kuva: Tuulensuojassa päihdeongelmaisia lahtelaisia auttavat Tanja Hagert, Sari Launne, Antti Lahti ja Jorma Mäkelä.

Päiväkeskus Tuulensuoja on Lahden Sininauha ry:n hallinnoima kolmevuotinen hanke. Se tekee yhteistyötä Päijät-Soten kanssa.
– Etsimme toimipaikkaa varsin pitkään. Yksi paikka olisi ollut keskustan alueella, mutta se oli toisessa kerroksessa. Tällaisen matalan kynnyksen toimintaan suunnatun paikan pitää olla aina katutasossa, Sininauha ry:n toiminnanjohtaja Jorma Mäkelä sanoo.

Lahtelaisille päihdeongelmaisille suunnattu päiväkeskus Tuulensuoja avasi ovensa Launeenkadulla entisen terveysaseman tiloissa toukokuussa.
– Olen henkilökohtaisesti yllättynyt, kuinka paljon olemme tavoittaneet paikallisia päihdeongelmaisia jo muutaman viikon aikana.

Toiminnanjohtaja muistuttaa, että vastaavanlaista toimintaa ei ole aiemmin järjestetty päihdeongelmaisille ihmisille Lahdessa.
– Tähän mennessä emme ole saaneet lähialueen asukkailta negatiivista palautetta. Järjestimme myös keskustelutilaisuuden uudesta päivätoimintayksiköstä viikko sitten ja siihen osallistui 30 lähialueen asukasta.

Mäkelän mukaan toiminnalle oli olemassa suuri paikallinen tarve.
– Sen vuoksi onnistuimme saamaan hankkeelle myös kolmen vuoden rahoituksen.

Päihdeongelmien syitä ei erotella

– Olemme jalkautuneet keskusta-alueelle jo ennen kuin avasimme tämän yksiön. Meillä on siellä paljon potentiaalista asiakaskuntaa, hanketyöntekijä Antti Lahtinen kertoo.

Tuulensuoja-hankkeen työntekijät ovat vierailleet paikoissa, joissa heidän asiakasryhmänsä viettävät aikaa.
– Usein poliisi ja vartijat ohjaavat heitä pois näistä paikoista toisaalle. Kerroimme heille, että heille suunnattu paikka aukeaa ja kaikki ovat sinne tervetulleita.

Muutaman viikon aikana päihdeongelmaiset ovat olleet pois keskusta-alueen häiriötilanteista pois jo muutaman sadan tunnin ajan.
-Hanke on tarkoitettu päihdeongelmaisille, mutta kaikilla ei ole välttämättä päihdeongelmaa vaan elämänhallinta on hukassa. Asunnottomuus ja päihteet yhdessä ovat olleet kuitenkin usein vaikuttamassa, että tilanne on pahentunut.

Kaksi päihdeyksikköä toimii lähekkäin

Päihde- ja mielenterveystyöhön erikoistunut lähihoitaja Sari Launne on työskennellyt pitkään päihdeongelmaisten kanssa.
– On hyvä, että Launeella on kaksi päihdetyön yksikköä. Apilakadulta on helppo tulla meidän järjestämään päivätoimintaan, koska sieltä on lähdettävä pois jo kello 10 aamulla.

Tuulensuojassa voi syödä aamupalaa ja siellä on myös naisille sekä miehille erilliset lepohuoneet.
– Jokaisella on myös mahdollisuus käydä täällä suihkussa.

Hanketyöntekijät auttavat päihdeongelmaisia useissa elämänhallintaan liittyvissä perusasioissa.
– Otamme yhteyttä heidän kanssaan muun muassa sosiaalitoimistoon ja työvoimatoimistoon. Myös usealla heistä on perussairauksia, joita on hoidettava terveyskeskuksissa. Emme tyrkytä apua, jos ihminen ei halua ottaa sitä vastaan.

Kokenut päihdetyön ammattilainen muistuttaa, että Tuulensuojasta ei heitetä ketään ulos.
– Osattomuus on lisääntynyt paljon ja myös korona on lisännyt sitä. Sen vuoksi olen iloinen, että saimme tällaisen päihdeongelmaisille suunnatun päivätoimintayksikön Lahteen. Haluamme auttaa ihmisiä ja ratkoa heidän kanssaan yhdessä vaikeita ongelmatilanteita.

Kokemusasiantuntija tuntee tilanteet

Kokemusasiantuntija ja työkokeilija Tanja Hagert kertoo, että hän tuntee paikallisen päihdemaailman ja tietää, millä periaatteilla siellä toimitaan.
– Tuulensuoja on ehdottomasti hyvä paikka paikallisille päihdeongelmaisille ihmisille. Tämä ei kuitenkaan ole mikään hoitava yksikkö.

Kokemusasiantuntija Hagert muistuttaa, että päihdeongelmaisten keskuudessa on paljon hoitovastaisia ihmisiä.
– Täällä ihmiset saavat olla ja apua myös annetaan, jos sen haluaa ottaa vastaan.

Elämänhallinnan kanssa kamppailevat ihmiset eivät välttämättä tiedä, millaista apua voi saada.
– Oma kokemus auttaa minua tässä työssä. Täällä käy asunnottomia, mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä ja päihdeongelmaisia.

Hagert sanoo suoraan, että Suomessa on helppo syrjäytyä ja pudota tukiverkoston ulkopuolelle.
– Lahdessa käydään niin sanotusti hitailla näissä auttamisasioissa. Se on myös hyvä muistaa, että kuka tahansa voi kompastua päihteisiin.

Petri Görman

VOITA LIPUT RYKMENTINPUISTOROCKIIN!!

Laita meille viesti sähköpostiin omalahio@omalahio.fi, jossa kerrot kuka Rykmentinpuistorockin monista esiintyjistä on juuri sinun suosikkisi.
Laita mukaan nimesi ja yhteystietosi.
Kaikkien vastanneiden kesken arvomme kolme kappaletta 2 päivän vapaalippuja Rykmentinpuistorockiin

Vastausaika päättyy keskiviikkona 15.6. klo 14.00
Voittajille ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti.

Tuusula saa oman kesäfestivaalinsa, kun United Festivals Oy tuo uuden festivaalitapahtuman Tuusulan Rykmentinpuistoon perjantaina ja lauantaina 17.-18.6. Festivaaleilla nähdään useita Suomen eturivin artisteja ja lisäksi ulkomaisia esiintyjiä.

Rykmentinpuistorock tarjoaa hyvät puitteet festivaalitapahtumalle

Rykmentinpuistorock tulee rakentumaan Tuusulan Rykmentinpuiston tyylikkäisiin maisemiin, jonne yleisön on mukava tulla viettämään hienoa kesäpäivää.

– Tutkimme pari vuotta sitten pääkaupunkiseudun aluetta ja huomasimme Tuusulan ja Rykmentinpuiston olevan keskeisellä sijainnilla “ruuhka-Suomea”. Alueen läheisyydessä on paljon asukkaita ja monia hienoja yrityksiä, jotka ovat kesäistä festivaalitapahtumaa vailla. Rakennamme alueelle aikuisten vaatimustasoa vastaavat tyylikkäät puitteet, joissa on luontevaa pitää hauskaa hyvien ystävien tai firmojen sidosryhmien kanssa. Tulemme panostamaan erityisesti laatuun ja siisteyteen ja olemme iloisia siitä, että saimme VIP-alueen yhteistyökumppaniksi paikallisen Ravintola Kerhon, joka tulee laatimaan tapahtuman VIP-asiakkaille herkullisen illallisen, kertoo tapahtuman järjestämisestä vastaava United Festivals Oy:n Henri Kulmala.

Tapahtumassa nähdään Suomen eturivin artisteja ja ulkomaisia esiintyjiä

Rykmentinpuistorockin esiintyjät on julkaistu.
Perjantaina 17.6. lavalle nousevat JVG, Sanni, Vesala, Erika Vikman ja Virve Rosti & Menneisyyden Vangit.
Lauantaina 18.6. vuoronsa saavat Phil Campbell & The Bastard Sons (Motörhead) (UK), Johnny Logan (IRL), Neljä Ruusua, Suurlähettiläät ja Tommi Läntinen.

– Rykmentinpuistorockissa esiintyy kotimaisia ja ulkomaisia artisteja. Tarkoituksenamme on tehdä tästä kesäfestivaalista vuosittain viikkoa ennen juhannusta juhlittava tapahtuma. Pyrimme yllättämään festivaalikävijät posiitiivisesti ja jatkossa kehittää tapahtumaa entisestään, kuvailee Kulmala.

Pääsyliput: www.ticketmaster.fi

Kuva: Pro Diakonia-mitalin saa kirkkoherra Heikki Pelkoselta Tapio Mankinen. Oikealla vuoroaan odottelee Arja Mankinen. Pirkko Valenko ja Marja-Liisa Vierumäki saivat myös mitalin vapaaehtoistyöstä Launeen seurakunnan hyväksi. Diakoniatyöntekijä Elisa Linkola osallistui myös mitalin jakoon

Syyskuussa tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun Suomessa vihittiin virkaan ensimmäinen diakonissa, Matilda Hoffman. Tämän kunniaksi Suomessa vietetään diakonian juhlavuotta. Juhlavuoden kunniaksi valmistunut uusi Pro Diakonia-mitali, jonka seurakunta voi myöntää tunnustuksena pitkäaikaisesta aktiivisesta diakonisesta toiminnasta seurakunnassa. Launeen seurakunnan seurakuntaneuvosto on myöntänyt Pro Diakonia mitalin Pirkko Valenkolle, Marja-Leena Vierumäelle sekä Arja ja Tapio Mankiselle tunnustuksena pitkäaikaisesta ja sitoutuneesta vastuunkannosta diakoniatyössä.

Pirkko Valenko on diakoniatoimikunnan puheenjohtaja. Hän on ollut aktiivisesti järjestämässä diakonista toimintaa ja huolehtinut diakoniakasvatuksesta omassa työssään opettajana.
– Otin nöyrin mielin mitalin ja tämän tunnustuksen vastaan. Ajattelin, että olenko minä ansainnut sen.

Vapaaehtoistyöntekijä Valenkolla on pitkä seurakuntayhteys Launeen seurakuntaan, joka alkoi sinne jo ennen rippikouluikää.
– Pikkutyttönä pidin kerhoja Anttilanmäellä ja olin mukana pyhäkoulutyössä.

Vapaaehtoistyötä palkittu nainen aikoo jatkaa vielä niin kauan kuin hän jaksaa.
– Launeen seurakunta on pieni ja yhteisöllinen paikka, jossa luottamushenkilöillä ja viranhaltijoilla on hyvä yhteishenki.

Vapaaehtoistyö on elämän suola

Tapio Mankinen on ollut diakoniatyön johtokunnan ja toimikunnan jäsenenä 1990-luvun alusta lähtien ja toiminut puheenjohtajana yli 10 vuoden ajan. Hän on ollut aktiivisesti järjestämässä diakoniatyön toimintaa ja kanta-nut vastuuta erityisesti Yhteisvastuukeräyksessä.
– Rippikoulun jälkeen oli isosena Pohjois-Pohjanmaalla, josta olen kotoisin. Silloin minulla oli ensikosketus seurakuntatyöhön.

Yhteisvastuukeräyksiin Mankinen osallistui jo 1970-luvulla.
– Meidän kylälle Pohjois-Pohjanmaalla siihen taloon tuotiin lista, jossa järjestettiin kinkerit. Se talo hoiti yleensä yhteisvastuukeräyksen. Minä juoksin yleensä kylän 200 talossa. Join kahvit ja söin pullat. Voi pojat siihen meni aikaa!

Mankiselle vapaaehtoistyö antaa sisältöä elämään.
– Taustaltani olen körtti ja näissä piireissä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Tärkeintä on kuitenkin yhteisen hyvän jakaminen. Toivottavasti ihmiset saavat sen avun diakoniatyön kautta, jonka he tarvitsevat.

Rauhantuvan aktiivi jo 20 vuotta

Arja Mankinen on ollut Rauhantuvan kantava voima sen toiminnan alkuajoista lähtien eli vuodesta 2004 lähtien. Sitoutumalla palkkiotoimisesti viikoittain ohjaamaan ja kantamaan vastuuta ryhmästä yhdessä vapaaehtoisten kanssa, hän on mahdollistanut joka viikko omaishoitajille päivän lepoon ja asioiden hoitoon sekä hoidettaville merkityksellistä ja virikkeellistä toimintaa. Rauhantuvan lisäksi hän on ohjannut myös muita ryhmiä.
– Olin hyvin hämilläni tästä mitalista, koska minulle maksetaan tästä työstä kuitenkin korvaus.
Launeen seurakunta on ollut läsnä minun elämässäni jo kauan.
– Pikkutyttönä olin aktiivinen seurakunnan kerholainen.

Mankinen on konfirmoitu Launeen seurakunnassa ja hän on ollut myös isosena rippikoulussa.
– Vapaaehtoistyö antaa rytmiä elämään. Minä olen saanut valtavasti kokea erilaisia positiivisia asioita tämän vapaaehtoistyön kautta.

Ystävyysseurakunnan aktiivi

Marja-Leena Vierumäki on toiminut aktiivisesti neljä kautta seurakuntaneuvostossa, yhteisessä kirkkovaltuustossa ja monissa muissa luottamustehtävissä uskollisesti diakonian asioita edistäen. Sen lisäksi hän on ollut aktiivisesti järjestämässä toimintaa diakoniatyössä ja kantanut suuren vastuun Hatsinan ystävyysseurakuntatoiminnassa.
– Lapsuuteni vietin Kerinkalliossa ja olen ollut mukana Launeen seurakunnan pyhäkouluissa jo pikkutyttönä.

Vierumäki on myös päässyt ripille Launeella.
– Karjalan evakon lapsena olen aina siellä, missä apua tarvitaan.

Myös Vierumäki otti saadun huomionosoituksen nöyrin mielin vastaan.
– Nyt tiedän, että olen tehnyt oikeita valintoja elämäni aikana.

Vierumäen mielestä Launeen seurakunta on avoin yhteisö.
– Tämä on Lahden juurevin seurakunta. Meillä on lisäksi upea kirkko.

Petri Görman

Lahden kesämarkkinoille oli kerääntynyt taas melkoinen katras ihmisiä ihmettelemään Lahen menoa varsin kauniissa, mutta tuulisessa säässä. Radio Voima oli järjestänyt torille pienoisparlamentin, jossa Matti Eve kyseli valtuutetuilta Marjo Markkaselta ja Francis McCarronilta sekä mediavaikuttaja Vesa Ruotoselta, miten Lahden toria voisi kehittää elävämmäksi ja toimivammaksi eli ”Lahen” olohuoneeksi. Olimme mukana karkeloissa ja jututimme ihmisiä ja kyselimme muutamia kaikkia lahtelaisia kiinnostavia kysymyksiä.

Saimme napattua otantaan muutamia tunnettuja lahtelaisia eli arkkitehti Pokko Lemminkäisen, joka toimi mm. Lahden keskustaisäntänä vuosina 1996–2005, pitkänlinjan yrittäjä Esa Alestalon ja arkkitehti Paavo Bomanin.

1. Miten ”Lahen” torin saisi elävämmäksi ja toimivammaksi?

Pokko Lemminkäinen:
– Lahden olisi investoitava toriin ja sen tapahtumiin järkevästi. Hyvä esimerkki on Vanha Rauma, joka on osittain katettu ja siellä tapahtuu koko ajan. Järkevää olisi tehdä torista koko vuotinen tapahtumakenttä.
Esa Alestalo:
– Lahen torilla on varmasti nyt käymässä sukupolvenvaihdos. Erikoistavaroiden myyjien on vaikea saada artikkeleita myytyä esim. matonkuteita. Erilaisia musikkitapahtumia olisi melko helppo tuottaa torille, mutta talvi on haastava. Kivijalkaliikeet torin ympärillä ovat vaikeuksissa. Uusia ideoita tarvitaan!
Paavo Boman:
– Torit ovat muuttumassa kauppapaikoista kaupunkilaisten viihteen ja tapahtumien areenaksi.Torilla on aamuisin hyvä torikahvila ja tapaamiskulttuuri. Iltaisin autiota toria voisi elävöittää tapahtumien lisäksi esim. Iltatorin monipuolisella tarjonnalla. Alatorin uudistus on edelleen kesken. Uusi kioski ilmeisesti on tulossa. Hyvillä toreilla on yleensä torin luonteeseen sopiva ”Halli”paviljonki. Laittaisin sellaisen lasisen kappelimaisen ravintolan alatorin reunaan. Sen yhteyteen hyvän näyttävän esiintymislavan, jolloin pienempiä tapahtumia olisi helppo järjestää. Viherperkola-tyyppisiä rakenteita. Torikannelle on vaikea istuttaa puuryhmää alatorin suunnalle. Torille esim kahvilan eteen petankki ja mölkkykenttä. Katukoris, seitti.ym. Talvella luistinradan yhteyteen curling-alue. Lisäksi Starckin vanha talo pitäisi muuttaa ravintolaksi.

2. Löytyykö Lahden Rantakartanolle rohkea hotelliyrittäjä, jolla on resursseja toteuttaa tämä Lahden monivuotinen haave? Nykyinen yrittäjä on anonut jatkoaikaa. Pitääkö sitä antaa vai onko aika vaihtaa yrittäjää?

Pokko Lemminkäinen:
– Tämä hanke on ollut Lahden johdolla ollut jo vuodesta 1980 lähtien! Tästä on jokaisen lahtelaisen hyvä tehdä itse johtopäätös.Hanke olisi helposti hoidettavissa, jos se tehtäisiin suunnitelmallisesti. Yrittäjälle hanke on vaativa, enkä ota tähän kantaa.
Esa Alestalo:
– Paikka on erinomainen ja Lahti todella tarvitsee tämän rakennuskompleksin jo pelkästään riittämättömän majoituskapasiteetin takia. Oikean yrittäjän löytyminen on tärkeää. Lahtihan on sitoutunut maksamaan tulevasta uimahallista varsin käypää vuokraa.
Paavo Boman:
– Rantakartanon hotelliyrittäjä on panostanut todella merkittävästi alueen kehittämisuunnitteluun.Hänelle pitää antaa mahdollisuus jatkaa. En usko ,että kaupunki löytää nopeasti yhtä hyvää toimijaa

3. Millaisia tapahtumia haluaisitte Lahteen?

Pokko Lemminkäinen:
– Lahden olisi tehtävä itselleen ensin tärkeä kysymys! Mikä on Lahden imagotapahtuma numero yksi? Onko se edelleen satavuotias Salpausselän kisat vai pitäisikö tilalle löytää joku toinen tapahtuma? Idea-nikkarit toimiin!
Esa Alestalo:
– Tässä tarvitaan nyt oikea ideapankki. Perinteisestihän Lahti tunnetaan maailmalla Salppurin kisoista. Mutta se ei enää riitä. Nyt tarvitaan oikeita ja rohkeitä ihmisiä etsimään meille näkyvyyttä. Musiikki voisi olla yksi keino. Sibelius-festivaalille lisää näkyvyyttä. Urkuviikot ovat liian pienen piirin juttu. Nuoret olisi huomioitava paremmin.
Paavo Boman:
– Tapahtumat ovat kaupunkielämän yksi merkittä taso. Suurtapahtumien hankinnasta en tiedä. Mutta kaikkea mahdollista on syytä yrittää. Torille voisi järjestää pieniä kaupunkilaistapahtumia tiuhemmin. Myös erilaiset katu ja puistotapahtumat olisi hyviä.

Juhani Melanen

Kuva: Äitee -sisulla voittoon -dokumenttielokuvan kutsuvierasnäytöksessa olivat mukana Äitee Siiri Rantanen sekä pojat Martti ja Aarre perheineen.

Äitee – Sisulla voittoon! -dokumenttielokuvan näkevät hiihdon harrastajat ja suuri yleisö Lahden ensi-illassa kesäkuun ensimmäisenä keskiviikkona. Filmi kertoo Siiri Rantasen urasta ja nuoruudesta. Tärkein uran alku oli Norjan talviolympilaiset 1952 Hollmenkollenilla, mihin norjalaiset eivät olisi halunneet naiskilpailijoita mukaan.

Helpottunut hymy karehtii ohjaaja Jani Walleniuksen kasvoilla, kun kutsuvierasnäytös on elokuvateatteri Kino Iiriksessä, ja kaupunkilaisten kiinnostus on elokuvaa kohtaan virinnyt. Arvatenkin päätähti, hiihdon kolminkertainen kultamitalisti Siiri Rantanen (97v.) saattaa hieman jännittää ensi-iltaa. Hän on toipunut runsaan vuoden takaisesta vasemman jalan amputoinnista.
Kokeneelle Siirille nuoremmat kilpakumppanit antoivat lempinimen Äitee, kun tämä hiihti voitokkaasti kahden pienen pojan äitinä kansainvälisiä kilpailuja ja voitti mitaleja yli nelikymppisenä. Siiri Äitee puolusti naisten oikeuksia ja tasa-arvovaatimuksia vuosien aikana muun muassa Suomen Hiihtoliitto ry:n sovinisteja vastaan. Jopa kansainvälisissä kilpailuissa suomalaiset valmentajat puhuivat naisista ”heikompana sukupuolena”

Dokumenttielokuvan filmit ovat mustavalkoisia

Siiri Rantasen uraa ja naisten kansainvälisiä kilpailuja kohtaa kiinnostusta oli runsaasti. Jani Wallenius kertoi lehdistötilaisuudessa, että elokuvaan Äitee- sisulla voittoon! löytyi ennen näkemätöntä kuva- ja haastattelumateriaalia. Tekijät saivat sekä maksoivat korvauksia lehdistökuvista ja filmeistä, jotka ovat Yleisradion arkistoista, Lahden Hiihtomuseosta, lehtien arkistoista, kuten Ruotsin Kuningas Kaarle Kustaan ja Siirin kohtaaminen vuoden 2017 MM– hiihdoissa Salpausselän kisoissa. Adjutanttti kävi kertomassa, että kuningas halusi tavata voitokkaan lahtelaisen.

Lahden Videokuvaajat ry:n kuvaajilla on runsaaasti Lahden tapahtumia videoillaan. Kokeneen kuvaajan Hugo Tuokon kotiarkistosta löytyi aitoa videoelokuvaa kuvanveistäjä Toivo Pelkosen tekemässä Hiihtäjäpatsasta Siiri Rantasesta. Voisi sanoa, että Promedia-tuotanto ”ylpeänä esittää” presidentti Sauli Niinistön ja Siiri Rantasen kahvihetken keväällä 2020 Mäntyniemessä, mikä tapaaminen kasvatti myös dokumentia alkuperäissuunnitelmasta 20 minuutista runsaaseen tuntiin. Dokumentissa kertojaäänenä on hiihdon olympiavoittaja Sami Jauhojärvi, joka oli myös antanut oman asiantuntemuksensa käsikirjoitukseen.

Ohjaaja Jani Wallenius kertoi lehdistölle, että pieni ryhmä naisten kilpahiihdosta kiinnostuneita ihmisiä huomasi, että Lahdessa asuvasta moninkertaisesta mitalistista ja hiihdon MM- ja Olympialaisiin osallistuneeesta hiihtäjästä ei ole tehty kuin yksi muistelmateos. Siiri on elokuvansa ansainnut, sen todisti MM-kisojen 2017 Lahdessa, kun hän hiihti ennen naisten viestiä stadionin ladun ympäri täyden katsomon hurratessa!

Lahdesta kotikaupunki

Lahti on ollut Siiri ja Kalervo ”Kalle”Rantasen perheen kotikaupunki seitsemänkymmentä vuotta. Siiri (97 v) ja pojat Martti ja Aarre perheineen asuvat edelleen Lahdessa. Aviopuoliso oli luvannut jo vihkiäisissä tukea vaimonsa kilpailuharrastusta ja hoitaa perheen tulevat lapset. Aarre-pojan syntymän jälkeen Siiri valittiin vuoden 1952 Oslon Holmenkollenin Olympialaisiin. Sieltä alkoi suomalaisten naisten nousu kansainvälisiin kilpailuihin.

Hiihtäjä-vaimostaan ja pojista aina huolta pitänyt ja kannustanut perheenisä Kalle menehtyi muutama vuosi sitten. Toivottavasti Siiriä ja perhettä haastatellaan vielä perheen dynamiikasta, kun äiti riensi kansainvälisestä kilpailusta toiseen ja perhe eli omakotitalossaan Lahdessa, odotellen äidin kotiutumista.

Lapsuudessa jo hiihtäjä

Siiri Rantasen lapsuudenmaisemat ovat Tohmajärvellä, missä hänet edelleen muistetaan, sieltä urheilijana peruskuntonsa jo lapsena hankkineena maalaistalon tyttärenä ja urheilijana. Lahdessa molemmat puolisot olivat työssä teollisuudessa, Siiri verhoilijana. 1970–90 vuosina naisurheilijoille ei liiemmälti apurahoja tai palkkioita maksettu. Kilpailumatkat tehtiin lomilla tai palkattomilla vapaapäivinä. Elokuvassa katsoja näkee sekä itse ostettavan vaatetuksen, että kilpailuvälineet.

Dokumenttielokuva on yleisön katsottavissa 1. – 11.6. saakka päivittäin Kino Iiriksessä
Pääsymaksua ei ole, mutta Äitee-maitotonkkaan voi katsoja pudottaa euronsa Lahden Hiihtoseura ry:n nuorisotoimintaa tukemaan. Nämä keräysvarat luovutetaan Lahden Hiihtoseuralle lyhyntämättömänä.

Marja-Liisa Niuranen

Kuva: Launeen omakotiyhdistyksen hallituksen jäsenet vastasivat makkarapaistosta.

Launeen omakotiyhdistyksen perinteiset kevätkarnevaalit järjestettiin 21.5. Launeen kirjastolla. Kevätkarnevaaleilla herkuteltiin perinteiseen tapaan letuilla ja makkaroilla. Siellä oli mahdollisuus rakentaa linnunpönttö ja tehdä löytöjä peräkonttikirppikseltä.

Taimenvaihtopisteessä ihmiset tekivät lajilöytöjä kotipihoilleen. Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka -elokuvan kuvauspaikkoihin oli myös mahdollisuus tutustua ohjaaja-käsikirjoittaja Jarkko Felinin johdolla.

Launeen omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Liinu Sundelin myhäili tyytyväisenä jo kevätkarnevaalien ensi hetkellä, koska sää oli kesäisen lämmin. Yhteisöllinen tapahtuma houkutteli paikalle runsaasti ihmisiä aurinkoisena lauantaipäivänä.

Launeella kaikki on kohdallaan

Vuoden launeelainen Jarkko Felin oli yllättynyt huomionosoituksesta.
– Olen kiitollinen tästä kunniamaininnasta.

Felin on muuttanut jo 16-vuotiaana Lahteen opiskelemaan ja sen jälkeen hän on ehtinyt asumaan monessa eri paikassa.
– Etsimme perheellemme omakotitaloa vuonna 2010 ja meillä oli vain yksi vaihtoehto eli Laune. Mistään muualta ei taloa etsitty.

Laune on kuin pieni maalaiskylä ja siíksi Felin perheineen viihtyy siellä.
– Tällaisena entisenä maalaisena minusta on hienoa, että täällä järjestetään vielä myös perinteisiä yhteisöllisiä tapahtumia, kuten tämä Launeen omakotiyhdistyksen järjestämä Kevätkarnevaali.

Launeella on lähes kaikki asiat kohdallaan.
– Palvelut ovat lähellä ja luonto on vihreä joka puolella. Keskustaan ja rautatieasemalle pääsee todella nopeasti bussilla tai polkupyörällä. Myös tämän alueen historiallisuus ja tietynlainen yhdenmukaisuus rintamamiestaloineen, omenapuineen ja orapihlaja-aitoineen tekee tästä ainakin itselle hienoimman paikan Lahdessa.

Laune on maailman paras paikka

– Meillä on hyvä tekemisen meininki. Mahtavaa, kun ollaan saatu porukkaan uusia innokkaita ja sitoutuneita ihmisiä. Omakotiyhdistyksessä mitään ei tarvitse tehdä yksin ja aina ei kaikki pääse paikalle. Kaikille on paikkansa ja mukaan saa tulla aina kuka vaan.

Omakotiyhdistys järjestää kaksi suurempaa tapahtumaa vuodessa kevätkarnevaalit ja pikkujoulut.
-Molemmat tapahtumat ovat kirjastolla. Sen lisäksi olemme alueen yritysten kanssa viritelleet erilaisia yhteistyökuvioita.

Puheenjohtaja Sundelinin mukaan Laune on vehreä, kotoisa ja rauhallinen asuinympäristö.
– Täällä on tosi hyvät liikenneyhteydet julkisilla ja uudelle kehätielle pääsee nopeasti. Täällä on lähes kaikkea, mitä ihminen tarvitsee!

Petri Görman

Kuva: Vanhat mestarit. Vuonna 1967 lyseo voitti oppikoulujen (SOU:n) cup-mestaruuden Kouvolassa.
Kuvassa vasemmalta Kaj Natri, Hannu Lehtinen, Timo Sorjonen, Juhani Lepikkö, Jaakko Marttinen, Juhani Ahonen, Jorma Viljanen ja Keijo Kylmänen käsissään kuva Matti Tohkasesta.
Kuvasta puuttuvat Markku Hakatie, Matti Himanen, Sakari Inkinen, Pekka Tamminen, Matti Tohkanen ja Reijo Lindberg.

Moni lahtelainen ei ole tiennyt, että Lahden lyseo oli ensimmäinen itsenäisessä Suomessa perustettu valtion oppikoulu. Lyseo oli poikakoulu vuoteen 1973, jolloin ensimmäiset tytöt tulivat taloon. Valtion poikakouluna se oli ennen kaikkea ”lahjakkaiden köyhien poikien koulu”.
Lahden Lyseo on näkynyt ja kuulunut lahtelaisessa katukuvassa, elämässä ja kunnallispolitiikassa monella tavalla. Kunniallinen ja perinteikäs opinahjo on tarjonnut monille lahtelaisille nuorille sen opintien, jonka he ovat tarvinneet kivutessaan yhteiskunnan portaita aina maamme korkeimmille näköalapaikoille.

Lahden lyseolaiset ovat todella menestyneet elämässään hyvin. Lyseolaisia on professoreina, kenraaleina, suuryritysten pääjohtajina, kapellimestareina, muusikkoina ja ministereinä. Lahden lyseon erityispiirre on ollut aina urheilu. Koululaisurheilussa ennen peruskoulua se oli Suomen menestyksekkäin oppikoulu. Meriittejä löytyy. Suomen lukioiden jalkapallomestaruus on voitettu vuonna 1964 ja 1967.

Uudesta loistavasta historiikistä voi lukea Lahden Lyseon menestyksistä. Yli 600 sivulle on mahdutettu useiden entisten lyseolaisten muistoja kouluvuosistaan. Upean kirjan ovat toimittaneet nykyinen rehtori Tero Matkaniemi, entinen lehtori Heikki Koulunen ja Reijo Nikkinen. Erityisesti teoksesta henkii ”poikien virta”, jota todella on riittänyt kaikkeen toimintaan.”Lyseon henki” on se paljon mainittu sanapari, joka putkahtaa aina silloin esille, kun lyseolaiset tapaavat toisiaan maailman turuilla. Se on sellainen hivenen määrittelemätön tunteellinen ilmaus, jota syvempää merkitystä lähdin metsästämään.

Kysyin asiaa hyvältä ystävältäni, lyseon kasvatti, taidekeskus Malvan suunnittelijalta Juhani Bomanilta Sibeliustalon aulassa juhlapäivänä, miten hän tulkitsisi tämän paljon puhutun ja aina Lahden lyseosta puhuttaessa esiin nousseen ” Lyskan hengen”? Hän vastasi, että se tarkoittaa vähän samanlaista asiaa kuin ”talvisodan henki” eli ”kaveria ei jätetä”! – Toki siihen liittyy muutakin, kuten elinikäinen ystävyys ja uskalllus kohdata asiat sellaisenaan ja ilman sivumerkityksiä veljellisessä merkeissä.

Juhlapäivänä Sibeliustaloon oli kokoontunut runsaasti entisiä lyseolaisia, vanhoja opettajia sekä muuta Lahden kaupungin johtoa. Juhlan juonsi Juhani Ikonen tyylillä. Avauspuheessaan lukion rehtori Tero Matkaniemi painotti Lyseon merkitystä kasvattajana ja sivistäjänä. Tasavallan presidentin tervehdys luettiin ja kuvakavaldadissa katseltiin kuvia lyseon taipaleelta. Juhlapuheessa entinen lyseolainen, nykyinen THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta ihmetteli ajan nopeaa kulkua ja vuosikymmenien vierimistä sekä traditioiden ja muistojen merkitystä elämässä.

Ari Mannelin lauloi Lyskan hengestä Kimmo Parviaisen ja Eero Ravanttin säestyksellä. Lahden kaupungin tervehdyksen juhlaan toi Lahden opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen. Linnea Leivo lauloi sielukkaasti ”Sinuun minä jään” pianon säestyksellä. Onnitteluja tuli useilta eri tahoilta ja yhteisöiltä. Vapaassa sanassa Yrjö Kopra muisteli kouluaikoja hienon tunteikkaasti. Juhlat jatkuivat kunnon ”Konvalla” pitkään yöhön. Kaikesta näkyi, että Lahden Lyseo hengittää aikaa hyvin ja on valmis seuraavalle 100-vuotistaipaleelleen entistä valmiimpana
ja tietoisempana tärkeästä sivistystehtävästään.

Juhani Melanen

kuva: Launeen kirkollla järjestetään Helatorstaina messu ja kirkkopiknik, jonka yhteydessä juhlitaan ja muistetaan seurakunnan kaikkia vapaaehtoistyöntekijöitä.
– Suomalainen diakoniatyö viettää 150-vuotisjuhlia ja sen kunniaksi vapaaehtoistyöntekijöiden joukosta palkitaan muutama diakoniatyössä ansioitunut vastuunkantaja, diakoniatyöntekijä Anni Haikarainen kertoo.

Diakoniatyöntekijä Anni Haikarainen kertoo, että vapaaehtoisilla työntekijöillä on suuri merkitys Launeen seurakunnan toiminnassa.
– Ilman vapaaehtoistyöntekijöitä moni toiminta tai tapahtuma jäisi toteuttamatta. Launeen seurakunnan eri työmuodoissa vastuuta kantaa 200-300 eri ikäistä vapaaehtoista. Helatorstaina juhlitaan heitä kaikkia
Rauhantupaa organisoivat pääosin seniorit, koska heillä on mahdollisuus osallistua mukaan toimintaan päivällä.
– Pienoismallikerhon toiminta on taas nuorten vastuulla.

Lounaat ja kahvitukset Launeen kirkolla toimivat vapaaehtoistyöntekijöiden organisoimana.
– Mahdollisuuksia vastuunkantamiseen on yhtä paljon kuin toimintoja seurakunnassa. Yhteisvastuukeräys, kukkien vienti palvelutaloihin tai grillaus erilaisissa tapahtumassa ovat vain esimerkkejä monista mahdollisuuksista.

Liipolan seurakunnan asukastuvalla on toiminut pelikerho tämän kevään ajan.
– Se on oiva esimerkki siitä, kuinka vapaaehtoistyöntekijä voi vaikuttaa seurakunnassa. Saimme tämän toiveen alueen asukkaalta, joka oli valmis itse tulemaan toimintaan mukaan

Diakoniatyö haluaa antaa enemmän vastuuta vapaaehtoisille ja kutsua heitä ideoimaan toimintaa.
– Kokemuksesta tiedän, että vapaaehtoistyö antaa sisältöä ja iloa elämään. Oma tehtävä osana seurakuntaa lisää merkityksellisyyttä ja mahdollistaa uusiin ihmisiin tutustumisen.

Maahanmuuttajille toimintaa Liipolaan

– Tällä hetkellä suunnittelemme Launeen seurakunnassa yhdessä maahanmuuttajatyön ja vapaaehtoisten kanssa uutta toimintaa Liipolaan. Olisi hyvä asia, että kantasuomalaiset ottaisivat maahanmuuttajat mukaan toimintaan. ja Diakonityöntekijän mukaan olisi tarkoitus yhdessä tekemällä antaa muualta muuttaneille mahdollisuus verkostoitua paikallisten asukkaiden kanssa.

– Nykyinen vapaaehtoisten joukko työskentelee uskollisesti monissa eri projekteissa, mutta aina mahtuu myös uusia ihmisiä mukaan.

– Seurakunnan tulisi olla aina kokoava yhteisö, jossa jokaisella on oma paikka. Ideaali olisi se, että seurakuntalainen löytäisi sen oman tehtävänsä, jonka kautta hän voisi yhdessä toimien rakentaa seurakuntayhteyttä.

Diakoniatyö jalkautuu kohtaamaan alueen asukkaita ja kuulemaan toiveita toiminnan kehittämiseksi 31.5 kelllo 10-12 Huippukadun leikkipuistoon.
– Tarjolla on silloin makkaraa, kahvia, teetä ja mehua. Ja samalla on mahdollisuus vapaaseen keskusteluun seurakunnan työntekijöiden kanssa

Petri Görman

Lumilauta ja erilaiset laskettelusukset ovat nuorison liikuntavälineet nykyisin kuin polkupyörä isovanhemmille. Nykyisin kuusamolainen Tomi Taskinen on kertonut, että hän tiesi jo kouluun mennessään ihastuneensa uuteen harrastukseensa lumilautalasketteluun. Hollolan Messilässä oli pojan ollessa 8-9 – vuotias pujottelu- ja Freestyle- rinteet. Messilän rinteissä alkoi Tomin kilpailu-ura lumilautailijana. Kaukana oli terveellä pojalla ajatus osallistua Pekingin 2022 talviparalympialaisten pystylaskun Banked-slalomiin Suomen joukkueessa.

Nuorukaisen taidot kehittyivät lukiossa Sotkamossa. Siellä oli 2000-luvulla ainoa urheilulukio, missä oli lumilautailijoille erityislinja. Ennen ylioppilaskirjoituskevättä ja pahaa onnettomuutta helmikuussa 2011 Joensuun talvikarnevaaleja lukiolainen Tomi oli osallistunut jo moniin junioreiden lumilautakisoihin kuten 17-vuotiaana Moskovassa 2009 Maailmancapin kisoihin. Liikunnallisen lautailijan joukkue oli kilpailuhenkisyydessään kuin toinen perhe. Joensuun torin talvikarnevaalien helmikuussa 2011 lumilauta- hyppynäytös muutti nuoren urheilijan tulevaisuuden.

Freestyle- ja lumilautailukarnevaalit olivat vauhdissa, ja pakkasta oli päivällä -30. Joensuun torille rakennettu näytöspaikan latu-ura oli epävakaan jäinen hyppyrille. Alastulo oli kohtalokas, kun tuli Tomi Taskisen vuoro laskea. Vauhdittajana oli matalahkossa mäessä Spedelinko-kone, minkä vahva ilmavirta ohjasi laskettelijan väärään suuntaan. Tomi putosi kuuden metrin korkeudesta kovalle jäälle selälleen lyöden päänsä. Silloin ei kilpailijoilla ollut nykyisten määräysten mukaisia varusteita kuten kypärää ja vartaloa suojaavaa panssariliiviä.

Kovalle jäiselle pinnalle paiskautumisesta seurasi tajuttomuus, pääkallovammat ja paljon muuta. Joensuun keskussairaalasta kuvausten jälkeen hänet kiidätettiin ambulanssilla Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan, missä Tomille tehtiin useita leikkauksia. Matkalla lääkäri ambulanssissa valmisteli tulevaa leikkausta. Päävamman lisäksi hänen oikea puolensa oli halvaantunut. Perhe ja ystävät pelkäsivät pahinta.

Tänä päivänä kolmekymppisellä miehellä on Australiasta hankittu kirurgien ja neurologien suunnittelema muovinen-implanti peittämässä vaurioitunut osaa pään luista ja kehon oikean puolen toimintakykyä rajoittava halvaus. Tomi toteaakin vinosti hymyillen, että aivoihin saattoi koskea sormin ennen implantin asettamista. Tomi toteaa tyynesti, että omaisten tuki ja Kelan myöntämä eläke, sekä harrastus ja työ antaa paljon elämälle.

Lumilatailijaa ei saa irti siteistään, ei Burton-laudasta!

Väliotsikko on suora lainaus perjantaisesta Tomin haastattelusta Lahden Ankkurinrannassa. Nuori mies on todellinen sisupussi, kuntoutunut omalla tahdollaan, Kuopion yliopistollisen keskussairaalan moniosaavan henkilökunnan, perheen ja monivuotisen fysioterapeuttinsa yhteistyöllä ja tuella pyörätuolista rakastamansa lautailun huipulle.

Lumilaudalle uudelleen päästyään Tomi Taskinen päätti, että oli aika saada ammatti. Lumilautailuvalmentajan paperit ovat hänellä olleet jo muutaman vuoden taskussa. Valmennus nuorten ja vähän vanhempien harrastajien ja kilpailijoiden opettajan toi iloa. Mutta viime vuodet ovat kuluneet oman kilpauran uudelleen luomiseen. Valmentaja Mikko Wendelin näki Tomin taidot kuntoutuksen aikana ja kehotti nuorukaista lähtemään mukaan tavoitteena vammautuneiden maailmankisat.

Viimeisen neljän vuoden aikana hän on osallistunut paralautailijoiden kisoihin Eurooppa-cupiin Hollannissa marraskuussa hallikisoissa 2019, ja seuraavana talvena Pyhätunturin MM-kisoissa 2021 hän oli kymmenes. Täällä Tomi kertoi kaatuneensa ja menettäneensä hetkeksi tajuntansa. Tutkimusten mukaan ei olisi pitänyt tulla uusia vaurioita, mutta fysioterapeutti oli miehen nähdessään heti kysynyt , mitä on tapahtunut, kun onnut oikeaa jalkaasi?

Peking – kuukausi talviolympialaisten jälkeen paralympialaiset

Peking oli niin Tomille kuin kilpakumppaneille sulkeutuneena kaupunkina uusi tuttavuus. Kuljetukset eri paikkoihin sekä myös kaupungille kulkivat aikataulujen mukaan, mutta paikallisiin ihmisiin ei juuri päässyt tutustumaan. Kiinalaiset pelkäsivät korona-viruksen leviämistä. Kisapaikalla ”Linnunpesässä” tapahtui avajaiset, mutta kisat pidettiin vuoristossa 200 km:n päässä tältä.

Tomi kertoo hymyillen, että avajaisissa silmät kostuivat, kun hän yht’äkkiä muisti, että yksitoista vuotta sitten helmikuussa hän heräsi KYKS:ssa koomasta ja oli kuntoutumassa Joensuun onnettomuudesta. Nyt ollaan täällä Pekingissä ja seuraavana päivänä lasken Banked-slalomia eli pitkiä kaaria ilman sauvoja lumivallien reunustamalla kanjonissa!

Marja-Liisa Niuranen

kuva: – Aion seurata kirsikkapuiden kukintoa ja puiston elämää nyt joka päivä. Minulla on myös oman rivitalon takapihalla kirsikkapuu, Henrik Saari kertoo.

Etelä-Lahteen Kullankukkulanmäelle istutettiin 55 kirsikkapuuta kesällä 2021. Uuden kirsikkapuiston avajaisia juhlitaan lauantaina 21.5. Puistoalueella on koriste- ja rusokirsikkapuita, joiden kukintoaika on parhaillaan. Ensimmäinen osallistuvan budjetoinnin kierros järjestettiin Lahdessa kaksi vuotta sitten ja silloin suosituin asukasidea oli kirsikkapuisto. Osa kirsikkapuista on saatu lahjoituksena, kun Hokkaido-Suomi yhdistys lahjoitti puiden taimet lahtelaisille Japanin ja Suomen diplomaattisuhteiden täyttäessä 100 vuotta.

Anttilanmäellä asuva Henrik Saari lenkkeilee paljon Asemantaustan ja Launeen perhepuiston alueella vapaa-ajallaan. Toukokuun aikana mies on pysähtynyt useamman kerran ihailemaan uutta kirsikkapuistoa.
– Launeella luonto lähellä ihmistä ja täällä tapahtuu luonnossa muutoksia joka päivä. Nyt on mukava seurata, kuinka kirsikkapuisto kehittyy. Tämä voi olla todella upea paikka seuraavan vuosikymmenen alussa.

Saari oli Lahden kaupungin vuorovaikutussuunnittelija vielä vuosi sitten ja hän oli osallistuvan budjetoinnin ideavaiheen äänestystä toteuttamassa.
– Uskallan kertoa, että tämä kirsikkapuisto sai myös äänen minulta.

Äänestystulosten ratkettua ei vielä tiedetty, mihin kirsikkapuisto sijoitetaan kaupunkialueella.
– Puistosuunnittelijat ihmiset etsivät lämmintä ja kasvuolosuhteiltaan kirsikkapuistolle sopivinta paikkaa Lahdesta.

Saari sanoo ihailevansa kirsikkapuiden kukintoa.
– Nyt täällä saadaan jo toisen kerran nauttia kauniista kirsikkapuun kukinnosta.

Luonto rauhoittaa

– Nämä puiden katveessa on myös mukava pohtia omaa elämää. Japanilaisille kirsikkapuistot ovat sosiaalisia paikkoja, joissa vietetään vapaa-aikaa kavereiden ja ystävien kanssa.

Kirsikkapuiston alue huokuu Saaren mukaan rauhaa.
– Uskon, että kirsikkapuistosta tulee jo lähitulevaisuudessa turistikohde Lahteen. Kun puut vielä kasvavat, niin alueesta muodostuu näyttävä kokonaisuus.

Saari toivoo, että lahtelaiset kertoisivat alueesta myös muualla asuville tuttavilleen ja ystävilleen.
– Olen huomannut muutamassa someryhmässä jo aktiivista keskustelua kirsikkapuistosta.

Vuorovaikutussuunnittelijan työstä virkavapaalla oleva Saari on kertonut uusille työkavereilleen Helsingissä, että Lahdessa on uusi kirsikkapuisto, jossa kannattaa vierailla.
– Olen kertonut myös sen tosiasian, että lahtelaiset halusivat itse tämän upean kokonaisuuden kaupunkiin. Tämän kirsikkapuiston tarina on upea. Myös lähellä olevan palvelutalon seniorit voivat seurata kirsikkapuiston elämää ikkunoista eri vuodenaikoina.

– Kirsikkapuut rakastavat aurinkoa ja lämpöä. Siksi Kullankukkulanmäki on puistolle paras paikka.

Petri Görman