Kuva: Aimo Kolu on asunut Kivikatu 6:ssa 45 vuotta ja Heikki Laine muutti sinne vuonna 2004.

Keijupuistossa Kivikatu 6:n asukkaat järjestivät Sirkkojen tanssi -tapahtuman omalla kotipihallaan heinäkuun viimeinen päivä. Hyvän mielen tempauksessa tarjolla oli musiikkia, pullakahvit ja rohkeimmat saivat maistaa kuivatettuja sirkkoja.

– Olemme sitä ikäpolvea, joka on aina tehnyt kaikkea yhdessä. Sosiaalinen elämä ja vanha kunnon suomalainen yhteisöllisyys kuuluu myös tämän vuosituhannen kerrostaloasumiseen, asukasaktiivi Tuula Koskela toteaa.

Luonnonkauniilla paikalla olevassa Kivikatu 6:ssa on 54 asuntoa. Keijupuiston kerrostaloalue on rakennettu 1970 -luvun alussa.

– Tässä on yksi kerrostalo, mutta kaksi pihaa. Viimeisen lomaviikon kunniaksi halusimme järjestää positiivishenkisen tapahtuman kaikille asukkaille.

Koskela oli jo keväällä puhunut naapurin rouvan kanssa, että silloin järjestetään Sirkka-juhlat, kun hän löytää jostakin rapeita sirkkoja.

– Muutama viikko sitten löysin kotiseutuni lehden välityksellä sirkkafarmin Rengosta. Innostuin heti löydöstä ja sen jälkeen aloimme puuhaamaan tapahtumaa.

Mukava asuinalue

– Olen asunut täällä jo neljä vuotta. Tunnen itseni jo keijupuistolaiseksi. Tällä alueella senioreillakin on mahdollisuus liikkua helposti, koska korkeuseroja ei ole lainkaan.
– Täällä asuu ihania ihmisiä ja palvelut ovat lähellä.

Heikki Laine on asunut Keijupuistossa jo 15 vuotta.

– Muutimme omakotitalosta kerrostaloon aikoinaan. Minä olen viihtynyt täällä hyvin, vaikka aluksi hieman epäilin, millaista kerrostalossa on asua.

Urheilumies Laine haluaa myös perinteistä suomalaista yhteisöllisyyttä kerrostaloyhteisöön.

– Haluan olla aina pelinrakentaja tehdä yhteisen hyvän eteen työtä.

Laine muistuttaa, että Suomessa asuu maailman onnellisin kansa, vaikka sitä ei aina uskoisi.

– Yhteisöllisyys on katoavaa kansanperinnettä ja siksi tällaiset kesäjuhlat ovat positiivinen asia. Ihmisiä pitää saada liikkeelle ja innostaa.

Petri Görman

Jake Ropponen on Lahden kortteliliigalle samanlainen ikoini kuin Jyrki Kangas oli Porin Jazzeille. Hän on aina valmis kuin partiopoika vastailemaan Lahden kortteliliigaa koskeviin kysymyksiin.

Pähkinänkuoressa Kortteliliiga tarkoittaa lähes 4000 aktiivijäsentä, joiden keski-ikä vaihtelee 15 – 75 vuoteen. Mukana on yli 400 joukkuetta ja vuositasolla matseja pelataan yli 5000. Lajivalikoimassa on lähes kaikkea paitsi kyykkää ja curlingia. Nappasimme kopin tästä 50-vuotisjuhlia järjestävästä ikiliikkujasta ja utelimme, missä Kortteliliigassa mennään.
Näin Mr. Kortteliliiga vastasi.

1. Millaisia vaikeuksia oli 50 vuotta sitten, kun käynnistitte Lahden Kortteliliigan?
– Kaikki oli tietysti uutta ja hieman outoakin verrattuna vanhakantaiseen urheilutoimintaan, joten pieniä hankausia oli tietysti pelipaikkojen saamisessa ja ehkä myös ”pelaajapolitiikassa”, mutta onneksi toiminnan kautta luottamusta alkoi pikkuhiljaa löytyä. Toki joskus kaupungin liikuntalautakunta antoi meille oikein huomautuksen liian ahkerasta kenttien käytöstä.

2. Millaisella budjetilla aloititte ja paljonko se on tällä hetkellä?
– Varmaan alkuvuosina muutamia satoja markkoja, vuodelta 1974 löytyy virallinen tieto, että menot olivat 4710 markkaa (nykyrahan arvossa noin 750 euroa). Tällä hetkellä vedämme menojen osalta noin 300 000 euron luokassa. Valtaosa tästä on tietysti vain kauttakulkevaa rahaa, sillä keräämme joukkueilta halli- ja kenttävuokrat ja maksamme ne sitten eteenpäin.

3. Kuinka paljon jäseniä on mukana aktiivitoiminnassa ja monessa lajissa kilpaillaan?
– Tänä päivänä lajitarjonnassa on 12 eri lajia ja vuositasolla jäsenmaksun maksaa noin 4000 jäsentä. Yhdellä jäsenmaksulla saa pelata kaikkia lajeja.

4. Millaiseksi koet oman roolisi Lahden Kortteliliigassa tänään?
– No, aika aktiivinen fiilis on päällä. Olen ollut toiminnassa mukana aina kultaiselta 1970-luvulta saakka ja käynyt läpi kaikki yhdistystoiminnan roolit, joten kokemusta löytyy, mistä voi ammentaa. Lapset ovat jo lentäneet maailmalle ja rakas vaimokin on kohtuullisen suopea liiga-ajatukselle, joten joskus voi vetää sitten vähän pitempääkin settiä. Tykkään haasteista ja
koe kaiken muun lisäksi työni aika luovana, pääsee sopivasti kehittämään aina uusia juttuja.

5. Kuinka paljon vapaaehtoisia on mukana toiminnassa?
– Lajit pyörivät aika pitkälti jaostojen kautta. Näissä talkoissa on mukana noin 50 aktiivia. Toinen aktiiviryhmä, jonka panosta ei koskaan arvosteta liikaa, on joukkueiden vetäjät, jotka omalla pyyteettömällä panoksellaan mahdollistavat kaikkien muiden liikunnan. Hatunnosto heille kaikille!

6. Mikä on toiminnassa vaikeinta ja onko kaupungin tuki riittävä?
– Yleisellä tasolla haasteellisinta on kohtuutasoisten suorituspaikkojen löytäminen. Henkilökohtaisella tasolla haasteet liittyvät ajankäyttöön. Kaupungin tuki on tavallaan ikuisuuskysymys. Olen sitä mieltä, että rahallisen tuen voisi jopa jättää pois, JOS kaupunki huolehtisi perusliikuntapaikkojen kunnosta ja pystyisi tarjoamaan niitä urheiluseurojen käyttöön kohtuuhinnalla.

7. Miten aiot itse osallistua juhlallisuuksiin?
– No, omalla tavallani olen osallistunut bileisiin jo viimeiset puolivuotta. Kaikki huipentuu lauantaina ja edessä on varmasti vilkas sekä tapahtumarikas päivä. Ehdottomasti käyn ostamassa ainakin kaksi arpaa ja osallistun juhlakulkueeseen vanha pelipaita päällä. Iltajuhliin tullaan vaimon kanssa ja odotan kuulevani monta hyvää tarinaa korttelissa pelaamisesta.

Juhani Melanen

kuva: Liipolalaiset seniorinaiset rakastavat terveysliikuntaa ja sen vuoksi he kokoontuvat monitoimitalo Liipolan Onnin piha-alueella kerran viikossa.

Lahden kaupunki aloitti Liipolan monitoimitalo Onnin pihalla senioreille suunnatun jumppatuokion kesäkuun alussa. Lomien ajan aktiivinen senioriryhmä on harjoitellut itseohjautuvasti, koska vakituinen ohjaaja on viettänyt kesälomaa. Liipolassa asuva Marjatta Vauhkonen on opastanut heinäkuun ajan aktiivista senioriryhmää.
– Parhaimmillaan jumpparyhmässämme on ollut 20 harrastajaa, Vauhkonen kertoo.

Vauhkosen mukaan senioriryhmä päätti yhdessä, että loma-aikana pitää myös aktiivisesti harrastaa liikuntaa.
– Saimme hyvän opastuksen alkukesästä verryttelyyn ja meistä jokaisella on nyt käyttökokemusta erilaisista laitteista. Nautimme yhdessäolosta ja liikunnasta.

Senioriryhmän kesäkauden puuhanaisena toimivan Vauhkosen mukaan monitoimitalon liikuntalaitteet ovat ahkerassa käytössä Liipolassa.
– Meille senioreille yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen on sellainen asia, jonka olemme oppineet jo lapsuudessamme.

Liikunnanopettajana työskennellyt Vauhkonen on opastanut kesän aikana senioreita aina pyydettäessä.
– Jos joku on halunnut neuvoja, niin minä olen auttanut.

Monitoimitalon pihalla oleva liikuntalaitteet saavat ison kiitoksen Vauhkoselta.
– On erittäin tärkeää, että ihmisille on yhteisöllistä tekemistä. Liikuntalaitteet voivat käyttää eri-ikäiset ihmiset. Jokaisen ihmisen omavastuu omasta terveydestä korostuu tulevaisuudessa ja siksi on hyvä, että kaupunki mahdollistaa ihmisten liikkumisen.
– Hyvät liikuntalaitteet houkuttelevat ja motivoivat ihmiset liikkeelle.

Senioreiden liikuntapiiri kokoontuu monitoimitalo Liipolan Onnin pihalla joka tiistai klo 10.30.

Aune Heino:
Liikunta ja sosiaaliset suhteet antavat virtaa senioreille

Aune Heino käy kerran viikossa jumppaamassa Liipolan monitoimitalo onnin pihalla yhdessä senioriryhmään kanssa. Karjalalaistaustainen 96-vuotias tehopakkaus haluaa olla mukana kaikenlaisessa sosiaalisessa toiminnassa, koska hän ei halua olla omassa kodissaan yksin.
– Sauvakävely on yksi harrastuksistani ja nyt odotan jo elokuun alkua, koska haluan päästä vesijumppaan Saksalan uimahalliin.

Vetreän seniorin voi nähdä sauvakävelylenkillä useamman kerran viikossa.
– En minä varsinaisesti vapaa-ajalla käy monitoimitalon pihalla jumppaamassa, mutta joskus saatan innostua näyttämään vierailleni, kuinka hienot laitteet meille on Liipolaan hankittu.

Heino kertoo hoitaneensa yli 20 vuotta mehiläisiä ja saaneensa niin paljon pistoksia itseensä, että hänen ahkera ja energinen olotila johtuu siitä.
– Suosittelen liikuntaa myös nuoremmille ihmisille. Monipuolinen liikunta pitää kehon ja mielen virkeänä.

Heino muutti vuonna 1988 Sammatista Lahteen. Sammatissa kauppamatka oli 7,5 kilometriä, mutta Lahdessa se on enää 500 metriä.
– Ystävät ja tuttavat ihmettelivät, miksi maalaistyttö muutti kaupunkiin. Minä olen kuitenkin viihtynyt täällä todella hyvin. Harrastusmahdollisuuksia on täällä paljon ja minä haluan olla monessa toiminnassa mukana.

Petri Görman

Kuva: Vuokko Nieminen on ollut vapaaehtoisena emäntänä Liipolan seurakuntakeskuksessa jo 18 vuotta. – Nyt olisi oikea hetki löytää uusi emäntä tähän vapaaehtoistyöhön. Minä kyllä perehdytän uuden ihmisen tähän työhön, Nieminen lupaa.

Palveluryhmä Laune eli Parla on järjestänyt keskiviikkolounaita Liipolan seurakuntakeskuksella vuodesta 1993 lähtien.
–  Ilman vapaaehtoisia lounaita ei voitaisi järjestää. Meillä vapaaehtoiset tekevät koko lounaan. Meillä ei siis ole palkattua emäntää, diakonissa Tarja Klami kertoo.

Keskiviikkoisin Liipolan seurakuntakeskuksessa on 4-5 vapaaehtoistyöntekijää
– Tällä hetkellä listoillamme 12 vapaaehtoista ja muutama silloin tällöin erityislounaisiin osallistuva.

Vapaaehtoisia tarvitaan koko ajan lisää, jotta vuoroja tulisi vähän harvempaan tahtiin kullekin.
– Jotkut tekevät vuoroja melkein joka keskiviikko ja jotkut harvemmin. Periaate on se, että jokainen ottaisi vuoroja silloin, kun itselle sopivaa tulla vapaaehtoistöihin.

Tällaisen vapaaehtoistyön täytyy olla mukavaa, eikä sitä saa tehdä hampaat irvessä.
– Nyt varsinkin olisi tarve vapaaehtoiselle ammattikokille, joka pystyisi ottamaan vastuuta ruoan valmistuksesta.
– Vapaaehtoiset saavat syödä työvuorollaan ilmaiseksi hyvän ja maittavan lounaan.

Vapaaehtoistyöstä jää hyvä mieli

Vuokko Nieminen on ollut vapaaehtoisena emäntänä Liipolan seurakuntakeskuksessa jo 18 vuotta.
– Ehkä tämä vapaaehtoistyö on minun ikäpolveni juttu, Nieminen toteaa.

Vapaaehtoistyöhön lähdetään Niemisen mukaan yleensä silloin, kun jäädään eläkkeelle.
– Ihmiset kaipaavat sosiaalisia suhteita sekä merkityksellistä tekemistä.

Pitkäaikaiselle emännälle on tärkeää, että hän lähtee kerran viikossa pois kodistaan auttamaan kanssakulkijoitaan.
– Itse olen mukana vapaaehtoistoiminnassa, koska haluan auttaa ja tehdä hyödyllistä työtä. Täällä käy paljon sellaisia ihmisiä, jotka tunnen lähes 20 vuoden ajalta.

Uutta emäntää haetaan

Nieminen uskoo, että vapaaehtoiselle yhteisruokailulle on sosiaalinen tarve myös tulevaisuudessa.
– Täällä on mahdollista seurustella tuttavien kanssa ja sen päälle on mahdollisuus nauttia hyvästä ruoasta. Valmistamme asiakkaillemme monipuolisesti kala- ja liharuokia. Kesällä syömme hieman kevyemmin ja sen vuoksi olemme valmistaneet paljon keittoruokia tänä kesänä.

Liipolan seurakuntakeskuksessa ruokailee kesäaikaan noin 50 ihmistä.
– Talvella täällä saattaa ruokailla 70-80 ihmistä.

Nieminen haluaisi jättää emännän työt jo nuoremmille ja sen vuoksi diakoniatyö etsii parhaillaan uutta emäntää Liipolaan.
– Tähän työhön pitää olla hyvä motivaatio. Minä haluan auttaa ruokalajien suunnittelussa myös tulevaisuudessa. Haluan vain keittiöstä pois. Rahastuksen ja tilityksen voin hoitaa myös jatkossa.
– Lounas maksaa työttömille ja eläkeläisille 4 € ja muille 6,50 €

Petri Görman

KUVA: Intiaanit ja heidän elämäntapa ovat inspiroineet Kari Ruotsalaista jo pikkupoikana.

Etelälahtelaisen kuvataiteilijan Kari Ruotsalaisen monipuolisiin töihin on mahdollista tutustua 28.6. saakka Taidekeskus Taarastissa. Nastolan taideyhdistyksen jäsennäyttelyssä on esillä 16 Ruotsalaisen työtä. Ruotsalainen piirtää sekä lyijy- ja värikynillä että maalaa ruiskuväritekniikalla. Sen lisäksi mies tekee myös moottorisahalla taideteoksia.

Ruotsalainen tunnetaan näyttävistä muotokuvista, joita hän on pääasiassa tehnyt näyttelijöistä ja muusikoista.
– Intiaanit ja heidän elämäntapa on kiinnostanut minua aina. Muistan, kuinka intiaanien elämä kiehtoi minua jo pikkupoikana. Sen vuoksi tässäkin näyttelyssä on esillä kaksi taulua intiaaneista.

Ruotsalainen halusi tuoda Art Taarasti -näyttelyyn hieman laajemman otoksen taiteestaan.
– Toivon, että ihmiset näkevät hieman laaja-alaisemman kattauksen tuotannostani. Täällä on toki myös esillä taulujen muodossa muusikoita ja kirjailijoita.
Olen maalannut taulut kitaristi Erja Lyytisestä, kirjailija Sofi Oksasesta sekä laulaja Tina Turnerista ja ne ovat esillä myös tässä näyttelyssä.

Elämänmittainen rakkaus lajiin

Useat Ruotsalaisen taulut ovat syntyneet kynäruiskutekniikalla.
– Tätä tekniikka ei ole kukaan minulle opettanut. Se on täytynyt omaksua pitkäjänteisen ja itsenäisen harjoittelun myötä.

Muotokuvamaalaus kynäruiskutekniikalla vie paljon aikaa se vaatii taiteen tekijältä myös erittäin tarkkaa työotetta.
– Tämän maalaustekniikan olen oppinut oman ammatin myötä eli ammattitaustaltani olen automaalari. Elämänmittainen kiinnostus piirtämiseen ja maalaamiseen ovat tietenkin helpottaneet minua tämän maalaustavan omaksumisessa.

Myös polynesialainen mytologia kiehtoo

Art Taarasti näyttelyssä on myös yksi puusta veistetty Ruotsalaisen työ, joka esittää niin sanottua Tiki -jumalaa.
– Minua on aina kiinnostanut mytologia jollain tavalla. Polynesialaisessa kulttuurissa Tiki on joko jumala tai ensimmäinen ihminen. Nämä hahmot veistetään usein kivestä. Viimeisen vuoden aikana olen taas innostunut tekemään näitä töitä.

Taiteilijan omakotitalon takapihalla odottavat jo isot haapapöllit muotoilijaa.
– Moottorisaha on jo rasvattu, mutta odotan vielä oikeaa hetkeä Tiki -jumalien muotoiluun. Sen tunnustan, että olen luovempi aina talvisaikaan. Kesällä on niin paljon kaikkea muuta puuhaa ja keskittymistä vaativa luova työ kärsii siitä.

Ruotsalainen kertoo, että yksi mielenkiintoinen tauluprojekti ei ehtinyt valmistua näyttelyyn.
– Lyijykynä piirros Hurriganes kitaristi Albert Järvisestä valmistunee jo syksyllä. Sen tuon varmasti seuraavaan näyttelyyn.

Petri Görman

KUVA: Launeen omakotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Liinu Sundelin haluaa, että yhteisöllisyys ja avoin tiedottaminen saisivat ihmiset kiinnostumaan yhä enemmän oman asuinalueen asioista. – Olisi mukavaa, jos ihmiset heittäytyisivät omakotiyhdistystoimintaan pyyteettömästi mukaan. Jokaisen launeelaisen etuja me kuitenkin ajamme.

Launeen omakotiyhdistyksellä on uusi puheenjohtaja. Tammikuun alusta lähtien puheenjohtajan nuijaa on heiluttanut Liinu Sundelin. Hän on asunut Launeella seitsemän vuotta ja on erittäin tyytyväinen omaan kaupunginosaansa.
– Launeelle hakeutuvat ihmiset, jotka arvostavat rauhaa ja vihreää luontoa. Sen lisäksi julkinen liikenne toimii Launeella hyvin, Sundelin toteaa.

Etelä-Lahdesta on uuden puheenjohtajan mielestä helppo lähteä liikkeelle eri puolille Suomea.
– Täältä on helppo lähteä eri ilmansuuntiin omalla autolla. Sen verran keskeisellä paikalla Suomea Lahti kuitenkin on. Rautatieasemallekaan ei ole pitkä kävelymatka ja linja-autoyhteydet Helsinkiin toimivat loistavasti.

Launeelle valmistuu vuoden päästä uusi koulu ja siellä opiskelee suurin osa paikallisista lapsista.
– Osa tietenkin käy Länsiharjun koulua, mutta sielläkin on aivan uudet tilat. Asuinalueen koululaisilla on ehkä uudenaikaisimmat oppimisympäristöt Lahdessa ensi vuosikymmenellä.

Etelä-Lahti houkuttelee lapsiperheitä

Sundelin muutti lahtelaistaustaisen miehensä kanssa pääkaupunkiseudulta Lahteen tämän vuosikymmenen alkupuolella, kun heidän lapsensa olivat pieniä.
– Launeella on ollut aina turvallista liikkua, enkä ole edes koskaan  tuntenut pelkoa, jos
olen esimerkiksi myöhään illalla liikkunut asuinalueella.

Rakennuskanta omakotialueella on suhteellisen vanhaa ja sen vuoksi korjausrakentaminen on vilkasta tällä etelälahtelaisella asuinalueella. Asuinalueella omakotitalot ovat vaihtaneet omistajaa kiitettävällä tavalla.
– Launeella on paljon pieniä ja turvallisia katuja, missä lapset voivat liikkua. Itse olen kannustanut omia lapsiani käymään kirjastossa omatoimisesti.

Puheenjohtaja iloitsee siitä, että Patomäen kenttä on toivottavasti jo kahden vuoden päästä urheilevien nuorten käytössä.
– Tämä alue on varmasti entistä ehommassa kunnossa, kun se on valmis. Olen kuullut, että alueelle rakennetaan asianmukaiset pukeutumistilat nuorille urheilijoille.

Kehätietä ei enää itketä

Launeen alueen läpi menevä Lahden eteläinen kehätie valmistuu jo ensi vuoden loppupuolella. Omakotiyhdistys vastusti voimakkaasti kehätietä, mutta nyt sen kanssa on opittava elämään. Uuden puheenjohtajan mielestä nyt ei saa katsoa tämän asian osalta enää taaksepäin.
– Liipolan ja Patomäen kohdalla kehätie tie viedään tunneleiden kautta Helsingin moottoritielle saakka. Se nopeuttaa ihmisten liikkumista, mutta emme tiedä, miten se vaikuttaa ilmanlaatuun Etelä-Lahdessa.

– Toivottavasti näemme myös kehätien mukanaan tuomat positiiviset vaikutukset Launeella.

Petri Görman

kuva: Projektipäällikkö Janne Tikkamäen mukaan yleisötilaisuudet ovat merkittävä osa Kehätie-projektia. -Ympäristö muuttuu merkittävästi tällä alueella uuden kehätien vuoksi. – On tärkeää henkilökohtaisesti kertoa alueen asukkailla missä kohtaa projekti etenee ja miten se vaikuttaa alueen asukkaiden elämään.

Valtari-allianssi järjesti Patomäen tunnelin rakennustyömaalla Luhdantaustankadulla asukastilaisuus kaikille lähialueen asukkaille keskiviikkona. Tilaisuus oli kohdennettu erityisesti Launeen, Patomäen sekä Nikulan asukkaille. Illan aikana työmaalla keskusteltiin karttojen ääressä muun muassa Patomäen tunnelityömaan maisemoinnista sekä pölyhaitoista.
– Jos alueella on pölyhaittoja tai vuodenaikaan liittyviä muita ongelmia, niin meihin pitää olla yhteydessä. Kehätietä on rakennettu yhteistyössä alueen ihmisten kanssa aivan alusta saakka, projektipäällikkö Janne Tikkamäki Skanska Infralta totesi

Patomäen 400 metriä pitkän tunnelin rakentaminen etenee suunnitelmien mukaan, vaikka rakentamisen alussa aikataulusta hieman jäätiin.
– Betonitunnellista on jo puolet valmiina ja sen rakentaminen jatkuu syksyyn saakka. Ennen lumentuloa on tarkoitus saada kaikki valutyöt tehtyä ja eristää kaikki tunnelin yläpuoliset rakenteet.

Jalkapalloa pelataan jo kesällä 2021

Talven aikana tunnelialueella on tarkoitus tehdä maansiirtotöitä. Ensi kesän aikana tunnelialue muotoillaan uudenlaiseksi kokonaisuudeksi.
– Jalkapalloa alueella voi pelata kesäkaudella 2021.

Tunnelityömaalta on jouduttu pumppaamaan vain pieni määrä vettä pois rakennustyömaan alkuvaiheessa.
– Maantäytön jälkeen pohjavesi nousee taas normaalitasolle, Tikkamäki sanoo.

Uudenmaankadulle menevälle väylälle tehdään kesän aikana pengerrystöitä ja samalla lyödään viimeiset paalut maahan.
– Osa tästä kokonaisuudesta päällystetään jo kuluvan vuoden aikana. Sen lisäksi Paskurinojan yli rakennetaan yksi silta.

Petri Görman

Kuva: Veijo Vierumäki luovutti kylmäsavustamon Heikki Pelkoselle

Launeen seurakunnan miestenpiirillä on perinne suunnata viimeinen kokoontumisensa johonkin leirikeskuksista. Nyt oli Siikaniemen vuoro. Monella mittarilla onnistunut, vilkas jopa jännittävä kevät piti sisällään useita kohokohtia. Kokousten puhujat oli viisaasti valittu. Aiheet todella kiinnostivat miehiä.

Huipennus oli tietenkin valtakunnan ykkösurologi Mika Matikaisen vierailu aiheena eturauhassyöpä. Miehiä pakkautui perinteiseen kirkon Launesaliin siinä määrin että kirkkoherra siirsi esityksen kirkkosaliin. Sata miestä on ennätys nykymuotoisen miestenpiirin 16 vuoden historiassa. Hussin urologian ylilääkäri on Launeen poikia. Kun vielä Omalähiö otti kopin kokouksesta Petri Görmanin tekemällä ansiokkaalla artikkelilla niin miehille tärkeä aihe levisi koko Etelä-Lahden alueelle.

Maaliskuussa elettiin jännittäviä aikoja kun Heikki Pelkonen oli ehdolla Hollolan kirkkoherraksi. Siinä kävi kuten tiedetään. Siikaniemessä Veijo Vierumäellä oli vaikeuksia sovitella sanojaan. Ei olisi ollut oikein sanoa että hyvä ettet päässyt. Paljon hienompi ilmaisu oli että kiitollisina siitä että saimme pitää sinut Launeella miestenpiiri päätti Veksin Verstaalla valmistaa lahjaksi kylmäsavustamon. Sen luovutuksesta kuva ohessa. Kirkkoherra Pelkosella on todella tärkeä rooli miestenpiirissä.

Siikaniemessä talon isäntä Jari Rissanen toi puheessaan julki helpotuksen siitä ettei kirkkovaltuusto ainakaan vielä päättänyt luopua leirikeskuksista. Jerusalemin tilanteesta saatiin tietoa kun miestenpiirin Pasi Kostiainen kertoi kahden kuukauden ”työmatkastaan” kaupunkiin. Ja lopuksi. Eihän kevätretki olisi ollut täydellinen ellei kirkkoherralla ja talon isännällä olisi ollut kitaraa mukana. Tottakai oli ja vielä hyvässä vireessä.

Heikki Laine

Kuvassa Savolan emäntä ja August Fellman ”Opin sauna,autuas aina”- näytelmästä, molemmat tärkeässä roolissa koulun perustamiseksi Lahteen.

Länsiharjun koululla vietettiin avajaisjuhlaa 22.5. uudistuneen koulurakennuksen kunniaksi. Avajaisjuhlaa varteen oppilaat ja koulun henkilökunta oli valmistanut Opin sauna, autuas aina -näytelmän, jonka ohjasi Anna-Liisa Partanen. Oppilaat olivat mukana produktiossa näyttelijöinä, kuorolaisina ja muusikkoina.
– Näytelmä oli monialainen oppimiskokonaisuus, jota harjoiteltiin koko kevät. Jokainen koulun oppilas oli mukana näytelmässä, rehtori Helle kertoo.

Länsiharjun koulussa palattiin normaaliin päiväjärjestykseen tammikuussa, kun kaksi vuotta kestänyt koulukiinteistön saneeraus- ja rakentamisvaihe valmistui.
– Virallisia avajaisia juhlimme jo huhtikuussa, mutta halusimme järjestää vielä toukokuussa henkilökunnalle ja vanhemmille sekä kutsuvieraille yhteisen juhlatilaisuuden.

Rehtori uskoo, että näytelmäproduktion myötä moni oppilas ymmärtää Fellmannin kartanon eli Lahden kylän ensimmäisen koulun ja Länsiharjun koulun merkityksen osana kaupungin historiaa.
– Länsiharjun koulun päärakennus on valmistunut jo 1930 –luvulla.

Halli ei ole pelkästään liikuntaa varten

Rehtorin Helteen mukaan Länsiharjun koulun perinteisiin on kuulunut hienosti ja huolella järjestetyt juhlat.
– Olemme remontista ja uudisrakentamisesta johtuen joutuneet pitämään hiljaiseloa tällä rintamalla. Uusi liikuntahalli teki taas kaiken mahdolliseksi.

Halli ei ole pelkästään liikuntaa varten, vaan se on varustettu myös modernilla esitystekniikalla, joka mahdollistaa taas koko koulun esiintymisen yhdessä, eikä länsiharjulaisten enää tarvitse liikkua pitkin kaupunkia etsimässä vapaata tilaa esiintymisilleen.

–  Tämä on ollut oppilaille opettavainen prosessi. Omaan osuuteensa keskittymisen lisäksi oppilaat ovat voineet nähdä toisten työn ja näin nähdä itsensä osana isoa produktiota.
– Oppilaat ovat myös nähneet, miten kaikki valmistuu pala palalta kohti hienoa kokonaisuutta.

Petri Görman

Kuva: Projektijohtaja Jannne Wikström Liipolan tunnelin tervajaisissa tervaamassa

Louhintaurakoissa järjestetään silloin perinteisesti tervajaiset, kun urakka on saavuttanut syvimmän kohdan. Liipolan tunnelissa juhlittiin tervajaisia 18.5.

– Tämä projekti on edennyt aikataulun mukaan. Onnistuneen suunnittelun vuoksi olemme jopa hieman edellä aikataulua, Väyläviraston pääjohtaja Kari Wihlman sanoi juhlapuheessaan.

Pääjohtajan mukaan tien siirtäminen eteläisemmälle reitille parantaa merkittävästi liiketurvallisuutta ja sen sujuvuuttaa Lahden seudulla.

– Kehätie ohjaa liikenteen pois Hollolan ja Lahden keskusta-alueilta.

Etelä-Lahdessa rakennetaan kaksi tunneliosuutta kehätien vuoksi. Ensimmäinen osuus on Patomäessä ja toinen osuus on Liipolassa.

– Liipolan kalliotunnelin louhiminen alkoi vuosi sitten. Silloin Liipolan graniittiseen maaperään lähdettiin porautumaan kahden tutkimustunnelin kautta.

Pääjohtaja muistutti, että räjäytystyöt ovat ohi kahden kuukauden päästä.

– Meillä on ollut aktiivinen ja avoin tiedotuslinja tässä projektissa. Olemme halunneet kuulla asukkaita jokaisessa rakennusvaiheessa.

Investointi maksaa itsensä takaisin

Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen totesi, että vaikka Hollola ja Lahti yhdessä valtion kanssa sijoittaa kehätien paljon, niin hän uskoo investoinnin maksavan itsensä takaisin.
– Kun liikenne siirtyy reilun vuoden päästä kehätielle, niin sen varteen on mahdollista kaavoittaa uusia teollisuusalueita.

Läpiajonliikenne päättyy Lahden kaupunkialueella vuoden 2020 lopussa ja se mahdollistaa kaupunginjohtajan mukaan uudet investoinnit asuntorakentamiseen radanvarteen.

– Uskon ehdottomasti, että hyvien yhteyksien vuoksi Lahteen on tulossa uusia asukkaita ja yrityksiä. Fazerin ksylitolitehdas on tästä hyvä esimerkki.

Haasteellinen kohde

– Olemme tehneet yli 1000 ihmisen kellarissa töitä vuoden. Meidän on ollut pakko elää sovussa liipolalaisten kanssa tämä vaihe, projektijohtaja Janne Wikström viestitti.

Projektijohtajan mukaan Liipolan tunneli ei ole perinteinen kalliotunneli, vaan se koostuu betoni- ja kalliotunneliosista.

– Tunneli alkaa Patomäessä betonitunnelliosuudella. Sen lisäksi Liipolan tunnelin keskiosa on betonia.

Panostajilla on enää muutama viikko tätä räjäytysprojektia jäljellä.

– Räjäytystyöt tunnellissa päättyvät suunnitelmien mukaan kesäkuun loppuun mennessä.

Petri Görman