Viikontakaisena naistenpäivänä Launeen RTV:llä järjestettiin sisustamiseen keskittynyt tilaisuus ”Naistenpäivän ilta”. Tilaisuus olikin saanut reilusti väkeä liikkeelle perjantai-iltana, sillä vaikka tapahtumaan oli aluksi varattu 150 paikkaa, piti määrää lisätä vielä 50 lisäpaikalla suuren kiinnostuksen vuoksi. Vastaavia iltamia on RTV:llä järjestetty aiemminkin, mutta tällä kertaa tapahtuman ajankohtana oli tarkoituksella juuri naistenpäivä. RTV:n myymäläpäällikkö Elisa Tommola oli ilahtunut tapahtuman suuresta osallistujamäärästä.

– Ihana nähdä, että naiset ovat lähteneet näin suurella joukolla perjantai-iltana liikkeelle. Pyrimme tänä iltana tarjoamaan ja esittelemään erityisesti naisia kiinnostavia asioita. Yleensä tällaisia iltamia on pidetty torstaisin, mutta tällä kertaa halusin järjestää tapahtuman perjantaina nimenomaan naistenpäivän takia.

Sisustaminen ja remontointi ovat Tommolan mukaan muuttuneet ajan saatossa yhä enemmän naisten asiaksi.
– Nykypäivänä naiset myös toteuttavat paljon remontointia itse suunnittelun ja ideoinnin lisäksi. Naiset ovat monesti tänä päivänä niitä, jotka saavat pyörät pyörimään sisustamisessa ja remontoinnissa.

Illan ohjelmisto oli vapaamuotoinen, mutta esimerkiksi sisustussuunnittelija Ilse Juola oli paikalla puhumassa sisustamisen ja remontoinnin uusista trendeistä, syistä ja haasteista.
– Toivoisin, että ihmiset saisivat Ilsen esityksestä ideoita ja suuntauksia omaa remonttiaan suunnitellessaan, Tommola kertoo.
Tapahtuman ohjelmassa oli Juolan esiintymisen lisäksi ruoka- ja viinitarjoilua sekä lahjakorttien arvontaa, tunnelman ollessa kokonaisuudessaan rento ja viihtyisä.

Vaikka tapahtuma olikin suunnattu erityisesti naisille, oli paikalle uskaltautunut muutama mieskin. Pentti Rämöoli saapunut tilaisuuteen vaimonsa Liisan kanssa.
– Vaikka naiset hallitsevatkin meitä, olen silti täällä omasta vapaasta tahdostani, Pentti Rämö kertoo.
Rämöt ovat kovia sisustajia ja remontoijia.
– Elämäni mottona on se, että huonekaluja pitää kerran viikossa uudistaa. Jos ei hankita uusia, niin ainakin vanhojen järjestystä pitää muuttaa.

Rämöt ovat keräilleet nykyiseen asuntoonsa niin rokokoo-, barokki- kuin chippendale-tyylien huonekaluja.
– Sellaiset huonekalut ovat kuin vanhoille ihmisille suunniteltuja. Ne ovat mukavia ja näyttäviä, vaikkakin melko kalliita. Halusimme kuitenkin vaihtaa asuntomme tyylin pois lastulevyistä ja laatikkohuonekaluista.

Rämöillä remontoinnin työnjako on selkeä: Liisa määräilee ja Pentti toteuttaa.
– Pentti on varsinainen tee-se-itse – mies, ja hän kykenee hoitamaan remontin kuin remontin itse, Liisa Rämö kertoo.
RTV:n naistenpäivän illasta Rämöt olivat etsimässä ideoiden lisäksi myös maaleja, jotka olisivat viimeinen silaus heidän kotiinsa.

Mikko Blomberg

Patoseudun Toimintakeskuksen asukastilassa järjestettiin taas kerran ajankohtainen luento- ja keskustelutilaisuus – Terveysilta. Yhteistuotantona
Patoseudun Omakotiyhdistyksen ja Toimintakeskuksen asukastilan kanssa. Teeman ideanikkarina on Patoseudun oma poika Tuomo Torkkel.
Tuomo tunnetaan aktiiviliikkujana ja liikuttajana. Paikalla oli 23 tiedonjanoista.

Illan luennot avasi emerituskauppias Kauko Timonen. Hän oli valinnut ajankohtaisen aiheen; vitamiinien ja hivenaineiden terveysvaikutukset.
Kuten muistamme jokin aika julkisuudessa D-vitamiinit saivat aikaan kiihkeän mediakeskustelun. Kirjoittajalle tulee mieleen keskustelun kiihkeydestä takavuosien Ruotsi-Suomi-kamppailut… minkä tekivät Lätsä-Pekalle. Kauko Timonen pitäytyi asiassa.

D-vitamiinin merkitystä pohjoisen asukkaille ei liikaa korosteta. Useimmat meistä potevat ns. kaamosmasennusta. Silloin saatamme sortua ”hellimään” itseämme. Ruokavalio muuttuu mahdollisesti rasva- ja sokeripitoisemmaksi. Aurinkoisista päivistä ei ole tietoakaan. Silloin D-vitamiinipitoinen ruokavalio korostuu, mutta usein se ei yksin riitä. Siksi yksilöllinen lisävitamiinien nauttiminen on tarpeen.

Keuhkoahtaumataudista paikalle oli saapunut raportoimaan Matti Kallio. Hän on tunnettu luennoitsija-asiantuntija joka kaunistelematta luo kuvan
hyvin vaikeasta sairaudesta. Kalliota kuunnellessa ymmärtää hyvin terveysviranomaisten huolen esimerkiksi nuorten tupakointiharrastuksista. Turmion tietä yritetään suitsia tupakkatuotteiden saatavuuden rajoittamisella. Suomessa on arviolta 200 000 keuhko-ahtaumatautia sairastavaa. Ainoastaan tupakka ei kuiteenkaan ole kaikkien tapausten vaikuttajana. Keuhkoahtauman aiheuttajana saattaa olla myös työperäinen tekijä.

Jos joku olisi tullut parikymmentä vuotta sitten sanomaan käyneensä terveyskioskissa, niin mitähän sitä olisi tuuminut. Terveyskioskit ovat tuoneet joustavan lisän terveyspalvelujen ketjuun. Terveysillassa palvelumuotoa esitteli ”jumppamaisteri” Ulla Järvisen pyynnöstä Trion ja Launeen Terveyskioskin terveydenhoitaja Helena Launiemi. Helenan avoimuus sai varmaan piintyneimmänkin körmyn ajattelemaan terveytensä tilaa.

Helposti esimerkiksi kauppamatkalla voi käydä terveysammattilaisen vastaanotolla. Asiantuntevien neuvojen lisäksi hoituvat muun muassa useat rokotukset ja vaikka verenpainemittaus. Mikä parasta,Terveyskioskin neuvontapalvelut ovat maksuttomia ja vielä ilman ajanvarausta.
Palveluksessasi on kolme terveydenhoitajaa/sairaanhoitajaa. Kela-kortti lompuukkiin ja neuvoja saamaan oman terveyden hoitamiseen.

MH

Tummahiuksiset päät ovat kumartuneena aapiskirjan kaltaisten kuvitettujen kirjojen ylle. On keskiviikkoisen suomenkielen opintotunnin aika Lahden kansanopiston takkatuvassa. Hiljaa lausutut suomenkieliset sanat kuuluvat pöydistä, joitten ympärillä, yksi tai kaksi, tällä kertaa Thaimaasta Suomeen asumaan tullutta naista opiskelee suomea opettajan kanssa. Pieniä ryhmiä ohjaavat Lahden Akateemisista naisista muodostunut vapaaehtoisryhmä. Opiskelijoita on tänä talvena kuusitoista nuorta ja vähän vanhempaa naista. Heistä muutamat ovat asuneet Lahdessa ja naapurustossa jo useita vuosia, muutama heistä on aivan tuore lahtelainen.

Maahanmuuttajanaisten kielikoulun ”Luetaan yhdessä”, perustivat kaupunkiin aikoinaan jo Zonta-naiset. Nykyisen ryhmän muodostivat eläkkeelle työelämästä siirtyneet Eeva Honkasalo, Ulla Kivekäs, Sinikka Koskinen ja Kirsti Heikkilä, joka on opetusryhmän yhteyshenkilö. Nykyisin ryhmässä on useampia opettajia. Pääsääntöisesti kahta oppilasta kohden on yksi opettaja. Ensimmäiset opetustunnit pidettiin tammikuussa 2011.

Luetaan yhdessä – AAMU -oppikirjat on kustantanut Opetusministeriö. Kirjasarja on tarkoitettu monikulttuurisille suomenkielen opetusryhmille. Rahoituksessa on ollut mukana myös Suomen kulttuurirahasto. Lahtelaisen ryhmän hallinnollinen organisaatio on Harjulan kansanopistolla ja opiskelijat kokoontuvat tiistaisin ja keskiviikkoisin Lahden kansanopiston Harjukadun tiloihin kahden tunnin oppitunneille. Niin opettajat kuin oppilaat ovat vapaaehtoisesti mukana. Kun ryhmät ovat tarkoitetut naisille, on musliminaisillakin mahdollisuus olla mukana.

Opiskelijat ovat kotiäitejä, jotka haluavat opiskella asuinmaansa kieltä sekä niitä, joitten päämääränä on suomen kielen osaamisen myötä päästä ammattikoulutukseen ja työelämään. Kahden viime opiskeluvuoden aikana mukana oli afrikkalaisia naisia, jotka eivät kotimaissaan olleet saaneet opetusta ja olivat täysin luku- ja kirjoitustaidottomia. Venäjältä ja Kiinasta Lahden seudulle muuttaneita naisia on ollut mukana samoin Syyriasta, Kurdistaniasta ja Kamerunista tänne saapuneita on ollut suomea opiskelemassa.

Tämän alkuvuoden ryhmän muodostavat pääasiallisesti Thaimaasta Suomeen avioituneita naisia ja heidän tyttäriään. Opiskelijat voivat ottaa pienen lapsen tunnille mukaan, jos oppitunnin ajaksi ei järjesty hoitajaa. Työvoimaministeriö järjestää Ely-keskusten kautta ammattityöhön aikoville maahanmuuttajille viikkojen mittaisia, ainakin osittain maksullisia kielikouluja.

Suomen Akateemisten Naisten Liitto on perustanut suomenkielen kirjoittamisen ja puhetaidon opetusryhmiä kautta maan. Oikeusministeriö on palkinnut liiton 2011 aiheesta Demokratiapalkinnolla. Lahden yhdistyksestä opettajina toimivat naiset ovat eri ammattialoilta. Opetus on pyritty pitämään ainoastaan suomenkielisenä, mutta englantiakin on välillä käytettävä. Oppilaitten iloiset ilmeet kertovat, että yhdessä on mukavaa, vaikka maan kieli välillä ”tankeroiselta” R-kirjaimineen tuntuukin.

Marja-Liisa Niuranen

Pitkän linjan rock’n’roll-yhtye Francine julkaisee uuden studioalbumin Still Burning 8.3.2013. Uusi levy on yhtyeen peräti 11. studioalbumi. Vuonna 1987 perustetun rock-orkesterin edellisestä levystäkin on vierähtänyt jo yli neljä vuotta.
Yhtyeen perustajajäsen Pete Salomaan mukaan paljon ”Amerikkaa” eli rootsia monelta kantilta sisältävän levyn julkaisee Sound Of Finland. Kovana livebändinä tunnettu Francine aloittaa levyn julkaisupäivänä mittavan,
25 paikkakuntaa kattavan Suomen kiertueen. Kotikaupungissaan Lahdessa Francine esiintyy heti kiertueen aluksi perjantaina 8.3. Club Walimossa.

Salomaa kertoo, että Still Burning on ennen kaikkea aito ja rehellinen rock’n’roll-levy.
– Halusimme tehdä levystä hyvän kokonaisuuden, sellaisen, jota voi kuunnella vielä vuosienkin päästä ja mielestämme onnistuimme loistavasti. Toki levyllä on perinteistäkin Francinea, mutta varmasti myös yllättäviä biisejä,
jotka tulevat aiheuttamaan keskustelua suuntaan, jos toiseenkin. Haluamme yllättää fanimme aina silloin tällöin jollakin uudella jutulla, emmekä tyydy vain toistamaan samaa vanhaa kaavaa. Tämä tuo myös lisää mielenkiintoa soittamiseen.
Emme halua myöskään jäädä tuleen makaamaan ja soittaa jukeboksin tapaan pelkästään vanhoja hittejämme, vaan katseemme on koko ajan tulevassa, hän painottaa.

Ritchie Valens -cover Come On, Let’s Go, levyn ensingle Time to Go sekä Highway, Talkin’ in Your Sleep, Need You So ja Kill Me ovat kuuluneet yhtyeen keikkasettiin jo pitkään ja ne on testattu liveyleisön kanssa perusteellisesti.

Alunperin biisejä tehtiin levylle noin 25 kappaletta, joista lopuksi kyseiset 12 valikoituivat levylle.
– Matkalla oli monta mutkaa, muun muassa muutama miehistönvaihdos, ja levytysprosessi kestikin kaiken kaikkiaan pari vuotta”, yhtyeen solisti Antti Kukkola kertoo.
– Työskentelimme studiossa pääosin kolmestaan. Ainoana vierailevana muusikkona sessioissa toimi Juha Kuoppala, joka soittaa albumilla koskettimia. Uusi rumpalimme Mauro Gargano hoiti rumpujensoiton ohella äänittämisen, miksaamisen ja tuottamisen, ja soundillinen lopputulos on juuri sitä mitä haimmekin: voimakasta rock’n’rollia luontevilla ja hengittävillä soundeilla.
Lisäksi Mauro toi mukanaan Francineen paljon uutta näkemystä biisien sovittamiseen sekä tietenkin rutkasti ammattitaitoa.”

Francine perustettiin vuonna 1987. Yhtye sai nimensä ZZ Topin Francine-nimisen biisin mukaan. Musiikkiaan bändi kuvaili tuolloin psychobluesiksi. Yhtye on keikkaillut vuosien varrella ahkerasti lähes kaikkialla Suomessa sekä säännöllisen epäsäännöllisesti eri puolilla Eurooppaa.

Patoseudun Toimintakeskuksen asukastilassa järjestetty yhdistystoiminnan koulutuspäivä oli anniltaan monen osallistujan yllättävä. 15 yhdistysaktiivia oli valmis uhraamaan lauantaivapaansa yhteisten asioiden perustan päivittämiseen. Järjestökoordinaattori Noora Nieminen A-kiltojen liitosta loi koulutuspäivään innostavan ja aktivoivan otteen. Luovasti käytiin läpi yhdistoiminnan ydinasioita, rekistöröitymisestä aina yhdistystysten kokousten kulkuun asti.

Usein yhdistystä suunniteltaessa peikkona taustalla kummittelee erilaiset jopa byrokraattisilta kuullostavat termit. Suomi, kuten tiedetään on kuitenkin yhdistysten luvattu maa. Rekistöröitynyt yhdistys onkin yksi demokratian kulmakiviä. Pienenkin ihmisen mielipiteet ja toiminnalliset tavoitteet kanavoituvat usein parhaiten perustason toiminnan kautta.

Selkeimmin asia ilmenee varmaankin tarkasteltaessa yhdistyksen itsemääräämisoikeutta. Yhdistys päättää itse organisaatiostaan, eli tekee itse omat päätökset. Lisäksi yhdistys on riippumaton julkisen- tai keskusjärjestöjen vallasta. Tietysti on muistettava noudattaa yhdistyslain asettamia säännöksiä jotta esimerkiksi toiminnan rahoittaminen keskusjärjestöjen kautta mahdollistuisi notkeammin. Vaikka useimpien yhdistysten toiminta on avointa, sen ei tarvitse antaa tietoja ulkopuolisille ilman lain velvoitetta.

Noora Niemisen koulutusaineisto on hyvin selkokielistä ja toivottavasti päivittää monen yhdistyksen toimintamuotoja sekä helpottaa uusien yhdistys perustamista. Puhtia päivään antoi Tupaemäntä Päivi Laaksosen valmistama keittolounas. Keittotarpeet ja pullakahvituksen kustansi EHYT ry.

MH

Kiinnostus ruoan lähituotantoa, omavaraisuutta ja uudenlaista yhteisöllisyyttä kohtaan on kasvussa nyky-yhteiskunnassamme. Yhtälailla meitä kiinnostaa yhä enemmän tietää mikä on ruoan todellinen alkuperä.

Tähän kysyntään vastaamaan, jopa pienen buumin lailla ympäri Suomea, on perustettu ruokaosuuskuntia, joista ensimmäinen näki päivänvalonsa viime vuonna Helsingisssä.

Nyt myös Lahteen on perustettu 15.2. ruokaosuuskunta, jonka päätavoitteena on yhteisöllinen ruoan kasvatus ja viljely. Tällainen toiminta on hieno esimerkki uudesta yhteisöllisyydestä, jota moni tänä päivänä kaipaa.

Tähän tarkoitukseen osuuskunta vuokraa Aaltosen puutarhalta 0,7 hehtaaria peltoa sekä kasvihuoneen ja palkkaa puutarhurin.
Viljelyssä pyritään biodynaamiseen toimintamalliin. Kasvihuoneessa tullaan kasvattamaan tomaattia, kurkkua ja kirsikkatomaattia. Pellolla viljellään mm. perunaa, porkkanaa ja punajuurta.

Osuuskunta rahoittaa toimintansa jäseniltä kerättävällä satomaksulla, joka vuonna 2013 on 300 euroa. Osuuskunnan osuusmaksu on 50 euroa ja lisäksi peritään 50 euron liittymismaksu. Halutessaan osuuskunnan jäsen voi ostaa useammankin sato-osuuden maksamalla useamman satomaksun.

Satomaksua vastaan osuuskunnan jäsen saa osuuden sekä pellon että kasvihuoneen sadosta.Sato-osuuksia on myynnissä yhteensä 75, mutta jo 50 takaa riittävän rahoituksen.

Riskin sadon onnistumisesta ottaa osuuskunta. Puutarhuri saa palkkansa sadon määrästä riippumatta. Sadon onnistuessa voidaan mahdollinen ylijäämä myydä esimerkiksi Lahden seudun luomuruokapiirin jäsenille tai torilla. Osuuskunnan jäsenet pääsevät myös perheineen osallistumaan viljelyyn talkoiden muodossa, ensimmäiset järjestetään jo maaliskuussa kasvihuoneella.

Lisätietoja: Ekokahvila MeaManna ( www.meamanna.fi)
tai Katariina Broman, lahdenruokaosuuskunta@gmail.com

Kevään yhteishaut tulevat taas. Haku alkaa ensi maanantaina 25.2, ja kestää maaliskuun puoleen väliin asti. Koulutuskeskus Salpauksen opiskelijapalveluiden johtaja Riitta Murtorinne uskoo, että ammatilliseen koulutuksen hakevien määrä Lahdessa ja lähikunnissa noudattelee edellisvuosien kaavaa. Salpauksen tarjonnassa on Murtorinteen mukaan vuosi toisensa jälkeen pintansa pitäviä kestosuosikkeja, joihin hakijoita odotetaan reilusti myös tänä vuonna.

– Kauneudenhoito-, pintakäsittely-, auto-, logistiikka- ja kultaseppäala ovat olleet suosittuja jo vuosia, ja tuskinpa tämäkään kevät tekee poikkeusta.
Äärimmäisin esimerkki tietyn linjan suosiosta on kauneudenhoitoala, johon hakijoita on noin viisinkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden. Myös sosiaali- ja terveysala on suosittu linja, mutta toisaalta alalla on myös saatavilla runsaasti töitä.
Sen sijaan esimerkiksi luonnonvara-alalle Asikkalaan kaivattaisiin lisää opiskelijoita, joita kiinnostaisi tulevaisuudessa esimerkiksi ympäristönhoitajien ja luonto-ohjaajien työt, Murtorinne kertoo.

Lisää opiskelijoita kaivattaisiin Murtorinteen mukaan myös esimerkiksi suunnitteluassistenttilinjalle sekä kone- ja metallialalle. Syitä tiettyjen alojen suurelle suosiolle voi etsiä esimerkiksi mediasta, joka antaa monista ammateista epärealistisen kuvan.
– 15-16 vuotiaiden nuorten näkemys työstä ja työelämästä on useimmiten vielä hieman hakusessa. Haasteenamme onkin välittää nuorille realistista tietoa heidän mahdollisuuksistaan opinnoissa ja tulevassa työelämässä.

Vääränlainen ennakkoasenne opintoja ja alaa kohtaan johtaa joskus opintojen keskeyttämiseen. Murtorinne kokee, että kyseessä on myös markkinoinnin haaste: miten mainostaa opintoja samaan aikaan positiivisesti ja realistisesti. Myös peruskoulujen opinto-ohjaajat ovat avainasemassa peruskoulun jälkeistä jatko-opintopaikkaa etsittäessä, koska he ovat yhdeksäsluokkalaisten lähiohjaajia.
– Tavoitteenamme on tarjota peruskoulujen opinto-ohjaajille mahdollisimman paljon infotilaisuuksia ja koulutuspäiviä, jotta heidänkin tietämyksensä pysyy ajan tasalla.

Lisäksi Salpauksen edustajat käyvät kiertämässä peruskouluja ja pyrkivät käyttämään hyväkseen kaikki viestintäkanavat, joka tarkoittaa nykypäivänä etenkin netin kokonaisvaltaisempaa hyödyntämistä.

Muutoksia luvassa

Viime keväänä Salpaukseen haki yhteishaussa 3330 ensisijaista hakijaa, joista opinnot aloitti reilut 2100. Tämän kevään hakijoiden määrän odotetaan olevan Murtorinteen mukaan samanlaisissa lukemissa, mutta ylimääräistä kiirettä Salpauksen kevääseen aiheuttavat tekniikan alan pääsykokeet, joita ei vielä viime vuonna järjestetty. Luvassa on muutaman lähivuoden aikana muitakin muutoksia, koska opinto- ja kulttuuriministeriö on esittänyt Lahden alueelta vähennettävän noin 600 opiskelunpaikkaa.

– Olemme alkaneet jo valmistautumaan leikkauksiin esimerkiksi siten, että metalliartesaani- ja veneenrakennuslinjoille ei oteta enää uusia opiskelijoita.

Väistämättömät muutokset aiheuttavat myös entistä tarkempaa talouden tarkastelua. Muutoksien on määrä astua voimaan vuosien 2014 ja 2016 välillä. Myös yhteiskuntatakuu tulee aiheuttamaan muutoksia Salpauksen toimintaan ja varsinkin sisään tulevien opiskelijoiden ikään.
Yhteishaun kriteerien muuttuessa yhteiskuntatakuun myötä suoraan ylä-asteelta tulevien opiskelijoiden määrä tulee todennäköisesti kasvamaan vanhempien, usein jo toista tutkintoaan suorittavien, opiskelijoiden kustannuksella.

Kevään yhteishaun kannalta Murtorinteellä on terveisiä opiskelemaan hakeville nuorille ja heidän vanhemmilleen.
– Toivoisimme, että nuoret miettisivät tarkkaan ensimmäisen hakutoiveensa. Edellisvuosien sisäänpääsyyn vaadituista pisteistä ei kannata vetää lopullisia johtopäätöksiä, sillä rajat vaihtelevat vuosittain reilusti. Ei kannata olla liian pessimistinen.

Peruutuspaikoiltakin saattaa paikka koulupaikka vielä irrota, joten kirvestä ei kannata heittää kaivoon, vaikka suoraa opiskelupaikkaa ei onnistuisikaan saavuttamaan. Linjan vaihtaminen koulun sisällä ei ole helppoa, joten vain itseään aidosti kiinnostavaan koulutukseen kannattaa hakea.

Mikko Blomberg

Lahden Reunanpalsta herää vuosikymmenien takaiseen eloon dekkaristi Timo Sandbergin uusimmassa jännitysromaanissa Mustamäki. Nyt on päähenkilönä etsivä Kekki, jonka työpaikka on uudehkon Lahden kaupungintalon kammareissa. Sandberg on kääntänyt historian lehtiä tuntuvasti taaksepäin. Kirjan sivuilla kuvataan kansalaissodan jälkeisen ajan vähävaraisten ensimmäisen polven kaupunkilaisten elämää Reunanpalstan jo ammoin puretuissa puutaloissa. Kirjailija tunnetaan viimevuosilta komisario Heittola dekkareista.

Kariston kustantama, tammikuussa ilmestynyt, viittä vaille kolmesataasivuinen kirja ei nosta jännittävyydellään lukijan niskatukkaa pystyyn, mutta kieltolain aikainen ympäristökuvaus on tarkkaa työtä. Sandberg lienee istunut muutaman tovin kaupungin vanhojen karttojen äärellä ja sanomalehtien sivuja lukien. Hän on varmasti omin korvin kuunnellut nuoruuttaan 1920-luvulla eläneiden kaupunkilaisten kertomuksia. Kirjassa kulkevat ristikkäin ihmisiin kansalaissodan jättämät arvet, valkoisen armeijan mainingit ja kieltolain aikainen pirtukauppa.

Poliisit Otso Kekki, Mäkelä ja Mantere katselevat ihmisiä eri näkökulmista. Kaksi viimeksi mainittua ja poliisimestari ovat tiukasti kansalaissodan valkoisten upseerien hengenheimolaisia, vaikka poliisien oletettiin kohtelevan tasa-arvoisesti kansalaisia. Isokokoisen Kekin päämääränä on saattaa pirtukauppiaitten ohella Mustallamäellä, Metelinmäen naapurissa ammuttujen nuorten vasemmistolaisten miesten teloittajat kiinni. Pirtukanisterit; lahnat ja varpuset matkaavat Loviisan kapearaiteista rautatietä Loviisasta Vesijärven sataman kautta Jyväskylään. Poikamies-etsivä Kekki löytää lempensä kohteeksi venäläiskaunottaren Veran tutkimustensa yhteydessä, mutta rakkaus kaunottareen on monisärmäinen.

Lahtelaisten legendana tuntema sontakuski Jebulis Benjamin on päässyt Mustamäki-teokseen lausumaan omia kuolemattomia kommenttejaan vauraan väen tuotoksista huusin alusissa. Mies luo lantaa ja laulaa rattailla ooppera-aarioita ja on opettanut hevosensa istumaan kuin koiran taukohetkinä.

Sandberg kuvaa Reunanpalstan ihmisiä elävästi ja lämmöllä. Pienten talojen pihapiirissä röhkivät siat ja kaakattavat kanat. Poliisit käyttävät ajuri Savanderin vossikkakyytiä ja pirtutrokareitten moottoriveneet Vesijärvellä ovat tavoittamattomia, kun poliisilla ei yksinkertaisesti ole varojen puutteen takia ei autoa eikä moottorivenettä. Tuleepa siinä sivussa lukijalle lyhytkurssi suutarinverstaassa ja sepänpajan ahjolla tapahtuvasta työstä.

Kirjoittaja ei unohda kertoa suutari Augustin kokemuksia punaisten vankileiriltä Tammisaaresta, tämän tyttären Tyynen ja toisen punakaartilais-naissotilaan tappoa Mustamäellä. Augustin vaimo Hilda on pesijänä kaikkien kulman asukkaitten käyttämässä Kiirolan saunassa, missä tapahtuu lopullinen viinatrokareitten ja tappajien oikeudenkäynti.

Teos on parasta Sandbergia lahtelaisesta näkökulmasta katsottuna. Ihmisten ja tapahtumien kuvausten lisäksi minua ovat lukijana ilahduttaneet kirjailijan luontokuvaukset. Ne muistuttavat kerronnaltaan Eeva Kilven, toki laajamittaisempia luonnon kauneuden ylistyksiä.

Marja-Liisa Niuranen

Launeen market-alueelle Ajokadulle on kaikessa hiljaisuudessa kertynyt todella vaikuttava keskittymä kirpputoreja. Syksyllä siirtyi Launeelle SPR:n Kontti ja nyt viimeisimpänä kamppeensa Liipolan ostoskeskukselta Launeelle siirsi Pelastusarmeija, jonka kirppiksen avajaisia vietettiin viime perjantaina. Tällä hetkellä alueelta löytyy puolenkymmentä toimivaa kirpputoria.

– Olimme etsineet uusia tiloja myymälälle jo jonkin aikaa ja nyt onnistuimme löytämään Launeelta tälläisen meille sopivan kokoisen ja entistä tilaa toimivamman myymälätilan hyvältä paikalta. Lisäksi parkkitilat tässä ovat erinomaiset. Varmasti ei haittaa sekään, että pienellä alueella on nyt monta kirpputoria. Ainakin ihmisten on helppo kiertää kaikki liikkeet samalla reissulla, joten kyllä tämä ”kirpputorikeskittymä” varmasti auttaa kaikkia kirpputoreja yhtäläisesti nostamaan kävijämääriään uskoo Pelastusarmeijan kierrätystoiminnan johtaja Hannu Arhippainen

Sanotaan, että taloudellisen laman tai taantuman tunnistaa siitä, että silloin kirpputoritoiminta kukoistaa. Arhippainen on ollut mukana toiminnassa jo 30 vuotta ja on oikea mies arvioimaan onko näin:
– Kyllähän huonot taloudelliset ajat näkyvät aina kirpputoritoiminnassa kaupan vilkastumisena. Kirpputorien kulta-aika oli 90-luvulla, jolloin konkurssiin menneiden pankkien saleja muutettiin realisointikeskuksiksi ja kirpputoreiksi. Myös tänä päivänä kirpputorit ovat vahvasti esillä, osalle ihmisistä täysin taloudellisista syistä, osalle vintage-tavaroiden keräilyn vuoksi kertoo Arhippainen.

Pelastusarmeijan kirpputori on toiminut Suomessa jo 40 vuotta. Toiminta perustuu täysin lahjoituksiin.
– Pääosin saamme lahjoituksina vaatteita, joita tulee päivittäin. Isommat lahjoitukset esim. huonekalut noudamme omalla autollamme asiakkailta. Kaikki ehjä, puhdas ja käyttökelpoinen kelpaa meille. Pelastusarmeijan ideologiaan kuuluu, että kirpputorin tuotto menee kokonaisuudessaan avustustyöhön. Avustustoimiston kautta jaamme mm.ruokapaketteja sekä vaatteita ja huonekaluja huonompiosaisille linjaa Arhippainen.

Perjantain avajaisissa kävi arvioilta noin 400 ihmistä nauttimassa avajaiskahveista. Asiakkaiden palaute uudesta liiketilasta oli Arhippaisen mukaan erittäin positiivinen.
– Tuotteet saadaan täällä paremmin esille ja asiakkaiden palveleminen onnistuu paremmin. Tänne on myös helpompi löytää kuin Liipolan ostarille, joka tuntui olevan hieman syrjässä. Toivottavasti niin uudet kuin vanhatkin asiakkaamme löytävät meidät tuumii Arhippainen.

Petri Salomaa

Rock-musikaalit tuntuvat olevan tämän päivän kuumin buumi, kun jo keski-ikään ehtinyt rock-sukupolvi kilvan äityy muistelemaan nuoruutensa eli 70- ja 80-luvun rocksankareita. Tuoreessa muistissa on ainakin Vuonna 85- Manserockmusikaali, joka on jo ehditty filmatakin. Lähipäivinä ensiesityksensä niin ikään Tampereella saa Hurriganes-musikaali. Paljon on Paskurinojassa vettä virrannut sen jälkeen, kun Sleepy Sleeperseiltä Lahden keikat kiellettiin, sillä nyt yhtyeen musiikki palaa komeasti suoraan lahtelaisen kulttuurin kehtoon eli Sibeliustaloon.

Sleepy Sleepers -yhtye on osa lahtelaista historiaa. Se on ilmiö, joka ravisteli yhteiskunnan rakenteita. Sleepy Sleepers on jotakin, mistä myös lahtelaiset voivat – ainakin näin neljänkymmenen vuoden perspektiivin jälkeen- olla todella ylpeitä.

Mutta miten kaikki alkoi, keitä oli mukana, keitä jäi kyydistä pois? Näihin kysymyksiin vastaa samanniminen uusi kotimainen rock-musikaali, Kuka Mitä Häh? Musikaali kertoo tarinan 70-80 -luvun vaihteen lahtelaisista kaveruksista, jotka eivät turhia jarrutelleet. Se on kertomus rohkeudesta ilkkua auktoriteeteille sen ajan Kekkoslandiassa, hulluista ideoista ja niiden toteuttajista, mutta ennen kaikkea se on lahtelainen aikalaistarina popparien, rokujen ja poliisien selvitellessä välejään. Mitä pisnes-siti oli sen ajan Suomessa, johon Sleepy Sleepers tuntui olevan liikaa?

– Jossain vaiheessa ehdotettiin jopa lakia, joka kieltäisi Sliipparit. Sitä bändissä odoteltiin vesi kielellä, sillä se olisi ollut parasta mitä olisi voinut tapahtua bändille. Sitten oltaisiinkin muutettu Amerikkaan rikkaina miehinä, kun oltaisi oltu ensimmäinen bändi, joka olisi ihan lailla kielletty naureskeli yhtyeen aiheuttamia kohuja nokkamies Mato Valtonen.

Musikaalin näkökulmahenkilönä ja kertojana on Pulu, tuo legendaarinen Sliippari-dj-roudari-yleismies, jonka silmin bändin matkaa menestykseen kerrotaan. Pulun roolissa taituroi monissa rock-musikaaleissa kouliutunut Markku Häkkinen.

Tarinaan liittyvät vahvasti toki myös kaverukset Sakke ja Mato, joiden rooleissa nähdään Roope ” Epun poika” Salminen sekä Ilari Hämäläinen. Molemmat edustavat tämän päivän muusikkonäyttelijä-kombinaatiota. Ilari Hämäläisen energistä rockmusaa kuultiin ja nähtiin Uuden Musiikin Kilpailussa. Roope Salminen paitsi näyttelee tv:ssä, improvisoi Kolina Klubissaan sekä musisoi suositussa Roope ja Koirat -yhtyeessään.
– Madon rooli on hieman erikoinen musikaalirooliksi, sillä roolissa ei tarvitse osata laulaa eikä tanssia hekotteli Salminen.

Sliippareihin Roope tutustui jo pienenä isänsä kautta. Isä Eppuhan on kunnostautunut monella Sliipparikeikalla esiintymällä lavalla ns. Aatamin asussa. Musikaalin naispääosassa, Saaran roolissa, nähdään Mira Luoti, supersuositun PMMP-yhtyeen laulajatar.

Kuka Mitä Häh? -musikaali ei ole dokumentti Sleepy Sleepersistä, vaan tosielämään perustuva fiktiivinen kertomus lahtelaisista kaveruksista. Tyylilajiltaan musikaali on komedia, mutta ei varmastikaan ihan perinteinen musiikkiteatteriesitys. Sen lupaavat käsikirjoittajat Mato Valtonen, Sakke Järvenpää sekä Jalle Niemelä, joista viimeinen myös ohjaa esityksen.

Koreografia on Hilppa Lammen ja musikaalin kapellimestarina toimii legendaarisessa Popeda-yhtyeestä tuttu, mutta myös Sleepy Sleepersissä kitaroinut Costello Hautamäki.
Musikaalin musiikkina soikin tunnetuimmat Sliippari-hitit, ei kopioiden, mutta kunnioittaen.
– Musiikki tulee olemaan ehtaa Sliippareita. Emme lähde bändin kanssa tekemään mitään pliisuja musikaaliversioita, vaan biiseissä pidetään yllä samaa anarkiaa kuin alkuperäisissä esityksissä lupaa Hautamäki.

Ensi-ilta on tiistaina 8.10.2013 Lahden Sibeliustalon Pääsalissa.
– Kaiken kaikkiaan 10 esitystä on sovittu, mutta jos suosio on hyvä, on jatkokin mahdollista. Onhan Tampereellakin katsottu Manserock-musikaalia jo 6 vuotta muistuttaa ohjaaja Niemelä lopuksi.

Pete Salomaa