taidot korostuvat opetuksessa yhä enemmän.

Liipolan Onni on pieni perusopetuksen yksikkö, jossa opiskelee alle 200 alakoululaista.
 – Meillä on upea työn tekemisen meininki Onnissa. Otamme oppilaamme vastaan sellaisina kuin he ovat ja arvostamme heitä. Aikuisen on tärkeintä tukea lasta hänen pitkäjänteisessä kasvupro-sessissaan.

Heikkisen mukaan Lahden kaupungin perusopetuksen organisaatiossa on kymmeniä innovoivia opettajia töissä.
 – Meidän kaikkien on tärkeintä kehitellä normiarkeen uusia ratkaisuja, jotta opettajan työ ei kuormittuisi liikaa.

Petri Görman

kuva: – En jätä järjestyksenvalvojan työtä haikeana. Palautin keltaisen liivin naulaan ja ajoin rauhallisesti autolla kotiin. Se on siinä, Osmo Ruhanen sanoo.

Pelicans pelasi torstaina kauden viimeisen kotiottelun ja samalla päättyi Osmo ”Osku” Ruhasen 35 vuotta kestänyt työ järjestyksenvalvojana Lahden Isku Areenalla. Ensi vuonna Pelicansin päätyovi saa uuden luukkuvahdin.

 – Meitä on ollut iso joukko saman ikäpolven miehiä järjestyksenvalvojina jäähallilla. Ehkä meillä on koko elämän ajan säilynyt eräänlainen kipinä urheiluun.

Nykyisessä tehtävässä Pelicansin päätyovella Ruhanen on ollut vuosituhannenvaihteesta lähtien.

 – Neljän vuosikymmenen aikana jäähallit ovat muuttuneet paljon. Pelitapahtumasta on nykyään mahdollisuus saada enemmän irti, kun jäähallit ovat muuttuneet viihtyisämmiksi. Vielä 1980 -luvulla jäähallit olivat kolkkoja sekä kylmiä paikkoja varsinkin kovien talvipakkasten aikana.

Järjestyksenvalvoja Ruhanen on saanut kokea paljon erilaisia elämyksiä Pelicansin jääkiekkojoukkuetta seuratessaan.

 – Yksi ikimuistoisimmista kausista päättyi hopeamitaleihin keväällä 2012. Valmentaja Kai Suikkanen sai siitä porukasta kaiken irti ja se joukkue pelasi yhtenäisesti koko kauden.

Myös Pelicansin liigakauden 2018-19 peli-ilme oli Ruhasen mukaan loistava.

 – Koko runkosarja ajan joukkue pelasi rohkeasti ja yleisö nautti kotiotteluista. Jatkopeleissä joukkueen otteissa näkyi ylivarovaisuus ja sen vuoksi kausi päättyi liian aikaisin.

Ruhanen odotti, että Pelicans taistelee mitaleista tämän kauden päätteeksi.

 – Kyllä tämän kauden taaperrus hieman harmittaa urheilumiestä. Olisihan se ollut hienoa lopettaa tämä järjestyksenvalvojan ura siihen, että oma joukkue saa mitalin. Olen saanut elää Pelicansin kanssa sekä ilon että surun hetket. Nämä kaikki tunteet kuuluvat elämään!

Katsomot ovat rauhallisia

 – Torstain Pelicans-Saipa-ottelun jälkeen siirryn katsomon puolelle. En ole voinut vuosikymmeniin juoda yhtään olutta jääkiekkopelissä, mutta ensi kauden avausottelussa aion maistaa yhden huurteisen varmasti.

Lahden Isku Areenalla ei ole juurikaan ollut järjestyshäiriöitä ja muutenkin meininki kiekkokatsomossa on Ruhasen mielestä rauhallista.

 – Toivottavasti joku tunnistaa minut ilman järjestysmiehen liiviä jäähallilla tulevaisuudessa ja tulee tarinoimaan.

Pelicansin päätyovella voi Ruhasen mukaan aistia sen, koska kotijoukkueen tahtotila on kunnossa.

 – Kyllä sen näkee, koska joukkue haluaa voittaa.

Yksi pinttynyt tapa järjestyksenvalvoja Ruhaselle muotoutui neljän vuosikymmenen aikana jääkiekkohommissa.

 – Kun pelipäivät julkaistiin, niin ne merkittiin aina ensimmäisenä kalenteriin. Sen jälkeen suunniteltiin, että millä tavalla muu jäljellä oleva vapaa-aika vietetään.

Muutama persoona jäänyt elävästi mieleen

 – Päävalmentaja Kari Eloranta kohtasi jäähallilla aina jokaisen ihmisen aidosti. Hän on fiksu ja rehellinen suomalainen mies.

Urheilumies Ruhanen on seurannut ilolla myös Juha-Matti Aaltosen paluuta Lahteen.

 – Hän on saapunut kahdesti Lahteen uransa käännekohdassa ja onnistunut molemmilla kerroilla kääntämään sen nousuun. Ehkä Lahdessa hänelle on löydetty aina oikeanlainen rooli joukkueesta.

Jääkiekkoilijoista järjestyksenvalvojan mieleen ovat jääneet myös lahtelaiset Marko Jantunen ja Jesse Saarinen.

 – Jantunen pelasi hienosti aina koko joukkueen puolesta. Muistan myös sen hetken, kun Jesse Saarinen veti 16-vuotiaana ensimmäistä kertaa Pelicansin pelipaidan ylleen. Viime vuonna hän oli jo joukkueen vanhimpia pelaajia. Siitä huomasi itsekin, kuinka aika on kulunut nopeasti.

Petri Görman

kuva: Eversti ja Tornan tytöt -näytelmässä on 50 erilaista roolia. Näytelmä toteutetaan yhteistyössä Lahden Sotilaiskotiyhdistyksen, Lotta -museon ja Päijät-Hämeen Rauhaturvaajayhdistyksen kanssa.
– Sotilaskoti on tarkoitus vuodelta lavastaa vuoden 1944 tyyliseksi. Haluamme tarjota ihmisille elämysmatka vuoteen 1944. Siksi tarjoamme väliajalla heille kahvin korviketta ja rinkeleitä.

Eversti ja Tornan tyttäret on Ainonpuiston teatterin Lahti-trilogian toinen ensi-ilta heinäkuussa. Näytelmä esitetään Lahden sotilaskodissa sisätiloissa.
– Näytelmä kertoo syksyn 1944 tapahtumista Hennalassa. Suomalaisilla oli epätietoinen olo tulevaisuudestaan jatkosodan päättyessä.

Suomen ja Neuvostoliiton ylin poliittinen johto sopivat tiukoista rauhanehdoista heti sodan päätyttyä, vaikka Pariisin rauhansopimus allekirjoitettiin vasta vuonna 1947.
– Suomessa tapahtui yhden syksyn aikana paljon historiallisesti merkittäviä asioita, joista on hyvä tehdä näytelmä autenttiseen ympäristöön. Valvontakomissio saapui Suomeen. Pohjois-Suomessa alkoi Lapin sota ja Mannerheim valittiin presidentiksi.

Tästä dramaattisesta ajanjaksosta eli syksystä 1944 Ainonpuiston teatterin käsikirjoittaja ja ohjaaja Timo Taulo haluaa kertoa ihmisille ensi kesänä.
– Pääosassa ovat Hennalan varuskunnan väki, upseerien perheet, lotat, Vihreät sisaret ja naapuriin Tornatorin alueelle muuttaneet karjalalaisevakot.

Uuden sukupolven näyttelijät lähtevät tutkimusmatkalle vuoteen 1944 ja yrittävät asemoida itseänsä samalla tähän aikakauteen.
– Nykyihmisen on vaikea ajatella, millaista elämä oli heti jatkosodan jälkeisessä Suomessa. Useat meistä ei edes tiedä, kuinka isoja asioita suomalaiset joutuivat kokemaan yhden kuukauden aikana syyskuussa 1944.

Aseita kätkettiin myös Hennalassa

Käsikirjoittaja Taulon mukaan Jatkosodan jälkeen organisoitua asekätkentää ei ole Lahden tapahtumien osalta käsitelty julkisuudessa kuin vähän.
– Asekätkentä oli merkittävä yhteiskunnallinen projekti sodan jälkeen ja se ulottui myös Hennalaan

Paikalliset ihmiset toteuttivat yhdessä upseerien kanssa päämajan toimeenpanokäskyn.
– Hennalassa asui valtakunnallisesti merkittäviä henkilöitä, kuten eversti Valo Nihtilä, jonka johdolla ”aseiden hajasijoitus” käynnistettiin Hennalassa ja eri maakunnissa.

Hennalassa asekätkentää johti majuri Antero Aakkula.
– Hän joutui pakenemaan sodan jälkeen Yhdysvaltoihin. Aakkula ehti tehdä siellä vielä uuden sotilasuran.

– Molemmille miehille on varattu roolit ensi kesän historiallisesta näytelmästä.

Myös karjalaisevakot ovat mukana näytelmässä

– Karjalasta paenneet evakot ovat myös mukana näytelmän tarinassa. Kahdelle Viipurin rintamasotilaskodista Tornatorin alueelle saapuneelle sotilaskotisisarelle on kirjoitettu roolit näytelmään.

Hennalan kasarmialue oli suljettu yhteisö sodan jälkeen, mutta lähialueen lapsilla ja perheillä oli paljon yhteistoimintaa.
– Tornatorin alueella toimi 1940 -luvulla aktiivinen näytelmäkerho. Eversti ja Tornan tytöt -näytelmään on kirjoitettu yksi tämän harrastuspiirin kohtaus 1940 -luvulta.

Näytelmä haluaa kertoa myös karjalaisten kohtaloista, jotka pakenivat rintamalta evakkoina Lahteen.
– Myös Hennalan, Milkin ja Tornatorin historia tulee tutuksi näytelmän kautta. Haluamme kertoa ihmisten epävarmuudesta, peloista ja ristiriidoista, joita jokainen lahtelainen koki sodan päätyttyä. Yleisesti uskotaan, että sodan päättyessä ihmisillä oli hyvät fiilikset, mutta suomalaiset elivät pitkään epäluuloisessa mielentilassa itänaapuriaan kohtaan syksyllä 1944.

”Näitä tarinoita ei löydy koulukirjoista”

Käsikirjoittaja Timo Taulo kertoo, että sukeltaminen lähihistoriaan on antanut paljon uusia kokemuksia tutkijalle ja on myös syventänyt henkilökohtaisia näkemyksiä menneistä vuosikymmenistä.
– Aikakauden henki kumpuaa aikalaismuistelmista ja tarinoista, joita seniorit ovat minulle kertoneet. Näitä tarinoita et löydä koulukirjoista.

Ainonpuiston teatteri on tuottanut paljon kaupunginosatarinoita Lahdesta vuosien varrella ja Hennala saa nyt vuoron olla keskiössä.
– Lahtelaiset tuntevat sisällissodan aikaiset tarinat jo varsin hyvin, mutta jatkosodan jälkeinen aika on monelle lahtelaiselle tuntematon aikakausi.

Petri Görman