Lahden kaupunki vuokraa joka vuosi uusia tontteja rakentajille. Tavoitteena on, että perheille vuokrataan vuosittain noin 50–70 omakotitalotonttia. Se tarkoittaa, että seuraavan kymmenen vuoden aikana kaupunki haluaa vuokrata yli 500 tonttia. Maankäyttöinsinööri Petri Solonen Lahden kaupungilta kertoo, että tonttien vuokraaminen on kaupungin peruslinja. Lahdessa omakotitontit luovutetaan yleensä ensin vuokraamalla.
– Kun tontille on rakennettu talo, niin asukas voi myöhemmin halutessaan ostaa tontin omakseen. Rivi- ja kerrostalotontit vuokrataan tai myydään rakennettavaksi.

Suurin osa vuokratonteista omakotitaloja

Lahden kaupungilla on tällä hetkellä noin 5300 tontin vuokrasopimusta.
– Näistä on omakotitalotontteja on noin 4200 kappaletta. Rivitalotontteja on noin 200 ja kerrostalotontteja noin 300.

Kaupungilla on myös rakentamattomia omakotitontteja.
– Jatkuvassa haussa tontteja on noin 100 kpl ja varannossa noin 60 kpl. Kerrostalotontteja on vapaana noin 30 kpl ja rivitalotontteja parikymmentä.

Rivitalotonttien kysyntä on viime aikoina ollut heikkoa, johtuen osittain kaupungin rivitalotonttitarjonnan sijainnista.
– Lähitulevaisuudessa rivitalotonttien kysyntään on odotettavissa nousua, kun Renkomäen ja Kariston uudet asuinalueet alkavat rakentua.

Rivitalotontteja voidaan vuokrata seuraavan kymmenen vuoden aikana ehkä 50–100 kappaletta.
– Se riippuu siitä, kuinka uusia asuinalueita kaavoitetaan. On kuitenkin mahdollista, että niitä vuokrataan vain muutamia, jos kysyntä tonttitarjonnan vähyyden takia pysyy heikkona.

Vuokrasopimuksia päättyy lähivuosina paljon

– Lahdessa asuintonttien vuokrasopimukset on tehty 50 vuodeksi. Monet sopimukset ovat alkaneet jo 1960-luvulla.

Sopimusten päättymistä seurataan kaupungissa noin viisi vuotta etupainotteisesti.
– Näin kaupunki pystyy valmistautumaan sopimusten uusimiseen ja ilmoittamaan hyvissä ajoin tonttien vuokralaisille sopimusten päättymisestä.

Vuonna 2030 päättyy noin 250 omakotitalotontin vuokrasopimusta sekä noin 80 kerrostalotontin sopimusta.
– Ensi vuosikymmenen puolivälissä päättyy lisäksi noin 560 omakotitalotontin sopimusta.

Kun sopimus päättyy ja uusi sopimus tehdään, niin tontin vuokra yleensä nousee.
– Vanhoissa sopimuksissa tontin vuokra on voinut olla vain 300–400 euroa vuodessa. Uudemmissa sopimuksissa vuokra on keskimäärin noin 1 600–1 800 euroa vuodessa.

– Joissakin tapauksissa keskustan lähellä sijaitsevissa tonteissa vuokra voi nousta jopa noin kahdeksankertaiseksi. Silti Lahdessa tonttien vuokrat ovat edelleen maltillisempia kuin pääkaupunkiseudulla.

Tonttivuokrat tuovat kaupungille tuloja

Tonttien vuokraaminen on kaupungille myös tärkeä tasainen vuosittainen tulonlähde. Lahden kaupunki saa maavuokrista noin 17 miljoonaa euroa tänä vuonna.
– Se on noin kymmenesosa kaupungin toimintatuloista.

Kun mukaan lasketaan myös verotulot ja valtionosuudet, maanvuokratulojen osuus, niin tämä on noin kolme prosenttia kaupungin kaikista tuloista.
– Jos tonttivuokratuloja ei olisi, niin kaupungin talous näyttäisi tänä vuonna paljon heikommalta. Kyllä sillä on merkitystä, Solonen toteaa.

Hintoja tarkistetaan kahden vuoden välein

Lahden kaupunkiympäristölautakunta päättää omakotitonttien vyöhykehinnoista. Hinnoittelu vaikuttaa vuokrattaessa tontteja rakennettavaksi, tontteja ja tontinosia myytäessä sekä tonttien päättyviä vuokrasopimuksia uusittaessa.
– Vyöhykehintojen muutoksilla ei ole vaikutusta voimassa olevien vuokrasopimusten vuokriin kesken vuokra-ajan.

Hintoja tarkistetaan kahden vuoden välein ja edellinen tarkistus tehtiin joulukuussa.

– Tonttien vyöhykehintojen aikaisemmat korotukset ovat olleet yleensä 1–2 euroa neliömetriä kohti. Joulukuussa vahvistetuilla vyöhykehinnoilla kavennettiin yksityisten ja kaupungin luovuttamien tonttien hintaeroa keskimääräisen korotuksen ollessa noin 4 €/m2. Keskustan lähivyöhykkeiden hinnat korottuivat eniten ja Nastolan alueen vähiten. Jopa kahdella vyöhykkeellä hinnat laskivat.

Tavoitteena on, että kaupungin tonttien hinnat pysyvät hieman yksityisiä markkinahintoja alempina.
– Julkisen toimijan on kohtuullista periä markkinahintaista vuokraa, mutta emme halua nostaa hintoja yksityisiä markkinoita korkeammalle.

Vuokrata vai ostaa tontti?

Vuokratontin voi Lahdessa myös ostaa lunastaa omaksi, kun tontin rakentaminen on valmistunut maanvuokrasopimuksen ehtojen mukaisesti. Vuokralaisen ostopäätös riippuu usein siitä, kuinka pitkään ostoa harkitseva tontilla aikoo asua.
– Jos tontilla aikoo asua pitkään, sen ostaminen voi olla järkevää, riippuen osaltaan mahdollisen lainarahan korkotasosta. Ostaminen on kuitenkin aina tapauskohtainen päätös, Solonen sanoo.

Kaupunkiympäristölautakunnalta on kysytty myös, pitäisikö kaupungin tulevaisuudessa vain vuokrata tai vain myydä tontteja.
– Lautakunnan mielestä molemmat vaihtoehdot halutaan säilyttää. Tontin saajalle halutaan antaa mahdollisuus päättää itse, että vuokraako vai ostaako tontin.

Solosen mukaan tonttivuokrajärjestelmä toimii pääosin hyvin.
– Haasteita syntyy lähinnä silloin, kun vanhat pitkät vuokrasopimukset päättyvät ja vuokrat nousevat kerralla paljon.
Yhtenä ratkaisuna kaupunki on pohtinut, että voisiko pitkiin sopimuksiin lisätä vuokran väli­tarkastuksia esimerkiksi kymmenen vuoden välein.

Petri Görman

Finlandia-palkittu kirjailija Anni Kytömäki vierailee Kirjaston päivänä Lahden pääkirjastossa ja kertoo kirjoistaan sekä suhteestaan kirjastoihin.

Finlandia-palkittu kirjailija Anni Kytömäki saapuu Kirjaston päivänä vieraaksi Lahden pääkirjaston auditorioon. Tilaisuudessa hän kertoo kirjoistaan, kirjoittamisen arjesta sekä omasta suhteestaan kirjastoihin. Kytömäen romaaneilla on laaja lukijakunta Suomessa. Hänen teoksissaan yhdistyvät historialliset tapahtumat, luonnonsuojelun teemat ja ihmisten kohtalot eri aikakausina. Uusin romaani Mirabilis (Gummerus 2024) kuljettaa lukijaa Suomen nälkävuosista Amurinmaan siirtokuntaan ja takaisin kotimaan harjumaisemiin.

Kirjailijalle kirjasto on ollut tärkeä paikka jo lapsuudessa.
– Kirjasto on ollut minulle aina tärkeä. Oma äitini teki työuransa Ylöjärven kirjastossa, joten se oli minulle luonteva vapaa-ajan viettopaikka, Kytömäki kertoo.

Kirjoja oli kotona paljon jo silloin, kun tuleva kirjailija ei vielä osannut lukea. Kirjastossa hän sai myös kurkistaa paikkoihin, joihin tavallisilla kävijöillä ei ollut pääsyä.
– Pikkutyttönä oli jännittävää päästä liikkumaan kirjaston varaston puolella. Muistan, kuinka luin siellä noin kymmenvuotiaana Maria Antoinetten elämäkertaa silmät tapilla.

Kirjastosta inspiraatiota kirjoihin

Kirjaston merkitys näkyy Kytömäen työssä yhä tänä päivänä. Kirjasto on ollut hänelle sekä inspiraation lähde että tärkeä tiedonhankinnan paikka.
– Kirjastossa kaikki aineisto oli katseltavissa ja selailtavissa. Siksi aloin jo varhain lukea aikuisten kirjoja ja historiallisia romaaneja. Voi olla, että sillä oli vaikutusta siihen, millaisia kirjoja myöhemmin itse kirjoitin.

Kytömäen mukaan kirjasto tarjoaa lukijalle mahdollisuuden tehdä omia löytöjä.
– Kirjaston hienous on siinä, että voi itse valita suuresta valikoimasta, mitä haluaa lukea. Kirjoista voi saada todella hienoja lukukokemuksia.

Kirjailijavierailut ovat hänelle myös tärkeä osa työtä.
– Kirjailija tekee työtään yksin. Vasta tällaisissa tilaisuuksissa näkee, miten tarinat ovat vaikuttaneet ihmisiin. On ollut liikuttavia kohtaamisia, kun lukija on kokenut kirjan hyvin merkitykselliseksi.

Uudet tarinat syntyvät pitkän pohdinnan jälkeen

Kytömäen kirjoissa luonnonsuojelu ja historia kulkevat usein rinnakkain. Myös Mirabilis-romaanissa nämä teemat ovat vahvasti läsnä.
– Aiheet muotoutuvat pitkän ajan kuluessa. Ne voivat muhia mielessä vuosia. Luonnonsuojeluun liittyvät kysymykset kiinnostavat minua paljon ja haluan kertoa myös siitä, miten niistä on keskusteltu Suomessa jo kauan sitten.

Kirjoittaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa.
– Kun aloittaa romaania tyhjälle tietokoneruudulle, niin täytyy saada ensin raakatekstiä valmiiksi. Se on usein kirjoitusprosessin tylsin vaihe. Sen jälkeen alkaa varsinainen hionta ja tarinan sisäisten merkitysten rakentaminen.

Työ voi joskus viedä mukanaan tuntikausiksi.
– Kun pääsen kunnolla tarinan maailmaan, niin kirjoittaminen saattaa jatkua jopa kaksitoista tuntia.

Kytömäen läpimurto oli romaani Margarita, joka voitti Finlandia-palkinnon. Palkinto lisäsi kirjailijan tunnettuutta, mutta ei tuonut paineita.
– Ajattelin silloin, että tämä rasti on nyt hoidettu. Sen jälkeen voi vain kirjoittaa.

Painetulla kirjalla on tulevaisuus

Kytömäen viides romaani on juuri lähtenyt kustantajalle ensilukuun.
– Toivon, että 1940-luvulle sijoittuva teos ilmestyisi ensi vuonna.

Kirjailija uskoo vahvasti myös kirjallisuuden tulevaisuuteen.
– Kirja on hidas media. Sen ääreen voi asettua rauhassa ilman muita ärsykkeitä. Uskon, että ihmiset kaipaavat sitä yhä enemmän.

Hänen mukaansa digitaalisessa maailmassa on samalla kadotettu jotakin tärkeää.
– Toivon ja uskon, että kirjallisuus säilyy osana ihmisten elämää myös tulevaisuudessa.

Petri Görman

INFO:
Kirjailijavieras Lahden pääkirjastossa torstaina 19.3. klo 18.00–19.00
Lahden pääkirjaston auditoriossa

Tapparakadun linja-autovuorot päättyvät 1. kesäkuuta 2026. Jatkossa bussit kulkevat alueella vain yöaikaan, ja päiväliikenne siirtyy Hennalankadun, Mäntsälänkadun ja Launeenkadun pysäkeille.

Lahden seudun liikenne (LSL) ja Lahden seudun joukkoliikennelautakunta ovat päättäneet, että Tapparankadun linja-autoliikenne päättyy 1. kesäkuuta 2026. Jatkossa linja-auto kulkee Tapparakadulla vain yöaikaan kello 23–05. Päätös tarkoittaa, että alueen asukkaiden on käveltävä jatkossa Hennalankadun, Mäntsälänkadun tai Launeenkadun pysäkeille. Näillä kaduilla vuorotiheys kasvaa ollen kesällä Mäntsäläntiellä ruuhka-aikaan 20 minuutin vuorovälillä ja Rykmentinkadulla 15 minuutin vuorovälein.

Joukkoliikenneasiantuntija Torsti Toivonen kertoo, että ratkaisu liittyy koko verkoston kehittämiseen.
– Haluamme vahvistaa tarjontaa siellä, missä kysyntää on enemmän. Laatukäytävä-ajattelun mukaan lisäämme vuoroja niille reiteille, joilla matkustajia on eniten.

Kysyntä ohjaa reittejä

Tapparakadun varrelta nousee päivittäin melko vähän matkustajia verrattuna esimerkiksi Hennalankatuun tai Rykmentinkatuun.
– Näillä kaduilla matkustajamäärät ovat kasvaneet.

Rykmentinkadulla ja Hennalankadulla kulkee niin sanottu laatukäytävä. Tulevaisuudessa siellä liikennöivät muun muassa linjat 3 ja 32. Vuoroväli tihenee ja reitit palvelevat suurempaa matkustajamäärää.
– Ei ole ollut järkevää ajaa harvaanasutulle päätepysäkille 15 minuutin välein, koska matkustajia on ollut vähän. Nyt voimme ohjata kapasiteettia sinne, missä sitä todella tarvitaan, Toivonen perustelee.

Esimerkiksi Jokimaan omakotialueella käyttö on vähäisempää kuin vilkkaammilla osuuksilla.
– Uudella mallilla useampi linja kulkee samaa pääreittiä ja liikennettä voidaan jakaa pienemmille asuinalueille tehokkaammin.

Senioreille useita Lempi-vaihtoehtoja

Tapparakadun ja Keijupuiston alueella asuu paljon senioriväestöä.
– Heille tärkeä palvelu on Lempi-liikenne.

Lempi 1 palvelee aluetta maanantaista perjantaihin. Sillä pääsee esimerkiksi suoraan keskustaan. Aamulla on pari lähtöä ja iltapäivällä yksi vuoro keskustaan ja tietysti paluukyydit.
– Linja on tilauspohjainen ja sen hinta on sama kuin tavallisessa linja-autolipussa.

Lempi 4 liikennöi tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.
– Kyydillä pääsee esimerkiksi Launeen marketeille sekä keskustaan ja uimaan.

Lisäksi Lempin palvelulinja L84 liikennöi maanantaisin ja torstaisin ilman tilausta.
– Tällä linjalla pääsee keskustaan, uimahallille sekä Paavolan alueelle.

Palvelureitti Vahvan Jussin alueelta kulkee edelleen Tapparakadun kautta keskustaan.
– Tätä reittiä on kokeiltu ja nyt selvitetään, onko reitille mahdollista lisätä vuoroja. Haluamme varmistaa, että erityisesti seniorit pääsevät asioimaan ja harrastuksiin, vaikka varsinainen runkoliikenne siirtyy muille kaduille, Toivonen sanoo.

Osalla Keijupuiston taloista asukkaat voivat valita, kulkevatko Launeenkadun, Hennalankadun vai Mäntsälänkadun pysäkeille.
– Vuorotiheyden kasvu näillä kaduilla helpottaa joukkoliikenteen käyttöä.

Säästöpaineet ja data ohjaavat päätöksiä

Päätös on herättänyt runsaasti palautetta. Toivosen mukaan kyse ei ole kannattamattomasta reitistä, vaan kustannustehokkuudesta.
– Matkustajamäärät ovat kasvaneet koko ajan koko linjastolla. Samalla valtionosuudet ovat pienentyneet merkittävästi. Se aiheuttaa paineita tehostaa joukkoliikennettä isoissa kaupungeissa. Linjastomuutoksilla pystytään vastaamaan näihin tarpeisiin.

Myös kaupungin säästöpaineet vaikuttavat. Erityisen kalliita ovat ruuhka-ajan lisävuorot. Yhden bussin lisääminen ruuhka-aikaan maksaa paljon.
– Sen sijaan ruuhka-ajan ulkopuolella lisäliikenne on edullisempaa, koska kalusto on jo hankittu ja käytössä.

LSL seuraa matkustajavirtoja tarkasti datapohjaisesti. Tiedon avulla nähdään, miltä alueilta matkustajia nousee kyytiin ja mihin suuntaan he kulkevat.
– Tapparakadulla on jonkin verran koululais- ja työmatkaliikennettä, mutta kokonaismäärät jäävät pienemmiksi kuin vilkkaammilla kaduilla.

Mäntsälänkadun ja Hennalankadun kautta kulkevat reitit säilyvät ja vuorot tihenevät.
– Lisäksi Hennalankadun alueelta pääsee jatkossa suoraan Myyntimiehenkadulle Renkomäkeen.

Toivonen muistuttaa, että joukkoliikennesuunnittelussa ajatellaan aina kokonaisuutta.
– Näin pystymme tarjoamaan parempaa palvelutasoa siellä, missä tarve on suurin, ilman että kustannukset nousevat korkealle.

Petri Görman

Samae Koskinen vierailee Renkomäen kirjastossa 3. maaliskuuta. Muusikon esikoisromaani Aina on itketty on henkilökohtainen kasvutarina ja puheenvuoro myrkyllisiä rakenteita vastaan.
(kuva Ville Malja)

Muusikko ja kirjailija Samae Koskinen vierailee Renkomäen kirjastossa Lahdessa tiistaina 3.3. Hän saapuu kertomaan esikoisromaanistaan Aina on itketty, joka ilmestyi vuosi sitten.

Kaksinäytöksinen kasvutarina pohjautuu miehen omiin elämänkokemuksiin ja kertoo siitä, miten myrkyllisestä työsuhteesta voi löytää tien ulos.
Koskinen tunnetaan pitkän linjan lauluntekijänä, mutta kirjailijaksi ryhtyminen ei ollut hänelle itsestäänselvyys.
– Sanoin aina, että teen vain poplauluja. En ajatellut, että minulla olisi mitään kirjallisia ambitioita.

Poplauluista romaaniksi

Ajatus kirjasta syntyi yllättävällä tavalla. Koskinen kirjoitti vuosikymmenen alussa Suomen Kirjallisuuden Seuralle esseitä siitä, miten hänen laulunsa syntyvät. Kustannustoimittaja kysyi, olisiko hän koskaan ajatellut kirjoittaa kirjaa.
– Vastasin silloin, että en. Huomasin kuitenkin, kuinka mukavaa kirjoittaminen oli. Sain vielä kehuja tekstistäni ja se jäi mieleen.

Kolme vuotta sitten Koskinen soitti samalle kustannustoimittajalle uudelleen.
– Sanoin, että nyt minulla on idea kirjaksi. Nyt minulla on tarina, jota en pysty kertomaan muuten kuin romaanin muodossa.

Aina on itketty on vilpitön ja henkilökohtainen teos.
– Se kuvaa kasvua ja vaikeita valintoja.

Kirjan keskiössä on vallankäyttö ja epäterveet rakenteet työelämässä.

Kirja kosketti lukijoita

Koskinen kertoo yllättyneensä kirjan saamasta palautteesta. Hän on tottunut siihen, että musiikin elinkaari on lyhyt.
– Nykyään sinkun elinkaari Spotify-maailmassa on ehkä kuukausi. Laulut elävät keikoilla pidempään, mutta kirjasta tulee yhä palautetta, vaikka julkaisusta on jo vuosi.

Palaute on ollut poikkeuksellisen myönteistä.
– En saanut yhtään lyttäävää arvostelua. Helsingin Sanomatkin kirjoitti kirjastani kiltisti. Taputtelen itseäni vieläkin salaa selkään tämän asian vuoksi.

Samaan aikaan ilmestyi myös Samuli Putron kirja. Kumpikaan ei tiennyt toisen projektista etukäteen. Molemmissa teoksissa on samankaltaisia teemoja.
– Meillä on samanlainen tausta ja historia. Oli hauska huomata, että kirjoissa on paljon samoja asioita.

Koskinen toivoo, että kirja rohkaisisi ihmisiä tunnistamaan huonot vallankäytön mallit omassa elämässään.
– Halusin perustella lukijalle historian kautta, miten myrkyllisestä työsuhtesta voi lähteä. Syy, miksi kirjoitin kirjan, on se, että kukaan muu ei joutuisi kokemaan samaa kuin kirjan kertoja.

Suoraa puhetta ja toivoa

Kirjallisen työn rinnalla Koskinen jatkaa musiikin tekemistä. Uusi levy on tekeillä ja se ilmestyy syksyllä. Edellinen albumi oli hänelle irtiotto aiemmasta tuotannosta. Siinä hän käsitteli yhteiskunnallisia aiheita aiempaa suoremmin.
– Ymmärsin, että jos haluan sanoa jotain yhteiskunnallisesti merkittävää, niin se on tehtävä rautalangasta vääntäen. Kuuntelin paljon punkia, kuten Bad Religionia ja Bob Dylania. Punkissa ei ole paljon korukieltä.

Hän myöntää, että kantaa ottava musiikki on riski Suomen pienillä markkinoilla. Silti vastaanotto oli hyvä ja keikkoja oli  runsaasti.
– Ajattelin, että kukaan ei tule keikoille. Onneksi kävi päinvastoin.

Koskinen on huolissaan yhteiskunnan polarisoitumisesta. Hän kokee, että ystävistä voi tulla vihollisia mielipide-erojen vuoksi.
– Netin kommenttikentät hämärtävät todellisuutta. Keikoilla onneksi näen, että ihmiset pystyvät yhä kohtaamaan kasvotusten ja kunnioittamaan toisiaan.

Esiintymiset ovat hänelle tapa suojella luovuutta ja pitää kiinni toivosta.
– Kerron yleisölleni, että meillä on vielä toivoa. Se on minulle tärkeintä.

Petri Görman

Createch Finland ry:n projektipäällikkö Juha Pihanen uskoo, että tulevaisuudessa teknologiaa käytetään yhä enemmän puhumalla ja keskustelemalla. – Siksi ratkaisevaa on se, miltä palvelu tuntuu käyttäjän arjessa.

Createch Finland ry:n projektipäällikkö Juha Pihanen sanoo, että olemme siirtyneet aikaan, jolloin teknologiassa käyttäjä on kuningas. Hänen mukaansa se tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmisen ei enää tarvitse osata teknologiaa, jotta sitä voi käyttää.
– Pystymme jo nyt puhumaan teknologian kanssa ja antamaan sille ohjeita joko puheen lisäksi tai elein.

Pihasen mukaan pelkkä laite tai “härpäke” ei enää riitä.
– Tärkeintä on, miten helppoa ja hyödyllistä tuotteen käyttö on eli käyttäjäkokemus on kaikista tärkein asia.

Createch Finland ry on käynnistänyt Createch Matchmaker -palvelun, jonka tavoite on tuoda eri alojen osaajat yhteen.
– Ajatus on “parittaa” esimerkiksi teollisuusyrityksiä, puolustusteknologian toimijoita ja luovia aloja, jotta syntyy parempia tuotteita ja palveluja.

Paras käyttäjäkokemus voittaa

Pihanen nostaa esiin Nokian ja Applen vertailun. Hänen mukaansa Apple ei voittanut matkapuhelimien valmistajakilpailua siksi, että sen laitteet olisivat olleet teknisesti parempia.
– Apple hallitsi käyttäjäkokemuksen. Se ymmärsi, miltä tuotteen pitää tuntua käyttäjän käsissä.

Pihasen mukaan sama riski on nyt koko Euroopalla.
– Yhdysvallat, Kiina, Japani ja Etelä-Korea – panostavat vahvasti käyttöliittymiin ja siihen, että palvelut ovat helppoja käyttää.

Teknologialla itsessään ei ole enää arvoa.
– Arvo on siinä, mitä hyötyä se tuo ihmiselle. Se voi olla apua, tietoa, viihdettä tai arjen sujuvuutta, Pihanen kiteyttää.

Hän antaa esimerkiksi Ouran.
– Ihmiset eivät osta sormusta titaanin tai valojen vuoksi, vaan sen tiedon takia, jolla voi seurata ja hoitaa omaa terveyttään.

Suomessa on osaamista, mutta yhteistyö tökkii

Pihanen muistuttaa, että Suomessa on paljon huippuosaamista. Hänen mukaansa täällä on muun muassa pelialan taitoa, lisätyn todellisuuden osaamista, tekoälyosaamista ja vahvaa kvanttiteknologiaa.
– Silti ongelma on selvä. Kukaan ei tunne toisiaan.

Suomessa ei osata tehdä yhteistyötä.
– Kaikki toimialat ovat omissa siiloissaan, eikä oman boxin ulkopuolelle katsota.

Pihanen uskoo, että luovat alat voivat vahvistaa teollisuuden kilpailukykyä konkreettisesti tarinallistamisella, pelillistämisellä, graafisesti toimivilla käyttöliittymillä ja käyttäjätestauksella.
– Moni hyöty- ja sote-sovellus tehdään palveluntarjoajan näkökulmasta, ei käyttäjän. Käyttäjä testaa vasta lopussa, kun ei ole enää rahaa muuttaa mitään.

Pihanen näkee myös asian toisen puolen.
– Luovilla aloilla on paljon koulutettuja työttömiä. Jos he pääsevät mukaan yritysten kehittämiseen, niin silloin syntyy työtä ja investointeja. Samalla voi jäädä tilaa myös taiteelle ja sen tuottamiselle.

Se on silloin win-win -tilanne kaikille osapuolille.
– Kun syntyy rahaa yhteistyöstä, niin se mahdollistaa myös luovan työn tekemistä.

Matchmaker lupaa nopean testin

Createch Matchmaker -palvelu on Pihasen mukaan rakennettu matalan kynnyksen malliksi. Hän sanoo ärsyyntyneensä siitä, että monissa verkostoissa pitää maksaa iso jäsenmaksu, ennen kuin edes näkee, onko toiminnasta hyötyä. Createchin malli alkaa yritykselle kevyemmin.
– Yritys voi ottaa yhteyttä puhelimella, sähköpostilla tai täyttää lomakkeen verkkosivuilla.

Sen jälkeen Createch tekee yrityksen julkisista tiedoista alustavan tutkimuksen.
– Kerromme, miltä yritys näyttää ulospäin. Mitä tuotteita sillä on ja mitä puutteita mahdollisesti on olemassa.

Seuraavaksi käydään 1–2 tunnin keskustelu.
– Tarkoitus on löytää konkreettinen kehittämiskohde. Miksi käyttöliittymä ei toimi tai miksi palvelu ei kiinnosta?  Organisaatiomme tehtävä on sanoa asiakkaalle, missä kohtaa palvelu polkee paikallaan.S itten etsitään sopivat kumppanit tekemään rajattu kokeilu. Jos kokeilu onnistuu, niin yhteistyö voi jatkua. Jos ei, niin käydään syyt läpi ja etsitään tarvittaessa uudet tekijät.

Pihanen painottaa, että nyt olisi jo kiire tajua suomalaisessa yhteiskunnassa tilanteen raadollisuus.
– Kilpailijat ovat menneet jo ohi teknologisessa kilpailussa ja siksi Euroopan pitäisi hypätä nopeasti seuraavaan vaiheeseen. Se tarkoittaa suuntaa kohti ihmisystävällistä, käyttäjälähtöistä ja eri alojen yhteistä kehittämistä. Jos ei halua lähteä mukaan, niin sitten saa vastata itse seurauksista, Pihanen toteaa.

Petri Görman

Starkin alue kehittyy nyt uuteen suuntaan.Kaupunkikuva muuttuu modernimmaksi ja värikkäämmäksi. Starkin pääkonttori oli osa alueen historiaa, mutta nyt mennään alueen kehittämisessä eteenpäin uudisrakennusten voimalla

Starkin entinen pääkonttori on poistunut Lahden kaupunkikuvasta. Rakennuksen purku on herättänyt alueella kysymyksiä ja tunteita, mutta kaupungin mukaan päätös perustui laajoihin selvityksiin ja pitkäaikaiseen kokonaisarvioon. Nyt katse on jo tulevassa. Tontille kaavaillaan uutta käyttöä, jossa painottuu asuminen.
Kaavoitusarkkitehti Jaana Huovinen kertoo, että purkuun päädyttiin rakennuksen kuntotutkimuksen perusteella.

– Rakennus oli ollut kylmillään jo syksystä 2020 lähtien ja kylmänä olo oli osaltaan heikentänyt sen kuntoa. Kuntotutkimuksessa havaittiin vaurioita muun muassa rakennuksen ulkoseinissä. Ulkoseiniin oli paikallisesti kohdistunut pitkään kosteusrasitusta, joka oli aiheuttanut jo paikallista mikrobikasvua eristetilassa. Eristeiden poistaminen olisi ollut käytännössä mahdotonta, ja siten korjausten jälkeen ulkoseinärakenteisiin olisi jäänyt mikrobivaurioiden riski. Käytännössä ei ollut enää järkevää yrittää kunnostaa rakennusta, Huovinen sanoo.

Hänen mukaansa rakennuksesta olisi ollut hyvin haasteellista saada terveellistä ja turvallista.

– Ennen purkua museon toimesta laadittiin rakennushistoriallinen selvitys ja rakennuksesta teetettiin kuntotutkimus. Rakennusvalvonta arvioi myös kokonaisuuden näiden dokumenttien pohjalta.

Suojelumerkintä poistettiin selvitysten jälkeen

Starkin pääkonttori oli asemakaavassa suojeltu SR-merkinnällä. Kaavassa todettiin, että rakennuksessa tehtävät korjaus- ja muutostyöt eivät saisi heikentää sen kulttuurihistoriallisia, arkkitehtonisia tai kaupunkikuvallisia arvoja. Näiden lähtökohtien vuoksi suojelumerkinnän poistaminen ei ollut kevyt ratkaisu.

– Museon kanssa käytiin keskustelut rakennuksen arvoista jo ennen suojelumerkinnän poistamista ja rakennuksen purkamista. Kun kävi ilmi, ettei rakennusta ollut enää mahdollista säilyttää tarkoituksenmukaisesti, niin SR-merkintä poistettiin, Huovinen kertoo.

Kaavoitusarkkitehti Huovinen myöntää, että rakennuksen katoaminen voi tuntua erityisesti pitkään alueen läheisyydessä asuneista suurelta asialta. Toisille purku on voinut olla helpotus.

-Rakennus edusti omaa aikakauttaan, ja sillä oli paikallishistoriallista arvoa Lahden alueella. Rakennus oli merkittävä osa myös yrityksen historiaa.

Kaavamuutos ja uutta asumista tilalle

Starkin pääkonttorin tontti on yksityisen maanomistajan hallinnassa. Omistaja on hakenut alueelle kaavamuutosta ja alustavissa suunnitelmissa tontille kaavaillaan asuntoja vanhuksille ja erityisryhmille. Kaavaprosessi on parhaillaan käynnissä.

-Alustava kaavaluonnos on jo tehty kaupungin virkamiestyönä. Kaavaluonnosta muokataan omistajan toiveiden ja hankesuunnitelman edetessä. Rakennusoikeutta tontille on osoitettu kaavaluonnoksessa saman verran kuin puretulle Starkin pääkonttorille.

Tontti ei ole suuri, joten pihalle ja autopaikoille on etsitty toimiva ratkaisu.

-Autopaikat osoitetaan tontin viereiselle autopaikkojen korttelialueelle, jotta tontille pystytään osoittamaan tarpeeksi oleskelualuetta.

Kaavaprosessi etenee nyt vuoropuhelussa tontin omistajan kanssa.

-Kun yhteinen näkemys tontille osoitettavasta rakennusmassasta saavutetaan, niin kaavaluonnos asetetaan nähtäville ja siitä pyydetään viranomaislausunnot.
Hänen mukaansa palautetta on tullut toistaiseksi vain vähän, lähinnä kyselyjä siitä, mitä paikalle on tulossa.

Petri Görman

– Renkomäen seurakuntakoti on ollut paikallisten ihmisten kohtaamispaikka jo 30 vuoden ajan. Rakennuksessa yhdistyvät modernit tilat ja vanhan puukirkon arvokkaat taide-esineet, kirkkoherra Heikki Pelkonen kertoo.

Renkomäen uusi seurakuntakoti on ollut osa paikallisten ihmisten arkea jo 30 vuoden ajan. Seurakuntakodin uusi rakennus valmistui vuonna 1996, mutta seurakunnallinen toiminta alueella alkoi jo paljon aikaisemmin. Launeen seurakunnan kirkkoherra Heikki Pelkonen kertoo, että Renkomäki on tärkeä paikka sekä historiallisesti että nykypäivän näkökulmasta.

– Renkomäki liitettiin Orimattilasta Lahden kaupunkiin vuonna 1956. Alueella oli jo varhain tarvetta seurakunnan toiminnalle. Aluksi seurakunta vuokrasi tiloja seurantalolta. Tämä talo ja tontti ostettiin seurakunnalle vuonna 1993. Vanha rakennus purettiin ja sen paikalle rakennettiin samantyyppinen uusi talo. Se valmistui vuonna 1996.

Uuden seurakuntakodin suunnitteli arkkitehti Satu Päivärinne. Pelkosen mukaan rakennuksessa näkyy hienolla tavalla vanhan seurantalon muotokieli.
Samalla tilat ovat ajanmukaiset ja toimivat. Lopputuloksena syntyi eräänlainen “retroseurakuntakoti”, jossa uusi ja vanha kohtaavat.

Jumalanpalveluksia, kerhoja ja perhejuhlia

Renkomäen seurakuntakodilla järjestetään jumalanpalvelus kerran kuukaudessa. Viikon aikana talossa kokoontuvat lasten päiväkerhot, avoin päiväkerho, kouluikäisten kerhot sekä raamattupiirit.

– Avoin päiväkerho järjestetään kerran viikossa ja se on monille lapsiperheille tärkeä kohtaamispaikka.

Nuorten toiminta on pääosin keskittynyt Launeelle, mutta Renkomäessä korostuu erityisesti lapsiperheiden ja aikuisten toiminta.

– Raamattupiirillä on alueella pitkät, yli satavuotiset  perinteet. Moni on tottunut käymään piirissä jo vuosikymmenten ajan.

Seurakuntakoti on myös suosittu perhejuhlien paikka. Tiloja varataan mielellään kastejuhlia, muistotilaisuuksia ja muita perhejuhlia varten. Pelkosen mukaan tilat ovat käytännölliset ja helposti muunneltavat erilaisiin tilaisuuksiin.

– Tämä on lähiökirkko, jonne on helppo tulla. Aina ei tarvitse lähteä varsinaiselle kirkolle asti, Pelkonen sanoo.

Vanhan puukirkon aarteet elävät mukana

Renkomäen seurakuntakoti kätkee sisälleen paljon kirkkohistoriaa.

– Kun Lahdessa purettiin vanha puukirkko 1970-luvun lopulla, niin sieltä saatiin seurakuntakotiin arvokkaita taide-esineitä. Yksi niistä on suuri lasimaalaus, jossa Kristus on ylösnousseena ja sotilaat makaavat alhaalla. Siinä Kristus talloo myös käärmettä, mikä symboloi pahan vallan kukistumista.

Lisäksi tiloissa on kaksi muuta maalausta vanhasta puukirkosta. Jeesus Getsemanessa -maalaus toimi aikanaan puukirkon alttaritauluna. Tarjoilutilassa on maalaus Mariasta ja Jeesus-lapsesta. Myös vanhat kattokruunut ovat peräisin puukirkosta.

– Tämä talo yhdistää uutta ja vanhaa. Se pitää sisällään paljon historiaa, Pelkonen kuvaa.

Kasvava alue ja tärkeä kohtaamispaikka

Renkomäki on yksi Lahden vanhimmista asuinpaikoista. Alueelle saapuivat ensimmäiset ihmiset jo heti jääkauden jälkeen. Nykypäivänä Renkomäki on vahvasti kasvava alue, jonne muuttaa paljon lapsiperheitä ja jossa rakennetaan uutta.

– Seurakuntakoti on monille paikallisille kuin yhteinen olohuone. Kirkkoherra vierailee Renkomäessä useita kertoja kuukaudessa, usein kastejuhlien merkeissä.

Monilla perheillä on pitkä suhde seurakuntakotiin ja samassa paikassa on järjestetty juhlia jo useamman sukupolven ajan.

– Huomaan, että vanhat renkomäkeläiset ovat ottaneet paikan omakseen. Toivon, että myös uudet asukkaat löytävät tämän seurakuntakodin, Pelkonen sanoo.

Juhlapäivä sunnuntaina

Renkomäen uuden seurakuntakodin 30-vuotisjuhlaa vietetään sunnuntaina 15. helmikuuta. Juhlapäivään kuuluu jumalanpalvelus kello 12.
Saarnaajana toimii entinen Launeen seurakunnan kirkkoherra Jaakko Ripatti, joka oli virassa silloin, kun seurakuntakoti rakennettiin.
Jumalanpalveluksen jälkeen juodaan kirkkokahvit ja muistellaan Renkomäen seurakuntakodin historiaa yhdessä paikallisten ihmisten kanssa.

– Haluamme pitää tästä kiinteistöstä kiinni. Tämä on meille tärkeä paikka ja se on osa seurakunnan palvelutehtävää, Pelkonen painottaa.

Petri Görman

Kerinkallion, Liipolan ja Nikkilän metsissä tehdään talven aikana metsänhoitotöitä, joissa poistetaan kirjanpainajan ja myrskyjen vaurioittamia kuusia.

Kerinkallion, Liipolan ja Nikkilän metsissä on tehty ja tehdään edelleen metsänhoitotöitä talven aikana. Työt liittyvät erityisesti kirjanpainajan aiheuttamiin metsätuhoihin sekä aiempien myrskyjen jälkien korjaamiseen. Nikkilässä on tehty ensiharvennuksia ja varttuneemman koivikon harvennusta. Ne työt on saatu pääosin valmiiksi. Lahden kaupungin metsäpäällikkö Anna-Maaria Särkkä kertoo, että kyse on suunnitelmallisesta ja pitkäjänteisestä metsänhoidosta.

– Viime talvena aloitettiin maisematyöluvan mukaiset työt, joista tiedotettiin laajasti. Nyt talven aikana samaa työtä jatketaan, Särkkä sanoo.

Kirjanpainaja ja myrskytuhot taustalla

Kirjanpainaja on kuusimetsien vakava tuholainen, joka iskeytyy erityisesti yksilajisiin ja iäkkäisiin kuusikoihin. Tuhot voivat levitä nopeasti ja aiheuttaa kuusten kuolemia.
– Kerinkallion alueella tuhot ovat laajoja, Nikkilässä niitä esiintyy pistemäisesti ja paikoin myös laajempina alueina. Liipolan metsissä tilannetta seurataan osana kokonaisuutta.

Metsänhoitotöissä poistetaan kuolleita ja vaurioituneita kuusia sekä tehdään pienimuotoista pienpuuston ja taimikoiden hoitoa.
– Osa työstä liittyy myös aiempien myrskyjen aiheuttamien tuhojen korjaamiseen.

Lisäksi metsätuholaki velvoittaa poistamaan kuorellisen puutavaran tietyin osin maastosta, jotta tuholaiset eivät pääse lisääntymään.
– Kyse on normaalista ja pienimuotoisesta toiminnasta kaupunkimetsissä. Toimenpiteet ovat huomattavasti kevyempiä kuin talousmetsissä, Särkkä painottaa.

Hakkuut ja hoitotyöt ovat olleet mukana kaupungin pitkäaikaisissa suunnitelmissa, kaavoituskatsauksissa ja kaupungin verkkosivuilla julkaistuissa vuosittaisissa työohjelmissa.
– Kaikille kohteille on haettu maisematyölupa, ja asiat on käsitelty lupaprosessin yhteydessä.

Sekametsiä ja monimuotoisuutta vaalitaan

Luonnon monimuotoisuus on metsänhoidossa keskeinen tavoite. Alueilla noudatetaan luonnonsuojeluvalvojan ohjeita ja lausuntoja. Myös arvokkaat luontokohteet huomioidaan työssä.
– Yksilajisia kuusikoita kehitetään sekametsiksi harvennushakkuiden avulla. Lehtipuiden määrää lisätään, jotta metsät kestävät paremmin kirjanpainajaa ja muita tuhoja tulevaisuudessa.

Sekametsät ovat ekologisesti kestävämpiä ja tarjoavat elinympäristöjä useammille lajeille.
– Metsänhoitotöissä lisätään myös lahopuun määrää, mikä parantaa hyönteisten, lintujen ja sienten elinolosuhteita.

Tavoitteena on, että lajikirjo säilyy ja jopa vahvistuu.
– Kaupunkimetsissä maisema- ja virkistysarvot ovat etusijalla. Harvennukset ja pienimuotoiset poimintahakkuut tehdään niin, että ulkoilureitit, näkymät ja metsien virkistyskäyttö säilyvät mahdollisimman hyvin. Talousmetsiin verrattuna puuntuotanto ei ole ensisijainen tavoite.

Lahden kaupungin metsänhoidon periaatteet ovat parhaillaan päivitettävänä.
– Työt jatkuvat talvikauden ajan, ja niistä tiedotetaan maastossa sekä kaupungin verkkosivuilla.

Hakkuut toteutetaan pääosin routa-aikana, jotta maastovauriot jäävät vähäisiksi.
– Kaikki metsänhoitotyöt lopetetaan aina lintujen pesimäkauden alkaessa huhtikuun alussa, Särkkä muistuttaa.

Petri Görman

– Tämä juttu on tehty Omalähiön lukijan juttuvinkin toimesta.-

Talvella ilvekset voivat liikkua lähellä asutusta, kun rusakot ja kauriit hakeutuvat pihojen tuntumaan lumen ja petopaineen vuoksi.

Ilvesten määrä on selvästi lisääntynyt Lahden seudulla viime vuosina. Eniten havaintoja on tehty Hollolan alueella, ja niitä kertyy jatkuvasti lisää riistakameroiden ,näkö- ja jälkihavaintoina. Havaintoja voivat seurata niin viranomaiset kuin riistanhoidon toimijatkin TASSU-järjestelmästä. Suurpetoyhdyshenkilöt tarkastaa ja sitten kirjaa ilmoitetut havainnoit  TASSU-järjestelmään

Lahden seudun ilvestilannetta seuraa tiiviisti Lahden seudun riistanhoitoyhdistys. Yhdistyksen toiminnanohjaaja Lasse Perttola kertoo, että ilveskannan kasvuun vaikuttaa moni tekijä, joista tärkeimpiä ovat ravinnon saatavuus ja metsästyksen puuttuminen.

Ravintoa ja rauhaa 

Ilves vaatii elinympäristöltään laajoja metsäalueita sekä kallioista ja mäkistä maastoa, jossa se voi pesiä ja levätä. Ravintoa ilves hakee usein pelloilta ja niiden reuna-alueilta. Sen ruokavalioon kuuluvat pienet nisäkkäät sekä sorkkaeläimet, kuten kauriit ja peurat.
– Talvisin ilveksiä liikkuu tavallista enemmän myös asutuksen lähellä. Varsinkin nuoret yksilöt ja pentueet tulee taajamiin helpon saalin perässä Kun lunta on paljon, rusakot ajautuvat pihojen tuntumaan, sillä ne eivät saa ruokaa lumen alta kaivamalla.

Samalla rusakot ja kauriit hakevat suojaa petoeläimiltä asutuksen läheisyydestä.
– Pedot seuraavat perässä sinne, missä ravintoa on tarjolla.

Perttola muistuttaa, että ilveksiä on nyt enemmän myös siksi, että niitä ei ole metsästetty kannanhoidollisesti kolmeen vuoteen.
– Suotuisat olosuhteet ja runsas ravinto näkyvät suoraan kannan kasvuna.

Kissoihin kohdistuneet tapaukset huolestuttavat

Riistanhoitoyhdistyksen tietoon on tullut tapauksia, joissa ilves on tappanut kotikissoja. Perttola korostaa, että lain mukaan kissoja ei saisi päästää vapaasti ulkoilemaan.  Ainoastaan aidatulla piha alueella.
– Ilves ei näe kissaa varsinaisena saaliseläimenä, vaan pikemminkin kilpailijana omalla reviirillään.

Tarvittaessa ilves voi tappaa kissan ja myös syödä sen.
– Erityisesti nuorille ilveksille kissa on helppoa ravintoa.

Terve ilves välttelee ihmistä. Ilves ei käy ihmisen kimppuun, vaan väistää yleensä jo kaukaa.
– Saalistustilanteessa ilves saattaa tulla ihmisen yllättämäksi. Yllätettynä pakenee tilanteesta nopeasti. Myöskään pienet koirat eivät ole vaarassa, kun ne ovat ihmisen talutuksessa ja valvonnassa.

Metsästys osaksi ratkaisua

Tällä hetkellä ilveskantaa ei käytännössä säädellä metsästyksellä. Perttolan mukaan luonto hoitaa osansa taudeilla ja liikenteellä, mutta kannanhoidollisia lupia ei ole myönnetty lainkaan.
– Hallittu kannanhoidollinen metsästys olisi kuitenkin tarpeen, sillä kanta kasvaa koko ajan.

Jos ilveksille löytyy ravintoa pihoilta ja taajamista, niiden luontainen ihmispelko voi heikentyä.
– Ilves kuuluu metsään, ei pihoihin. Toimiva kannanhoitosuunnitelma edellyttäisi kompromissia suojelun ja ihmisten tarpeiden välillä. Alueille pitäisi  määritellä sopiva määrä petoeläimiä, ja tarvittaessa kantaa harvennettaisiin.

Perttola kehottaa ihmisiä ilmoittamaan ilveshavainnot petoyhdyshenkilöille, jotta tiedot kirjautuvat järjestelmiin ja kanta-arviot tarkentuvat.
– Samalla on syytä muistaa koko ekosysteemi. Jos ilveskanta kasvaa liikaa ja vaikuttaa muiden riistaeläinten, kuten metsänjäniksen jo ennestään heikkoon tilanteeseen, niin asiaan on puututtava ajoissa.

Petri Görman

Sosionomi Marja-Liisa Niuranen oli lahtelaisen kunnallispolitiikan ja sosiaalityön vahva ääni. Ihminen, joka asettui koko elämänsä ajan tavallisen ihmisen puolelle. Hän menehtyi 13. tammikuuta 2026 hoitopaikassaan Lahdessa.

Marja-Liisa tunnettiin pitkäaikaisena lahtelaisena sosialidemokraattina, erityisesti Etelä-Lahden äänenä ja Etelä-Lahden Demareiden vahvana vaikuttajana, kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Hän oli ihminen, jolle politiikka ei ollut vallankäyttöä, vaan vastuunkantoa. Hänen työnsä kunnallispolitiikassa kumpusi vahvasta oikeudentajusta ja tinkimättömästä uskosta siihen, että yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta heikoimmistaan.

Sosiaalityössä Marja-Liisa oli uranuurtaja ja esikuva. Hän toimi kriminaalihuollossa ja muissa sosiaalialan tehtävissä aikana, jolloin sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ollut itsestäänselvyys. Työtoverit ja asiakkaat muistavat hänet tarmokkaana toimeen tarttujana, joka antoi apua, kun sitä häneltä pyysi. Hän ei epäröinyt ottaa yhteyttä keneen tahansa, jos asia sitä vaati. Hänellä oli poikkeuksellisen vahva eettinen selkäranka ja syvä luottamus siihen, että ihmisarvo kuuluu jokaiselle – taustasta, asemasta tai elämänvaiheesta riippumatta. Marja-Liisa uskalsi, jaksoi ja pysyi rinnalla silloinkin, kun tie oli raskas. Hän ei etsinyt kiitosta, mutta sai sitä osakseen laajasti niin sosiaalialalla kuin kunnallispolitiikassa.

Marja-Liisa Niuranen jättää jälkeensä vahvan perinnön: muistutuksen siitä, että politiikka ja sosiaalityö ovat ennen kaikkea ihmistyötä. Hänen elämäntyönsä merkitys elää Lahdessa, sen yhteisöissä ja niissä ihmisissä, joiden elämään hän ehti vaikuttaa. Uutisointi ja kirjoittaminen Omalähiöön ja muihin medioihin oli hänelle tärkeää. Hän jaksoi taistella sosiaalipalveluiden lisäksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon puolesta ja näki jo kaukaa mihin suuntaan hallitsematon yksityinen palveluiden monopolisointi Suomea ja Päijät-Hämettä vie.

Etelä-Lahden palvelut, kuten Launeen kirjaston säilyttäminen ja asukkaiden äänen kuunteleminen kaikessa – myös tiehankkeissa – oli tunnettua Marja-Liisaa. Hän tarvittaessa pisti tiukille myös omat puoluekollegat ja inhosi asioiden hoitamista tavallisten ihmisten arjen, järjen ja hyvinvoinnin vastaisesti. Hänelle perhe oli erittäin tärkeä, erityisesti lapsenlapset.

Lämmin osanotto omaisille ja läheisille. Marja-Liisan perintö ja muisto säilyy.

Ville Skinnari, kansanedustaja
Rauno Kurki, kouluneuvos