Mitä hullua? Juhannus: Suomen lipun päivä, kesä kauneimmillaan, valo, vihreys, auringon lämpö.
Tästähän on pitkä matka jouluun; vielä – tai enää – 6 kk.
Valoisan kesän yötön yö. Sen pari, kuin kolikon toinen puoli, on pimeän talven valoton päivä jouluna. Kumma kyllä, molemmat valon juhlia! Voittamaton valo, Jeesus. Jumalan armon auringon valo. Kirkkovuodessa ja kristityn elämässä kaikki liittyy Jeesukseen Kristukseen ja saa merkityksensä Jeesuksesta. Juhannuskin.
Johannes Kastajan syntymä – koko Johannes – olisi jo unhoon jäänyt, ellei sanoma Kristuksesta olisi niin tärkeä. Johannes Kastaja oli edelläkävijä, jonkin lainen taivaan lähettämä airut, jonka tehtävä oli avata tietä tärkeälle henkilölle. Jeesukselle.
Tiedämme Johanneksesta hyvin vähän. Raamattu kertoo hänestä niukasti, muut lähteet vielä vähemmän. Mutta tärkeää ei ole Johanneksen henkilö, vaan se mitä hän julisti: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt 3:2)
Ilman Jeesusta meillä ei ole taivasten valtakuntaa.
Tapio Mattila
vs. kappalainen Launeen seurakunnassa
Suomalaista politiikkaa on usein kuvattu tylsäksi ja tasaiseksi. Kulunut viikko vahvisti poikkeuksen, kun Perussuomalaisten lauantaisen puoluekokouksen jälkeinen tapahtumaketju käynnistyi. Se ei ollut ihan perusviikko suomalaisessa politiikassa. Perussuomalainen eduskuntaryhmä hajosi. Monen ennustama kahtiajako PS:n perinteisen SMP-siiven ja nk. Nuvien kanssa tapahtui. Epäselväksi jäi kuitenkin kuinka suunniteltua kaikki oli – kuka puhui totta ja kuka ei.
Arvot ratkaisivat
Kokoomukselle ja Keskustalle pitää antaa iso käsi suoraselkäisestä käyttäytymisestä. Suomen hallituksessa ei voi eikä tule olla Halla-Ahon, Huhtasaaren ja Hakkaraisen ja muiden vastaavien ajattelua. Arvomaailma ratkaisi – rajat on osattava vetää ja nyt niin tehtiin. Se ei ole Suomen linja. Ratkaisevaksi ei muodostunut pelkästään rasistiset mielipiteet ja tuomiot, vaan Suomen kannalta isot asia: Euroopan Unionin jäsenyys, osallistuminen euro-alueeseen ja suhtautuminen kaiken kaikkiaan kansainväliseen yhteistyöhön. Eduskunta on tälläkin kaudella lausunut mm. Suomen eurojäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Talousvaliokunta katsoi lausunnossaan, että Suomen viime vuosina kokemat taloudelliset ongelmat eivät johdu euroalueen jäsenyydestä, vaan ovat pääasiassa seurausta talouden rakenteellisista ongelmista.
Pitää muistaa, että hyvinvointimme on rakentunut merkittäviltä osin viennin varaan ja kotimarkkinamme pienuuden johdosta yhdentyneet eurooppalaiset sisämarkkinat ovat olleet Suomen talouden kannalta erittäin merkityksellien tekijä. Suomen EU – jäsenyydellä ei pidä leikkiä. Suomi on nyt osa länttä ja eurooppalaista arvoyhteisöä. Se on ulko – ja turvallisuuspolitiikan lisäksi myös talouden perusta. Suomen talouden kasvu voisi vaarantua, jos markkinat alkaisivat reagoida Suomen EU-eron mahdollisuuteen.
Oppositiolla myös vastuu
Maananaina SDP:n puoluejohto keskusteli kokouksessaan pitkään mahdollisesta osallistumisesta hallitusneuvotteluihin. Näkökulmia oli puolesta ja vastaan. Emme kuitenkaan uskoneet, että vaatimuksemme talouspolitiikassa, hyvinvoinnissa, koulutuksessa ja esimerkiksi pienituloisten aseman parantamiseksi olisivat saaneet tulta nopealla aikatauluilla käytävissä neuvotteluissa. Yhteenvetomme oli, että olemme valmiit hallitusvastuuseen, mutta vain vaalien kautta.
SDP on edelleen suurin oppositiopuolue ja se tarkoittaa myös vastuuta. Meidän pitää pystyä tarjoamaan Suomelle ja suomalaisille uskottava vaihtoehto hallituksen harjoittamalle politiikalle. Silloinkin kyse on viime kädessä arvoista, jotka ohjaavat kaikkea tekemistä. Kuka puolustaa heikommassa asemassa olevia eli esimerkiksi pienituloisia, opiskelijoita, eläkeläisiä tai lapsiperheitä ? Talouden kasvu ei sada vähempiosaisille samalla tavalla kuin rikkaille.
Mielenkiintoista on nähdä miten uusi Perussuomalainen puolue alkaa käyttäytyä eduskunnassa oppositiopuolueena. Odotettavissa on todennäköisesti Ruotsindemokraattien tyylistä oppositiopolitiikkaa. Toivottavasti keskustelu kuitenkin pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa.
Elämme juuri nyt uskomatonta hyväosaisuuden aikaa länsimaissa, mutta juuri nyt junan kulku muuttuu. Keskiluokan ominaispaino hiipuu koko ajan, kun tulevaisuuden ammatit katoavat. Yhteiskunnan polarisaatio on tosiasia. Ylempi keskiluokka porskuttaa vielä jotenkuten, mutta vähäosaisten asema kaikkialla vaikeutuu.
Digitalisaation kaikkia vaikeuksia yhteiskunnassa ei vielä tunneta tarkkaan, mutta useat yhteiskuntatieteilijät ovat sitä mieltä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tätä kehitystä ennakoivat diktaattoreiden valtaantuloa kaikkialla maailmassa siksi, että populistiset yhdenasian liikkeet haluavat, että monimutkaiset asiat yksinkertaistetaan ja yksinvaltiaat kannustavat muutosvastarintaan.
Putin, Trump ja Erdogan ovat tyypillisiä totuuden jälkeisen ajan despootteja, joille tyhmät ja yksinkertaiset kansalaiset antavat vallan ymmärtämättä, että näiden ”veijareiden” tarkoitus on tuhota demokratia ja alistaa vaalikarja hyödyttömiksi idiooteiksi. Nepotismin ja korruption avulla taloudellinen valta halutaan siirtää pienelle eliitille ja sen jälkeen valvoa kaikkia ja kaikkea valtion rautaisen nettikontrollien ja median avulla.
Sosiaalipolitiikalla ja monella yhteiskunnallisella ajattelijalla olisi keinoja tarjota hallituksille ja laillisille parlamenteille toimenpiteitä eriarvoisuuden poistamiseksi, mutta näille ajatuksille ei hetkauteta juurikaan korvia, sillä menon halutaan jatkuvan ja turvata maailman yhden (1 %) määräysvalta kaikissa olosuhteissa. Tämä prosentti omistaa puolet maailman varallisuudesta ja sen varallisuus vain kasvaa.
Suurten ylikansallisten yhtiöiden valta lisääntyy ja pienyrittäjien ja keskisuurten yritysten toimintoja yritetään vaikeuttaa johdonmukaisesti luomalla niiden toimintaympäristöön keinotekoisia lakeja ja rajoituksia. Ylikansallisilla verosuunniteluilla on luotu mahdollisuus siirrellä varoja aina siihen valtioon, joka tarjoaa sillä hetkellä halvimman ratkaisun välttää veroja.
Parhaita tarjoaa brittiläinen professori Anthony Atkinson kirjassaan ”Inequality – What can be done”. Suomalainen sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on erinomaisesti tuonut näitä ajatuksia julki, mutta valtion avustuksella rikastunut pääministeri Juha Sipilä ei näitä ole valtioneuvostoon tuonut ratkaisukeinoiksi tai edes pohdittaviksi.
Atkinsonin ”reseptit”, on syytä esitellä myös Suomenkansalaisille lyhyesti, jotta ei voitaisi väittää, että emme ole edes kuulleetkaan näistä mitään.
– Valtion täytyisi taata minimipalkalla töitä jokaiselle kansalaiselleen.
– Jokaiselle nuorelle olisi taattava vähimmäisperintö ja taata kaikille samanlaiset lähtökohdat pääomalahjoituksena. – Sama vero pääomasta ja työstä välittömästi.
– Suuryrityksille on laitettava ”suitset suuhun”.
– Ökypalkat heti kuriin!
– Minituotto pientalletuksille, entisten valtion obligaation tapaan.
– Progressiivinen kiinteistövero sekä lapsilisien verotus auttaisi vähäosaisia.
– Osallistumistulo perustulon sijaan, joka määritellään laajasti sosiaalisena toimintana.
– Valtion tase olisi saatava tuottamaan ja progressiivisen verotulo voimaan.
– Turhista valtion yrittäjätuista suurille yrityksille olisi luovuttava.
Huomasin hämmästyksekseni, että takavuosien iskelmätähtien eliittiin kuulunut Juhani Markola täytti viime kuun lopussa 75 vuotta. Vanhemmat lukijat muistavat varmasti 60-luvulta lähtien vaikuttaneen, teknisesti lahjakkaan, pienellä vibratolla laulavan tenorin, joka hallitsi Herttuat-yhtyeensä kanssa ravintolaestradeja silloin, kun niissä vielä tanssittiin ahkerasti.
Lauluoppinsa Markola ammensi 105-vuotiaaksi eläneeltä jyväskyläläiseltä tenorilta ja pedagogilta, Vilho Kekkoselta. Markolan erityisalaa ovat olleet latinokappaleet sekä ranskalainen chanson. Tosin humoristina ja hyvänä jutunkertojana tunnettu artisti on jaksanut revitellä rajumminkin: kesäkiertueella Martti Innasen ja Gunnar-pässin kanssa sekä Leningrad Cowboysin mukana Kiuruvedellä, Vihreät niityt -festivaaleilla.
Keikoille hyvin pukeutuva Markola vaati myös Herttuat-yhtyeeltään hyvää tyylitajua. Ravintola-show´n aikana hänen tavakseen tuli vaihtaa esiintymisasuja useampaan kertaa. Hän omistikin lukuisia kenkäpareja ja vaatekertoja, muun muassa monia nahka-asuja. Markolasta kirjan (Juhani Markola – Laulaja) kirjoittanut Aki Hietala tietää, että artistin mukana keikoilla kulki vaaterekki, jossa saattoi olla parhaimmillaan 18 asua.
Varsinaisen läpimurtonsa Markola teki kappaleella Rakkauden aamu, jonka suomenkieliset sanat kirjoittanut Pertsa Reponen piti yhtenä parhaimpana käännöshittinään. Laulaja itse kuuli Camilo Seston alkuperäisversion Quieres ser min amante ensimmäistä kertaa Espanjassa pienen levykaupan ohittaessaan. Markola oli kävellyt sisään liikkeeseen ja ostanut levyn saman tien itselleen. Hän tiesi välittömästi laulun tulevan olemaan listamenestys, mutta levy-yhtiö taisteli vuoden verran vastaan ennen kuin suostui levyttämään sen.
Markola tunnettaan muusikkojen keskuudessa hauskana seuramiehenä, joka ymmärtää myös ironiset nyanssit. Hietalan kirjasta löytyy ratkiriemukas episodi, jossa mies oli lentämässä Kalevi Keihäsen koneella Kanarian Saarille esiintymään. Lentokone joutui suorittamaan pakkolaskun Zurichiin, Sveitsissä, teknisen vian vuoksi. Kalevi ja kumppanit pyysivät artistia lohduttamaan pelokkaita matkustajia jollakin mielialaa nostattavalla laululla. Markola päätti valita kappaleeksi virren 408: ”Joutukaa sielut, on aikamme kallis…”
Toinen värikäs, Hietalan kirjaama tarina liittyy Paul ja Linda McCartneyyn, jotka olivat esiintymässä Wings-yhtyeensä kanssa Turussa, Kupittaan urheiluhallissa, vuonna 1972. Elettiin aikaa, jolloin Paul McCartney oli ottamassa etäisyyttä legendaariseen The Beatlesiin. Paul ja Linda ihmettelivät, miksi heidän näyttävä kiertuebussinsa ei herättänyt kaupungissa välttämättä ansaittua huomiota. Kävi ilmi, että Markolalla ja Herttuat-kokoonpanolla oli samaan aikaan keikka Hamburger Börsin yökerhossa. Myös Paul ja Linda saapuivat hotellille. Kun he pysähtyivät hissillä yökerhokerrokseen, Markola piti huolen, että maailmanluokan julkkikset pääsivät sopivasti kuulemaan hänen versionsa Beatles-klassikosta Yesterday.
Nykyään Markola viettää hiljaiseloa Jyväskylässä, omakotialueella puisessa rintamamiestalossa. Ilta-Sanomien nettisivuilla hän kertoi juhlapäivänsä alla esiintyvänsä enää lähinnä vain häissä ja hautajaisissa. Vuonna 2004 myönnetty taitelijaeläke oli miehelle elintärkeä. ”Ilman sitä pitäisi nyt syödä kynsiä”, hän paljasti toimittajalle.
– Kaupunkikylä 2025 on hanke, jonka avulla on tarkoitus vähentää maahanmuuttajien syrjäytymistä Lahdessa. Tämä projekti on tarkoitettu yli 18-vuotiaille työttömille tai sen uhan alla oleville maahanmuuttajataustaisille henkilöille, projektipäällikkö Eveliina Aaltonen kertoo.
Paasikivenaukiolla lähellä linja-autoasemaa on avattu uudet tilat, jossa maahanmuuttajataustaiset ihmiset voivat kohdata toisiaan.
– Tarkoituksenamme on löytää uusia keinoja, joilla asiakas voi työllistyä tai työllistää itsensä.
Projektipäällikkö Aaltonen alleviivaa, että heidän uusi toimipiste on matalan kynnyksen paikka, jonne on helppo tulla.
– Tämä toiminta on maksutonta ja hanke kestää vuoden 2019 lokakuun loppuun saakka.
Kaikilla on oma tarina
– Meillä kaikilla on oma tarina. Jos kukaan ei kuuntele sinun tarinaasi, niin ihmistä ei silloin tavoiteta. Me haluamme kuunnella maahanmuuttajataustaisten ihmisten tarinoita ja opastaa heitä elämässään eteenpäin.
Tähän mennessä projektissa mukana oleva ihmiset ovat kartoittaneet yhdessä TE-keskuksen kanssa 30 työpaikkaa, jonne maahanmuuttajataustaiset ihmiset voivat mennä työkokeiluun.
– Työkokeilun jälkeen on tarkoitus aloittaa opiskelu. Moni heistä saattaa perustaa jopa yrityksen.
Pop Up-tapahtumilla on tarkoitus tehdä uutta projektia tunnetuksi.
– Kerran kuukaudessa kuka tahansa lahtelainen voi osallistua toimintaa ja tutustua heidän työnäytteisiin.
Aaltonen toivoo, että uudesta toimintapaikasta tulee maahanmuuttajien olohuone, jolla on myös selkeä päämäärä.
– Tarkoitus on auttaa ihmisiä ja tukea heitä seuraava askel eteenpäin. Turvapaikanhakijatkin ovat tervetulleita vierailemaan, mutta ennen kaikkea tämä on suunnattu niille, joille on jo myönnetty Suomeen oleskelulupa.
”Ei Suomen kieli niin vaikeaa ole”
Susan Kanjo on syyrialainen taustaltaan, mutta Suomeen hän tuli Libanonista, jonne hänen pakeni sotaa. Hänellä on kolme lasta.
– Olen asunut nyt kaksi vuotta Suomessa.
Naisen suomen kielen taito on karttunut merkittävästi kahden vuoden aikana.
– Minun mielestä suomen kieli ei ole vaikea oppia. Kun on motivaatio kunnossa, niin on helppo oppia.
Syyrialaistaustainen kurdinainen kehuu Lahtea hyväksi kaupungiksi, eikä hän on ole täällä juurikaan kohdannut rasismia.
– Lahdessa asuu yli 100 syyrialaistaustaista ihmistä. Meillä on sellainen kulttuuri, että olemme paljon tekemisissä toisten perheiden kanssa.
Molemmat Kanjon perheen aikuiset etsivät työtä Lahdesta.
– Minä olen ammatiltani parturi-kampaaja, mutta olen ollut kahdeksan vuotta kotiäitinä.
Tällä kohtaa kirkkovuodessa puhutaan aarteista, katoavista ja katoamattomista. Mitkä ovat sinun ”kesäaarteitasi?” Mikä tekeminen tai asia tekee olosi hyväksi? Ovatko niitä auringon lämmöstä tai valoisuudesta nauttiminen? Odotus kesälomasta? Sukulaisjuhlat? Yhdessäolo läheisten kanssa? Luonto? Ihania asioita kaikki!
Kesän mukavia asioita voi olla monenlaisia. Itselleni yksi sellainen oli mahdollisuus viettää hetki retriittiä eli vetäytymistä hiljaisuuteen Karjalohjan Heponiemessä. Siitä reissusta tuli minulle tärkeä kokemus. Se oli ensinnäkin mahdollisuus ihanaan lepoon, sillä muut huolehtivat ruuanlaitosta, saunanlämmityksestä, kaikesta käytännöllisen elämän sujumisesta.
Kun arjessa on paljon meteliä, on kaupungin hälyääniä, on valtavaa informaatiotulvaa ja myös päänsisäistä meteliä, niin silloin vetäytyminen hiljaiseen paikkaan tekee hyvää. Että voi tarkastella omaa elämäänsä, hiljaisuudessa kuulostella, mitä itselle kuuluu. Että voi myös etsiä Jumalan läsnäolon vaikutuksia omassa elämässä, miettiä Jumalaan liittyviä asioita. Meille suomalaisille hiljaisuuden luontevia kokemispaikkoja ovat tietysti myös luonto, saunanlauteet, järvimaisemassakin viipyilemme mielellämme. Toivon, että tänä kesänä jokainen pääsee hiljentymään itselle sopivassa paikassa.
Toiseksi toivon kaikille kesäaarteeksi armon kokemusten ulottumista omaan elämään. Nopeasti ajateltuna se voisi tarkoittaa, ettei olisi itse niin vaativa omista tai muiden tekemisistä eikä niin nopeasti lausuisi hätäisiä tuomioita muille. Jos nyt grillimakkarat tai muu kesäruoka jäi vähän haaleaksi tai mauttomaksi, niin ei se mitään. Ensi kerralla mennään sitten vaikka vähän paremmin reseptejä noudattaen.
Syvällisemmin käsitettynä armo on kristinuskon aivan ydinasia. Se tarkoittaa, ettei Jumalan armon saaminen ole meidän suoritustemme ja ajatustemme varassa. Se on Jumalan puhdas ja vastikkeeton lahja jokaiselle ihmiselle Kristuksen sovitustyön tähden. Yksinkertaisesti, Jumala tahtoo olla hyvä ihmiselle. Sen hyvyyden ymmärtämisen ja kokemisen välähdyksiä toivon jokaisen kesään.
Jumalan armosta pääsee kuulemaan kesän monilla hengellisillä kesäjuhlilla ja kesäseuroissa. Ja tietysti jumalanpalveluksissa, joissa myös jokainen kutsutaan nauttimaan Jumalan armoa välittävää sakramenttia eli ehtoollista. Olet lämpimästi tervetullut Launeen seurakunnan kesäjumalanpalveluksiin!
Lopuksi vielä toivon, että meistä armahduksen saaneista ja kiitollisista ihmisistä, armahtavaisuus virtaa eteenpäin kesäaarteiksi muille ihmisille, lähellä ja kaukana oleville lähimmäisille!
Teollisen ajan ja entisen armeijan ajan johtamismallit eli ”Management by PERKELE!”, ei toimi enää uudessa digiyhteiskunnassa, vaan nyt tarvitaan täysin erilaisia malleja ja johtamisominaisuuksia kuin parikymmentä vuotta sitten.
Nyt ei enää riitä se, että digijohtaja tuuttaa johdon markkinasisältöjä ja ajatuksia ilman toimivaa ”digieettisyyttä”. Uusi digijohtaja viestii ja toteuttaa ideoitaan siten, että ne ovat sopusoinnussa muidenkin työntekijöiden aikaansaannosten ja pyrkimysten kanssa. Hän arvostaa muita ja antaa heille arvoa myös työajan ulkopuolella.
Kyvykäs digijohtaja osaa itsekin käyttää uusimpia taitoja ja sovellutuksia hyväksi työssään. Hänelle Palvelumuotoilu, Schum, Lean tai Minimum Viable products ovat muutakin kuin vain muodikkaita ”buzzwordeja” . Hän myös hallitsee Twitterin, Facebokin ja Linkedin kaikki ominaisuudet ja osaa myös hyödyntää niitä omassa johtamisessaan.
Hänen on hallittava paitsi digiajan myös perinteisen liikkeenjohtamisen mallit. Tuttuja työvälineitä hänelle ovat Tretto, Slack ja IFTTT, silti hänellä ei ole mitään erityistä suosikkisovellusta, vaan hän osaa hyödyntää useimpia niistä ja valita juuri sen oikean saadakseen parhaan lopputukoksen asiakkaan kannalta.
Hänelle asiakas on kuningas ja jumala. Hän osaa hakea asiakkaalle useita ratkaisuvaihtoetoja ja palveluita, mutta osaa samalla suositella käyttökelpoisinta ja asiakkaalle mahdollisesti jatkossa parasta vaihtoehtoa. Uusi digijohtaja osaa nauttia myös työstään ja haluaa, että asiakkaille ei tule palveluntarjonnassa turhia katkoja. Tämä tekeminen on siis todellista asiakaskeskeistä vääntöä, jossa asiakkaan tarpeet,hyödyt ja kipupisteet määritellään aina ennen lopullisia ratkaisuehdotuksia. Tärkeintä on rakentaa asiakkaalle selkeä asiakaspolku ja rakentaa sitä.
Uusi uljas digijohtaja osaa purkaa dataa ja rakentaa siltoja eri verkoissa. Hänelle pelkkä raha ei ole se kaikenautuaaksi tekevä itseisarvo, vaan hyvästä lopputuloksesta tuleva lisäarvo itse yritykselle. Hänelle tiimityö ja ihmisläheisyys ovat tärkeintä, eivätkä valta ja kunnia määritä hänen lähestymistapaansa. Lopputulos, jonka asiakas hyväksyy motivoi digijohtajaa enemmän kuin viivan alle muodostunut voitto.
Missä näitä sitten koulutetaan? Eivät Yliopistot, ikä tai koulutus ratkaise, tärkeintä on joustavuus ja nopea
reagoiminen työyhteisössä. Hänet valitaan porukalla ja hän saa joskus jopa epäonnistua, sillä hänen on otettava myös riskejä, sillä kilpailu on digiyhteiskunnassa myös armottoman kovaa.
Tässä muutamia kriteereitä, joita tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan. Mieti onko sinussa ainesta tähän!
Alkoholilain uudistus meni eduskunnassa juomatermejä käyttäen lekkeripeliksi. Viimeksi samanlaista naurettavaa sompailua saatiin kokea, kun keskeisimmäksi kysymykseksi Suomessa nousi, saako kaupoissa myydä keskiolutta aamuseitsemän ja -yhdeksän välillä. Keski-Euroopassa luultavasti ihmetellään, eikö meillä ole kipeämpiä ongelmia ratkaistavanamme.
Episodi osoitti myös jälleen kerran, että nykyhallitus sählää ensin saman verran kuin saa lopulta aikaiseksi. Jos hallitus olisi pitkäaikaistyötön, joka lähtisi tekemään hänelle määrättyä työkokeilua ja saisi aikaan samanlaista jälkeä, häntä ei varmaankaan pitkään katseltaisi työpaikalla.
Osa suomalaisista päättäjistä suhtautuu alkoholijuomien myynnin rajoitusten purkamiseen edelleen jotenkin inhorealistisella tavalla. Ikään kuin Suomi-poika tai -neito ei koskaan oppisi kohtuukäyttöä tai sivistynyttä juomakulttuuria. Kuvitellaan, että niin kauan kuin viinaa on saatavilla, missä muodossa ja missä tahansa, on pakko hakeutua paikan päälle ja vetää perseet, taju kankaalle.
Totta kai vapautukset nostavat hetkellisesti alkoholinkulutusta, mutta suomalaista luonnetta ovat kaikenlaiset rajoitukset innoittaneet juomaan aivan yhtä lailla. Aikanaan pelättiin keskioluen tuhoavan maamme tulevaisuuden toivot, nyt pelätään limuviinojen tekevän saman.
Jotkut vanhemmat lukijat muistavat varmastikin, kun ensimmäiset itsepalveluperiaatteella toimivat Alkot tulivat Suomeen. Se oli siihen mennessä ärtyisään ja jäykkään palveluun viinakaupoissa tottuneille härmäläisille jotain käsittämätöntä. Esimerkiksi niin sanotun uuden Heimolan talon toimipistettä Helsingin Kluuvissa tultiin katselemaan peräti turistimatkakohteena. Jotkut ääriuskonnolliset tahot pelkäsivät suorastaan myymälävarkauksien aaltojen vyöryä.
Debatti sallivammasta alkoholipolitiikasta on tavallaan kuin käänteinen keskustelu armomurhasta. Unohdetaan aina välillä, kenellä on lopullinen vastuu. Eutanasiassa päätös on aina ja viime kädessä yksilöllä itsellään, alkoholin ostamisessa näin ei ole. Alkon tai kaupan kassa kuitenkin ratkaisee, kenelle myydään ja kenelle ei. Jos asiakas ei täytä ostajalta vaadittavia ominaisuuksia, eli on liian päissään, liian nuori tai asioi ilman tarvittavaa rahasummaa, hänelle ei yksinkertaisesti myydä edes yhtä limuviinapulloa.
Toisaalta kauppiaat tai poliitikot eivät voi estää ketään juomasta itseään hengiltä tai aivojaan pihalle. Se kyllä on jokaisen henkilökohtainen, ja aika pitkänkin tähtäimen, päätös. Tällaisia yksilöitä löytyy ikävä kyllä juomakulttuuriin katsomatta.
Hevosajurit hoitivat rautatien eteläpuolelta rahtiliikenteen aina Loviisaan saakka kunnes ne vaihtuivat autoihin kuljettajineen.
Anttilanmäen ja Kittelän pientaloalueitten historia on kirjoitettu toukokuussa ilmestyneeseen Anttilanmäki elää, Eläköön Anttilanmäki -teoksen runsaalle 330 sivulle 700 valokuvan kera. Teos ilmestyy asukasyhdistyksen 60-vuotispäivän merkeissä. Anttilanmäki-Kittelän asukasyhdistys ry:n puheenjohtaja Ulla Tuominen totesikin, että historiateos on tarkoitettu erityisesti alueella asuneitten perheitten lapsille. Se on jokamiehen historia, jota jaksaa lukea.
Kirjan tekstin on kirjoittanut toimittaja Merja Åkerlind. Siinä olevia vanhoja valokuvia on retusoinut arkkitehti Jari Helminen ja painokuntoon ne saattoi kirjan taittotyön tehnyt graafinen suunnittelija Tuija Leppänen. Kirja painatettiin Painotalo Plus Digital Oy:n painossa, entinen Esa Print, Lahdessa. Siis aito lahtelainen tuote. Alueen historiasta olivat tehneet jo haastatteluja sekä muistiinpanoja aikaisempina vuosina muun muassa Lahden taidemuseon amanuenssi Ulla Aartomaa ja arkkitehti Virpi Tervonen.
Hollolan pitäjän pienen Lahden kylän taloista osa paloi 19.kesäkuuta 1877, siis 140 vuotta sitten. Tätä ennen oli valmistunut rautatie Helsingistä Riihimäen ja Lahden kautta Pietariin. Rataa rakensivat sadat työmiehet, joista osa oli löytänyt mukana olleille perheilleen vaatimattomat asuinkortteerinsa ratatyömaan lähistöltä Anttilanmäeltä. Lahden kylän palon jälkeen radan eteläpuolella olevien pelto- ja metsämaitten omistajat rakensivat uudet talot perheilleen Anttilanmäelle, Kittelään ja Asemantaustaan. Paloa ennen talolliset olivat asuneet karjoineen Lahden kylässä, nykyisen kauppatorin tienoilla. Lahden palon aikana kylässä asui korkeintaan tuhatkunta ihmistä.
Muuttoliike toi Anttilanmäelle Iso-Saksalan, Saksalan ja mäen eteläpuolelle Kylä-Kittilän ja Asemantaustaan Ylä-Marolan talonpoikaistalot. Anttilanmäki ja ympäristö kuului Hollolan pitäjään, mutta pitäjän isännät eivät olleet itäisen alueen kehittämisestä kiinnostuneet muuta kuin ihmisistä veronmaksajina. Itäiset rajanaapurikylät Pyhättömänmäki ja Möysä kuuluivat Nastola pitäjään. Maanomistajat vuokrasivat tai myivät pieniä tontteja mökkien rakentajille eikä alueilla ollut asemakaavaakaan vielä Suomen itsenäistymisen aikana. Lahden kauppala (1878) sai kaupunkioikeudet 1905, mutta Anttilanmäki liitettiin kaupunkiin vasta 1933.
Karjaa muutamat talot pitivät vielä 1950-60 -luvulla. Tuija Leppäsen miehen suku asui Kurhilankadulla ja veljekset Leppänen muistelivat, että heidän lapsuudessaan Saksalan karjakko Aune paimensi lehmät heidän kotitalonsa itäisen päädyn ohi polkua pitkin laitumelle Heikinkadun alapuoliselle niitylle. Nykyisen Luhtasen tehdasrakennuksen paikalla Lanun vanhanemännän lehmät laidunsivat Linjakadun eteläpuoleisella niityllä.
Sähkölaitos oli alueella jo 1905 ja mökeissäkin oli sähkö. Juomavettä saatiin Vihdinkadun ja Annankadun tietämiltä Hopealähteestä sekä Orimattilaan menevän tien vierestä Launeen lähteestä. Koulu valmistui 1905 ja on edelleen käytössä. Kun alueelle laadittiin asemakaava ja yhteiskunta vaurastui, niin asukkaat uskalsivat rakentaa tilavampia taloja. Tosin jossain vaiheessa alueella oli rakennuskielto. Rakennusaineet saatiin ostettua lähimetsistä ja peruskiviä miehet louhivat mäen kalliosta, Lutukkakujalta. Kun alueelle kehittyi yhden tai kymmenien työntekijöitten yrityksiä ja kaupunki kasvoi jo 1920-30 luvulla, sekä Kittelään että Anttilanmäelle rakennettiin usean asunnon vuokrataloja. Lahden kaupunkiin liittämisen jälkeen alueen tonteille laadittiin uudet vuokrasopimukset tai kauppakirjoissa mainitut rajat tarkistettiin.
Asukkaat ennättivät ehostaa myös pihamaita, muutamissa oli jopa tehdasvalmisteisia keinuja. Kuvassa Polkukadun Ala-Arvelan nuoret kotipihallaan.
Merja Åkerlind on kirjoittanut erään luvun nimeksi Oikea yrityshautomo. Alueella olivat yritteliäitä ihmisiä. Sieltä saivat alkunsa Luhta, Eiri, Tuominen, Kumpulainen ja monet muut kivijalka- pihaverstaat, haitari-, suksi ja puusepän- ja kutomoyritykset. Alue oli pienten eri alojen yritysyhdyskunta, ja yllättävää kyllä, siellä oli muutaman uskontokunnan pieniä pyhättöjä.
Kirjan luku Sota tuli kahdesti lähelle on lukijaa koskettava. Kun ensimmäiset historiamuistelmat kirjoitettiin 1970, niin alueella vaikutti vielä viime vuosituhannen ensimmäisillä vuosikymmenillä asuneita ihmisiä. Historiateokseen asukasyhdistyksen historiatyöryhmä keräsi viimeisen kolmen vuoden ajalta talo talolta ihmisiltä valokuvia, muistikuvia ja kirjeitä, jotka ovat luettavissa kurssiivilla painetuilta sivuilta. Sota – ajan kuvaukset ovat käsin kosketeltavia, sillä Anttilanmäkeen, Kittelään ja Asemantaustaan Puna-armeijan hävittäjät kylvivät rautatien takia runsain mitoin ammuksia, jotka osuivat asukkaisiin sekä taloihin.
-Piironginlaatikoista löytyi todella runsaasti kuvia, joista saatiin retusoinnin ja muun nykyajan tekniikan avulla kaikkiaan kirjan 700 kuvaa, joista osa on kaupunginmuseon arkistosta lainaksi saatuja, hymyilee nyt jo tyytyväisenä Tuija Leppänen painotuoretta teosta esitellessään.
Anttilanmäki elää, Eläköön Anttilanmäki-teos on saanut Päijät-Hämeen Kulttuurirahastolta ja Lahden kaupungin sivistystoimialalta tukea ja se on hyväksytty osaksi Suomi 100-juhlavuotta historiateokseksi.
Lahti Aqua aloittaa pohjavedenpumppauksen Launeen vedenottamolla syksyllä. Siellä on tehty jo 10 vuoden ajan suojapumppauksia, mutta tuotantokäyttö alkaa syksyllä pitkän tauon jälkeen.
– Launeen vedenottamolle on rakennettu kaksi 50 metriä syvää pohjavesikaivoa saneerausprojektin yhteydessä. Vanhat matalat rengaskaivot on korvattu uusilla tämän päivän vaatimustason mukaisesti, Lahti Aqua Oy:n toimitusjohtaja Martti Lipponen kertoo.
Lahden vanhin vedenottamo otettiin koekäyttöön vuosi sitten.
– Vuoden ajan olemme seuranneet prosessin etenemistä ja tehneet jonkin verran myös muutoksia siihen.
Pohjaveden puhdistusprosessi on rakennettu toimitusjohtajan mukaan viimeisen päälle laadukkaasti.
– Aktiivihiilisuodatuksella vedenkäsittelyn yhteydessä poistetaan kaikki pienetkin haitta-aineet vedestä. Samanlaiset puhdistusmenetelmät on käytössä myös kaikilla muilla Lahden alueen vedenottamoilla.
Pohjaveden syöttöpisteet ovat myös uudessa paikassa.
– Kun kaikki vesijohtoverkostoon tehdyt toimenpiteet ovat valmiina, niin käynnistämme Launeen vedenottamon uudelleen lomien jälkeen syksyllä.
Viidennes Lahden vedentarpeesta
– Launeelta voi pumpata pohjavettä vuorokaudessa 4500 kuutiota ja tämän määrän voi tuplata poikkeusolosuhteissa 9000 kuutioon.
Lahdessa vedenottotarve on 20000 kuutiota vuorokaudessa ja Launeen vedenottamo tuottaa siitä syksyllä viidenneksen.
– Olemme osallistuneet kehätien suunnittelu- ja tutkimustyöhän. Tien sijainti ei häiritse vedentuotantoamme. Kehätie sijaitsee pohjaveden valuma-alueen ulkopuolella.
Vedenottamon käyttöönotto on ollut merkittävä projekti.
– Olemme sijoittaneet vanhaan vedenottamoon koko vedenkäsittelyprosessin. Vanha rakennus oli haastava kohde, mutta lopputulos on hyvä.