Vuosi: 2019

Lahden kaupungin sivistyslautakunta valitsi 10.12. Salla Palmi-Felinin kirjastopalvelujohtajaksi 1.1.2020 alkaen. Tällä hetkellä hän työskentelee Lahden kaupunginkirjastossa palvelupäällikön tehtävissä. Omalähiö kysyi launeelaiselta uudelta kirjastopalvelujohtajalta, millainen lukija hän oikein on ja ketkä ovat hänen kirjailijasuosikkejaan?

Millainen kirjastoverkosto sinun mielestäsi Lahdessa on? Millä tavalla kehittäisit sitä paremmaksi?

 – Lahden kirjastoverkosto on tällä hetkellä kohtuullisen hyvä. Toki puutteita on muun muassa siinä, ettei Kariston alueella ole kirjastoa ja Liipolan kirjastopiste on käyttötarvetta ajatellen liian pieni. Myös Launeen kirjastotilan tulevaisuus on tällä hetkellä epäselvä. Launeen kirjasto on käytetyimpiä lähikirjastoja ja alueella tarvitaan ehdottomasti kirjasto.

Leijuuko kirjastoverkon yllä Lahdessa minkäänlaisia uhkakuvia lähitulevaisuudessa?

 – Tällä hetkellä tiedossamme ei ole esimerkiksi lakkautusesityksiä, uhkakuvat liittyvät eniten tilatarpeisiin.

Kuinka ahkeria lainaajia lahtelaiset ovat valtakunnan tasolla?

 – Lahtelaiset ovat valtakunnan keskiarvoa lainaajina.

Miten innostaisit poikia lukemaan enemmän?

 – Lukemaan innostaminen lähtee jo varhaislapsuudesta ja kotoa, eli pyrimme paitsi perustyössämme myös parhaillaan käynnissä olevassa Lukusankari-hankkeessa kannustamaan perheitä lukemisen pariin aina neuvolasta lähtien. Esimerkin voima on suuri, joten lukevan aikuisen mallia kaivataan. Tärkeää on myös tarjota lapsille heidän taitotasoaan vastaavaa ja kiinnostavaa luettavaa. Lukuinnon sytyttäminen on tärkeämpää kuin se, mitä luetaan. Tässä esimerkiksi Neropatti-sarja onnistuu hienosti ja vetoaa eri-ikäisiin ja myös vähemmän innokkaasti lukeviin poikiin. Kirjasto tekee lukemisen edistämisessä aktiivista yhteistyötä niin koulujen kuin päiväkotien kanssa ja vinkkarimme tarjoavat apua sopivan luettavan löytämiseen.

Ovatko ihmiset löytäneet jo e-kirjat palvelutarjonnastanne?

 – E-kirjojen lainaus ja valikoima on kasvanut tasaisesti ja isona tekijänä on varmasti mobiililaitteiden käytön lisääntyminen. E-kirja on kätevä mm. ottaa matkalle mukaan ja esimerkiksi tekstiä on helppo suurentaa tarvittaessa. E-kirjasto kulkee aina mukana, mikä on sen ehdoton vahvuus.

Miksi äänikirjojen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti?

 – Uskon että varsinkin e-äänikirjojen suosiota on kasvattanut myös mobiililaitteiden kasvu. Yhä useampi on tottunut kuuntelemaan musiikkia ja podcasteja puhelimellaan, joten siirtyminen äänikirjoihin on helppoa. Äänikirjat ovat jo pitkään olleet suosittuja mm. pidempiä työmatkoja matkustavilla. E-äänikirjat ovat selvästi vedonneet myös uusiin kuulijoihin.

Millainen lukutoukka itse olet?

 – Luen päivittäin ja minulla on useimmiten useampi kirja kesken. Valitsen lukemiseni hyvin fiilispohjalta ja usein luen iltaisin sängyssä eri kirjaa kuin vaikkapa päivällä. Luen kaikenlaisia kirjoja ja eri genrejä.

Luetko mieluiten aitoa kirjaa vai suositko e-kirjoja?

 – Tällä hetkellä koen vielä paperiversion mieluisammaksi, vaikka junareissuilla saatankin lukea e-kirjaa. Käyn usein myös kurkkaamassa, löytyykö haluamaani uutuuskirjaa e-kirjastosta painettua versiota lyhyemmällä jonolla.

Kerro millaista kirjallisuutta luet?

 – Olen kirjallisuuden suhteen kaikkiruokainen. Tällä hetkellä luen enemmän kaunokirjallisuutta ja viime aikoina fantasia on painottunut melko paljon.

Kuka on suosikkikirjailijasi?

 – Suosikkikirjailijoita on useita, joten on vaikea nostaa esille vain yhtä. Kotimaisista kirjailijoista vaikutuksen ovat tehneet mm. Siiri Enoranta, Magdalena Hai, Pauliina Vanhatalo, Saara Turunen ja Jussi Valtonen. Ulkomaisista kirjailijoista viimeksi vaikutuksen tekivät Tomi Adeyemi ja Jill Santopolo. Jännäripuolella pidän Elly Griffithsin kirjoista.

Kuinka monta kirjaa ostat itsellesi vuodessa?

 – Suurimman osan luettavastani lainaan kirjastosta. Pyrin nykyään hyllyjen täytyttyä ostamaan vain kirjoja, jotka aion lukea useamman kerran tai joita en malta odottaa kirjastosta. Ostan itselleni ehkä noin 5 kirjaa vuodessa.

Onko itsepalvelumahdollisuus kasvattanut lainaajamääriä Lahdessa?

–  Omatoimikirjastot ovat kasvattaneet kävijämääriä, mutta lainamäärissä kasvu ei ainakaan vielä merkittävästi näy. Omatoimiaikaan käydään muun muassa lukemassa lehtiä ja käytetään tilaa muuten.

Petri Görman

Uusi vuosi tuo muutoksia Omalähiön jakeluun. Ensi vuoden alusta alkaen Omalähiötä ei enää jaeta mainoskieltoluukkuihin. Eli jos luukussasi tai laatikossasi lukee ”Ei mainoksia”, ei lehti luukkuun jatkossa enää tipu. Yhtenäistämme näin jakelukäytäntömme muiden kaupunkilehtien kanssa. Mainoskieltoluukkuja on arviolta keskimäärin 20% kaikista luukuista.

Noutojakelutelineet

Jos mainoskiellon vuoksi Omalähiötä ei sinulle enää jaeta, mutta haluat silti paperisen version lukea, niin lehtemme löydät aina perjantaisin noutojakelutelineistämme ympäri Etelä-Lahtea. (Katso ohessa listaus noutojakelutelineistämme). Löytyypä yksi teline aivan kaupungin keskustastakin eli Kauppahallista.
Pieniä muutoksia noutojakelutelineisiinkin näin vuodenvaihteessa tulee, sillä S-Market Kotipokin kaupppias on kieltänyt kaikki lehtitelineet kauppansa eteisestä, joten jouduimme valitettavasti poistamaan lehtitelineemme sieltä. Uutta paikkaa ei telineelle ole vielä löytynyt. Samalla Launeen Citymarketin kahvilassa sijainnut teline on siirretty kaupan pohjoispään sisääntulon välittömään läheisyyteen. Näin lehti on helpommin löydettävissä myös ohikulkijoille.

Näköislehti

Omalähiötä voit toki edelleen lukea myös digitaalisessa muodossa eli näköislehtemme uusin numero löytyy netistä perinteisesti aina perjantai-aamuisin osoitteessa https://issuu.com/omalahio Samasta osoitteesta löydät myös vanhat lehtemme aina vuoden 2018 alusta lähtien. Näköislehtemme on luettavissa kaikilla laitteilla.
Omalähiön nettisivut palvelevat lukijoitamme entiseen malliin osoitteessa www.omalahio.fi.
Nettisivujemme etusivulta löydät myös linkin näköislehteemme.

kuva: Lahden turvakoti on avoinna vuoden jokaisena päivänä ympäri vuorokauden. – Tämä on asiakkaillemme maksutonta palvelua, Lahden turvakodin johtaja Marjo Taipale kertoo.

Turvakotitoiminta on ollut valtion rahoittamaa vuodesta 2015 lähtien. Enää kriisiperheen ei tarvitse odottaa lähetettä tai maksusitoumusta päästäkseen pakoon perhe- tai lähisuhdeväkivaltaa. Lahden turvakodin johtajan Marjo Taipaleen mukaan koskaan ei voi ennakoida, kuinka paljon asiakkaita esimerkiksi joulunpyhinä hakee turvaa turvakodista.

Viikkoa ennen jouluaattoa Lahden turvakodin viidestä perhepaikasta neljä oli täynnä.
 – Tilanteet muuttuvat viikon aikana paljon. Viime jouluna turvakodilla oli täyttä.

Perheiden tilanteet kriisiytyvät yleensä sen vuoksi, että esimerkiksi pyhiin ladataan suunnaton määrä odotuksia, joita ei pystytä välttämättä toteuttamaan.
 – Ihmisillä on sellainen kuva, että perhejoulujen pitäisi olla täydellisiä. Sitten, kun pettymys on suuri, niin yleensä kriisi puhkeaa myös silloin.

Turvakotiin hakeudutaan yleensä silloin, kun perheessä on akuutti kriisitilanne.
 – Kaikki tietenkin toivovat, että oma joulu olisi turvallinen ja rauhallinen. Ihmiset haluavat olla kodissaan niin pitkään kuin se on mahdollista.

Taipale muistuttaa, että turvakotiin tullaan  silloin, kun on kyse lähisuhde- ja perheväkivallasta.
 – Täällä saa olla rauhassa ja meidän ulko-ovet ovat aina lukossa. Täällä ei tarvitse pelätä.

Myös miehiä on asiakkaina

Lahden turvakodin asiakkaat ovat yleensä tukijaksolla muutamasta päivästä kahteen kuukauteen.
 – Turvakotijakson pituus vaihtelee asiakkaan elämäntilanteen mukaan. Osa heistä päättää hakeutua omaan asuntoon välittömästi ja sen odottaminen saattaa kestää yleensä hieman pidempään.

Taipaleen mukaan osa taas palaa kotiin koetun kriisin jälkeen.
 – Yleensä turvakotiin hakeutuu nainen lapsiensa kanssa, mutta nykyään myös miehiä on asiakkaiden joukossa.

Ihmiset reagoivat eri tavalla turvakotiin tuloon.
 – Kriisivaiheessa ihmiset ovat aika järkyttyneitä. Usein ihmiset alkavat prosessoimaan omaa elämäntilannettaan ja pohtimaan ratkaisua ongelmatilanteeseensa.

Ongelmiin on haettava apua

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee, että turvakodissa oltaisiin aina vähintään kaksi viikkoa, jotta perheisiin olisi mahdollista rakentaa luottamuksellinen suhde ja saataisiin myös samalla työskentelyrauha ongelmavyyhteen.
 – Turvakodissa on kahdeksan työntekijää.  Emäntä vastaa siitä, että kriisiperheet pääsevät nauttimaan joulupöydän herkuista.

Jokainen turvakodin työtekijä on saanut koulutusta kriisi- ja traumatyöskentelyyn, myös lasten kanssa.
 – Väkivaltatyön avopalvelut toimivat turvakodin alakerrassa ja sinne viritellään kontaktia jo turvakotijakson aikana. Meidän on tarkoitus auttaa molempia osapuolia, koska haluamme auttaa perheitä kokonaisvaltaisesti.

Turvakodin johtajan mukaan ihmisten ei pidä hävetä tilannetta, jos he joutuvat hakemaan apua turvakodista.
 – Yksikään turvakotijakso ei ole turha. Jokaisella askeleella asia liikahtaa aina eteenpäin. Apua pitää hakea silloin, kun sitä tarvitsee.

Petri Görman

kuva: Liipolan tunnelin läntisen suuaukon kohdalle rakennetaan betonisilta.

Kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen kertoo, että Orvokkitien päähän mutkaan on tarkoitus rakentaa paikoitusalue ulkoilijoille. Tällä hetkellä alueella on jo asfalttipohja ja siksi sinne on helppo rakentaa liittymä. Alkuperäisessä suunnitelmassa tätä ei ollut, koska se oli suunniteltu Liipolan tunnelin huoltoreitiksi.
 – Asukkaat ovat toivoneet yleisötilaisuuksissa tätä ratkaisua ja heidän toiveitaan on nyt kuunneltu.

Kaupunginarkkitehdin mukaan tätä paikoitusaluetta voivat hyödyntää Launeelle hieman pidemmältä tulevat ulkoilijat ja retkeilijät.
 – Nyt alue kaavoitetaan osaksi Jyrkänrinteenpuiston lähivirkistysaluetta.

Myös Liipolan tunnelin läntisen suuaukon kohdalle rakennettavan betonisillan päälle viedään yksi ulkoilureitti.
 – Tunnelin rakentamisen yhteydessä on tehty pieniä tarkennuksia ja sen vuoksi kallioleikkaus menee nyt hieman suunniteltua pidemmälle.

Ulkoilureitistö on kulkenut aiemmin Apilakadun reunassa, mutta se nousee betonisillalle.
 – Nousu ei ole kuitenkaan jyrkkä, kaupunginarkkitehti Karvinen-Jussilainen toteaa.

Tontteja yrityksille

Ajokadun ja Apilakadun risteyksessä on yksityisen omistama kiinteistö, mutta muut alueen tontit ovat Lahden kaupungin omistuksessa.
 – Apilakadun päähän rakennetaan Liipolan tunnelista johdettavien hulevesien allas. Liipolan tunneliin liittyvä tekninen tila ja allas.

Lahden Ateriapalvelut Oy:n vieressä on mahdollisuus lisärakentamiselle.
 – Tämä alue soveltuu hyvien liikenneyhteyksien vuoksi erinomaisesti yritystoimintaan.

Parakkikylä on väylän eteläpuolella olevaa liikennerakennusten korttelialuetta ja se kapenee kehätien puoleiselta sivulta.
 – Tähän kohtaan jää maavalli, joka osaltaan myös estää äänien kantautumisen läheiselle omakotialueelle.

Petri Görman

Kuva: Launeen koulun rehtori Esko Taipale ja erityisopettaja Anne Hemmilä keskustelun tuoksinnassa.

Kaikki Launeen koulun opettajat pääsivät tutustumaan 11.12. jo puolivalmiiseen Launeen monitoimitalo Lähteeseen. Monitoimitalo kalustetaan keväällä ja tällä hetkellä kalustussuunnitelmaa käydään läpi myös henkilökunnan kanssa.
– Paperilla on vaikea hahmottaa mittasuhteita ja uuden koulun värimaailmaa ja sen vuoksi oli hyvä, että meille kaikille oli mahdollista vierailla uudessa työpaikassamme jo ennen joululomia.

Rehtori Taipaleen mukaan uusi työyksikkö on kauan odotettu asia launeelaisille. Hän toivoo, että henkilökunta näkee uudet oppimisympäristöt mahdollisuutena kehittää myös omaa opetustyötään.
– Parakkielämä on käynyt meille jo liian tutuksi asiaksi ja siksi olemme iloisia siitä, että se vihdoinkin päättyy kevätlukukauden päätteeksi.

Oppimisympäristöt ovat Launeen monitoimitalo Lähteessä täysin erilaiset kuin parakkikylässä.
 – Olemme kärsineet sisäilmaongelmista vuodesta 2007 lähtien ja parakkikylässä olemme opiskelleet vuodesta 2013 lähtien. Parakeissa ei ole ollut mahdollisuutta yhdistää luokkatiloja.

Osa monitoimitalosta on jo valmiina

Monitoimitalo luovutetaan Lahden kaupungille huhtikuussa ja kuukautta myöhemmin henkilökunta pääsee testaamaan sen tiloja. Kaikki luokkiin liittyvät kaluste- sekä älytauluasennukset tapahtuvat loppukeväästä.
 – Kevään aikana kiinnitämme huomiota uusiin oppimisympäristöihin ja niiden mukanaan tuomiin haasteisiin, jotta osaamme hyödyntää kaikki uudet mahdollisuudet jo syyslukukauden alussa.

Uudessa monitoimitalossa kaikki luokkatilat ovat yhdistettävissä toisiinsa.
 – Uskallan väittää, että monitoimitalomme on modernein uusi koulu koko Päijät-Hämeen alueella.

Koululaisten vanhemmat pääsevät vierailemaan uuteen monitoimitaloon kevätjuhlien yhteydessä.
 – Tällä hetkellä päiväkodin tilat sekä alakoulun solut ovat jo kalustusta vaille valmiit.  Taito- ja taideaineiden sekä yläkoulun reaaliaineiden tiloja viimeistellään. Myös lumasolussa ollaan loppusuoralla.

Rehtori Taipaleen mukaan aikataulu on pitänyt koko rakennusprojektin ajan.
 – Monitoimitalon piha-alueet ovat jo valmiina. Keväälle jäi vain jotain pientä hienosäätöä tämän asian osalta.

”Rakennusprojekti antanut lisävirtaa”

 – Minulla on hyvä ja odottava fiilis, vaikka tässä on joutunut tekemään pitkää päivää viimeisen kahden vuoden ajan, Taipale toteaa.

Rehtori Taipale uskoo, että uusi monitoimitalo tekee henkilökuntaan vaikutuksen ja antaa heille virtaa vielä viimeisen kevään ajaksi parakkikylään. Hän itse on saanut lisävirtaa, koska on saanut olla kehittämässä uusia asioita monitoimitalon rakennusprojektin yhteydessä.
 – Olen ollut oman työn ohella käyttäjäryhmän edustajana työmaakokouksissa ja ottanut asioihin kantaa.

Launeen koulussa viedään kevään aikana toimintakulttuurin muutos läpi, jotta elokuussa ollaan valmiina, kun syyslukukausi alkaa.
 – Onneksi olen saanut tutustua Liipolan monitoimitalo Onniin ja tiedän sitä kautta, millaisia ovat uuden monitoimitalon haasteet. Henkilökohtaisesti minun täytyy ehkäistä ja ratkaista ongelmia etukäteen, mitkä liittyvät uuden monitoimitalon toiminnallisiin sekä pedagogisiin asioihin.

 – Meillä on ammattitaitoinen henkilökunta koululla sekä rakennusprojektissa ja sen vuoksi uskon vakaasti, että tämä projekti menee maaliin kivuttomasti.

”Jokaisen pitää haastaa nyt itseään”

Oppilaanohjaaja Tero Romakkaniemi tutustui toistaa kertaa Launeen monitoimitalo Lähteeseen ja oli tyytyväinen kokonaisuuteen. Uudessa toimipisteessä ei tarvitse enää jakaa työhuonetta kollegan kanssa.
 – Nyt tämä kokonaisuus vasta hahmottuu kunnolla, kun kaikki sisäpinnat ja värit näkee konkreettisesti itse. Kaikki uusi on aina hienoa.

Romakkaniemi ei ole ehtinyt näkemään parakkielämää kuin vähän, koska mies siirtyi ammattiopetuksesta peruskoulumaailmaan pari vuotta sitten.
 – Sekä henkilökunnalle että oppilaille uusi monitoimitalo tarjoaa uudenlaisia oppimistapoja ja -paikkoja.

Uudessa monitoimitalossa ei ole välttämättä luokkaa jokaiselle ryhmälle vaan silloin opiskelu tapahtuu yhteisissä tiloissa.
 – Olen vieraillut Heinsuon ja Kalliolan kouluissa Hollolassa. Launeelle on rakennettu vieläkin rohkeammin avoimia oppimisympäristöjä kuin naapurikuntaan.

Romakkaniemen mukaan jokaisella henkilökunnan jäsenellä on nyt mahdollisuus rohkeasti haastaa itseään ja kehittää omaa ammattitaitoaan.
 – Avoimille oppimisympäristöille pitää antaa mahdollisuus. Jos homma ei toimi muutaman vuoden kokeilun jälkeen, niin sitten pitää arvioida ja pohtia, oliko sittenkin vanha malli parempi.

Petri Görman

KUVA: Mediaohjaaja Marita Nuto houkuttelee maahanmuuttajia kielikahvilatoimintaan mukaan. – Siellä tapaa uusia ihmisiä, joiden kanssa voi harjoitella suomen kieltä yhdessä.

Marraskuun alussa Liipolan kirjastopisteellä aloitti toimintansa maahanmuuttajille suunnattu matalan kynnyksen kielikahvila. Siellä heitä rohkaistaan vapaamuotoiseen keskusteluun kantasuomalaisten ihmisten kanssa. Kielikahvilan esitteitä saa myös kirjastosta eri kielille käännettynä.

– Kielikahvilassa on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Toivomme, että sinne tulevat ihmiset osaavat jo jonkin verran suomen kieltä, mediaohjaaja Marita Nuto Liipolan kirjastopisteeltä kertoo.

Mediaohjaajana työskentelevä Nuto on kysynyt koululta ja päiväkodista, millaisia kieliä siellä puhutaan.
– Kokoelmassamme on tällä hetkellä 21 eri kielen kirjallisuutta. Luulen, että lähialueella puhutaan useampaakin kieltä.

Liipolan kirjastopiste haluaa profiloitua niin, että sieltä on mahdollisuus lainata useamman eri kielen kirjallisuutta.
– Maahanmuuttajien lapset ovat aktiivisia asiakkaitamme. Aikuisväestölle meillä ei ehkä ole ollut tarpeeksi sopivaa aineistoa.

Liipolaan ei ole ostettu yhtään uutta kirjaa maahanmuuttajia varten, vaan aineisto on lainassa Helsingistä, jossa toimii Monikielinen kirjasto Pasilassa.
– Sieltä lähetetään eri puolille Suomea kirjoja lainaksi ja tämä aineisto kiertää aktiivisesti tilausten mukaisesti.

Suomen kieli kehittyy lukemalla

– Toivomme, että maahanmuuttajat lainaisivat aktiivisemmin kirjoja Liipolassa, koska kielitaito kehittyy vain lukemalla.

Kirjastopisteeltä voi lainata muun muassa arabian-, espanjan-, kurdin-, puolan-, turkin- ja venäjän kielistä kirjallisuutta.
– Meillä on myös kattava valikoima selkokirjoja, joiden avulla on hyvä aloittaa kieliopinnot.

Liipolassa asuu eniten maahanmuuttajia Lahdessa ja siksi haluamme parantaa heidän kirjastopalvelujaan.
– Usein paljon kirjastoa käyttävät maahanmuuttajalapset vievät kirjoja kotiin ja sen jälkeen myös vanhemmat löytävät kirjastopalvelut.

Tämän lisäksi kirjastopisteeltä on mahdollisuus saada digitukea mobiililaitteisiin.
– Jos asiakkaamme ei osaa käyttää WhatsApp-palvelua, niin opastamme hänet sen käyttäjäksi.

Monitoimitalo Onnissa järjestetään neljännen kerran kansainvälisyysviikko maaliskuussa. Sen päätapahtuma on Onnissa 11.3.

Petri Görman

INFO:
Liipolan kirjastopisteen tulevia tapahtumia:

Suomen kielen kielikahvila
keskiviikkoisin klo 16-17 11.12., 22.1., 26.2, 25.3, 22.4, 20.5
Lastentapahtuma Harry Potter ilta
keskiviikkona 5.2. klo 18-20
Mobiililaitteiden tietoturva info
torstaina 13.2. klo 10-11, jonka jälkeen henkilökohtaista neuvontaa klo 11-12.
WhatsAppin alkeet
perjantaina 14.2. klo 10-12
Kolumnisti Päivi Rämö vierailee
keskiviikkona 4.3. klo 13-14
Onnin kansainvälisyysviikon iltatapahtuma
keskiviikkona 11.3. klo 18-20
Osuuspankin digiopastus
keskiviikkona 8.4. klo 10-12

KUVA: Liipolan kirjaston eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja Eila Jokinen kirjoitti evakkokokemuksensa jälkipolville. Lapsuuden muuttomatkat -kirja ilmestyi marraskuun lopussa.

Ex-kirjastonhoitaja Eila Jokiselta ilmestyi Lapsuuden muuttomatkat -kirja, joka käsittelee hänen evakkomatkaansa, joka alkoi Viipurista joulukuussa 1939. Jokinen oli neljävuotias pikkutyttö, kun talvisota alkoi.
– Tässä kirjassa havainnoin maailmaa pikku-Eilan silmin, joka joutui pakenemaan sotaan omasta kodistaan Viipurista. Kirja on samalla kasvutarina ja se päättyy vuoteen 1954.

Jokisen isä taisteli pioneerijoukoissa talvisodassa ja äiti sekä tytär pakenivat sotaa Viipurista joulun alla vuonna 1939.
– Viipuria pommitettiin runsaasti jo sodan ensimmäisenä päivänä. Asuimme Soimakadulla aivan Kannaksenkadun vieressä.

Pommitusten ajaksi ihmiset pakenivat läheiseen Sergejeffin oluttehtaan väestösuojaan.
– Muistan vieläkin, miten ahdistavalta ensimmäinen sotapäivä tuntui pikkutytön silmin. En tajunnut, kuinka pitkään olimme pommisuojassa ilmahyökkäykseltä suojassa.
– Ensimmäisten pommitusten jälkeen lasia sekä tiiliä oli todella paljon aivan kotini viereisillä kaduilla.
Oluttehtaan viereen oli myös pudonnut pommi, joka oli jäänyt suutariksi.

Sotaa pakoon Nuijamaalle

Viipurissa aloitettiin evakuointitoimenpiteet heti talvisodan ensimmäisenä päivänä, mutta evakkoja oli niin paljon, että kaikkien viipurilaisten evakuoimiseen kului aikaa viikkoja. Myös suurten ihmismäärien kuljetukseen sopivaa autokalustoa oli saatavilla todella niukasti.

Jokisen perheen naiset pääsivät evakkoon vasta muutama päivä ennen joulua vuonna 1939 ja heidät kuljetettiin avolava-autolla Nuijamaalle, jossa Jokiset viettivät vain yhden yön.
– Se matka tuntui pitkältä ja kylmältä. Minulla ei ollut tarpeeksi lämpimiä vaatteita mukana ja vilustuin pahoin tällä evakkomatkalla.

Evakkojuna pysähtyi kaksi kertaa matkalla Nuijamaalle.
– Lentokone jyräsi junan yli ja sitten juostiin lumihankeen mahdollista pommitusta piiloon.

Evakkomatkalta muistoihin on jäänyt myös se, että junan pysähdyspaikoilla Lotat jakoivat kaikille evakoille kauravelliä.
– Se oli maistuvaa ja siihen kauravelliin oli niissä olosuhteissa tyytyminen.

Nuijamaalta Jokisen perheen naiset kuljetettiin Toijalaan, minne myös perheen isä palasi talvisodan päätyttyä.

Toijalassa asuttiin koululla

Teristen koulusta tuli Jokisen ja hänen äitinsä tilapäinen koti siihen asti, kunnes talvisota päättyi.
– Juhlasalin lattialla oli paljon patjoja riveissä. Äidit lapsineen, vanhukset ja yksinäiset ihmiset jakoivat suuren siskonpedin keskenään koululla.

Yhteislaulu oli Toijalan evakkotalven ainoa huvi.
– Äidilläni oli vihko, johon hän oli kerännyt tuttujen ja hieman tuntemattomien laulujen sanoja. Karjalan kunnaat laulettiin joka ilta ainakin kerran.

Jokinen muistelee lämmöllä aikaa Toijalassa, koska siellä pikkutytön oli turvallista kasvaa.
– Kylmäkoskelle muuton jälkeen tapasin Eira Kaalikosken, josta tuli minulle tärkeä lapsuudenajan kaveri.

Isä ei puhunut sodasta mitään

Talvisota päättyi 13.3.1940, mutta Eila Jokisen isä palasi talvisodasta vasta huhtikuussa.
– Olin kuullut maaliskuun alussa radiosta Miksi leivo lennät Suomeen -laulun ja päättelin tästä, että sota loppuu pian ja näen taas isän.

Toukokuussa Jokisen perhe muutti Kylmäkoskelle, josta perheen sodasta palannut isä sai töitä puuteollisuusyrityksestä. Siellä tapahtui myös onnettomuus, jossa Jokisen isän käsi jäi puristuksiin, kun kone käynnistyi kesken huoltotoimenpiteiden.
– Isän käsi vaurioitui pahoin, eikä siitä tullut enää koskaan sellaista kättä, jolla olisi pystynyt töitä tekemään.

Jokinen kertoo, että isä ei antanut amputoida kättään, vaan se oli koko hänen loppuikänsä niin sanottu näivettynyt raaja.
– Käden vammautuminen oli isälle kova pala purtavaksi.

Sodasta Jokisen isä ei koskaan puhunut mitään, mutta vain yhden kerran juuri ennen jatkosotaa hän totesi, että miesten täytyy olla siellä, minne heitä pyydetään.
– Minun täytyy nyt tehdä vain tällaisia tehdashommia, Jokinen kertoo isänsä sanoneen.

Molemmat vanhemmat olivat katkeria talvisodasta

Lapsen silmin tilanne muuttui, kun alkoi Moskovan välirauha solmittiin maaliskuussa 1940.
– Missään eivät enää jyränneet pommikoneet ja tilanne oli muutenkin levollinen.

Viipurin menetys Neuvostoliitolle oli kova pala vanhemmille ja he katkeroituivat sodan lopputuloksesta.
– Puheissa sain aina kuulla, kuinka oikea koti jäi rajan taakse.

Aikuisena Jokinen on pohtinut usein Moskovan välirauhan aikaa ja todennut, että aikuiset osasivat varautua tulevaan jatkosotaan.
– Jo vuoden 1941 alussa oli havaittavissa asioita, että sota alkaa uudelleen jossain vaiheessa. Ryssä oli huono naapuri, eikä sitä voinut edes ystävänä pitää.

Petri Görman

INFO:
Lapsuuden muuttomatkat -kirjan julkistamistilaisuus on
Liipolan kirjastopisteellä maanantaina 9.12.2019 klo 16.30-17.

kuva: Toimitusjohtaja Pekka Mäki-Reinikka vieraili Launeen seurakunnan miestenpiirissä kertomassa Fazer Myllyjen kuulumisia. – Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin kirkossa puhumassa työasioista. Lähde-salissa oli useita kymmeniä kuulijoita ja keskustelu oli vuorovaikutteista sekä mukavaa, Mäki-Reinikka totesi.

– Kaura tarvitsee pitkän ja valoisan kasvujakson ja myös riittävästi vettä. Sen vuoksi Ruotsissa ja Suomessa ovat parhaat kasvuedellytykset kauralle, toimitusjohtaja Pekka Mäki-Reinikka Fazer Myllyt Oy:stä kertoo

Kaurabuumi alkoi vuonna 2010 ja se jatkuu yhä edelleen.
– Olemme nyt keskellä kulutuskäyttäytymisen isoa muutosta. Koulutetut ihmiset länsimaissa ovat ymmärtäneet kauran arvon viljakasvina ja sen terveysvaikutukset. Kauran sisältämä beetaglukaani on hyväksi sydänterveydelle.

Kolme grammaa beetaglukaania päivässä riittää pudottamaan jo ihmisen kolesteroliarvoja.
– Kauralla on myös positiivisia vaikutuksia suoliston hyvinvointiin sekä sokeritasapainoon.

Sitten, kun Ruotsin ja Suomen uudet kauramyllyt ovat valmiina, niin Fazer Myllyt on Euroopan toiseksi suurin yritys alallaan.
– Uskomme, että tämä trendi kantaa. Siksi omistajat halusivat sijoittaa 15 miljoonaa euroa uuteen kauramyllyyn Kärpäsenmäelle.

Ksylitolitehdas valmistuu jo vuonna 2020

Fazer Makeiset Oy:n strategiajohtaja Anna Nicol halusi työryhmänsä kanssa tehdä 100 prosenttisesti suomalaisen ksylitolipurukumin Suomi 100 vuotta -hankkeen yhteydessä.
– Silloin he huomasivat, että suomalaista ksylitolia ei ole enää olemassa.

Tämän hankkeen yhteydessä selvisi, että kauran kuorta syntyy paljon Fazerin erilaisissa tuotantoketjuissa.
– Tätä runsaasti selluloosaa sisältävää kuorimateriaalia poltetaan paljon energiaksi ja kuljetetaan jonkin verran poroille ruoaksi Pohjois-Suomeen.

Anna Nicol esitti Fazerin tutkimusjohtajalle sen puuttuvan kysymyksen ” paljonko kaurankuoressa on ksyloosia ” ja loppu onkin historiaa. Lahteen valmistuu ensi vuoden aikana uusi suomalainen ksylitolitehdas. Sen jälkeen meillä on taas Suomessa tehdas, joka valmistaa kotimaisille yrityksille ksylitolia.

Hävikin määrä pienemmäksi

Tuotantoprosessi on jo tällä hetkellä tehokas Fazer myllyjen Lahden yksikössä, mutta tehostamistoimenpiteitä on tarkoitus jatkaa.
– Meillä on isoja tavoitteita hiilijalanjäljen vähentämiseksi ja hävikin määrää on myös tarkoitus vähentää.

Kärpäsenmäellä sijaitsevat myllyt jauhavat kaurasta, rukiista ja vehnästä raaka-ainetta leipomolle.
– Paikalliselle elintarviketeollisuudelle on upea asia se, että lähialueelta löytyy paljon laadukasta raaka-ainetta. Ostamme kaiken sen viljan Lahden seudulta, jota meille tarjotaan ja joka on laadultaan elintarvikekelpoista.

Mäki-Reinikka luonnehtii, että he ovat myös suurtuottajana osana alueen lähiruokabisnestä.
– Kaura oli vielä 1980 -luvulla käytännössä rehuvilja, mutta onneksi sen arvo on nyt ymmärretty. Euroopassa kauran kysyntä kasvaa jatkuvasti ja Aasia on vasta heräämässä tämän asian kanssa. Sitten, kun kysynnän kasvu siellä lähtee liitoon , niin Suomessa investoidaan taas uusiin kauramyllyihin.

Petri Görman

Kuva: Viimeistä kertaa jaetun Apoli-tunnustuksen eli betonisen harkon vastaanottivat Anttilanmäen koululla rehtori Karin Ihalainen ja arkkitehti Anneli Hellsten.

Svenska Gården i Lahtis -hanke ja sen taustayhteisö palkittiin vuoden 2019 Apoli-tunnustuksella. Se myönnettiin Anttilanmäen yli satavuotiaan koulun kunnostamisesta ja sen ympäristön kehittämisestä.

Apoli-työryhmän mukaan kyseessä on kulttuuriympäristöteko, jossa on huomioitu yksityiskohdat esimerkiksi rekonstruoimalla harvinaiset seinämaalaukset, jotka olivat joutuneet piiloon aiemmissa muutostöissä.

Palkintoraadin saatesanoissa todettiin, että taustalla olevien säätiöiden tavoitteena oli, että Svenska Gården -hankkeen avulla olisi mahdollista luoda kohtaamisia molempien kotimaisten kieliryhmien välille sekä samalla voitaisiin monipuolistaa molempia kotimaisia kieliä puhuvien elämää Päijät-Hämeessä.

Rehtori Ihalaisen mukaan koko Anttilanmäen alue on idyllinen ja koulu sopii siihen ympäristöön.
– Olen tehnyt 10 vuotta työtä sen eteen, että Päijät-Hämeestä löytyi tila ruotsin kieliselle koululle. Saimme jo vuosikymmen sitten säätiöiltä lupauksen, että he voisivat tulla mukaan projektiin, rehtori Karin Ihalainen kertoi.

Ihalainen on kiitollinen siitä, että ruotsinkielisen yhteisön tarpeisiin, kouluksi, päiväkodiksi sekä monitoimitaloiksi rakennettiin uudet tilat Anttilanmäelle.
– Kaikki ympäristössä oleva kaunis rakennuskanta ja viheralueet vaikuttavat siihen, että lapsilla on hyvä olla.

Vuosittain järjestettävä Apoli-foorumi toteuttaa Lahden arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa. Foorumin teemana oli tänä vuonna muuttuva kaupunkikuva ja pääpuhujana Suomen Arkkitehtiliitto Safa:n puheenjohtaja Henna Helander.

Haluamme jakaa kestävän kehityksen ideoita

Kaavoitusarkkitehti Päivi Airas totesi palkitsemissanoissaan, että Anttilanmäki-Kittelän asukasyhdistys pyrkii edistämään laadukasta rakennettua ympäristöä sekä korjaus- että muutosrakentamisen ja myös uudisrakentamisen osalta. Asukasyhdistys on ottanut myös aktiivisesti kantaa alueensa maankäytön suunnitteluun sekä suojelukysymyksiin. Sen lisäksi yhdistys haluaa edistää kestävää elämäntapaa ja yhteisöllisyyttä sekä kehittämään alueen kiertotaloutta.

Lahden arkkitehtuuripoliittisen ohjelman ohjausryhmä myönsi Apolikukan Anttilanmäki-Kittelän asukasyhdistykselle Kulttuuriympäristön ja ympäristön arvot huomioivasta toiminnasta, yhteisöllisyyden vahvistamisesta sekä kesällä 2019 järjestetystä Anttilanmäen kyläjuhlasta.
– Kyläjuhlien yhteydessä moni paikallinen ihminen kertoi, että he eivät tienneet näin idyllisestä kaupunginosasta aikaisemmin mitään. Me haluamme olla pieni kylä keskellä kaupunkia, asukasyhdistyksen puheenjohtaja Silja Kostia sanoi.

– Oli upeaa saada jakaa tämä alue kaupunkilaisten kanssa kyläjuhlan yhteydessä. Haluamme jakaa muiden kaupunkilaisten kanssa myös ne ajatukset ideat, joiden avulla voimme elää kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti myös tulevaisuu-dessa.

Petri Görman

Kuva: Lahden kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Antti Holopainen kertoo, että arkistotutkimuksen kautta on mahdollisuus saada uutta tietoa Hennalan alueen joukkohaudoista. Taustalla näkyy  kasarmi 57, jossa toimi venäläisen varuskunnan kappeli ja sen läheisyydessä oli myös hautausmaa.

Ennen Suomen sisällissotaa rakennettu venäläisen varuskunnan kappeli on edelleen pystyssä Lahden Metsä-Hennalassa. Kappelin ympäristössä on ollut vanha venäläinen sotilashautausmaa, jonka luonne on todennäköisesti sisällissodan melskeissä muuttunut.
– Hennalan varuskunnan alueella on ollut iso vankileiri ja siksi suurella todennäköisyydellä siellä kuolleita vainajia on haudattu myös tälle hautausmaalle, Lahden kaupunginvaltuuston toinen varapuheenjohtaja Antti Holopainen toteaa.

Arkistotutkimuksen avulla on tarkoitus selvittää, missä hautausmaa on ja kuinka laajalle se on levittäytynyt. Venäläisten henkilöllisyydet sekä kohtalot on myös tarkoitus saada samassa yhteydessä selville. Kasarmi 57:n lähialue oli vuosina 1912-1917 varuskunnan hautausmaa ja sinne on haudattu venäläisiä.
– Kansallisarkiston ja Valtioneuvoston kanslian myötävaikutuksella on käynnistetty arkistotutkimus. Tämä tutkimustyö jatkuu vuoden 2020 loppuun saakka.

Tutkimusidea lähti liikkeelle vuosi sitten, kun Hennalassa järjestettiin muistojuhla sisällissodan kunniaksi. Seminaarin loppupäätelmänä todettiin, että uhrien henkilöllisyys ja määrä on vielä selvitettävä.
– Vieläkään ei ole olemassa täsmällistä tietoa Hennalan alueen uhreista, mutta uskomme, että uutta arkistotietoa tästä kokonaisuudesta kuitenkin vielä löytyy.

Kaivauksia ei välttämättä tehdä

–  Oletan, että tässä yhteydessä arkistotutkimus on tarkoituksenmukaisempi menetelmä kuin hautojen avaaminen.

Holopainen muistuttaa, että on tärkeää saada jälkipolvien tietoon, missä heidän esi-isiensä leposijat ovat.
– Tämä kappeli olisi jo sinänsä hyvä muistomerkki. Aluetta ja kappelia tulisi siistiä. Kasarmi 57 on kaupungin maa-alueella ja se on muinaismuistolain mukaan rauhoitettu alue. Kaavoituksellista ongelmaa ei ole siis olemassa, vaan kyse on ainoastaan tahtotilasta.

Kappelin välittömään läheisyyteen on haudattu myös muita kuin lahtelaisia, koska vankileirillä suurin osa ihmisistä oli muualta Suomesta.
– Hennalan varuskunnan sotilassairaalan päiväkirjassa on yli 1000 nimeä. Nämä ihmiset ovat haudattu jonnekin tälle alueelle.

Holopainen muistuttaa, että kukaan ei vielä tiedä, kuinka paljon ihmisiä teloitettiin alueella, kun vankileiriä perustettiin.
– Se tiedetään, että uhreja on ainakin satoja. Naissurmiakin tapahtui Lahden alueella yli 200.

Hennalan alueella ei ole vielä vankileirin uhrien muistomerkkiä, mutta sellaisia on tarkoitus sinne sijoittaa, kun asiat selkiytyvät uuden tutkimuksen myötä.
– Toisen maailmansodan jälkeen tällä alueella on tapahtunut tienrakentamisen yhteydessä vainajien siirtoja ja ne lienee dokumentoitu puutteellisesti. Tämän dokumentaation selvittäminen on myös osa tätä arkistotyötä.

Petri Görman