kuva: Uusi Kaarikadun päiväkoti on mitoitettu 140 lapselle, mutta heitä voi olla samanaikaisesti paikalla vain 80.

Kaarikadun päiväkodin rakentamista siirrettiin vuodella eteenpäin, mutta suunnitelmien mukaan sen rakentaminen aloitetaan ensi kevään aikana. Kaupunki lykkäsi tätä investointia vuodella. Etelälahtelaiset lapset saavat uuden päiväkodin, jos rakennussuunnitelmat toteutuvat ennakkosuunnitelmien mukaan.

Sisäilmaongelmista kärsinyt Kaarikadun päiväkoti purettiin tämän vuoden alussa. Lapsiryhmät muuttivat pois jo puretusta rakennuksesta vuosina 2019 ja 2020.
– Lahden kaupunki investoi uuteen päiväkotiin 7 miljoonaa euroa, rakennuttajapäällikkö Leena Pirttilä kertoo.

Lahden Tilakeskuksen rakennuttajapäällikön mukaan aikataulu uudisrakennukselle on voimassa ja se on taloussuunnitelman mukainen.
– Mitään viivästymiä ei ole ainakaan tällä hetkellä tiedossa.

Vanhan päiväkodin istutukset säilyvät

Tontilla olevat puut ja pensaat on säilytetty, koska uusi päiväkoti rakennetaan samalle tontille, jossa jo purettu Kaarikadun päiväkoti oli. Leikkivälineet uusitaan kokonaan vastaamaan nykyisiä turvallisuusvaatimuksia.
– Materiaalihankinnoissa kiinnitetään huomiota siihen, että uusi julkinen rakennus kestää paremmin aikaa kuin edellinen.

Uusi päiväkoti on puurakenteinen, koska kaupunki haluaa, että se on koko elinkaarensa ajan terveellinen ja turvallinen toiminta ympäristö.
– Päiväkoti rakennetaan Lahden kaupungin päiväkotikonseptia noudattaen.

Uudessa Kaarikadun päiväkodissa on tilat kahdeksalle hoitoryhmälle. Rakennuksessa on erilliset tilat niille lapsille, jotka tarvitsevat ilta- tai yöhoitoa. Myös viikonloppuna päiväkodissa hoidossa oleville lapsille on erilliset tilat.

Petri Görman

Panelistit kuvassa vasemmalta oikealle: Salla Palmi-Felin, Anna Kaisa Kupiainen, Juha-Pekka Forsman, Jari Rissanen, Sanna Virta, Niko Liukkonen

Launeen asukas- ja omakotiyhdistys järjesti keskiviikkona 15.11.2023 keskusteluillan koskien Launeen aluetta ja sen tulevaisuutta. Launeen kirjaston lukusaliin saapunut yleisö kuuli ensin entisen terveysaseman talossa toimivien Päiväkeskus Tuulensuojan ja Terveysneuvonta Jelpin esittelyt sekä kirjaston kuulumiset. Varsinaisessa keskustelupaneelissa oli kutsuttuna Launeella ja eteläisessä Lahdessa asuvia valtuutettuja. Paneelin veti toimittaja Petri Görman ja vilkas keskustelu sekä yleisökysymykset keskittyivät etenkin tyhjillään oleviin Salinkallion kouluun ja Launeen päiväkotiin. Niiden ympäristö koetaan turvattomaksi ja osallistujien yhteinen mielipide oli, että rakennusten kohtalosta kaivattaisiin kaupungilta selkeät suunnitelmat.

Muita aiheita olivat kehitystoiveet ja mahdolliset tulevat muutokset sekä ilkivalta kouluilla ja asuinalueilla. Lahden valmistumassa olevan talousarvion jakaessa vain niukkuutta pyrittiin keskustelussa katsomaan myös valoisia puolia Launeen ja Etelä-Lahden ollessa edelleen voimakkaasti kasvava ja kehittyvä alue runsaine kaupallisine palveluineen, hyvine kulkuyhteyksineen ja uusine monitoimitaloineen. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille, omakotiyhdistys pyrkii järjestämään vastaavia jatkossakin!

Teksti ja kuva
Suvi Lehtinen

kuva: Launeen kirjasto siirtyy vuoden 2025 aikana todennäköisesti Hennalan alueelle.

Launeen kirjasto on tullut käyttöikänsä päähän ja osa sen tiloista on käyttökiellossa rakennuksesta löytyneiden epäpuhtauksien vuoksi. Myös kirjaston henkilökunta on herkistynyt huoneilman epäpuhtauksille. Sen vuoksi Lahden kaupunki suunnittelee Launeen kirjaston toimitilojen siirtoa Hennalan alueelle, joka kasvaa merkittävällä tavalla lähitulevaisuudessa.
– Tämä rakennus edellyttäisi hyvin mittavia korjaustoimenpiteitä. Tällä hetkellä moni kirjaston työntekijä ei enää pysty työskentelemään siellä oirehtimisen vuoksi, kirjastopalvelujohtaja Salla Palmi-Felin kertoo.

Kirjastopalvelujohtajan mukaan lähikirjastojen kustannukset ovat keskenään hyvin samantyyppisiä.
– Suurin kulu on vuokra, jonka jälkeen tulevat henkilöstökulut. Uusissa tiloissa vuokra on kalliimpi, eli nyt korjaamattomana Launeen kirjaston vuokra on edullinen suhteessa moniin muihin.

Launeen kirjaston vuosikulut ovat noin 200 000 euroa.
– Aineistot hankitaan Lahden kirjastoihin keskitetysti, joten ne eivät ole mukana laskuissa. Kirjasto kokonaisuudessaan on noin 3 prosenttia kaupungin budjetista, ja niihin tehdään yli miljoona asiakaskäyntiä vuosittain. Kirjastotilat ovat kuntalaisille hyvin merkityksellisiä.

Todennäköisesti Hennalan alueelle sijoittuvan kirjaston vaihtoehtoja selvitellään parhaillaan liikenteen ja kaavoituksen osalta.
– Kirjasto on itse toivonut sijaintia kävelymatkan päässä Länsiharjun koulusta. Uusi sijainti myös tasapainottaisi kirjastoverkkoa, sillä tällä hetkellä Laune, Liipola ja Renkomäki ovat samalla suunnalla, kun taas muun muassa Hennala ja Ala-Okeroinen ovat kirjastoauton varassa, samoin kuin iso Länsiharjun koulu.

Kirjastopalvelujohtaja muistuttaa, että myös asutus on lisääntynyt paljon Hennalan alueella.
– Kirjaston osalta siirto on pysyvä. Se ei palaa enää entisiin tiloihin Launeelle. Ratkaisut uuden kirjaston sijainnista tehdään lähiaikoina, koska tarkoitus olisi saada uudet tilat käyttöön jo vuoden 2025 aikana.

Peruskorjaus on iso

Lahden Tilakeskuksen rakennuttajapäällikkö Leena Pirttilän mukaan Launeen kirjasto on täydellisen peruskorjauksen tarpeessa.
– Sen vuoksi kirjastolle etsitään uutta paikkaa.
Pirttilä kertoo, että parhaillaan etsitään uusia vaihtoehtoja Etelä-Lahden alueelta uudelle kirjastolle.
– Nykyisiin tiloihin ei ole tarkoitus palata takaisin.

Petri Görman

Lahden valtuuston on määrä päättää ensi vuoden talousarvioista 27. marraskuuta. Lahden budjetista on tulossa 55 miljoonan verran alijäämäinen. Osittain tätä ennätyksellisen suurta alijäämää selittävät valtakunnallisen sote-uudistuksen vaikutukset, kaupunkikonsernista saatavien tulojen väheneminen, yleinen kustannustason nousu, koronan aiheuttamat avustukset sekä työttömyydestä aiheutuvat lisämenot. Budjetin tekeminen ei Lahden kokoisessa kaupungissa ole aina kovinkaan helppoa ja aina jää ilmaan myös joitain tärkeitä kysymyksiä. Saimme budjetin valmistelusta vastanneen vt. kaupunginjohtaja Mika Mäkisen kiinni vastaamaan lehtemme kysymyksiimme.

Onko Lahden korjausvelkaan varattu tulevaisuudessa riittävästi rahaa?
– Lahden kaupunki on vuosien 2017–2022 aikana uudistanut ja peruskorjannut varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen käytössä olevat tilat. Kaupungin korjausvelka on mittavilla investoinneilla alentunut ja on määrältään suurten kaupunkien vertailussa yksi pienimmistä. Investointien myötä omaisuuden kulumista kuvaavat poistot ovat nousseet mutta kaupungin vuosittaiset investointimenot ylittävät poistojen määrän. Korjausvelka ei ole kasvussa.

Lahden kaupungin tehtävät ovat supistuneet huomattavasti. Nastolan virkojen suoja-aika on kulunut umpeen. Onko Lahden kaupungin virkamiesorganisaatio liian suuri?
– Lahden kaupunki ja Nastolan kunta muodostivat kuntaliitoksen kautta Uuden Lahden vuoden 2016 alusta. Vuoden 2017 alusta kaupungin sosiaali- ja perusterveydenhuollon henkilöstö ja toiminnot siirrettiin osaksi maakunnan laajuista Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymää. Muutoksiin varauduttiin vuosien 2015-2017 aikana mm. siten, että Lahden kaupunkiin ja Nastolan kuntaan uusien henkilöiden palkkaamiseen edellytettiin kaupungin/kunnanjohtajan erillinen lupa. Avoimiksi tulleita toimia ei käytännössä täytetty ulkopuolisin rekrytoinnein kuin poikkeustapauksissa. Järjestely ei koskenut varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilökuntaa. Toimenpiteillä varmistettiin se, että tapahtuneiden muutosten jälkeen kaupungin henkilöstö on mitoitettu nykyisten tehtävien mukaiseksi.

Mitä Lahden kaupungin konserniyhtiöitä voisi lopettaa kannattamattomina? Onko tähän asetettu työryhmää miettimään, miten asiat pitäisi hoitaa?
– Kaupunginhallituksen alaisena toimii konserni- ja tilajaosto, jonka tehtävänä on mm. arvioida kaupunkikonsernin toimintaa ja rakenteen tarkoituksenmukaisuutta. Konsernin rakenteeseen on vuosittain tehty useita muutoksia ja näin tullee tapahtumaan myös jatkossakin.

Tarvitaanko Lahdessa kahta organisaatiota samaa asiaa hoitamaan eli Spatium ja Lahden tilakeskus? Spatiuminhan piti olla vain väliaikainen ratkaisu? Onko Lahdessa liikaa tyhjiä tiloja?
– Spatium Oy on Lahden kaupungin 100% omistama tytäryhtiö, jonka tehtävänä on vuokrata ja kehittää kaupallisia kiinteistöjä ja vahvistaa toiminnallaan kaupungin elinvoimaa. Tilakeskus hallinnoi ja ylläpitää kaupungin oman palvelutoiminnan käytössä olevia päiväkoti-, koulu- ja hallintokiinteistöjä. Kaupunki pyrkii aktiivisesti luopumaan omassa toiminnassaan tarpeettomiksi jääneistä tyhjistä tiloista, mutta tämä ei aina ole kovin helppoa esim. suojelumääräysten takia. Tiloja on myös tyhjillään.

Lahdella on erittäin kattava palvelurakenne, mitä tästä voisi karsia kuntalaisten suuresti kärsimättä?
– Lahti on halunnut olla kasvava ja elinvoimainen kaupunki. Tämä edellyttää, että palvelutarjonnalta laajuutta ja laatua. Palveluista voidaan karsia, mutta eri palveluiden käyttäjäryhmät pitävät usein aika tiukastikin kiinni tarpeellisiksi ja hyviksi kokemistaan palveluista. Lautakuntien, kaupunginhallituksen ja viimekädessä kaupunginvaltuuston tehtävänä on päättää palvelutarjooman sisällöstä. Tämä ei ole helppo tehtävä.

Sivistyslautakunnan budjetti on paisunut joka vuosi reilusti. Miten tämä perustellaan lahtelaisille?
– Kaupungin koulu- ja päiväkotikiinteistöissä oli 2010-luvulla runsaasti sisäilmaongelmia. Valtuusto halusi muutoksen tilanteeseen ja 2017-2022 kaupungin koulu- ja päiväkotiverkko on peruskorjattu ja osin uusittu. Uusitut ja peruskorjatut tilat ovat aiheuttaneet tilakustannuksiin tuntuvan nousun, koska vuokrat ovat nousseet. Muilta osin sivistyslautakunnan budjetti muutokset noudattavat maan hallituksen palvelutasoon tekemien muutosten, palveluiden käyttäjämäärien kasvun ja yleisen hintatason muutosten mukaista kustannuskehitystä.

Milloin Kisapuiston kohtalo ratkeaa?
– Kisapuiston osalta kaupunki tekee ratkaisunsa vuoden 2023 aikana.

Miten vanhenevaan Lahteen saadaan houkuteltua nuoria ja koulutettuja muuttajia?
-Kaupungin on huolehdittava, että kaupungin palveluiden käyttäjien palvelukokemus on hyvä, jatkettava tiivistä yhteistyötä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa sekä vahvistettava yritysten ja muiden elinkeinotoimijoiden toimintaedellytyksiä Lahdessa. Lahden tunnettuutta pitää vahvistaa ja mielikuvaa rakentaa yhä vetovoimaisemmaksi.

Juhani Melanen

Kuva: Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistyksen historiatyöryhmän jäsen Riitta Niskanen kertoo, että projekti oli mielenkiintoinen, mutta se vei paljon aikaan.

Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistys perustettiin vuonna 1952. Yhdistyksen 70-vuotisjuhlien yhteydessä päätettiin, että kaikki olemassa oleva tieto kaupunginosasta julkaistaan. Uusien sekä vanhojen nikkiläläisten tarinoita kerätään kirjaa varten. Nikkilän kartanosta Lahden kaupunginosaksi -kirja julkaistaan Lähteen koululla tiistaina 28.11.

– Nikkilä on syntynyt Lahden keskustan kautta, koska torilla oli kantatalo, jonka nimi oli Nikkilä, historiikkityöryhmän jäsen Riitta Niskanen kertoo.

Niskasen mukaan August Fellman on rakentanut Nikkilän sivukartanon Simolanmutkaan.
– Alueen maat on palstoitettu 1900-luvun alkupuolella ja sen jälkeen niitä on jaettu pienempiin osiin.

Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Anneli Peltokukalla oli käsittämättömän laaja tietomäärä alueen asioista.
– Nyt oli oikea hetki koota asia kansien väliin. Tämä oli mielenkiintoinen projekti, mutta se vei myös paljon aikaa.

Pommituskohde sota-aikana

Simolanmutkassa ja Ämmälässä maanviljelys oli vilkasta jo 1700-luvulla.
– Maaperä oli hedelmällistä ja se sopi maanviljelykseen hyvin.

Radiomastojen vuoksi sähköntarve kasvoi kaupungissa paljon 1920-luvulla ja sen vuoksi Nikkilään perustettiin muuntoasema.
– Nikkilän alueen pelloille pudotettiin pommeja toisen maailmansodan aikana, koska siellä oleva muuntoasema haluttiin tuhota.
Nikkilän kohdalla on useita sähköverkkojen risteyskohtia myös tällä hetkellä.

Katujen rakennustyöt ja kaavoitustoimenpiteet aloitettiin Nikkilässä 1940-luvulla.
– Löysimme tästä asiasta lehtileikkeen Etelä-Suomen Sanomista ja se löytyy myös kirjasta.

Ensimmäisessä vaiheessa alueelle rakennettiin Sokeritopankatu, Metsätie ja Orvokkikatu.
– Se muodostaa yhä pääkatuverkoston alueella. Sitä on pikkuhiljaa laajennettu eteenpäin. Rakennustyyleistä voi havaita Nikkilän eri kasvuvaiheet.

Uusi kukoistuskausi alkoi 1980-luvulla

Nikkilään rakennettiin paljon uusia omakotitaloja 1980-luvulla.
– Se oli silloin yksi suosituimpia kaupunginosia Lahdessa.

Niskasen mukaan varsinkin lapsiperheet halusivat rakentaa alueelle, koska siellä oli uusi Launeen koulu.
– Yhteisöllisyys oli tarinoiden mukaan iso asia nikkiläläisten keskuudessa sen toisen kasvuvaiheen aikana. Lapsille järjestettiin muun muassa hiihtokilpailuja joka vuosi.

Luonnonläheinen Nikkilän kaupunginosa on houkutellut myös sen jälkeen uusia asukkaita. Kaupunginosa on ollut haluttu kohde taas viimeisen vuosikymmenen ajan.
– Lahtelaiset kaipaavat omakotitontteja hyvällä sijainnilla läheltä luontoa. Keskustaan ei ole myöskään pitkä matka täältä.

Tonttitarjonnan haasteena on se, että uudet tontit sijaitsevat moottoritien lähellä.
– Lähteen koulun liikuntamahdollisuudet sekä leikkikentät ovat houkutelleet alueen ihmisiä liikuntaharrastusten pariin entistä enemmän. Myös latuverkostojen uudistustyö on ollut meille iso asia.

Petri Görman

Nikkilän kartanosta Lahden kaupunginosaksi-kirja julkaistaan tiistaina 28.11. Lähteen monitoimitalolla. Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistys toivoo, että kirja maksetaan kuitenkin etukäteen ja se noudetaan julkaisutilaisuudesta.

Hawaiji Ironman- kilpailu on se ainoa oikea triathlonin Teräsmies-kisa, mistä kaikki varsinaisesti alkoi vuonna 1978 erään tunnetun amerikkalaisen olutmerkin sponsoroimana tapahtumana. Viralliseksi olympialajiksi se tuli vasta 2000 Sydneyssä Australiassa, mutta Havaijin hohto ei ole himmennyt ja sitä pidetään yhä kakkien vaativimpana Ironmnan kisana maailmassa. Sinne kokoontuu joka vuosi maailman triathloneliitti ottamaan mittaa toisistaan. Tänä vuonna vaimoni tytär Johanna läpäisi tiukan esikarsinnan ja pääsi mukaan tähän taruhohtoiseen kilpailuun. Suomalaiset ovat pärjänneet Havaijilla erinomaisesti. Kakki muistavat varmasti Pauli Kiurun ansiot tässä kisassa. Hän osallistui Havaijin kisaan yhdeksän kertaa ja oli kolmas Ironman World Cupissa vuonna 1990 ja toinen vuonna 1991. Hän on lajin suomalainen legenda. Naiset pääsivät mukaan Havaijille jo vuonna 1995. Parhaiten suomalaisista naisista on pärjännyt Kaisa Sali. Konan (kylä) helvetissä kilpaillaan verenmaku suussa hulluutta vastaan. Havaijin hornankattila koostuu 3,8 kilometrin uinnista, 180 kilometrin pyöräilystä ja täysmaratonista eli 42,195 km juoksusta. Kysyimme Jonnalta, mitä tämä kaikki vaatii ja miksi lajiksi valikoitui juuri triathlon. Näin aina aurinkoinen Liipolan likkamme vastasi:

Mistä tämä kaikki triathlon -innostus alkoi?
– Ystävän houkuttelemana ensin juoksulenkeille. Sen jälkeen alkoi maratontreenaaminen, koska toki piti juosta maraton kaiken sen lenkkeilyn jälkeen. Maratonien rinnalla kulki koko ajan myös maastopyöräily ja maantiepyöräily aviomiehen houkuttelemana. Sitten ’siskopuoli’ Miia Heliön innoittamana osallistuttiin ensimmäiseen triathlon-kisaan Joroisille joukkueviestinä. Rekryttiin uimariksi kokenut pro-uimari Mari Kasvio, Miia pyöräili ja minä juoksin. Oli niin siistiä ja kivaa! Näitä joukkueviestejä tehtiin erilaisilla kokoonpanoilla vielä pari kesää. Sitten mä sanoin, että kyllä mun tarttee kokeilla koko triathlon myös ominvoimin ja ilmoittauduin Lahden ensimmäiseen puolimatkan Ironmaniin kesäkuussa 2018. Se meni hienosti läpi, joten olin samantien koukussa. Ja loppua ei vielä näy.

Mitä kaikkia ominaisuuksia täyspitkän kisan läpivieminen vaatii?
– Harjoittelua ja paljon harjoittelua. Kestävyysominaisuudet vain paranevat mitä kauemmin niitä treenaa säännöllisesti ja nousujohteisesti kisakauden aikana. En voi korostaa harjoittelun merkitystä. Nopeusominaisuudet näillä ikäkilometreillä eivät ole enää niin terävät, mutta kestävyydessä riittää!

Mitä tarkoitetaan Konan helvetillä ja millaiset olosuhteet Havaijilla oli tänä vuonna vastassa?
– Kona on siitä erilainen Ironman, että siellä ei saa uinnissa käyttää märkäpukua lainkaan. Meriveden lämpötila on noin +26 eli vastaa noin suomalaisten uimahallien vedenlämpötilaa. Veden suolapitoisuus on suuri. Sen tunsi hengityksessä ja kurkussa kirvelevänä poltteena koko kisapäivän. Pyöräilyreitti on raskas, yhteensä noin 1800 nousumetriä 180km matkalla eli aika mäkinen reitti. Koko ajan noustaan tai lasketaan. Ja ajetaan Queens Highwayta, joka on pelkkää mustaa ja leveetä asfalttia loputtomiin. Sinne päin 90km ja samat takaisin. Vaihtelevuutta ei maisemissa juurikaan ole, mustaa laavakenttää toisella puolella ja meri toisella puolella. Ja aurinko porottaa täydeltä terältä. Kisapäivänä oli lämpötila +33. Ja ilmankosteus noin 80%. Tarvitaan kovaa päätä, ettei anna periksi kuumuudelle eikä sille, että et juurikaan saa mitään virikkeitä. Katse vain edessäpäin ja joko ohittelet edellä ajavia tai joku ohittaa sinua. Kukaan ei puhu mitään. Tämän noin kuuden tunnin pyöräilyn jälkeen pääset vihdoin satulasta vaihtamaan lenkkarit jalkaan. Kuumuus ei ole hellittänyt yhtään mihinkään. Lähdet taivaltamaan maratonia! Sitä samaa saaguran highwayta taas sinne päin ja samat takaisinpäin. Ja taas on mäkiä ja kuumaa ja kosteeta ja virikkeetöntä. Vain sinä ja ajatukset, jotka on yritettävä pitää maaliviivan ylityksessä. Ei saa antaa periksi. Ehkä tuo periksiantamattomuus on se, joka erittelee jyvät akanoista juurikin Konalla.

Missä sarjassa itse kilpailit ja mikä oli aikasi? Kuka oli sarjanne paras maailmassa ja millä ajalla?
– Minä kisasin sarjassa naiset 50-54v. Meitä oli yhteensä 297 naista ja olin 39.s. Voittajan aika sarjassani oli 10:19, hän oli sveitsiläinen nainen. Alle 11 tunnin alittajia oli 8. Kymmenennen naisen aika oli 11:02. Ja siitä sitten tasaisena virtana naisia aina viimeiseen, joka juuri ja juuri alitti 17h määräajan ajalla 16:58.

Montako triathlon kisaa (täysmatkaa) olet jo ehtinyt kisata?
– Konan täysmatka oli triathlon-urani 4.s.

Juoksijalehti kertoi, että triathlonissa kilpailija voi saavuttaa ”flow-tilan”, mitä tämä tarkoittaa ja oletko kokenut sen?
– Flow-tilan voi saavuttaa myös ihan vain vaikka harjoitusjuoksulenkillä. Olen pari kertaa kokenut sen. Uinnissa en ole tavoittanut sitä tilaa koskaan enkä oikein pyöräilyssäkään. Pyöräilyssä pitää olla niin tarkkana koko ajan muun liikenteen vuoksi (harjoitellessa) että siinä on vaikeampi rentoutua. Ja uinti on aina ollut minulle sen verran haastavaa, etten saavuta siinä ns. onnentunteita. Mutta juokseminen metsässä tai missä tahansa voi tuoda tämän tunteen ja se on kyllä mahtava tunne! Ei sitä voi oikein selittää muuten kuin että olo on onnellinen.

Kerro harjoitusmääristä ja ohjelmista, jotka itse olet tehnyt ennen Havaijin kisaa?
– Olen noudattanut seurani TriathlonSuomen valmennusohjelmia alusta saakka. Sieltä saa hyvät ohjeet ja ohjelmat jokaiseen mahdolliseen triathlon-matkaan suhteutettuna omaan henkilökohtaiseen tilanteeseen eli miten kiireinen olet päivätöissä ja perheen kanssa. Harjoitusohjelmat liikkuvat noin 5h:sta aina 15h:iin.

Mitä ohjeita haluaisit antaa niille, jotka haluavat lajin pariin?
– Ehdottomasti suosittelen lähtemään lajin pariin mukaan! Lahdessa toimii erittäin hieno triathlon-seura, X-tri Lahti. Sinne vain rohkeasti sekaan ja treenien pariin! Siitä sitten voi lähteä tekemään pienempiä kisoja ensin, kisamatkoja on sprinteistä täydenmatkan kisoihin. Sprinttimatkat ovat: uinti 500m, pyörä 20km ja juoksu 5km. Sen jälkeen tulee perusmatka: 1500m, 40km ja 10km.

Milloin kilpailet seuraavan kerran täysmatkan?
– Ensi vuonna olisi tarkoitus osallistua kahteen täydenmatkan kilpailuun. Itävalta ja Kööpenhamina.

Miten perheesi on suhtautunut harrastukseesi?
– Erittäin hyvin! Mun mies toimii mun huoltajana ja mekaanikkona (pyörä) ja muutenkin suurimpana kannustajana. Hän on monesti ollut kisamatkoilla mukana varmistamassa että kalusto on viimeisen päälle kunnossa ja että kaikki pelaa.

Juhani Melanen

kuva: Launeella, Patomäen ja Patoniityn välisellä alueella on tehty paljon ilkivaltaa syksyn aikana.

Eri puolilla Etelä-Lahtea on rikottu postilaatikoita ja tehty muulla tavalla ilkivaltaa omakotitalojen pihalla. Erityisesti Patomäen kentän läheisyydessä ja Talvikintiellä on hajotettu tai siirretty postilaatikoita säännöllisin väliajoin.
– Meidän postilaatikkorykelmä on ollut usein ilkivallantekojen kohteena syyskuun alusta lähtien. Onneksi olemme saaneet olla jo viikon rauhassa, Launeen asukas- ja omakotiyhdistyksen hallituksen jäsen Juha-Pekka Forsman kertoo.

Postilaatikoita on löytynyt tulevan Patomäen jalkapallokentän laidalta ja ojasta.
– En ymmärrä, miksi ilkivalta kohdistuu jatkuvasti samoihin kotitalouksiin.

Forsman on seurannut tilannetta tarkasti yhdessä naapureidensa kanssa.
– Syyskuussa ilkivaltaa tapahtui klo 21 jälkeen illalla ja yleensä se ajoittui viikonloppuihin. Myöhemmin syys- ja lokakuun aikana sitä on tehty myös viikolla.

Postilaatikoissa saattaa olla kutsuja sairaalatutkimuksiin ja tärkeitä laskuja.
– Miksi tällainen kiusanteko kohdistuu aivan tavallisten ihmisten omaisuuteen. Yhden naapurin postilaatikko oli jopa tallottu rikki.

Rohkeasti keskustelemaan asiasta

– Jollain on pakko olla käsittelemättömiä vihantunteita, koska ei kukaan riko toisen omaisuutta säännöllisin väliajoin.

Forsman haluaa edes hieman ymmärtää, että jos muutama nuori on tämän ilkivallan takana.
– Tärkeintä olisi nyt kuitenkin saada ilkivalta loppumaan.

Viimeisin tempaus tapahtui Forsmanin kotipihalla.
– Lähellä taloamme oli kaadettu puunrunko ja se raahattiin kotipihallemme yön aikana. Siinä menee minulla ymmärryksen raja, jos ilkivaltaa tullaan tekemään yksityisten ihmisten kotipihoille.

Launeen asukas- ja omakotiyhdistyksen hallituksen jäsenet ovat keskustelleet syksyllä muun muassa siitä, miksi juuri Patoniityn ja Patomäen alueelle kohdistuu nyt näin paljon ilkivaltaa.
– Osa on tehnyt jo poliisille rikosilmoituksen asiasta. Tiedän myös, että valvontaa on lisätty alueella jonkin verran.

Petri Görman

Kuva: Nummisuutareiden pääroolissa Eskona loistaa Tuomas Korkia-Aho (kuva: Tuomo Mattila)

Nummisuutarit on ylivoimaisesti Suomen eniten esitetty komedia. Itse olen nähnyt sen yli 10 kertaa, ja kas kummaa aina siitä löytyy jotain uutta ja virkistävää. Lahden esitys oli tämän syksyn ehdoton piristysruiske arjen harmauteen: suoranainen ruskapläjäys!
Ohjaaja Samuli Reunasen tarkastelukulma Nummisuutareissa on nyt yksilössä ja hänen yrityksessään nousta aikuisuuteen. Kiven komedia muuttuu oudon julmaksi naamioleikiksi ja saa traagisia, rajuja jopa julmiakin piirteitä tässä”Lahen” nykyversiossa. On mielenkiintoista havaita, kuinka Kiven verevä teksti toimii upeasti myös nykyaikaan siirretyssä tarinassa. Aika muuttuu, muuttuuko ihminen? Siinä omaan aikaamme siirretyn Nummisuutarit tarinan tärkeimmät haasteet.

Esitys on vaikuttava ja eräänlainen meluisa retriitti, niin Eskon mielenmaisemaan, kuin tarkka kuvaus yhteisön odotuksista ja paineista, ihmisen ahneudesta, mutta myös lopun anteeksiannosta. Reunanen painaa kaasua koko ajan harkiten juuri oikeissa paikoissa ja antaa suvantovaiheissa meille aikaa miettiä Nummisuutarin Eskoa nykyajassa. Kysymys kuuluukin:Paljonko meillä on näitä eksentrisiä Eskoja ja mahdollisia ”pudokkaita” nytkin keskuudessamme? Löytävätkö he elämänkumppanin ja tarkoituksen elämälleen vai päätyvätkö he yhteiskuntaamme eläteiksi tai vaikkapa huumeiden väärinkäyttäjiksi?

Ohjaaja Reunanen on saanut Lahdesta näytelmäänsä huippujengin, jonka varaan hän on kyennyt rakentamaan huiman tarinansa kaikilla musteilla. Esitys on aika ajoin vimmainen rutistus ja samalla päähenkilö Eskon eli loistavan Tuomas Korkia-Ahon verbaaliakrobatianäytös elämän trapetsilla. Korkia-Aho tekee Eskostaan vahvasti tuntevan ja sielukkaan naivin Pelle Pelottoman, joka haluaa naimalupansa puumerkin ahteriinsa, mihinkäs muuallekaan? Korkia-Aho saa Eskostaan esiin kaikki tunnerekisterin eri vivahteet. Monista Eskoista poiketen Korkia-Ahon Esko on vikkelä kärppä eikä hidas jurrikka.Hän riisuu Eskonsa alastomaksi ihmisten pilkan kohteeksi, joka lopulta hyväksyy kohtalonsa: naimisiin en koskaan mene. No woman, no cry!

Lahen Nummisuutarit on lavastanut ja puvustanut taas kerran ”Hollywood lavastajamme” Minna Välimäki, joka saa Juhani- näyttämön elämään tummilla ja mielikuvituksellisilla keksinöillään. On näpsäkkä suutarin mökki, ”hawaijilainen” häähuone, synkän metsän autiutta ja valoa. Laaja näyttämö on taas kokonaisvaltaisessa käytössä ja siinä temmellettiinkin sellaisella upealla osaamistasolla, joka ei jättänyt nyt Lahdessa ketään katsojaa kylmäksi.

Myös Välimäen puvustus toimii kaikilla tasoilla. Niissä on retroa viehkeyttä ja yksilöllistä pikanttia ilmettä. Esityksen musiikin oli säveltänyt Altti Uhlenius taiten ja harkiten . Hänen sävellyksensä toivat tähän ”tummaan” Kiven uuteen versioon mukavan lisäfiiliksen. Ilman Ari Nummisen koreografiaa, Harri Peltosen valosuunnittelua ja Tatu Virtamon äänisuunnittelua Lahen esitys ei olisi toiminut sillä teholla kuin se nyt toimii, vahvana ihmiskuvana ja ikkunana ihmismielen outoihin syövereihin.

Kaikki lahtelaisnäyttelijät ovat taas koko sielullaan täysillä mukana Nummisuutareissa. He ovat ammattinäyttelijöitä ja myös näyttävät sen toteen. Mikko Jurkka on oiva nahjusmainen Topias, Laura Huhtamaa mainio ahne riivinrauta Martta, Liisa Vuori kunnon vastuunpakoilija ja juonikas Mikko Vilkastus, Tomi Enbuska on sisäistänyt juopporoolinsa täysin, Nenna Tyni loistaa Jaanana ja Kreetana ja  Tapani Kalliomäki vetää niin ikään tyylillä Karrin ja Nikon roolit.

Tästä näytelmästä voi olla montaa mieltä, niin kuin pitääkin. Minusta se oli ehdoton tämän syksyn MUST! Nyt kannattaa kiiruhtaa omaan teatteriimme nauttimaan upeasta lahtelaisesta teatteritaiteesta!

Juhani Melanen

kuva: Muusikko Lipa Liukkonen toivoo, että myös aloittelevat bändi pääsisivät helpommin radiosoittoon Suomessa.

Jos me muutetaan yhteen -biisi on Lipa Liukkosen ja Laitakadun kulkijat -yhtyeen uusin single. Se julkaistiin kolme viikkoa sitten. Single on saanut jo radiosoittoa paikallisesti ja myös Ylen Radio Suomi on myös soittanut sitä. Soolouraa määrätietoisesti rakentava muusikko on ollut tyytyväinen uuden biisin saamaan vastaanottoon.
– Pitkäsoitto on tulossa ensi vuonna. Sitä ennen julkaisemme kahdeksan singleä ja kuvaamme jokaisesta biisistä videon.

Bändin ensimmäinen single julkaistiin keväällä 2022 ja sen jälkeen kuusi biisiä on nähnyt päivänvalon.
– Olemme julkaisseet joka kerta uuden fyysisen singlen, jotta nimi jää mieleen. Ennen pitkäsoittoa on tulossa ulos vielä kaksi uutta biisiä.

Etelälahtelainen muusikko Liukkonen säveltää aina demot mies ja kitara periaatteella ja sen jälkeen hän soittaa ne tuottajalle.
– Nyt on tehty perustyö kunnolla ja osoitettu, että tämä äijä on tosissaan. Toivottavasti saamme tehdä uuden pitkäsoiton jonkin levy-yhtiön kanssa.

Kokemuksella on merkitystä

– Kokemus merkkaa paljon musiikkibisneksessä ja olen varma siitä, mitä haluan tehdä nyt.

Uuden tuottajan mukaan Liukkosen tyylilaji on suomalainen kantripop höystettynä amerikkalaisella twistillä.
– Minulla on säilynyt palo musiikkiin jo yli 30 vuotta ja en usko, että se katoaa koskaan mihinkään. Muusikko on aina muusikko.
Musiikin tehtävän on kannustaa jengiä silloin eteenpäin, kun menee huonosti. Musiikissani on ollut aina läsnä positiivinen perusvire ja kannustava asenne. Henkilökohtaisesti slaavilaismeininki iskee taas eniten musiikissa tähän mieheen.

Liukkonen säveltää ensimmäiseksi melodian ja vasta sen jälkeen mies miettii sanoitusta.
– Mulla on aina kynä, paperia ja sanelukone pöydällä luovaa hetkeä varten. Aikaisemmin nousin ylös sängystä tallentamaan idean, mutta enää en niin tee.

Muusikko tallentaa usein ideansa arjessa kännykkäänsä.
– Silloin, kun saan omaa aikaa puran nämä ideat ja sävellän. Tämä prosessi vaatii sen, että saan olla aivan rauhassa.

Keikoille tekee mieli

– Laitakadun kulkijat -yhtye perustettiin vuosi sitten. Olemme soittaneet reilut 10 keikkaa Päijät-Hämeen alueella. Ensimmäisellä rundilla haettiin rutiinia ja tsekattiin, mitkä biisit toimivat keikoilla.

Lipa aikoo keikkailla lähitulevaisuudessa sen verran kuin on kysyntää.
– Nyt meillä on sellainen tilanne, että jokaiselle keikalle mennään. Emme ole siinä asemassa, että voisimme valikoida keikkapaikkoja. Nöyryyttä pitää olla aina matkassa mukana.

Liukkonen suuntasi ensimmäisen kerran soolouralle kolmekymppisenä jo vuonna 2007.
– Silloin aika ei ollut vielä miehelle suosiollinen.

Ensimmäisen omakustannejulkaisun tiimoilta kutsua tuli välittömästi muun muassa Universal Musicin johtajan juttusille.
– Diili ei kuitenkaan lähtenyt silloin käyntiin. En ilmeisesti ollut heille vielä sittenkään valmis. Uskon lujasti siihen, että nyt saan toisen mahdollisuuden.

Uusi tuottaja on saanut myös Liukkoseen uutta virtaa.
– Hän sanoi minulle, että en ole mikään iskelmäveijari vaan selkeästi amerikkalaishenkinen kantrihemmo. Siihen suuntaan on tarkoitus nyt myös musiikkia viedä.

Lipa Liukkonen ja Laitakadun kulkijat julkaisevat Lahti-aiheisen biisin Youtube-kanavallaan, kun heidän kotikaupunkinsa täyttää 118 vuotta marraskuun alussa.

Petri Görman

kuva: Etelä-Lahden koulujen rehtorit eivät kaipaa kännykkäparkkeja kouluihin.

Pro Lahti -ryhmän kaupunginvaltuutetut Kalle Aaltonen ja Ville Hälinen tekivät valtuustoaloitteen, että Lahden kaikissa kouluissa aloitetaan kokeilu, jossa oppilaat jättäisivät puhelimensa kännykkäparkkiin. Lahden kaupungin sivistyslautakunta käsitteli asiaa 10.10.
Päätöksessä todetaan, että koulun järjestyssäännöissä ei voida kokonaan kieltää mobiililaitteidentuomista kouluun, mutta järjestyssäännöillä voidaan rajoittaa mobiililaitteiden käyttöä. Opetuksenjärjestäjä voi edellyttää, että mobiililaite on häiriötä aiheuttamattomissa tilassa opetuksen aikana.

Päätösperusteluissa on kirjattu lisäksi, että jos oppilas huomautuksista huolimatta tuottaa häiriötä opetustilanteessa, niin perusopetuslaki sallii viimeisenä keinona työntekijän ottaa puhelimen haltuun. Puhelimen haltuun otto saa kohdistua vain häiriötä aiheuttaneeseen oppilaaseen.
Sivistyslautakunnan jäsenet eivät kannattaneet, että puhelimet kerätään pois oppituntien ajaksi lahtelaisissa peruskouluissa. Sen sijaan parempana toimintatapana koettiin yhteinen sopimus puhelinten käytöstä koulun arjessa. Yhteistä sopimusta tulisi noudattaa kaikkien kouluarjessa.

Toimenpidesuunnitelmaan kirjattiin, että lapsia ja nuoria ohjataan koulussa systemaattisesti lainmukaiseen ja turvalliseen älylaitteiden käyttöön. Jo voimassa oleviin kännykkäparkkikokeiluihin sivistyslautakunta näytti vihreää valoa yhteistyössä vanhempien kanssa.

Häiritsevää käyttöä ei sallita

Lähteen koulun rehtori Esko Taipale kertoo, että hänen johtamassaan koulussa on ollut ongelmia oppilaiden kännyköiden käytössä oppituntien aikana, mutta pääosin tämä asia on hallinnassa.
– Otamme herkällä kynnyksellä kännykän opettajan haltuun, mikäli käyttö on häiritsevää.

Rehtorin mukaan lähtökohta on, että oppitunneilla kännykkä on taskussa tai muuten poissa näkyvistä.
– Häiritsevän käytön vuoksi kännykkä annetaan opettajille. Kokeiden aikana kännykän on oltava repussa.

Lähteen koulussa mobiililaitteita käytetään myös opetuksen yhteydessä jonkin verran.
– Henkilökuntaa on ohjattu puuttumaan mobiililaitteiden häiritsevään käyttöön.

Kännykkäparkit ovat olleet käytössä Lähteen koululla, mutta rehtorin mielestä niiden käyttö ei ole ollut ongelmatonta.
– Itse en kaipaa niitä, mutta jotkut opettajat voivat olla asiasta eri mieltä. Lainsäädäntö ei mahdollista tätä tällä hetkellä.

Parhaimmillaan kännykkäparkki rauhoittaa opetustilanteita, mutta Taipale kertoo, että heidän koulunsa kokemusten mukaan oppilaat toivat säilöön yleensä sellaisen puhelimen, joka ei ollut enää käytössä.
– Aikaa meni myös vahtimiseen ja joskus jopa vääntämiseen, että kaikki laitteet saatiin kännykkäparkkiin. Siellä olevat kännykät myös saattoivat pitää ääntä ja häiritä näin oppilaiden keskittymistä.

Alakoulun puolella ei ole ongelmia

Länsiharjun koulun rehtori Timo Helle kertoo, että oppitunneilla ei ollut juurikaan häiriöitä kännyköistä, mutta välitunneilla on jo kuudesluokkalaisten kanssa ollut pientä ongelmaa ja se on selkeästi lisääntynyt.
– Pienemmillä oppilailla on niin paljon puuhaa leikkimisen, jalkapallon ja sählyn pelaamisen kanssa, että eivät ehdi kännyköillä touhuamaan.

Järjestyssääntöihin on kirjattu Länsiharjun koulussa, että kännykkä pidetään äänettömällä repussa koko koulupäivän ajan.
– Jos kuitenkin tietää, että on tärkeä yhteydenotto tulossa, niin meillä on pihalla rajattu alue, jossa voi puhua.  Opetuskäytössä puhelimia käytetään opettajan ohjeiden mukaisesti.  Esimerkiksi suunnistuksessa ja tiedon hankinnassa sen käyttö on sallittu.

Rehtori Helle ei näe syytä ottaa kännykkäparkkeja käyttöön johtamassaan koulussa.
– Meillä on yhteiset säännöt olemassa. Niitä noudattavat sekä aikuiset että lapset.

Omalähiö antoi mahdollisuuden vastaukseen myös Renkomäen koululle, mutta sieltä ei vastattu toimituksen esittämiin kysymyksiin.

Petri Görman