Vuosi: 2011

Tuskin osasi nuori Uolevi Karhima siirtyessään Anjalasta, kotkalaisesta rautakaupasta Lahden Osuuskaupan palvelukseen arvata, että 50 vuotta myöhemmin hän pokkaa Konserttitalon Felix Krohn -salissa Lahden eläkeläisjärjestöjen ja -laitosten neuvottelukunnan hänelle myöntämän Vuoden eläkeläinen tunnustuspalkinnon. Niin nyt vaan kävi, ja oikealle miehelle tunnustus annettiin.

Uolevi Karhima teki pitkän ja nousujohteisen uran Lahden Osuuskaupan ja lopulta myös piirin palveluksessa. Hänestä tuli mm. työsuojeluvaltuutettu ja Eka-yhtymän pääluottamusmies. Kun eläkepäivät sitten aikaan koittivat, oli aktiiviselle miehelle itsestään selvää hakeutua eläkeläisjärjestön – tässä
tapauksessa Lahden Eläkkeensaajien-jäseneksi.

Rivijäsentä miehestä ei järjestöön tullut. Hän liittyi kuoroon, oli ja on mukana Omat pojat lauluryhmässä, on hoitanut kuoron nuotistoa. Omat pojat on erittäin aktiivinen lauluryhmä, joka käy usein esiintymässä esim. vanhusten palvelutaloissa. Ryhmän tavoitteena on ollut esiintyminen niissä ainakin kerran kuussa ja viedä sillä lailla iloa vanhusten elämään.

Erityisen suuren työn Karhima on tehnyt, kun hän viidentoista vuoden ajan veti eläkeläisryhmien matkoja milloin koti-, milloin ulkomailla. Pisimmät matkat lienevät vieneen joukon Keski-Aasiaan Samarkandiin. On käyty myös Moskovassa , Hollannissa ihailemassa upeaa tulppaanipuistoa. On kierretty Baltian maita. Mutta ihan yhtä lailla on tehty matkoja kotimaassa, ruskaretket ovat kuuluneet jokavuotiseen perinteeseen. Viime vuonna Karhima vei viimeisen bussillisen ruskaretkeläisiä Lappiin. ”Kuulepas tätä” hän sanoo ja pistää levyn soittimeen. Mailis Könönen sanoitti tämän ihan varta vasten sen viimeisen matkan kunniaksi.”

Kun kysyn, mikä miehen mielestä on tärkeintä eläkeläisten toiminnassa, hän mainitsee ensimmäisenä yksinäisyyden torjumisen. Järjestöjen toimintaan on tärkeää tulla mukaan. Henkistä ravintoa on olla mukana erilaisissa kerhoissa yms. Muitten kanssa toimiminen vaikuttaa myös terveyteen. Uolevi Karhima kertoo, että on toki harrastanut järjestötyön ohella muutakin. Finlandia-hiihto tuli aikoinaan hiihdettyä useaan kertaan. Nyt on löytynyt keilailu. ”Eläkeläisporukassa”, hän lisää. Karaokeakin on tullut harrastettua.

Mutta ei eläkeläisjärjestöön kuuluminen ole vain musiikkia, matkoja vetämistä ja kerhoissa toimimista. Jokaisella järjestöllä on tärkeä rooli myös eläkeläisten edunvalvojana. Karhima pohtii, millä lailla voitaisiin juuri työelämästä lähteviä parhaiten kutsua eläkeläisten toimintaan mukaan. Jos hän saisi esittää Lahden kaupungille yhden toivomuksen, se olisi vaikkapa eläkeläisten bussilipun saaminen vihdoin ja viimein.

Vuoden eläkeläisille on aikaisempina vuosina jaettu palkintona Kaija Ikävalkon keramiikkalaattaa Muistojen ikkuna. Tänä vuonna palkinto vaihtui nuoren Jenny Mobergin veistämäksi kädeksi, joka suojelee kultaista siementä ja siitä nousevia hentoja sirkkalehtiä.

On pakko kysyä, miltä tuntui saada tuo palkinto, oliko se yllätys. Uolevi Karhima myöntää, että kyllä hän meni sanattomaksi kuultuaan oman nimensä konserttitalon lavalta. Hämmästys oli suuri, mutta totta kai tunnustukseen sisältyy iloakin. ”Näin pitkään piti elää, että tuli palkituksi” hymyilee mies.

Eila Jokinen

Launeella Äestäjänkadulla omakotitalossaan asuva Viivi Reipas on sukunimensä veroinen ihminen. Hän on erittäin elämänmyönteinen seniori, jolla riittää ystäviä ja harrastuksia. 83 ikävuodestaan huolimatta hän jaksaa hoidella talonsa asioita kiitettävästi ja kotipiiristä löytyy myös mukava harrastus. Hänen pihapiirinsä on kukoistava vielä näin lokakuussakin.

Vaikka Viivi on Matti-miehensä kuoleman jälkeen asunut pääasiallisesti yksin jo kymmenen vuoden ajan, hän ei le jäänyt murehtimaan ja toivottamaksi.

-Ennen tähän taloon muuttoa asuimme Suorakulmankadulla. Tässä olen asunut vuodesta 1973 lähtien. Mukava paikka asua ja ihanat naapurit, jotka myös auttavat minua.

– Esimerkiksi naapurissa asuu hyvä ystävä, joka auttaa siivoamisessa ja leikkaa nurmikon. Välillä minulla asui tässä kaksi virolaistyttöä, jotka olivat mukavia ja auttoivat talon töissä, kertoi Viivi Reipas, jonka omakotitalosta löytyy viisi huonetta.

Viimeisin uudistus talossa on vuosi sitten Viivin hankkima infrasauna, joka sopii seniorille hyvin. Infrasauna toimii sähköllä eikä sauna vaadi kiuasvettä, vaan vesi on nautittava sisäisesti ennen saunaan menoa.

– Olin aikoinaan kolarissa, jonka jälkeen jalat eivät ole olleet entisenlaisessa kunnossa, joten kipuaminen alakerran saunasta on vaikeaa. Tämä uusi saunaratkaisu on todella hyvä auttaen erilaisiin kiputiloihin, Viivi Reipas kehuu.

Seniori-Viivin sitkeydestä kertoo hyvin se, että muutama vuosi sitten hän kävi ostamassa silloin Launeenkadun varrella sijainneesta K-Raudasta multaa viisi säkillistä.

– Säkit pantiin ostoskärryyn ja työnsin ne kotiin. Kyllähän ohi kulki reippaita nuoria miehiä, mutta ei kukaan auttanut.

Viivi Reipas liikkuu nykyisin aktiivisesti rollaattorin avulla. Kauppareissujen kohteena on pääasiallisesti Citymarket, mutta kertoopa teräsmuori käyneensä Prismassakin.

– Keskustassa käyn pääasiallisesti Helmi-taksilla. Valitettavaa on se, että se kulkee vain aamupäivisin. Saisi kulkea myös iltapäivällä.

Reipas käy Launeen kirkossa Valkovuokot -ryhmän tilaisuuksissa ja keskustassa esimerkiksi Nivelyhdistyksen luennoita kuuntelemassa. Yleensä nämä luennot ovat iltapäivisin, joten Reippaan kommentti Helmi-taksista on asiallinen.

– Tulipahan tässä käytyä Helsingissäkin Hengen ja tiedon messuilla, paljasti astrologiaa harrastava Viivi Reipas, joka oli vielä parisen vuotta mukana Marian kammarin toiminnassa.
– Siellä kävin auttelemassa muita 12 vuoden ajan.

Aktiivisen seniorin yksi mielenkiintoinen harrastus on puutarhan hoito. Pihalta löytyy myös kasvihuone.

– Kaikki puutarhassa on onnistunut hienosti. Minulla on sadevesisäiliöt, joista vettä riittää koko pihan alueelle. Tänä kesänä kasvatin kasvihuoneessa kirsikkatomaattia, sipuleita ja vesimelonia.

Kesäisin hän ottaa päivänokoset puutarhassa verkkokeinussa.

– Välillä nukun niin sikeästi, etten kuule edes vieraan tuloa. Verkkokeinussa on hyvä nukkua, koska siinä on varjo päällä.

42 vuoden ajan Lahden kaupungin palveluksessa ollut Viivi Reipas on pystynyt sitkeydellään asumaan omassa talossa.

– Eläkkeeni avulla pystyn hoitamaan esimerkiksi lämmityskulut. Eläke on riittävä. Ei tarvitse muuta kuin elää nuukasti, virkeä seniori Viivi Reipas totesi.

– Välillä kaipaan juttuseuraa. On ikävä olla ilman juttukaveria. Kerrankin itkin tätä asiaa, mutta tilanne helpottui, kun menin pihalle ja käänsin kaksi kompostia.

Harri Hulkko

Marian Kammari on Lahden Seurakuntayhtymän diakoniatyön vapaaehtoistyön keskus ja se toimii Mariankatu 16:n sisäpihalla lähellä Ristin kirkkoa. Marian Kammarin tavoitteena on tukea ihmisiä, joille yksinäisyys, ikääntyminen ja sairaudet tuovat arkeen tilanteita, joissa toisen ihmisen läsnäolo on tärkeää.

Mukana toiminnassa on tällä hetkellä yli 300 vapaaehtoistyöntekijää kolmessa eri toimintamuodossa. Lisäksi käsityöpuolelta löytyy 30 vapaaehtoista. Ehkäpä näkyvin toimintamuoto on suosittu Marian Kammarin kahvila, jossa kaikenikäiset ihmiset tapaavat toisiaan, lukevat päivän lehtiä tai vaikkapa lepuuttavat jalkojaan kauppareissullaan.
Vuodesta 1990 toiminutta kahvilaa pyöritetään pääosin vapaaehtoistyöllä, joten monet leivonnaisetkin ovat kotona leivottuja. Päivästä riippuen paikalla on 2-6 vapaaehtoista.

– Päivittäin käy keskimäärin 100-200 asiakasta, markkinapäivisin on sitten vielä kiireisempää kertoo emäntäKaarina Welling.

Lisäksi kahvilasta löytyy nettipiste, leikkihuone, askarteluhuone ja hiljainen huone. Askarteluhuoneesta löytyy mm.kolmet kangaspuut.
Maanantaisin tiloissa järjestetään kudontapiiri ja torstaisin askartelupiiri. Kahvilassa järjestetään myös ohjelma- ja yhteislauluhetkiä erilaisille ryhmille.

– Kahvilasta saatu tuotto lahjoitetaan erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin kertoo Welling.

Kahvilassa istunut Keijo Lemmetyinen kertoi käyvänsä kahvilla viikottain, koska kyseessä on kiva ja rauhallinen paikka.

– Viidakkorummun kautta kuulin tästä paikasta ja täällä tulee istuttua noin tunti päivässä ja juteltua ystävien kanssa. Varmasti Lahden paras palvelu ylistää päivän lehteä selaillut Lemmetyinen.

Ilmainen avustajatoiminta

Avustajat antavat apua erilaisissa kertaluonteisissa auttamistilanteissa esim. käydään yhdessä kaupassa, kirjastossa tai vaikkapa teatterissa. Jos tarvitaan vasaraa ja ruuvimeisseliä tai kun lamppu kaipaa vaihtoa, niin miehisempää apua saa Marian Leijonilta.
Myös lastenhoitoon on mahdollista saada apua muutamaksi tunniksi kerrallaan.

Vapaaehtoistyöntekijät eivät saa tehdä hoidollisia toimenpiteitä esim. lääkkeiden jakoa. Myöskään kotityöt kuten siivous tai ruoanlaitto eivät kuulu työnkuvaan.

Marian Kammarin ilmaisen avustajan saa avuksi soittamalla maanantaista torstaihin klo 9 – 12 Kammarin päivystäjälle. Pääosin apua saa arkisin, mutta avustajasta riippuen on mahdollista saada apua myös viikonloppuisin. Avustajat vaihtuvat päivystysvuoron mukaisesti, joten he eivät ole kenenkään nimikkoavustajia.

Ystävätoiminta

Jo vuodesta 1973 on toiminut Marian Kammarin ystävätoiminta, jossa koulutetut vapaaehtoiset toimivat pitkäaikaisina ystäville vanhuksille ja vammautuneille. Ystävä toimii kuuntelijana ja tukijana pitämällä yhteyttä säännöllisesti.

Kaikilta Marian Kammarin toiminnoissa olevilta edellytetään soveltuvuutta toimintaan, kurssin (noin 25 tuntia) käymistä ja vaitiolovelvollisuutta.

-Kahvilan työvuoro on noin kolmen viikon välein, joten ei tämä ihmeemmin rasita. Lisäksi tästä tulee itselleen hyvä mieli, kun saa auttaa muita ihmisiä kertoo tiistaina avustajatoiminnan päivystäjänä toiminut Pipsa Erviä.

– Marian Kammarin toiminnassa ei ole autettavia ja auttajia, vaan ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa jakamassa yhteisen elämän asioita kiteyttää toiminnanohjaaja Mervi Rossi lopuksi.

Petri Salomaa

Askon uudistetun tehdasrakennuksen tiloissa pidetyt Kivi- ja korumessut keräsivät jälleen ympärilleen runsaasti alan harrastajia sekä kivi- ja muista materiaaleista kiinnostuneita korujen ostajia. On kulunut 25 vuotta Lahden Kivikerho ry:n perustamisesta. Kivien kerääminen ja tutkimus ovat tulleet jälleen metsissä ja pellon pientareilla käyskentelevien mielenkiinnon kohteiksi. Välillä harrastusta pidettiin epämuodikkaana.

Nykyisin haetaan mineraalilöydöksiä, joitten osioita käytetään gsm-puhelimien ja monien elektronisten eli H  Tech-laitteiden ”moottorien” raaka- aineina. Raaka-kullan hinta on huipussaan ja sen sekä muiden mineraalien etsintä ympäri Suomea on koeporausten kohteena ulkomaisten kaivosyhtiöiden toimesta. Esimerkiksi pienissä ja suurissa akuissa käytetään litiniumia, mitä saadaan Pegmatiitti- esiintymistä, selvisi geologian opiskelija Jarkko Klaminesitelmästä messuilla.

Toistaiseksi Kiina on kaivoksillaan vaurain erilaiseen uuteen tekniikkaan tarvittavien mineraalien tuottaja maailmassa. Jos Suomesta löytyy suuria karkeaa graniittia muistuttavia esiintymiä, joissa Pegmatiittia on pitkinä, syvinä juovina, saatetaan pienimuotoista kaivostoimintaa ryhtyä harjoittamaan mineraalien esiintymispaikoissa. Nämä esiintymät sisältävät muun muassa litiniumin lisäksi rubidiumia, cesiumia, fluoria ja tantaalia sekä tinaa ja flooria. Etelä-Suomesta näitä esiintymiä on löytynyt Kemiöstä, Tammelasta, Somerolta sekä Orivedeltä ja Kuortaneelta Etelä- Pohjanmaalta. Kivimalmeja keräävä harrastelija löytää hyviä vinkkejä ja tietoa harrastukselleen Etsivä löytää-lehdestä, jota julkaisee Geologinen tutkimuslaitos.

Messujen toinen luennoitsija oli kivikeräilyn harrastaja ja galleristi Pekka Lunnikivi Hämeenlinnasta. Hän kertoi tarinoita löytämistään kivistä, niiden hionnasta ja ympäristöistä, mistä hän on kivikokoelmansa kartuttanut. Kanta – Hämeen metsät ovat olleet Lunnikivelle harrastuksen alkulähde malmin etsinnän kuumina vuosina. Malminetsijää kiinnostivat erityisesti Volframi – raskasmetallilöydökset. Siitä tehdään hehkulamppujen hehkulanka. Sormusten materiaalina käytettäessä se ei aiheuta ihottumaa, kuten kultasormuksissa olevat metalliseokset. Volframia käytetään järeitten panssaritorjunta-aseiden valmistukseen.

Myyntipöydiltä oli messuvieraitten mahdollisuus ostaa ulkomailta tuoduista kivikokoelmista muistoja. Osa myynnissä olleista kivistä on kovaa kiviainesta, mistä voi hioa korukiviä, mutta joitakin kivilajeja voi ihailla ainoastaan kiviaineksen pehmeyden tähden kirjahyllyn reunalla tai paperipainona. Korujen ostajille myyjät kertoivat, korukivistä, jotka olivat synteettisiä, kauniita ja kohtuuhintaisia. Puolijalokivet tai viljellyt helmet olivat jo hinnaltaan synteettisiä korukiviä tuntuvasti kalliimpia.

Kivien maailma on kiehtova. Kivi-ja korumessut antoivat vierailleen kipinän tutustua kivien moninaiseen maailmaan. Kiviharrastajat kertovatkin pilke silmäkulmassa, että on koteja, missä kirjat ja kivilöydöt käyvät hiljaista olemassaolon taistelua tilasta kirjahyllyssä.

Marja-Liisa Niuranen

Saksalan uimahalli on ollut hallin valmistumisesta Lahden Kalevan kotihalli. Tänä syksynä seuran uintijaoston toiminnassa tapahtui uutta. Pitkäaikainen yhteistoiminta Uimaseuran kanssa loppui . Sen seurauksena Kaleva alkoi järjestää aikuisten uimaopetusta torstai-iltaisin Saksalassa.

Opettajina toimivat Olavi ”Opa” Lehtinen ja Pirjo Lehtinen, molemmilla pitkä ura uinnin parissa.
Aikuisten uintitekniikkakurssilla on mahdollisuus oppia hyvä uimataito, joka on hyvin tärkeä kaikille, mutta varsinkin kuntouimareille. Kurssilla käydään läpi hyvän uimataidon perusteet, kuten hengitys vedessä, kelluminen, uintiasento. Opetellaan eri uintilajit: selkäuinti, kroolinuinti ja rintauinti ja niiden oikeat uintiliikkeet. Näin uintiharrastuksesta voi saada enemmän irti. Aikuisenakin voi oppia uimaan paremmin.
Lapsena ja nuorena opittu vääränlainen uintitekniikka voidaan muuttaa, uimisesta tulee monipuolisempaa ja tehokkaampaa. Samalla korjautuvat uimista haittaavat niskajännitykset ja hengittämisen vaikeudet. Uinti on terveellinen ja turvallinen liikuntaharrastus kaikenikäisille.
Torstai-illan ryhmissä on vielä tilaa.

Kalevan suosittu vauva- ja perheuinti jatkuu kuten jo yli 26 vuoden ajan. Lauantaiaamuisin Saksalassa polskivat vauvat ja isommat lapset ja oppivat leikkien avulla uimataidossa tärkeitä perusasioita kuten sukeltamisen, kellumisen ja hyppäämisen.
Perheet ilmoittautuvat ryhmiin jo ennen lapsen syntymää ja varmistavat näin mukaanpääsyn tähän suosittuun koko perheen harrastukseen.

Lahden Kalevan monipuoliseen uintitoimintaan kuuluvat tietysti kilpauimarit, jotka harjoittelevat 6-8 kertaa viikossa Saksalassa valmentajansa ”Opa” Lehtisen johdolla. Jälkikasvun takaamiseksi on suunnitelmissa aloittaa juniorien valmennustoiminta, kunhan saadaan ryhmille ohjaajia.
Kalevan Mastersuimarit ovat vuosien mittaan saavuttaneet roppakaupalla mestaruuksia seniorien kilpailuissa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Pirjo Lehtinen

Kaupunginvaltuutettu Jari Hartman muutti vanhempiensa ja kahden veljensä kanssa Liipolaan 40 vuotta sitten. Pohjoinen Liipolankatu 10:ssä hän asui vuoteen 1993 asti, jolloin hän päätti nousta huipulle.

– Olen tykännyt asua Liipolassa, joten en halunnut lähteä pois täältä, vaan muutin Huippukatu 2:een. Luonto on todella lähellä, sillä asunnon
takapuolen ikkunasta näkyy hieno metsämaisema, kertoo Jari Hartman, joka juhlisti ystäviensä kanssa viikko sitten asumistapahtumaansa
Huippubaarissa. Paikalle oli kokoontunut runsaasti ihmisiä. Huippubaari oli tupaten täynnä kuten myös terassi. Hartmanin asumisviihtyisyyttä
juhlistettiin kakkukahvein, makkaroin ja virvokkein.

– Liipola on hieno paikka asua. Ei tämä mikään rikollinen tai vastenmielinen kaupunginosa ole. Työttymyysprosentti on kova, joten se
harmittaa, toteaa Hartman, joka on liipolalaisten tuen turvin noussut kaupunginvaltuustoon.

-Liipolasta olen vaaleissa saanut yli puolet omista äänistäni ja ilman näitä ääniä en olisi valtuutossa, hän mainitsi kiitostaan äänestäjilleen.

Lahden seudun kuntatekniikka Oy:n pääluottamusmiehenä toimiva Jari Hartman jaksaa 46-vuotiaana olla kiireistään huolimatta kiinnostunut myös
jalkapalloilusta. Itse hän on harrastanut lajia Kortteliliigassa Lispetin, Musta Rudolfin ja Saumapoikien joukkueissa.
Jari Hartman halusi pitää juhlat Huippubaarissa, jossa hän mieluusti käy.

– Huippukatu ja Huippubaari sopivat yhteen. Tämä lähikuppila on nurkalla, joten asukkaat antavat tälle tukensa. Baarin omistaja Leena Kuokkasen
johdolla päätimme pitää rennot juhlat, Hartman kertoi.

– Jari on peliporukan kavereita eikä aiheuta häiriötä. Häntä voi kuvailla
kovaksi kaveriksi, jolla on paljon ystäviä, kehui Leena Kuokkanen, joka on omistanut Huippubaarin seitsemän vuotta.

– Isojen puristuksessa on vain yritettävä sinnitellä.
Milla Hartman käväisi Kunnaksesta asti äitinsä kanssa isänsä juhlassa.

– Adjektiivit eivät riitä kuvailemaan isääni, ylisti 11-vuotias tytär.

– Jari on erittäin positiivinen ja ihana ihminen, kuvailevat puolestaan Leila ja Pauli Hakala, jotka asuvat Pihtikadulla ja kuuluvat Huippubaarin
asiakkaisiin.

– Kyllä tänne tullaan 2-3 kertaa viikossa, he sanovat.

Pauli Hakala on asunut Liipolassa jo 30 vuoden ajan, mutta hänen Leila-vaimonsa on uusia asukkaita.

– Liipolaan olemme tyytyväisiä. Asukastuvallakin on aina jonkinlaista
virikettä, he kehuivat kiittäessään Jari Hartmania tapahtuman järjestämisestä.

Harri Hulkko

Patoseudun ruskaretki samoiltiin tänä vuona mainiossa syys-säässä runsaslukuisen osanottaja joukon mukana ollen Renkomäen laavulle.
Pienimmät samoilivat hiihtoreittiä myöten ja rohkeimmat kiipesivät renkomäen harjulle.
Perillä paistettiin reippaasti makkarat ja nautimme ne juomisten kera.
Takaisin kotiinkin jaksoimme samoilla reippaasti, kukaan tiettävästi ei jäänyt matkalle.

Tapio Irri

Hennalan varuskunta-alueen muutamia asuintaloja perusparannetaan Kruunuasunnot Oy:n toimesta. Puolustusministeriö vuokraa valtion omistaman yhtiön kautta entisiä varuskunta-alueen asuintalojen huoneistoja kantahenkilökunnalle valtion omistamalta yhtiöltä. Parhaillaan on peruskorjauksen alla vuonna 1967 valmistunut punatiilinen Asunto Oy Lahden Hennala 6 – 91 asuintalo 91.

Talo rakennettiin täydennysrakentamisen aikaan nykyisin satavuotiaan punatiilisen henkilökunnan asuintalon viereen. Talossa on kaksi porraskäytävää ja siinä on parikymmentä asuntoa. A-portaan kahdesta suuresta asunnosta on muodostettu pienempiä, nykyaikaisia tupakeittiö-makuuhuone- tyyppisiä huoneistoja. Talon ulkoasuun on puututtu ainoastaan lasitiiliseinien osalta, jotka ovat vaihdetut kirkkaisiin lasitiileihin. Ne päästävät valoa paremmin porraskäytäviin. Koko talorivin ulkoasu on säilynyt punatiilisenä.

Hämeen rykmentin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Mika Peltoniemi kertoi, että Hennalan varuskunnan päällystö on tyytyväinen, kun varuskunta-alueella asuu edelleen osa kantahenkilökunnasta. Perusparannetun talo 91:n neliövuokra on 11 euroa neliö. Peruskorjauksen valmistuttua taloon muuttaa varuskunnan henkilöstöä.

Peruskorjatuista asunnoista suurimmat ovat 65 neliöisiä, parvekkeellisia kaksioita, joitten ikkunallisesta isosta vaatehuoneesta saa asukas hyvän työhuonenurkkauksen. Asunnoissa ovat uudentyyppiset laminaattilattiat sekä uudistetut keittiön kaapistot ja kylpyhuoneet. Seinien pääväri on taitettu valkoinen, ikkunat ovat myös uudet. Perusparannustöiden urakoitsija on lahtelainen Rakennustoimisto SPT Oy.

Kruunuasunnot Oy:n toimitusjohtaja Reijo Savolainen on vanhan asuntokannan kehittäjä, mutta myös taiteen ystävä. Hän kertoi suurella innostuksella vuonna 1999 perustetun yhtiön tavasta hankkia uudistettujen asuintalojen porraskäytäviin taideteoksia, jotka kertovat rakennusten ja alueen historiasta. Savolainen kertoi tiedotustilaisuudessa viime torstaina, että muutamissa yhtiön taloissa takorautaiset porraskaiteet ovat olleet ihastuksen kohteena. Taideteokset saavat asukkaat arvostamaan asuinympäristöään.
Asunto Oy Lahden Hennalan taloon 91 ovat taideteokset tehneet maineikkaasta Turun piirustuskoulusta valmistuneet taiteilijat Jussi Lepistö ja Joona Huotari.

Varuskunta-alueitten asuntokannasta on osa myynnissä tai vuokrattavana myös siviiliväelle. Valtion kiinteistöjä hallinnoivat Senaattikiinteistö Oy ja valtio-omisteinen Governia Oy, jonka tytäryhtiö on Kruunuasunnot Oy. Se hallinnoi nykyisin kolmellakymmenellä paikkakunnalla kolmeatuhatta asuntoa, joista uusia on noin 100, kertoi toimitusjohtaja Reijo Savolainen johtamastaan asuntojen ja asumisen kehittäjäyhtiöstä.

Marja-Liisa Niuranen

”Yhdistys on perustettu varhaiseläkeläisten hyvinvoinnin ja aktiivisen toiminnan kehittämiseksi. Lisäksi yhdistys luo mahdollisuuden moninaisiin harrastuksiin”, on suora lainaus Lahden Seudun Varhaiseläkeläiset ry:n toimintaideasta. Aktiivisia toimijoita ja tiloja tarvitaan, sillä työelämästä eläkkeelle siirtyvien joukko on kasvamassa hyvää vauhtia Lahden seudulla.

Lahden varhaiseläkeläiset eli Lasvel – yhdistyksen perustivat 1977 sairastumisen tai vamman takia työelämästä pois siirtyneet ihmiset. Silloin yhdistys käytti nimeä Lahden Seudun Työkyvyttömyyseläkeläiset ry. 1990-luku toi laman myötä pakolla tai vapaaehtoisesti työeläkkeelle siirtyneitä ihmisiä, jotka kaipasivat toimintaa kodin ulkopuolella. Yhdisti otti käyttöönsä 2006 nykyisen nimen, Lahden Seudun Varhaiseläkeläiset ja kutsui joukkoonsa varhaiseläkkeelle siirtyneet.

Jäsenmäärä on runsas kuusisataa, ikävuosiltaan neljäkymmentä ja siitä ylöspäin. Jäsenistölle ja heidän kumppaneilleen on tarjolla hengen- ja ruumiinkulttuuria. He ottavat aktiivisesti osaa monimuotoiseen harrastustoimintaan matkoihin ja yhteisiin kokoontumishetkiin. Kuukauden joka neljäs keskiviikko yhdistys järjestää Lahdessa Sammonkadun Kasisalilla ohjelmalliseen keskipäivän tunnit tansseineen. Tanssiin antaa tahtia elävä orkesteri.

Yhdistyksen puheenjohtaja Milja Vaittinen on työelämässä joutunut organisoimaan henkilökuntaansa työpisteestä toiseen. Lasvelin lähes puolentoistatusinan harrasteryhmien vastuut ovat jaettu useille henkilöille. Jäsenistön matkoille lähdöstä on tullut lähes elämäntapa. Laatokka sekä Tallinna ja Haapsalu ovat kutsuneet viime kuukausina, ja teatterimatkat Kotkaan ja Kouvolaan kuuluvat perinteisiin. Puheenjohtaja korostaa yhteistyön tarvetta myös sisaryhdistysten välillä.

Osa harrastusryhmistä kokoontuu Marian Kammarin sekä Ristin kirkon tiloissa, kuten kirjallisuus- ja elämänkatsomus piirit ja käsityö- ja arpajaisryhmä. Liikuntaa voi harrastaa senioritanssi- ja kansantanhuryhmissä, bailatinosta innostuneet tapaavat toisensa Urheilutalolla samoin Boccia- ja mölkkyryhmä.

Lokakuun toisena sunnuntaina alkavat jälleen päivätanssit Pesäkallion lavalla. Siellä iltapäivätanssin lomassa yleisö voi nautti kahvia ja muita virvokkeita yhdistyksen emäntien Gunda Waseniuksen ja Pipsa Poskelan johdolla toimivassa ravintolassa.
Tuleva viikko on omistettu kaikille eläkeläisille. Lahden Seudun Varhaiseläkeläiset ry:n sekakuoro käy laulamassa palvelutaloissa ja Tapanilan vanhainkodissa. Ohjelmillaan ikääntyviä ihmisiä käyvät ilahduttamassa toisetkin Lahden seudun eläkeläisjärjestöt ensi viikolla.

Marja-Liisa Niuranen

Paljon puhutaan siitä, että ihmisten pitäisi harrastaa enemmän ns. hyötyliikuntaa esimerkiksi käyttämällä polkupyöriä työmatkoilla.

Lainaus Lahden kaupungin nettisivuilta: ”Keskeinen Lahden kaupungin strategiaan perustuva liikennepoliittinen linjaus on, että siellä, missä liikenne ruuhkautuu tai eri tavoin liikkuvien edut ovat muutoin ristiriidassa keskenään, etusijalle laitetaan ympäristöystävälliset kulkumuodot: kävely, pyöräily ja joukkoliikenne.”

Pientä kaupunkilaista kuitenkin hirvittää pyöräteiden karmiva kunto koko Lahden alueella. Onko kaupungin etu, että joku ajaa pyörällään tiessä olevaan ammottavaan railoon ja loukkaantuu vakavasti? Tällä tavallako edistetään kaupunkilaisten pyöräilyä?
Ihmiset varmasti käyttäisivät enemmän pyörää kulkuvälineenään, jos pyöräteiden kuntoon satsattaisiin kunnolla.

Koko kesä olisi ollut aikaa korjata nämä kammottavat railot tiessä, mutta mitään ei ole tapahtunut. Ehkäpä kaupungilla on pidetty vain peukkuja pystyssä ettei kukaan loukkaannu. Talvellahan siinä on sitten lunta päällä mukavasti tasoittamassa tietä ja mikä ei näy, sitä ei ole olemassa…

Oheiset kuvat ovat Patometsänkadun ja Uudenmaankadun risteyksestä, jossa pyörätie on todella surkeassa kunnossa. Kyseistä pyörätietä käyttävät mm. monet koululaiset Launeen koulusta matkallaan Patomäkeen ja onkin vain ajan kysymys milloin joku loukkaa itsensä näihin pahimmillaan noin 20 senttiä leveisiin ja 10 senttiä syviin railoihin. Pituuttakin näillä railoilla on noin 4-5 metriä. Jos nämä railot ja ”hyppyrit” olisivat autotiellä, ne olisi korjattu välittömästi.

Lahden kaupungin lienee syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja panna pyörätiet kuntoon pikaisesti.
Muuten Lahden kaupungin hienot liikennepoliittiset linjaukset pyöräilyn edistämisestä jäävät vain tyhjänpäiväisiksi korulauseiksi.

-Petri Salomaa-