Vuosi: 2011

Helsingin Sanomien (21.3.2011) tekemän kyselyn mukaan suuri osa suomalaisista, varsinkin nuoret, ovat autuaan tietämättömiä nykyisestä hallituksesta. Lisäksi suorastaan liekehtivänä käy keskustelu siitä, mikseivät nuoret äänestä. Yhdeksi syyksi voisi olettaa postmodernin nyky-yhteiskunnan sirpaleisuuden. Tietoa ehdokkaista ja puolueista on saatavilla ja sitä pitäisi periaatteessa olla helposti löydettävissä. Yksittäistä vaalikeskustelua katsoessa on kuitenkin vaikea tehdä minkäänlaisia päätelmiä ehdokkaiden kyvykkyydestä tai edes puolueiden kannasta esimerkiksi ydinvoimaloihin, kun keskustelut tuntuvat aina viittaavan johonkin edelliseen keskusteluun tai tehtyihin sopimuksiin.

Ehdokkaiden samankaltaisuus aiheuttaa myös päänvaivaa äänestäjille. Puolueet eivät erotu toisistaan tarpeeksi jyrkästi, jotta niiden haluama brändi pinttyisi suomalaisten mieliin. Ketä oikeastaan edes kiinnostaa poliitikkojen antama tekopyhä julkisuuskuva? Pinnallinen hymyilevä pärstä, joka tahtoo pelastaa maailman, parantaa koulutusta, poistaa köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden universumista. Poliitikkoja pidetään kaksinaamaisina hyväuskoisten petkuttajina. Tyhjien lupauksien kruunaamattomina kuninkaina. Ihmiset antavat äänensä aina lopulta tunteen perusteella. Jos järki ja tunne ovat ristiriidassa, tunne voittaa. Surkeitten järkeä korostavien mainoskampanjoiden sijaan kannattaisi siis keskittyä tunteisiin vetoaviin iskulauseisiin ja mainoksiin.

Matti Vanhanen on oiva esimerkki siitä, kuinka paljon lopulta poliitikko poliitikkona kiinnostaa. Seiskasta luetaan uusimmat salarakaspuinnit, mutta poliittisista mielipiteistä viis veisataan. Ihmiset tahtovat tietää henkilöistä julkisuuskuvan takana, tirkistellä yksityisyyttä. Tämän media on osittain ottanutkin huomioon: poliitikot vierailevat Krissen vaaligrillissä nöyryyttämässä itseään, uutisvuodossa osoittamassa huumorintajuaan ja Korkojen kera- talk showssa paljastamassa luurankojaan. Perinteisten ydinvoima- ja tukiväittelyjen tilalle on tullut sensaatiokeskustelut ehdokkaiden kannabiskokeiluista, töistä lintsaamisista ja lasten kurittamisista. Lisäksi julkaistaan tietoja nykyisen hallituksen hallitsevista horoskooppimerkeistä.

Ainoa, epäilemättä toimiva, vaihtoehto olisi sulkea ehdokkaat muutamaksi kuukaudeksi BB- taloon ja äänestää heistä viikoittain tylsin, absolutistein ja varatuin asukas ulos. Tai jakaa puolueet heimoihin ja viskata Selviytyjiksi autiolle saarelle. Tämä olisi helpoin tapa kärjistää puolueet äärimmilleen ja samalla saataisiin selkeitä yhteenottoja ilman toimittajan väliintuloa. Jos politiikka haluttaisiin välttämättä osaksi tosi tv:tä, voitaisiin luoda uusi formaatti ”Huippueduskunta haussa”. Joka tapauksessa katsojat tahtovat aitoja tunteita, lähikuvia ahdistuneesta Päivi Räsäsestä autiosaarella tai pettyneestä Timo Soinista BB-päiväkirjahuoneessa

Elina Salomaa

Neljänkaivonkatu jatkui vuosia sitten Jalkamiehenkatuna, mikä puolestaan yhtyi R – kioskin takana Vähätalon katuun. Läntinen koulu eli Länsiharjun koulu oli Jalkamiehenkadun talojen eteläpuolella. Kadusta ovat vain muistot jäljellä ja ehkä asemakaava kaupungin arkistossa. Ainoa pysyvä muistomerkki vanhasta Jalkamiehenkadun lasten kotikulmasta on kahdeksankymmenvuotiaan koulun päätyosa. Helsingintietä eikä kaupungin keskustaan johtavaa rautatiesiltaa ei silloin ollut. Asukkaita palvelevia kauppoja oli Vähätalonkadun ja Tornatorin välisellä alueella runsaasti viime sodan jälkeisillä kahdella vuosikymmenellä Kadun varrella 1940 -luvulla asuneista lapsista kokoontui pieni joukko Länsiharjunkadun laitaan pari viikkoa kotejaan muistelemaan.

Parhaiten Marja Salomaa, Heikki Laine, Hannu Antinniemi, Sirpa Salmela ja Irma Ahonen muistavat elintarvikekortit ja kaupat. Hannulla on kirvelevä muisto viimeisestä käynnistä Luukkaisen kaupassa. Äiti meni kauppaan ja pieni mies jäi odottelemaan ulkopuolelle. Oli talvipakkanen ja Hannu poika otti ja nuolaisi jäätyneitä maitojääpuikkoja portaikon vieressä olevasta tonkasta. Kieli tarttui rautatonkkaan kiinni. Tietysti kielestä lähti pieni pala pois, kun sitä irrotettiin ja kipeää teki.
-Lähempänä Jalkamiehenkadun läntistä kulmaa olivat Linoksen kivijalkakauppa ja Lehtosen kangaskauppa, mistä ostettiin mekkokankaat, muisteli Sirpa, jonka äiti hyvä ompelija. Tilkuista tytöt saivat nukeilleen monenlaisia vaatteita. Sirpa kävi äidin kanssa rautatieaseman takana Lahden meijeristä hakemassa kurria, nykyaikaista rasvatonta maitoa. Siellä oli jonossa samalla asialla monen muunkin perheen äiti. Kurrimaito oli kaiketi edullista juotavaa.

Perheissä ei tuhlattu. Erään perheen äiti oli säästänyt makaronipakettia jouluruokaa varten. Kun makaronilaatikon teko alkoi, olikin pussi täynnä toukkia! Sen sisään oli tihkunut kosteutta. Kasvi- ja perunamaat kuuluivat perheviljelyksiin tärkeinä ruoan lähteinä.

Heikki ja velipoika Hannu juoksivat Kullankukkulan välistä polkua alas ja hakivat maitoa Marolan iltalypsyltä. Muorinkujan ja Rahikankadun risteyksessä oli Ala – Osuuskauppa. Kodin lähistöllä muisteltiin olleen myös toisen osuuskaupan myymälä sekä Vähätalon kauppa sekä rakennus, mihin vietiin tyhjät pullot.

Laineen ja Saarnikosken poikien kotitalot olivat vastakkain. Poikien harrastukset vain poikkesivat toisistaan. Kun tulevat viulistit Veikko ja Risto Saarnikoski alkoivat harjoitella, lähtivät Lainen pojat pesäpallomailat kainalossaan Länsiharjun koulun kentälle. Laineet ovat olleet SM- sarjatason pesäpalloilijoita nykyisin jo toisessa polvessa.
Lentopalloseura Kimmokin sai alkunsa koulun kentältä, kun Kansakoulukadun ”miljoonakylän eli milkkien” pojat Aallosen, Kostensalon, Huotarisen ja Lahden veljekset aloittivat siellä tulevan huippuseuran harjoitukset. Hannu muistaa hiihtoharrastukset ja vertailut suksimerkeistä; ”Hilpisen hikilankut ja Järvisen lamellit”, viimeksi mainitut rapsahtivat poikki, kun tyhjän ojan päällä poika suksilla keinui.

Muistelijat ovat syntyneet ennen talvisotaa. Sodasta he muistavat koulun pommisuojaan juoksut, ilmahälytykset ja pommien ujellukset. Laineen talosta lensi ja särkyi peltikatto lähistölle. Koulun nykyisen Kasvihuonerakennuksen kohdalla oli suppa, mihin hukutettiin kissanpennut.
Traumaattisimmat muistot Jalkamiehenkadulla asumisesta oli Mäenpään kaksoissisarilla Marjalla ja jo edesmenneellä Ritvalla. Tytöt oli lähetetty viisivuotiaina sotaa pakoon Ruotsiin. He saapuivat sieltä äitinsä ja isänsä luokse kymmenvuotiaina ummikkoina suomen sanaa osaamattomina. Vanhemmat osasivat ainoastaan suomea. Asuntona vanhemmilla oli Aholan talon kivijalassa kamari ja keittiö. Ruotsissa he olivat asuneet suurissa maalaistaloissa. Pelottavinta oli lisäksi pitkä rivi ulkohuuseja ja naapuristossa kuulemma kummitteli. Risuisen kummun alla makasi kansalaissodan uhreja haudassaan.
Marja olisi halunnut lähteä takaisin Ruotsiin heti, mutta pienellä tytöllä siihen ei ollut mahdollisuutta. Ritva oli perheessä, joka halusi kurilla kasvattaa sotalasta, joten tämä ei takasin tohtinut lähteä. Kotiutumista hankaloitti lisäksi Länsiharjun koulun terveydenhoitaja, joka teki jostain syystä heidän kotiinsa erittäin usein tarkastuskäyntejä. Näillä käynneillä hän takavarikoi tytöille lähetetyt ruotsinkieliset kirjat ja lehdet, joten hän pakotti sisarukset ”suomettumaan”, niin hyvin, että myöhemmin tarpeellinen ruotsinkieli unohtui molemmilta.

Ystävyys on Jalkamiehenkadun lapsilla säilynyt. Sirpa kertoi olleensa aina iloinen, kun Irma palasi äitinsä luota Tammelasta Lahteen kauppakouluun. Irman mummo asui naapurissa, missä tämä vietti kaikki kesät ja koululomat.

Nykyisin ei Jalkamiehenkadusta ole muistona kuin muutamat valokuvat. Myöhemmin rakennettu Starckjohannin pääkonttori varastohalleineen on vielä olemassa, mutta uudella omistajalla.

– Marja-Liisa Niuranen-

Helmikuun loppupuolella aloitti Lahdessa kauppakeskus Trion pohjakerroksessa toimintansa terveydenhuollon lähiklinikka Laastari. Ensimmäinen Laastari aloitti toimintansa tammikuussa Keravalla, joten yrityksen toiminta on vielä alkutaipaleella.
Laastarin toimintasapluuna on yksinkertainen ja selkeä. Se tarjoaa helpompia terveydenhuoltopalveluja kiireisille nykyihmisille sijoittumalla keskeiselle paikalle mm. kauppakeskuksiin. Terveysasemilta tutut jonot loistavat poissaolollaan ja hinnoittelu on selkeää. Lisäksi aikaa ei erikseen tarvitse varata, vaan lähiklinikalla voi pistäytyä vaikkapa kaupankäynnin yhteydessä. Vastaanotolla hoidetaan aikuisten ja yli 2-vuotiaiden lasten akuutteja eli äkillisiä sairauksia.
– alle 2-vuotiaat hoidetaan yleensä neuvoloissa, siitä ikäraja kertoo toimitusjohtaja Ville Öhman. Laastarissa voi käydä hoidattamassa sellaisia akuutteja sairauksia kuten esim. flunssa, kurkkukivut, korvatulehdukset, allergiat, silmätulehdukset ym. Kroonisia eli pitkäaikaisia sairauksia emme Laaastarissa hoida linjaa Öhman.

Sairaanhoitaja Anne Kantola ja toimitusjohtaja Ville Öhman luotsaavat lähiklinikka Laastaria

Hinta yhdeltä käynniltä on aina 45 euroa ja se pitää sisällään mahdolliset laboratoriokokeet ja sairaslomatodistukset, kun isot yksityiset lääkärikeskukset veloittavat helpostikin jopa 120 -150 euroa/käynti. Idea on siis periaatteessa sama kuin esim. halpalentoyhtiöissä. Miksi maksaa isoista kankeista organisaatioista ja tiloista, kun homma hoituu helposti yhdellä vastaanottohuoneella ja yhdellä ammattimaisella sairaanhoitajalla. Kaikki turhat kulut on riisuttu pois ja asiakas maksaa ainoastaan hoidosta.

Palaute asiakkailta on tähän asti ollut yksinomaan positiivista ja kannustavaa.
– asiakaskyselyssä asiakkaat ovat kiitelleet, kun ei tarvitse varata erikseen aikaa ja jonoja ei ole kertoo sairaanhoitaja Anne Kantola. Kiitosta on saanut myös keskeinen sijainti kauppakeskus Triossa ja jatkotoimenpiteissä helpottaa, kun apteekki sijaitsee aivan vieressä.Asiakaspalautteiden mukaan uskomattomat 100% vastaajista tulee uudelleen ja suosittelee Laastaria myös tuttavilleen hehkuttaa Kantola.

Onko yksityinen terveydenhuolto tulevaisuuden trendi kunnissa?

Toimitusjohtaja Ville Öhman näkee, etteivät yksityinen ja kunnallinen terveydenhuolto ole ristiriidassa keskenään tai sulje toisiaan pois.
– Kustannukset karkaavat kunnissa helposti käsistä, joten niiden tulee jatkossa järkeistää palveluitaan edullisimmiksi. Tässä voisi Laastari astua kuvaan esim. tarjoamalla vaikkapa kunnan palveluseteliä vastaan terveydenhoitopalvelujaan. Tällä tavalla saataisiin terveysasemien jonoja lyhennettyä helposti. Tänä päivänä kunnat maksavat keskimäärin 109 euroa/käynti terveyskeskuksille, meillä hinta on 45 euroa/käynti, joten vuotuinen säästö kunnille olisi varmasti rahallisestikin aika iso. Mm. tämän vuoden alussa muuttunut laki velvoittaa kouluja pitämään terveystarkastuksen kaikille oppilailleen kerran vuodessa. Tässäkin asiassa Lähiklinikka Laastari pystyisi tarjoamaan palvelujaan kouluille. Luokka kerrallaan tänne vain tarkastukseen visioi Öhman.
– Lisäksi olemme aloittaneet keskustelut eri työnantajien kanssa. Firmat säästäisivät selvää rahaa käyttämällä työntekijänsä meillä akuuteissa sairastapauksissa sen sijaan, että maksavat 120 euroa jokaisesta työterveyskäynnistä. Ainoastaan lakisääteiset, työkykyä ylläpitävä toimet, jäisivät silloin työterveysasemien huoleksi jatkaa Öhman.

Lahden ja Keravan toimipisteet työllistävät tällä hetkellä neljä vakituista hoitajaa sekä 2-3 ns. keikkatyöläistä. Kehittämisessä on jatkuvasti mukana neljä lääkäriä sekä useita neuvonantajia.
Seuraava Laastari aukeaa kauppakeskus Karismassa Karistossa ensi syksynä ja lisäksi keskustelut Laastarin avaamisesta pääkaupunkiseudulla ovat kokoajan käynnissä.

– Petri Salomaa-

Viime lauantaina Laune Baari sai uuden emännän Tarja Raikaan ja samalla juhlittiin entisen isännän, Risto Hirvosen hyvin ansaittua yrittäjäeläkkeelle jäämistä. Paikalla oli väkeä tungokseen asti ja meno sen mukaisesti vähintäänkin hilpeä, tosin monien mielissä myös hieman haikea ja nostalginen.

Laune Baari avattiin 24.4.1986 entisen Säästöpankin tiloihin Launeen kirjaston toimiessa vielä joitakin vuosia rakennuksen yläkerrassa ennen siirtymistään Aurakadulle. Tänä päivänä 75 m² käsittävä baari on mm. kortteliliigaporukka Laune Pallon koti ja sunnuntaisin karaokea käy laulamassa ihmisiä ympäri Lahtea. Myös biljardipöytä kuuluu olennaisena osana kalustukseen.

– Juu, 25 vuotta sitten pistin baarin tähän pystyyn ja kivaa on ollut joka päivä kertoo ex-omistaja Risto Hirvonen. Kaikkea mahdollista on tullut vuosien varrella tehtyä. Baarin pitoon kun kuuluu kaikkea mahdollista aina vessankorjaamisesta portsarin hommiin muistelee Hirvonen. Viimeiset kolme tai neljä vuotta on mielessä kytenyt ajatus, siitä että myisi paikan pois ja jäisi viettämään ns. eläkepäiviä. Lokakuussa laitoin myyntiin ja tammikuussa löytyi ostaja kertaa Hirvonen tilanteen kulkua.
– Paljon olen saanut vuosien varrella kavereita, sillä kantaporukka on kooltaan jotain 50 ja 100 välillä. Osa porukasta on ehtinyt näiden vuosien aikana siirtymään jo tuonne yläkerran isoon orkesteriin ja kaikenlaisia ihmiskohtaloitakin on tullut nähtyä eroineen ja yhteenmenoineen, elämänkirjoa kaikilla väreillä siis. Joskus on joutunut antamaan joillekin porttikieltojakin, kun meno on yltynyt liian hurjaksi kuvailee Hirvonen, jonka tapana on on ollut pitää kuria baarissa pieni pilke silmäkulmassa.
Ristolta ei hevin hymyä irtoa vaikka huumorilla vaikeatkin tilanteet on hoidettu.
– Siitähän se ”Isä Aurinkoinen”-nimitys meikäläiselle on kai tullut, kun hymy on niin tiukassa naureskelee Hirvonen. Tutuksi on tullut kantaporukalle myös se, että herra Hirvonen nukkuu aina päivätorkut, sillä läksiäislahjaksi miehelle ojennettiin tyyny ja torkkupeitto.
Haikeutta ei mies tunnusta vielä tuntevansa vaikka 25 vuoden työrupeama onkin nyt takana. Ihan kokonaan ei Hirvonen maisemista katoa, sillä jatkossa hän keskittyy hoitamaan kyseistä baarin kiinteistöä ja eiköhän miehen voi vielä bongata kioskin puolelta tiskin takaa.

Vaikka omistaja vaihtuukin, niin yksi pysyy. Tiskin takana työskentelevä Pirjo Mikkola on kuulunut baarin kalustukseen vuodesta 1986 lähtien, joten tuskin kantapeikkojenkaan keskuudessa koetaan sen kummempaa kulttuurishokkia vaikka omistaja on vaihtunut.
Kunhan meininki jatkuu samanlaisena, niin hyvä tulee toteavat kolme kanta-asiakasta baarin nurkasta kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Uusi omistaja Tarja Raikaa on työskennellyt eri ravintoloissa ympäri Etelä-Suomea jo 18 vuotta, vaikka onkin alunperin Launeen tyttöjä.
– En niinkään haaveillut omasta baarista, mutta Riston ilmoitus lehdessä sattui sopivasti silmään ja tässä sitä nyt ollaan. Osa asiakkaista on jo entuudestaan tuttuja, joten eiköhän kotiutuminen käy kohtalaisen helposti arvelee Raikaa tiskin takaa.
Mitään suuria muutossuunnitelmia baarin suhteen Raikaalla ei vielä ole, mutta hän lupaa olla avoin kaikille hyville ideoille, jolla baaria voisi kehittää. Kuuleman mukaan joitakin ideoita on jo tullut.
– Urheilukanavia on ainakin tulossa lähiaikoina ja karaoke säilyy sunnuntaissa hän lupaa. Harmi vaan, ettei tänne mahdu isoa screeniä mihinkään, siitä olisi hyvä katsoa urheilua mittailee Raikaa.
Ehkäpä jonain päivänä?

-Petri Salomaa-

Kaikille kaikkia

Matkustaminen on tänään helppoa kuin saippuan osto. Istahdat nettiin ja alat tehdä matkasuunnitelmia täysin mielesi mukaan. Olen aina halunnut safarille ja nyt teimme siitä totta.
Ensimmäinen tuntuma maahan: pitkät matkat, vaihtelevat maisemat. Maa on laaja, joten ajankäyttö
ratkaisee matkustustavan. Me halusimme nähdä mahdollisimman paljon kahdessa viikossa ja sikisi matkustimme lentokoneella ja vuokra-autolla.
Tärkeintä on valita matkustusajankohta. Syksy on parasta aikaa, joten silloin Suomesta mennään sinne keväällä. Maan monimuotoisuus ei rajoitu pelkästään huimaaviin maisemiin, sillä maan kulttuurit ovat jo sinällään tutustumisen kohteita.

Uskomattomalla panoraama retkellä Krugerin kansallispuiston lähellä saimme ihailla vehreitä metsiä, usvaisia vuoren rinteitä, loistavia hiekkarantoja, hienoja villieläimiä, auringonpolttamia erämaita ja hedelmällisiä viinitarhoja. Meitä varoteltiin koko ajan väkivallasta, mutta saimmekin kokea uskomatonta ystävällisyyttä, loistavaa palvelua, korkeatasoisia majapaikkoja, erinomaista
ruokaa ja upeita viinejä. Ja mikä tärkeintä varsin edullinen hinta-taso sai meidät auttimaan matkastamme kaksin verroin enemmän.

Johannesburg

Aloitimme matkamme tästä kaupungista. Itse kaupunkilaiset kutsuvat sitä nimellä ”Egoli” eli Kultakaupunki, sillä se oli ja on edelleenkin kaivostyöläisten, kaupan ja teollisuuden keskus. Sillä on monipuolinen kulttuuri ja vauhdikas ja säväkkä yöelämä.
Meidät nappasi hoteisiinsa jo lentokoneessa englantilainen amerikkalaisessa tietokonefirmassa työskentelevä herrasmies, joka vei meidät ystävällisesti ”kunnon” alueelle ensimmäiseksi yöksi. 120 euroa on paljon, mutta turvallisuus maksaa. Citylogde oli upea ja uima-allas veti vertoja Hiltonille.

Seuraavana päivän teimme pakollisen bussiretken Sowetoon; Liipolan lisänimi Lahden sisäpiireissä. Sikäli paikallinen erosi meidän omasta Liipolastamme, että siellä erottautui kokoaan kolme eri luokkaa. Rikkaat tuomarit, liikemiehet ja lääkärit asuivat kolmen kerroksen omakotitaloissa, joissa oli kaksi autotallia ja kolme palvelijaa, keskiluokka majoittui rivitaloihin, joita valtio tuki ja kaikkein köyhimmät asuivat slummimaissa hökkeleissä.
Samalla retkellä tutustuimme apartheidin museoon sekä moniin kiintoisiin paikalliskohteisiin, kuten Nelson Mandelan kotitaloon. Reissulla oli ”liikaa” hintaa 50 euroa pekkaa päälle. Yövyimme seuraavan yön Sandtonissa noin 40 eerolla roadlodgessa. Viimeisen yömme vietimme 5 tähden konferenssihotellissa, jota etsimme kaksi tuntia, mutta se kannatti: viisi huonetta ja kaksi kylpyhuonetta on köyhälle opettajalle aitoa luksusta. Ruoka oli edullista ja uskomattoman hyvää. Ostoksia teimme Rosebankissa ja käväisimme paikallisessa
marketissa ostosterapiassa.

Krugerin kansallispuisto – Israelin kokoinen villieläinparatiisi

Retkemme ehdoton kohokohta oli tietysti tutustuminen Afrikan laajimpaan ja vanhimpaan kansallispuistoon. Saavuimme ”shuttle servicella eli hotellimme etupihalta lähtevällä pikkubussilla” White Riverin kaupunkiin, jossa meillä kävi sitten se ”MOUKAN TUURI”, että tapasimme kuudennen polven buurin Jaco Booyen ja hänen perheensä, joka omisti käytännössä koko kaupungin.
Hän ja hänen vaimonsa ja kolme tytärtään järjestivät meille käytännössä matkamme tämän osuuden niin uskomattoman hienosti, että sitä emme vaimoni kanssa unohda koskaan.
Tämä oli ns. one`s in a lifetime exprience eli kerran elämässä kokemus.

– Juhani Melanen-

Kirkolla on kohta vuoden päivät kokoontunut pieni ryhmä 30-40 -vuotiaita naisia. Joka toinen maanantai nämä elämänsä ruuhkavuosia elävät naiset tulevat kahdeksi tunniksi yhteen keskustelemaan, jakamaan ja hiljentymään. Ryhmä on nimetty nuorten työikäisten naisten piiriksi ja sitä luotsaa vapaaehtoisena toimintaterapeutti Soile Sillman. Hän on etukäteen miettinyt kullekin illalle aiheen ja etsinyt siihen sopivat kohdat Raamatusta.

Naisten mielestä on mielenkiintoista tutkia Raamattua omaan arkeen peilaten. ”Eihän tämä olekaan pelkkää historian havinaa! Yllättävän paljon Raamatusta löytyy ihan arkista asiaa”, eräs ryhmäläinen hämmästelee. Naiset ovat yhtä mieltä siitä, että yhdessä on helpompi tutustua Raamattuun kuin yksin. Samassa elämänvaiheessa olevien kanssa on antoisaa miettiä ja löytää oman elämän arjessa samoja asioita kuin Raamatun ihmisten elämästä löytyy.
Kun kysyn, miksi naiset jaksavat kiireisen elämänsä keskeltä yhä uudelleen tulla yhteen, he heläyttävät kuin yhdestä suusta: ”Tämä on henkireikä! Täällä virkistyy. Saa pari tuntia olla vain ja jutella toisten naisten kanssa. Tämä on parasta vertaistukea.”

Tämä ”henkireikäpiiri” kokoontuu seuraavan kerran maanantaina 28.3. klo 18-20 Launeen kirkon Hennala-kokoushuoneessa. Silloin aiheena on oma henkilökohtainen usko.

Ryhmä kokoontuu kahden viikon välein maanantaisin. Kevään mittaan aiheina ovat Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus sekä psalmien ja sananlaskujen sanoja. Viimeinen kokoontuminen on 23.5., jolloin pidetään nyyttikestit. Ryhmä toivottaa lämpimästi tervetulleiksi myös uudet jäsenet.

Leena Kukkonen

Oli oiva idea yhdistää kovan raudan eli maan muokkaus – ja puutarhakoneitten sekä lemmikeiden tarvikekauppa saman katon alle Jokimaan Vieterikadulle Lahdessa. Kauppias Risto Virtanen on puurtanut työssä ja vapaa – aikana erilaisten suurten ja pienten maatalouskoneitten parissa kohta kolme vuosikymmentä. Agrologi Jonna Törö on yrityksen varaosiin erikoistunut myyjä. Hänen ideoimansa Tassukansan ruoka – ja muut tuotteet valloittavat Vieterikadun hyllytilaa tuntuvasti.

Viime joulukuussa vietettiin MKH – KESKUS OY:n myymälän avajaisia Vieterikadulla. Yrityksen avarissa tiloissa myydään maatalous- ja metsäkoneitten varaosia. Listoilta löytyvät Zetorin, Casen ja Deutz -Fahrin ja monen muun merkin osat myös käytettyinä. Tosin isoja Zetor – traktoreita, joita yrityksen pihalla komeilee punaisena pari kappaletta, ei voida sanoa varaosiksi. Yritys myy edustamiaan, maailmalla tunnettuja, varaosia ympäri maata. Ensi kesänä Vieterikadulta voi ostaa ruohonleikkureita ja muuta puutarhan järeämpää kalustoa kuten maanmuokkaukseen jyrsijöitä omakotitalojen pihojen hoitoa helpottamaan. Öljyt ja voitelumateriaalit kuuluvat myös tuotevalikoimaan.

-Maatalouskoneitten korjausten neuvontatyö puhelimitse vie työpäivästä nykyisin suurimman osan, kertoo Risto Virtanen kiireitten keskellä hyväntuulisesti. Vanhat konemerkit ovat tuttuja hänelle käytännön työstä, uusien koneitten huoltoon eurooppalaiset teollisuuslaitokset kouluttavat alan ammattilaisia ahkerasti. Viime viikko meni Virtaselta Tsekeissä ja ensi viikolla hän lähtee Ranskaan. Lahden seudulla koneitten korjauksiin erikoistunut CN-huoltokeskus, jonka omistajiin hän kuuluu, huoltaa ja korjaa koneet. Hätätilanteessa myhäilevä toimitusjohtaja ottaa työkalupankin autoonsa ja lähtee auttamaan maanviljelijää jumittuneen koneen kanssa.

Koirat ja kissat ovat Jonna Törön vapaa-ajanharrastuksia, joitten hyvinvoinnin ruoka- ja muista tarvikkeista muodostui MKH-Keskuksen uusi ja kysytty myyntisektori. Koneosamyynnin vastapainona hän on harrastanut ystävien kanssa koirien lempeää koulutusta agilitya ja itse kehitettyä Pomppista. Harrastuksen ohessa hän on hankkinut tukuista omalle ja kavereitten kissoille ja korille ruokia suuremmissa erissä.

-Syntyi ajatus myydä Vieterikadulla suuria tai pieniä eriä maataloihin kissankuivaruokaa.Nämä tuotemenot voi talon isäntä tai emäntä vähentää verotuksessa, koska kissat luokitellaan tuholaiseläinten eli jyrsijöitten karkottajiksi, kuvaa Jonna Törö tuoteryhmän myynnin aloittamista.
Tuotteisiin kuuluvat molemmille lajeille sopivat Nutrolin-ravintoöjyt ja Relaxant-Animal tuotteet. Belcando-täysravinnot ovat saaneet talven aikana koirien suosion, samoin Murremix ja Musch-raakapakasteet. Koirien ja kissojen omistajille on nykyisin tarjolla omat lehdet, joista kuten Vip-Store-lehdestä löytyy tietoja tuotteista, joita Vieterikatu 4:ssä myydään.

Niihin sekä varaosakantaan voivat tassukansan sekä maa- ja metsätalouskoneitten varaosamaailmasta kiinnostuneet tutustua huhtikuun 2. päivänä Vieterikadulla, missä järjestetään yhteistyössä Salosen Saha Oy:n kanssa kevätkauden avajaiset.

-Marja-Liisa Niuranen-

Kortteliliigan talvisarjoja pelataan kiihtyvällä tahdilla loppuun ja viime viikonvaihteessakin kruunattiin kolme uutta mestarijoukkuetta.
Salibandyn ykkösessä parasta vauhti piti yllä nuorekas SB Nosis, joka kukisti tasokkaassa finaalissa CRS Pölkyt maalein 6-5. Mestarijoukkueen avainpelaajia kauden aikana olivat Aleksi Mannerkivi, uuden kevään löytänyt Sami Vanninen ja sukunsa pelimainetta mainiosti vaalineet Henrik ja Markus Kokkonen.

Pappaliigan mestaruutta biletti puolestaan toistamiseen popcorn -kemujen kera aina aktiivinen Senil Goodies. Kultapapoista vetreimpään peliesitykseen ylsivät tehopisteiden valossa Juha ”Dalle” Tuominen, Jussi ”Limo” Salmela ja superyllättäjä Markku ”Lordi” Sillanpää.
Korttelibiliksen loppuhuipentumassa Energiahallilla parhaat pussitukset esitti kaverikaksikko Aki Rujala ja Nico Belik, jotka pelasivat liigamestareiksi Käsipallo joukkuenimellä.

Ilmainen curlingkokeilu

Suositut curlingsarjat huipentuvat sunnuntaina 27. päivä maaliskuuta Launeen SOL Areenalla ja samassa yhteydessä liiga haluaa tarjota kaikille halukkaille mahdollisuuden kokeilla tätä hienoa lajia käytännössä. Kolmoskaukalon radoilla 1 ja 4 on sunnuntaina opastajat paikalla ja lahtelaisilla on ilmainen mahdollisuus laittaa kiviä liukumaan TV:stä tuttuun ”uusismalliin” klo 10-13 välisenä aikana. Olisiko tässä kivikova syy suunnata vaikkapa sunnuntaikävely Launeen jäähallille.

Jake Ropponen

10 vuotta sitten Hämeenkoskelta Lahden Launeelle siiirtynyt apteekkari Riitta Heinonen on tyytyväinen nykyiseen liikepaikkaansa, joka sijaitsee Prisman tiloissa.
– Hämeenkoski tuntui kuihtuvan pois, joten oli syyrtä etsiä uudet tilat. En ole katunut, vaikka viime aikoina remontit ovat häirinneet liiketoimintaa. Parkkitalon on tietysti hyvä asia, mutta kyllä apteekin asiakkaillekin pitää olla autopaikat. Invapaikat ovat tervetulleita ja olen tyytyväinen, jos edes apteekille tulee pari paikkaa, toivoo Riitta Heinonen.

Hän sanoo, että apteekeissa nykyisin panostetaan entistä enemmän neuvontaan. Se on hänen mukaansa päivän sana.
Hyvä esimerkki tästä on tsunamin ja maanjäristyksen aiheuttamat ongelmat Fukushiman ydinvoimalassa Japanissa, joka aiheutti paljon pelkoa myös Suomessa ja sen seurauksena joditabletit myytiin apteekeista heti loppuun.
– Joditabletteja ei pidä koskaan ottaa elleivät viranomaiset siihen erikseen kehoita, koska sivuvaikutusten riskit voivat olla suurempia kuin hyöty. Tässä vaiheessa ei ollut mitään tarvetta niiden käyttöön, mutta emmehän me voineet olla niitä myymättäkään. Toki opastimme asiakkaita joditablettien käyttöön ja kerroimme ettei välitöntä tarvetta niille ole kertoo apteekkari Heinonen.
– Näissä hommissa täytyy elää päivä kerrallaan. Aion olla tällä paikalla aina eläkeikääni asti. Nyt tietysti on harmittanut tämä talon remontti, sillä ohikulkijat ovat jääneet suurimmaksi osaksi pois. Tilat ovat muuten mukavat ja selkeät, Heinonen korosti.

Helsingin Sanomien mukaan Suomessa toimii tällä hetkellä 811 apteekkia, joista pääapteekkeja on 615. Viime vuonna apteekit ovat syrjäseuduilla vähentyneet, joten se näkyy myös tuloksessa. Viime vuonna tappiollisia apteekkeja oli 24 ja määrän oletetaan olevan kasvussa.
Apteekkien myynnistä 80 prosenttia korostuu reseptilääkkeistä, joten ei ole ihme, että Apila Apteekissakin on henkilökuntaa 15.
Kaikesta huolimatta Riitta Heinonen sanoo, että hänellä on aikaa myös harrastuksille.
– Tanssin paljon enkä halua olla mikään seinäruusu. Harrastuksiini kuuluu myös lukeminen ja ristikoiden ratkaiseminen. Kesällä mökkeily on ykkösharrastus.
Apila Apteekki viettää juhlapäiväänsä ensi viikon torstaina kahvitarjoilun merkeissä.

Harri Hulkko

Jarkko Lehtinen JL-palveluista konttaa omakotitalon pesuhuoneen lattialla. Teon alla on 80-luvulla rakennetun talon sauna- ja pesutilojen täydellinen saneeraus.
Kaikki pannaan uusiksi. Aluksi piti seiniä hieman oikoa, mutta nyt on päästy jo laatoittamaan lattiaa. Tällaisen kokonaisvaltaisen sauna- pesuhuoneremontin aikataulu on yksin tehtynä noin 4-5 viikkoa ja luvatusta aikataulusta pidetään kiinni lupaa mies leikatessaan samalla laattoja leikkurilla.
Pesuhuoneen seinään pannaan isompaa laattaa, joka on Lehtisen mukaan nyt muodissa. Väreistä suositaan edelleen ajattomia värejä kuten valkoinen, musta ja harmaa.
– Räikeisiin väreihin usein kyllästytään nopeammin ja kun talon laittaa myyntiin, ne voivat joskus olla jopa esteenä myynnille tietää Lehtinen.
Lehtinen on ollut rakennusalalla vuodesta 2004 ja yrittäjänä hän on toiminut vuodesta 2007.
– Koulutukseltani olen alunperin putki- ja ilmastointiasentaja. Olen erikoistunut pääasiassa sauna- ja pesuhuone remontteihin, mutta jatkossa on mahdollista suorittaa muitakin isompia remonttikokonaisuuksia ja laajennuksia. Minulta löytyy mm. VTT:n myöntämä märkätilojen vedeneristys-sertifikaatti, joka on käytännössä pakko olla, jotta pesuhuoneita pystyy remontoimaan oikealla tavalla. Väärintehty vedeneristys on usein melkoinen aikapommi talolle. Hinnat pystyn räätälöimään kohteen mukaan aika tarkasti jo etukäteen ja hinta pitää myös loppuun asti, jollei asiakas sitten halua jotain extraa kesken remontin lupaa Lehtinen.

Tällä kertaa Jarkko Lehtisellä on remontissa mukana jo eläkkeellä oleva isänsä Reijo Lehtinen.

– Tulin auttelemaan poikaa, kun tämä remontti on sen verran iso. Itse olen keskittynyt enemmän saunaan, joten Jarkolle jää tuo pesuhuonepuoli kertoo Reijo Lehtinen, joka ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Takana on nimittäin pitkä 40 vuoden ura rakentajana. Mies kertoo rakentaneensa noin 200 saunaa, joten osaamista ja kokemusta ainakin löytyy.
Reijo Lehtisellä on oma näkemys nykyisestä rakennuskulttuurista Suomessa.
– Liika kiire painaa päälle koko ajan rakennustyömailla tänä päivänä. Otetaan työmaalle halvimmat mahdolliset työmiehet, jotka saattavat olla jopa ammattitaidottomia. Tiukat kontrollit puuttuvat työmailta ja hinta on ainoa asia, joka ratkaisee sen kenelle urakka annetaan. Sitten rakennetaan talo hutiloiden ja nopeasti mahdollisimman suuren voiton toivossa. Sen jälkeen näitä taloja joudutaan nopeastikin saneeraamaan, kun homehaitat ynnä muut rakennusvirheet niin vaativat manaa vanhempi Lehtinen rakentamisen nykymenoa.

Isänsä jalanjälkiä seuraava Jarkko Lehtinen kertookin usein kuuntelevansa isän neuvoja rakennusasioissa.
– Kyllä näitä vanhoja partoja kannattaa kuunnella, sillä niin paljon siellä on sitä kokemusta ja tietoa rakentamisesta myöntää Jarkko
Itseään hän kouluttaa kokoajan alan koulutuksissa, jotta viimeisin rakentamisen tieto ja osaaminen olisi jatkuvasti hanskassa.
Jarkon kevät ja kesäkin näyttää työn puolesta hyvältä, sillä varauksia on jo heinäkuussa asti.
– Kovaa hommaahan tämä on, mutta kokonaisuus kyllä palkitsee, kun työn saa valmiiksi motivoi itseään Jarkko Lehtinen.

– Petri Salomaa-