Kun suuntaa askeleensa markettiin maitoa ja leivän kyrsää noutamaan, niin ei voi muuta kuin ihmetellä Citymarketin ja muidenkin kauppojen eteisessä sitä peliautomaatien määrää. Harmaa eläkeläismassa seistä möllöttää työntämässä kolikoita ”myllyihin” monta tuntia. Totuus on kuitenkin se, että kaikki eivät voi voittaa ja onko häviö omalle taloudelle mahdollisesi vahingollinen?

Urheilu on viihdettä ja siitä on tullut median liiketoimintaa, joka kerää rahaa urheilun ympäriltä, yleisöltä, sponsoreilta ja todennäköisesti myös pestyä rahaa eri puolilta maailmaa. Huippu-urheilu on tänään jotain muuta kuin terveyteen liittyvää liikuntaa, se on suurta showta, jossa liikkuu uskottomia summia rahaa, kuten koko suomalaisessa peliteollisuudessa, jossa jotkut suomalaiset ovatkin menestyneet loistavasti ja antaneet jopa uskoa sadoille muille nuorille tehdä rahaa ja pitää samalla kivaa ”töissä”.

Suomessa on muutama ammattipelaaja, joka on saavuttanut maailman tason, mutta siellä on tungosta ja tappiotakaan ei aina voi välttää, jos on kyse pokerista ja muista korttipeleistä. Jääkiekossa voi menestyä ja nousta käärimän ” hilloa” jo nuorena, kuten Patrik Laine ja muutama muu huippu on rapakon takana osoittanut, mutta kaikista ei ole teemuselänteiksi. Ammattiurheilu on kovaa työtä ja vain pari prosenttia voi siinä onnistua, mutta heistä leivotaan täällä jumalia. Matti Nykänen on jo ylittänyt niin käsitteenä kuin ilmiönäkin kaiken suhteellisuuden tajun.

Pelaaminen ja huippu-urheilu kulkevat käsi kädessä ja siinä maailmassa eivät muut tämän yhteiskunnan lait valitettavasti päde. Mennään doping suossa ja kun se hyväksytään osana suurta karnevaalia, eivät tulokset aina ole ihan oikeita! Kerääkö veikkaus takaisin ne rahat, jotka on dopingilla voitettu kahdeksan vuotta sitten vedonlyönnissä? Uusia testejä tulee, mutta niin tulee uusia lääkkeitäkin lisää ja huulirasva ja astma lisääntyvät. Venäjä on paras esimerkki ns. valtion hyväksymästä kansallisesta dopingista. Itä- Saksa ja Kiina tulevat perässä, Amerikassa ei ammattiurheiljoita testata samalla tavalla kilpailukautena kuin Euroopassa pelikausien aikana.

Sirkus pyörii vinhaa vauhtia. Lahti elää kohta pari viikkoa kisahuumassa, mutta kukaan ei kysy onko urheilijan terveys suojattu terveesti ja esteettisesti? Kansa haluaa draamaa omaan tylsään elämäänsä ja tässä on peliteollisuuden mahdollisuus. Oksenteleva maratoonari ja viimeisillä voimillaan maahan suistuva hiihtäjä ovat sytykettä medialle. Suomen Veikkaus varjelee omaa neitsyyttään, mutta kohta EU:n uusi lainsäädäntö pakottaa sen luopumaan kansallisesta suojasta. Suomi astuu kovaan peliytimeen,
josta roposia ei enää heru tieteelle eikä taiteelle. Ne kilahtavat ylikansallisiin taskuihin ja siellä, missä rahaa pyörii, pyörii myös rikollisuus!

Juhani Melanen

Poliittinen maailmanhistoria heittää välillä häränpyllyä vauhdilla, johon eivät ulkopolitiikan asiantuntijat aina ole valmistautuneet. Muistan elävästi, kuinka pohdimme 1980-luvun loppupuolella Seura-lehdessä päätoimittaja Heikki Parkkosen ja silloisen itäblokkiin erikoistuneen toimittaja Hannu Toivosen kanssa, mikä olisi radikaaleinta, mitä maailmassa voisi lähivuosina tapahtua. ”Mitä luulette pojat, mikä on seuraavien vuosien suurin ulkopoliittinen uutinen”, Parkkonen heitti kysymyksen ilmaan. Toivonen oli ollut seuraamassa ruohonjuuritasolla Puolan itsenäisyyspyrkimyksiä ja Lech Walesan kansansuosion nousua lähietäisyydeltä. Samalla hän oli raportoinut paikan päältä, miten Baltian maat ja muut satelliittivaltiot pyristelivät irti neuvostonyrkin ikeen alta.

Jäin Parkkosen kanssa pohtimaan, josko se Neuvostoliitto lopulta hajoaisi. Itä-Saksasta juuri palannut Toivonen pani kuitenkin paremmaksi ja sanoi, että sitä ennen saattaa Berliinin muuri murtua, ja Itä- ja Länsi-Saksa yhdistyvät. Pudistelimme Parkkosen kanssa epäuskoisena päätämme, mutta Toivonen heitti lisää vettä kiukaalle: ”Se voi tapahtua aikaisemmin kuin arvaammekaan.” Hän osoitti visionäärin kykynsä, sillä Neuvostoliitto hajosi virallsesti 1991, mutta Berliinin muuri mureni jo kaksi vuotta aiemmin.

Jo Kekkosen ajoista lähtien, lähes näihin päiviin asti, olemme olleet ryssän pelossa varovaisia ennustamaan, mitä ulkomaailmassa tapahtuu – tietyllä tapaa jopa sokeita. Vielä 1980-luvun alussa, opiskellessani Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, varsinkin humanistisessa ja valtiotieteellisessä tiedekunnassa vaikutti vahva, niin sanottu stalinistikommunistien äärisiipi. Se uskoi yhä, että aseellinen vallankumous Suomessa on mahdollista, ja että on vain ajan kysymys, koska se pannaan toimeen. Vanhempiensa omistamassa yksiössä eräskin suositun kongressihotellin omistajan tytär suunnitteli punaviinipäissään ampuvansa ensimmäiseksi kapitalistivanhempansa, kun väki astuu barrikadeille. Kun ehdotin toisen viinilasin jälkeen turvautumaan demokraattisempiin keinoihin, lensin opiskelijabileistä ulos fasistiksi ja vennamolaiseksi leimattuna.

Samaan aikaan esitin vakavasti näkemyksen, että oikeisto – vasemmisto -janan sijaan voisimme piirtää poliittisen kentän ympyräksi. Tässä mallissa äärioikeisto ja äärivasemmisto eivät sijaitsisikaan äärimmäisen etäällä toisistaan, vaan ympyrän ulkokehällä, samassa pisteessä. Sen vastakkaiselta puolelta löytyisivät vapaan demokratian kannattajat. Eivätkö natsit ja taistolaiset, äärioikeisto ja äärivasemmisto nimenomaan edusta samaa totalitaarista, yksilönvapauksia tuhoavaa poliittista suuntausta? Poliittinen jargon saattaa olla hieman erisävytteistä siansaksaa, mutta lopulliset pyrkimykset ovat samoja. Stalinistitoverit osakunnassa pyörittelivät päätään ja pitivät minua hulluna. Varmaan olivat diagnoosissaan siltä osin oikeassa, mutta tällä hetkellä hekin odottelevat kauhulla, mitä Trump ja Putin voivat saada yksissä tuumin aikaan.

Moni varmasti myös yllättyi Trumpin virkaanastumisen jälkeen, miten paljon Donaldin toimilla oli yhteistä SSS-ryhmästä SOS-jengiksi muuttuneen Sipilän hallituksen kanssa. Molemmat ovat panneet vauhtia päätöksentekoon, mutta toiselle ennemmin, toiselle myöhemmin on näytetty oikeusoppineiden taholta Stop-merkkiä. Maata on yritetty johtaa kuin liikeyritystä tai Diili-kisan joukkuetta.

Ja koska Lahden MM-kisat lähestyvät siirrytään vielä samoissa tunnelmissa urheilun puolelle. Yhtä lailla kukaan ei olisi jokin aika sitten uskonut, että suomalaiset jännittävät mäkihypyssä, pääseekö veteraani Janne Ahonen parhaana suomalaisena 20 joukkoon. Surkean hiihtomenestyksen myötä meiltä lahtelaisilta unohtui tyystin jopa kisamaskotin kehittely.

Luojan kiitos, Launeelta ehdittiin apuun. Launeenkulman kioskin eteen nousi yllättäen lumesta veistetty muumi, jonka ”kioskin täti” Kikka tuunasi kuntoon kisahenkisellä rekvisiitalla. Veistos on mitä sympaattisin ilmestys etelälahtelaisessa katukuvassa ja kertoo, että jos tässä kaupungissa päättäjät eivät saa mitään aikaiseksi, kannattaa tempaista itse. Muumi on sitäpaitsi symbolisuudessaan mitä oivallisin tunnus hiihtokisoihin. Sen luonut kirjailija ja taitelija, Tove Jansson unohti satuhahmoa piirtäessään tyystin, miten se antaa doping-näytteen.

Ilkka Isosaari

Tervetuloa ensimmäisen Lahti By Night-palstan syövereihin! Palstan ideana on kerran kuussa sukeltaa Lahden yöelämän sekaan ja selvittää mitä kaikkea Lahden ykkösliveklubeilla on tarjottavanaan. Helmikuu on yleisesti vielä kovin hiljainen kuukausi livemarkkinoilla, sillä monen artistin keikkabussi on vielä tässä vaiheessa vuotta umpijäässä, eivätkä herkkähipiäiset tähdet halua jäädyttää persuksiaan istumalla jääkaapissa.

Jotain on kuitenkin helmikuussakin tarjolla, siis muutakin kuin hiihtoa ja mäkihyppyä. Tässä kuussa nimenomaan laatu korvaa määrän. Finlandia-klubi tarjoaa helmikuussa vain yhden keikan, mutta kyseessä onkin sitten varsinainen huippuvierailu, kun Disco Ensemble saapuu 25.päivä Lahteen. Bändi on erittäin tunnettu nimenomaan Keski-Euroopassa, jopa tunnetumpi kuin kotimaassaan. Muutama vuosi sitten satuin näkemään bändin Berliinissä keikalla ja meno oli vallan messevä. Suosittelen, eikä vähiten sen takia, että yhtye julkaisi juuri tammikuun lopussa mainion uuden albumin Afterlife.

Möysän musaklubi jatkaa tutussa paikassa Viipurintiellä ja tutulla kaavalla. Vain huippuartisteja. Vuoden 2017 korkkaa perjantaina 17.2. Mössön lavalla Kaarle Viikatteen ja Marko Haaviston bändiprojekti, josta ei iskelmällistä kaihomieltä, rautalankaa ja karismaa puutu. Karisma ei muuten lopu keulakuvana toimiviin Kaarleen ja Markoon, vaan bändin kitaristina toimii Francine-kitaristi/laulaja Antti Kukkola ja rumpujen takaa löytyy Agentsissa nykyään kapuloiva, aina tyylikäs Kepa Kettunen. Seuraavana päivänä Mössön lavan valtaa Rock’n’Rollin todellinen Madman Wilko Johnson, joka muistetaan parhaiten ikisuosikki Dr. Feelgoodin alkuperäisenä kitaristina. Edellisen kerran Wilko kävi hakkaamassa kitarastaan rujoja riffejä Lahdessa muistaakseni vuonna 1984, paikkana taisi silloin olla Galaxy, joten ihan jokapäiväistä herkkua Wilkon keikat eivät Lahdessa ole. Hiljattain syövän selättänyt Wilko on keikkaraporttien mukaan kovassa iskussa ja kyllähän herra on pakko nähdä ilmielävänä, sillä miehen live-esiintyminen on suoraan sanoen ainutlaatuista.

Ikisuosikista puheenollen, torstaina 23.päivä Möysän lavalle kapuaa J.Karjalainen yhtyeineen, joka ei esittelyjä kaivanne, sillä useimmat miehen laulut ovat jo muodostuneet osaksi suomalaista geeniperintöä. Karjalainen aloittaa kevätkiertueensa Lahdesta ja liput menevät kaupaksi kuulemma kuin ilmaiset ämpärit Lahden torilla, joten ole nopea, ettet jää ilman.

Seuraavan kerran paneudumme Lahden livemaailmaan 3.3. jolloin ruoditaan maaliskuun keikat ja noukitaan sieltäkin rusinat pullista. Ja muistathan, että musiikki on parasta Livenä!

Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistyksen perinteinen talvirieha osui tänä vuonna Runebergin päivälle. Osallistujia oli reilu 50 ja ikä jakautuma oli sanan mukaisesti vauvasta vaariin. Mukana oli myös syntymäpäivä sankari, joka täytti kokonaiset viisi vuotta. Vilske oli kova ja mäkeä laskettiin ahkerasti. Liukupelejä oli monen moisia; liukureita, pulkkia, stigoja ja potkureita. Jotkut hurjat laskivat mäkeä jopa luistimilla. Ja kun vielä toisessa kädessä oli makkara ja toisessa mehumuki, suoritus osoitti melkoista taitoa.

Launeen koulun urheilukenttä tarjosi mainiot mahdollisuudet kaikille monenlaiseen luisteluun ja mäenlaskuun. Talvirieha ei ollut riehumista, vaan yhteistä hauskanpitoa. Jääkiekkokaukalossakaan ei tullut jäähyjä. Näin fiksusti käyttäytyvistä kiekkoilijanuorukaisista sietäisi ammattipelaajienkin ottaa oppia. Kaikilla oli hauskaa, eikä haavereita tapahtunut. Ainoastaan joku aikuinen sanoi, että kumparemäen lasku pulkalla tuntui ahterissa. Suuri kiitos kaikille osallistujille!

Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistyksen vuosikokous on sunnuntaina 12.3. kello 16 Nikkilän seurakuntakodilla Orvokkitiellä. Meneillään on yhdistyksen 65. toimintavuosi. Kokoukseen ovat tervetulleita kaikki alueen asukkaat keskustelemaan yhdistyksen toiminnasta ja kehittämisestä. Myös lapset voi ottaa mukaan.

Seuratkaa ilmoittelua Facebook-sivuillamme ja Omalähiö-lehden järjestöpalstalla. Joistain erityisesti perheen pienimmille suunnatuista tapahtumista ilmoittelemme myös leikkipuistoissa.

Hallitus

Sen jälkeen kun niin muusikoiden kuin yleisönkin suosikkiklubiksi noussut Möysän musaklubi eli tuttavallisemmin Mössö ajautui konkurssiin, on kaupungilla kuiskittu mitä kummallisempia huhuja Mössön tulevaisuudesta ja yrittäjä Antti Puhakan uusista kuvioista. Lisää vettä myllyyn kaadettiin vielä tällä viikolla, kun Puhakka paljasti uuden virityksensä: Pop-Up Möysän, joka toimii MM-hiihtojen ajan vanhassa Rosson tilassa Aleksanterinkadulla. Tavoitimme kiireisen Mr. Möysän keskeltä Pop-Up Mössön remonttia. Missä mennään Antti Puhakka?

– Tällä hetkellä kiirettä pukkaa. Tämä vanha Rosson ravintola pitäisi saada muutettua toimivaksi ravintola- ja esiintymistilaksi, niin että viimeistään jo ensi viikolla saisimme ovet auki. Idea tähän ei tullut minulta, vaan meille tarjottiin tätä mahdollisuutta. Ja mikä ettei. Kyllähän kisojen ajaksi pitää saada pöhinää Lahden yöelämään. Näyttäisi kisaturisteistakin oudolta, jos pääkadun varressa olisi tyhjillään olevia liikekiinteistöjä. Pop-up Mössössä soi live-musiikki kisailtoina yhdeksästä puoleenyöhön ja ulos saadaan vielä talviterassi lupaa Puhakka.

Puhakka on etsinyt uusia, vakituisia tiloja Möysän musaklubille ja vielä jokin aika sitten näytti todennäköiseltä, että uusi paikka olisi löytynyt Onnelantien vanhasta lestadiolaisten rukoushuoneesta. Puhakka yhteistyökumppaneineen kuitenkin hävisi hieman yllättäen tarjouskilpailun ja näin uuden Mössön aloitus siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Mikä on nyt tilanne uusien tilojen suhteen?

– Tiloja kartoitetaan koko ajan ja muutama aika mielenkintoinenkin vaihtoehto on jo löytynyt. Otan koko ajan tarjouksia ja ehdotuksia vastaan eli mitään ei ole vielä päätetty. Toisaalta olemme sopineet, että toukokuuhun asti keikat järjestetään vanhalla Mössöllä Viipurintiellä, joten suurta hätää tai kiirettä uusien tilojen löytämiselle ei ole. Uudelta tilalta vaadimme ainakin sen, että asiakaspaikkoja olisi enemmän kuin nyt ja sen että akustiikka ja tekniikka olisi helppo saada toimivaksi. Ihan mitä tahansa tilaa ei voi hätäpäissään ottaa, sillä Möysällä on niin hyvä maine musiikkipiireissä ja yleisön silmissä, ettei sitä voi lähteä pilaamaan huonoilla olosuhteilla. Ja on uuden Mössön sijainti sitten aikanaan missä päin Lahtea tahansa, nimi säilyy edelleen samana, Möysän brändi on jo niin vahva, ettei siihen voi kajota linjaa Puhakka.

Möysän konkurssi ja Puhakan pysyminen alan kuvioissa on kirvoittanut myös jonkin verran negatiivisia kommentteja netin keskustelu- ja kommentointipalstoilla. Puhakka itse ihmettelee sitä, että konkurssin kokenut yrittäjä ei saisi joidenkin mielestä jatkaa enää alalla.
– Tuo on vähän sama asia kuin avioeron kokenut ei saisi mennä uusiin naimisiin. Valitettavasti elämään kuuluvat aina silloin tällöin epäonnistumiset, eikä siitä voi ihmistä häpeäpaaluun loppuelämäkseen laittaa. Oppirahat on yleensä tällä alalla jossain vaiheessa maksettava. Suurin häviäjä rahallisesti tässä sopassa olen tietenkin ollut minä itse. Me haluamme tarjota ihmisille myös jatkossa, vaikeuksista huolimatta, näitä viihdemaailman nautintoja ja ne jotka haluavat siitä nillittää, voivat vapaasti niin tehdä naurahtaa Puhakka.

Antti Puhakka on mies, joka ei todellakaan jää lepäämään laakereillaan. Uuden ravintolatilan etsimisen ohella mies suunnittelee jo kovaa vauhtia seuraavaa Mössö XXL -tapahtumaa marraskuulle messuhalliin sekä lupaa lisää yllättäviä Pop-Up Mössöjä, ties vaikka jopa pääkaupunkiseudulle asti. Vierivä kivi ei todellakaan sammaloidu.

Pete Salomaa

Meillä ihmisillä on elämässämme aina aika ajoin pimeämpiä hetkiä. Hetkiä jolloin tuntuu kuin olisimme luolassa, jossa vastassa on umpikuja, eikä valon kajoa missään. Pimeä itsessään myös saattaa herättää meissä pelkoa. Ainakin itse olin lapsena kova pelkäämään pimeää, enkä vieläkään erityisemmin pidä pimeistä metsistä tai öisistä pimeistä kaduista. On elämässämme sitten pimeä vaihe tai olemme sitten oikeasti pimeässä paikassa, niin saattaa olla että mielikuvituksemme lähtee laukkaamaan. Yksin pimeässä ollessa asiat saattaa tuntua vielä kauheammalta, mitä ne todellisuudessa ovatkaan.

Noissa elämän pimeissä hetkissä meidän tulisi rauhoittua, sillä emme ole yksin. Me emme ole pimeyden peitossa, sillä kanssamme on Jeesus. Onhan Jeesus itse sanonut: ”Minä olen valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Virressä 543 Valkeus iankaikkinen lauletaan: ”Maailman olet valkeus vain sinä, valtiaani. Kun kohtaa mielen masennus ja haittaa toimintaani, kirkasta, Jeesus, kasvosi, katsahda minun puoleeni ja huolten alta auta.” Tämä virrensäkeistö on kuin rukous pimeän hetkellä, kun kaipaamme valoon.

Joskus vain ehkä itse emme katso valoa ja menemme sitä piiloon, jotta emme joutuisi kohtaamaan silmästä silmään Herraa. Joskus olemme niin syvällä pimeydessä, että voi tuntua siltä, ettei valoa tahdo löytyä millään. Silloin meidän täytyy vaan jatkaa etsimistä ja luottaa siihen, että kyllä Herra osoittaa meille jälleen tien kohti valoa. Joskus pienikin kurkkaus kohti valoa, saattaa valaista koko sydämemme niin, että pimeys kaikkoaa ja olemme jälleen valoisalla tiellä.

Anna Niemelä
Launeen srk

Sosialidemokraattinen liike on ollut viimeisen vuosikymmenen vaikeuksissa Suomessa ja kansainvälisesti. Oikeistopuolueet ovat ottaneet vallan monissa Euroopan maissa. Samaan aikaan maahanmuuttovastaisuus on nostanut populistipuolueet pintaan ainakin hetkellisesti. Suomessa hallitusvastuuta eli pääministeripuolueena ovat pitkään jo oikeastaan koko tämän vuosituhannen pitäneet Keskusta ja Kokoomus. SDP:n on edellisen kerran ollut hallituksen pääministeripuolue kaudella 1999 – 2003. Pääministeripuolueen mielipiteillä on suuri merkitys, koska hallitusohjelmaa tehtäessä hän viime kädessä johtaa neuvotteluja ja suuria linjauksia. Se näkyy myös Juha Sipilän johtamassa hallituksessa, joka on tehnyt kirjaimellisesti pääministerin näköistä politiikkaa. Näin hallituksen puoliväliriihen alla tuloksista ja toimintatavoista voi olla sitten montaa mieltä.

SDP:n kannatus on noussut hitaasti, mutta tasaisen varmasti puheenjohtaja Antti Rinteen aikakaudella. Olen toiminut puolejohdossa puoluehallituksen jäsenenä toukokuusta 2014. Eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen jäsenenä olen ollut tiivisti mukana puolueen tulevaisuus – ja ohjelmatyössä. Muuttavussa maailmassa myös SDP:n on puolueena pystyttäyvä uusiutumaan ja uudistamaan toimintatapojaan unohtamatta kuitenkaan arvojaan. Tehtävämme on ollut ja tulee olemaan heikompien puolustaminen. Epätasa-arvon, työttömyyden ja syrjäytymisen maailmassa tehtävämme on edelleen ajankohtainen. Demokratian, ihmisarvon ja rauhan puolustaminen pitää olla edelleen keskiössä. Riidankylvväjiä riittä aina. Rauhan ja yhteistyön rakentajista on puute.

Lauantaina valitaan Lahdessa SDP:n uusi puoluejohto eli puheenjohtaja, varapuheenjohtajat, puoluesihteeri ja puoluehallituksen jäsenet. SDP:llä on kaikki mahdollisuudet tulla valituksi pääministeripuolueeksi seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Eduskuntavaalit pidetään vuonna 2019 ellei hallitus syystä tai toisesta hajoa ennen sitä. Itse olen ehdolla puolueen varapuheenjohtajaksi.

Puoluekokouksessa on yhteensä 500 äänivaltaista edustajaa 13 eri piiristä. Suurimaat piirit ovat Kaakkois-Suomi (66 edustajaa, Uusimaa 63 edustajaa ja Pirkanmaa 52 edustajaa). Pääkaupunki Helsingillä on 44 edustajaa. Meillä Hämeen piirissa on 39 puoluekokousedustajaa. Pienimmät ovat Lappi (14 edustajaa) ja ruotsikielinen FSD (18 edustajaa). Ennen kokousta piirit neuvottelut erilaisista ratkaisuista, joissa haetaan mm. alueellista tasapainoa. Perinteisesti 7 suurinta piiriä ovat omalla kannallaan ratkaiseet paljon. Ajat on kuitenkiin muuttuneet. Piirien omilla ehdokkuuksilla on merkitystä, mutta samalla korostuu yksittäisten ehdokkaiden kyky käydä kampanjaa ja vakuuttaa kokosväki omassa puheenvuorossaan.

Hämeen piiri esitti minua yksimielisesti varapuheenjohtajaksi. Se tarkoittaa, että Lahden ja Päijät-Hämeen lisäksi myös Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan alue tukee minua yksimielisesti. Se ei yksin riitä, koska Häme ei ole kaikkein suurimpien piirien joukossa. Uskon silti, että minulla on mahdollisuuksia menestyä. Kaikille ehdokkaille pidetään nk. kannatuspuheenvuoroja. Saan tukea kaikkien puheenjohtajaehdokkaiden taustajoukoista ja ympäri Suomea.

Riittääkö se valintaan saakka nähdään lauantaina Lahdessa.

Ville Skinnari

Kohta on taas käsillä se aika, jolloin Lahteenkin valitaan ne henkilöt, jotka Lahti-venettä kuljettavat taas neljä vuotta eteenpäin kovin nopeasti muuttuvassa maailmassa. Heillä pitäisi olla sellaisia ominaisuuksia, jotka auttaisivat meitä lahtelaisia toteuttamaan edustuksellista demokratiaa parhaimmalla mahdollisella tavalla ja ajamaan niitä asioita, jotka me äänestäjinä koemme tärkeiksi ja arvokkaiksi; edustajiksemme
Lahden valtuustossa.

Nuorten keskuudessa politikka ei ole enää ”se juttu”, joka se oli meille 60-lukulaisille. Silloin ajettiin kovaa ohi vasemmalta ja kommunismi tai pikemmin sen stalinistinen siipi kulttuurivihkoineen, pyrki ihan oikeasti juuri kommunistiseen diktatuuriin. Mukana oli myös Suomen suurin kapitalisti ja liberalisti ”Nalle” Wahlroos ja liuta Suomen eturivin taitelijoita edesmenneen Jouko Turkan johdolla. He nousivat maassamme suuriin poliittisiin virkoihin, joihin he pesiytyivät kuin luteet. Moni on myöhemmin katunut aidosti ja sanonut; olin tyhmä ja menin virran mukana. Se on juuri samanlainen selitys, jonka miljoonia kaasu-uuneihin organisoinut Adolf Eichmann antoi Israelilaisessa tuomioistuimessa vuonna 1962. ”Tein virkamiehenä vain ne tehtävät, mitä minulle määrättiin!”

Niinpä! Tein vain sen, mitä minulta vaadittiin,  mikä suomeksi tarkoittaa, että en ajatellut omilla aivoillani ja nöyristelin esimiesteni edessä. Maailma on nyt täysin toisenlainen ja muistuttaa erittäin paljon juuri 1930-lukua ja Rooman lopunaikoja. Valta on annettu tai se on anastettu diktaattoreille. Heitä on nyt eri laskutapojen mukaan vallassa nyt ainakin 27, jos mukaan lasketaan Putin ja Trump. Populismi lupaa maat ja taivaat. Persut ovat aidosti rasistinen puolue, jonka poliittinen sanoma on yksinkertainen: valtaan hinnalla millä hyvänsä.

Erilaiset mielikuvat hallitsevat meitä ja ehdotonta totuutta oikeasta tiedosta on vaikea poimia, sillä meitä manipuloidaan erittäin ovelasti koko ajan monelta tasolta niin lehdistössä kuin muissakin mediavälineissä. Puolueiden imagoissa on tapahtunut paljon muutoksia ja ne ovat sidoksissa moneen eri asioihin. Hyvin usein meidän lahtelaisten mielikuvamme puolueista ovat tilannesidonnaisia.

Me olemme seuraavassa valtuustossa päättämässä ensi vuosikymmen tärkeimmän asian SOTE-uudistuksen. Tavalliselle äänestäjillä ei ole todellakaan sama asia, mitä puoluetta hän äänestää, sillä jokaisen lahtelaisen täytyy katsoa SOTE-tilannetta omalta kannaltaan ja omista lähtökohdistaan.

Annanko ääneni markkinavoimille vai ovatko keskitetyt ja kaikille samanarvoiset palvelut minulle tärkeitä! Mitä, jos etenemme Lahdessa liian nopeasti SOTEEN ja eduskunta ei hyväksykään kaikkia rahoitusmuotoja, joita se on kunnille luvannut. Onko kaikki laaditut tilastot ja laskelmat tehty oikein. Mitä, jos tulee kuntalaisille lisäkustannuksia, joita ei huomioitukaan Lahden suunnitelmissa? Lahtelaisten on mietittävä, kuka ehdokas on aikaansaava, kuka ylimielinen, kuka ihmiskeskeinen? Tilannetta vaikeuttaa vielä Lahden ikääntyminen. Yhteiskunnan on uudistuttava, mutta millä hinnalla ja miten?

Ja mikä tärkeää, kuka etelälahtelainen ajaa juuri sinun asiaasi Liipolassa tai Launeella kaikkein tehokkaimmin? Olet paljon vartija äänestäjä!

Juhani Melanen

En voi kerta kaikkiaan käsittää, miksi television lukuisten uusintojen joukossa Sub esittää Renny Harlinin ja Markus Selinin mahtipontisen Gladiaattorit-sarjan vuosilta 1993-94. Sitä on etukäteen markkinoitu jonkinlaisena toiveuusintojen äitinä, vaikka koko toiveuusinnan määritelmä on nykypäivänä voimakkaasti hämärtynyt. Miten nämä toiveuusinnat yleensäkin valitaan esitettäväksi? Kuka muu niitä on toivonut kuin sarjan tekijät tai heidän sukulaisensa ja paljonko toiveita täytyy esittää, että niitä katsotaan olevan tarpeeksi?

En viitsisi edes käsitellä mokomaa sarjaa tällä palstalla, koska jopa ajankuvana se on vähintäänkin yksiulotteinen ja tarjoaa katsojilleen tänä päivänä viihdettä vielä vähemmän kuin yli 20 vuotta sitten. Mutta tällä kertaa kyse ei olekaan pelkästään harmittomasta nostalgiasta. Ohjelman jälkeinen historia toi julkisuuteen ainakin kaksi traagista ihmiskohtaloa: Tony Halmeen ja Virpi Buttin. Roolinimillä Viikinki ja Timantti taistelusarjassa esiintyneet henkilöt olivat aikanaan pikkuväen keskuudessa jonkinlaisia roolimalleja, mutta mitä heille sitten tapahtui. Vaikuttiko julkisuus osaltaan heidän kohtaloonsa? Näitä miettiessä ei voi enää nauraa ohjelman toisen juontajan, J-P Jalon ylihehkutetulle ja toistuvasti kuultavalle fraasille pysyä kanavalla vielä mainoskatkon jälkeen: ”Sillä herkkua on luvassa!”

Herkkua oli tosiaankin luvassa, ainakin mediaväelle. Sarjan entisille katsojille sen sijaan edellä mainittujen Gladiaattorien jatkovaiheet ovat vastenmielistä tai ikävää luettavaa. Otetaan rinkiin ensin Halme, koska hänet suuri yleisö muistaa Buttia paremmin. Pelin henkihän ohjelmassa oli lyhyesti se, että keskivertokuntoilijaa kovemmilla suomalaismiehillä ja -naisilla oli mahdollisuus haastaa huippuunsa trimmatut lihaskimput mittelöön erilaisissa kaksintaistelulajeissa. Tony Halme oli hankkinut kannuksensa show-painiareenoilla Yhdysvalloissa ja Japanissa ja nousi meillä hetkessä parrasvaloihin, sittemmin myös kansanedustajana, perussuomalaisten ääniharavana. Halme joutui usein kahnauksiin virkavallan kanssa rajun alkoholinkäyttönsä, huumeiden ja laittomien aseiden vuoksi. Hänet löydettiin tammikuussa 2010 kodistaan kuolleena. Osa tiedotusvälineistä piti tapahtumaa itsemurhana.

Virpi Butt on taas yksi Suomen rikoshistorian julmimpia murhaajia. Voimalajeja harrastanut ja miehiä kapakkatappeluihin haastanut tamperelaisnainen paloitteli rikostoverinsa kanssa täydessä ymmärryksessä kaksi miestä. Ensimmäiseen uhriinsa Butt tutustui pian Gladiaattorit-ohjelman jälkeen. Paloittelun jälkeen hän kantoi uhrinsa päätä kassissa ja esitteli sitä ravintolassa. Tapaukseen liittyi myös kannibalismia. Yli vuoden selvittämättä ollut murha selvitettiin, kun Butt ja hänen kumppaninsa iskivät toisen kerran. Murhan tekotapa noudatteli pitkälti tuttua kaavaa. 44-vuotias Butt istuu edelleen vankilassa elinkautista tuomiotaan.

Gladiaattoreista tietoisesti, mutta myös tahtomattaan otsikoissa on pysytellyt nimellä Amazoni esiintynyt Marianne Kiukkonen. Hän on päässyt maistamaan positiivisempaa tv-julkisuutta esiintymällä muun muassa tv-sarjassa Poliisit. Tosin lain koura on tarttunut häntäkin niskasta kiinni. Vuonna 2014 Kiukkonen tuomittiin sakkoihin luvattomasta tietojen urkinnasta. Julkisuutta on tullut lisäksi yhdestä rikosepäilystä ja vuonna 2006 saadusta sakkotuomiosta sekä yhteyksistä rikostutkinnassa olevan MV-lehden suljettuun Facebook-ryhmään.

Tässä suhteessa Mohikaanina esiintynyt Mika Ounaskari on päässyt edellä mainittuja pienemmillä kolhuilla elämässään eteenpäin. Hän pääsi muun muassa yhdeksi kirjani Kissoja ja kissaihmisiä mannekiiniksi 1995 ja jatkoi uraansa kuntosaliyrittäjänä aina vuoteen 2008 asti, jolloin hän myi bisneksensä valtakunnalliselle kuntosaliketjulle. Puoli vuotta sitten mies esitteli Ilta-Sanomien sivuilla 31 vuotta nuoremman tyttöystävänsä, jonka kanssa oli ehtinyt asua samassa osoitteessa puolentoista vuoden ajan. Pelialan maahantuontifirmaa pyörittävä Ounaskari treenaa ja valmentaa edelleen aktiivisesti, mistä hän kiittää Iltiksen haastattelun rivien välissä, ettei ole saanut kuulla kuittailua seurustelusuhteestaan.

Ilkka Isosaari

Konserni- ja tilajaosto käsittelee ensi maanantaina 50 metrin uima-altaan rakentamista Lahteen. Kaupungille saapuneessa kuntalaisaloitteessa asialle toivotaan pikaista ratkaisua ja esitetään uuden uimahallin sijoittumispaikaksi Launetta.

Uuden uimahallin rakentaminen on kaupungin nykyinvestointien paineessa merkittävä hanke. Taloussuunnitelmassa on 50 metrin altaalle varaus ja kaupungin omana hankkeena rakennusinvestointi ajoittuisi vuoden 2021 jälkeen. Arvion mukaan Launeen uusi uintikeskus 50 metrin altaalla kustantaisi kaupungin työnä noin 24 milj. euroa. Uuden uintikeskuksen sijainnista ei ole tehty päätöstä.

Lahden Tilakeskus on tehnyt 50 metrin altaasta useita selvityksiä, mutta rakentamispäätöstä ei ole tehty. Edellinen, vuoden 2011, esitys Kivimaan uimahallin laajentamisesta kariutui päätöksentekovaiheessa. Kaupunki on saanut aiheesta kaksi kuntalaisaloitetta ja kannanoton Suomen Uimaliitolta.

Nyt tavoitteena on arvioida 50 metrin altaan sijoittumispaikkoja ja rahoitusmalleja. Yhtenä vaihtoehtona on Ranta-Kartanon alue. Mahdollisen hotellirakentamisen yhteydessä voisi pitkä allas toteutua kaupungin ja yksityisen toimijan yhteistyöprojektina.

Konserni- ja tilajaoston esityksenä on, että uimakeskuksen sijainniksi on vuoden 2017 aikana tutkittava Launeen rinnalla Ranta-Kartanon vaihtoehtoa.