Venäjä, Turkki, Pohjois-Korea ja kymmenet maat ovat vajonneet rautasaappaan alle ja sellaisista ihmisoikeuksista, kuin meillä on Suomessa, voidaan vain haaveilla.

Venäjä levittää valeuutisia ja rahoittaa uusfasismia. Sen tavoite on edelleen demokratian tuhoaminen. Lonkerot ulottuvat jo Valkoiseen taloon, joten nyt jos koskaan tarvitaan vastarintaa. Trumpin örveltäminen USA:ssa on jo niin groteski ilmiö, että hänen vastustamisestaan voi tulla milleniaalisukupolven poliittinen avainkokemus.

Luin viikonloppuna loistavan pamfletin, jonka oli kirjoittanut Yalen yliopiston hstorian professori Timothy Snyder. ”Tyranniasta” (suom. Matti Kinnunen, Siltala 2017) kirjassaan hän ruotii säälimättömästi fasismia ja patistelee lukijoita vastarintaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Hän on julistanut varsinaisen ”vastarinnan katekismuksen”, jossa käy 20 käskyä Lutherin periaatteella Käsky ja Mitä se on?

Seuraavassa esittelen ne lyhennettyinä ja suuresti pelkistettyinä, mutta erittäin tärkeinä ja vakaviksi tarkoitettuina hätähuutoina elämäntapamme puolesta.

1. Älä tottele ennakkoon
Älä lankea itsesensuuriin! (suomettuminen)

2. Puolusta säilyttäviä instituutioita
Kunnioita yliopistoa, kirkkoa, oikeuslaitosta ja vapaata sanomalehdistöä.

3. Varo yhden puolueen valtioita
Tue monipuoluejärjestelmää

4. Kanna vastuusi maailmaa kohtaan
Aktivoidu ja seuraa aikaasi. Älä jää syrjäänkatsojaksi. Osallistu vaaleihin ehdokkaana!

5. Muista etiikka ja moraali
Keskiluokan ammateissa (lääkärit, tuomarit, opettajat) noudatetaan usein sovittuja pelisääntöjä!

6. Varo puolisotilaallisia ryhmiä
Puolustusvoimat hoitaa kyllä tehtävänsä.

7. Erottaudu
Älä ravaa joukon mukana

8. Usko totuuteen
Tiede ja uskomus ovat eri asia. Tarkista tietosi

9. Ota selvää!
Lue pitkiä artikkeleita ja tarkastele useita lähteitä

10. Ole isänmaan ystävä
Rakasta Suomea aidosti!

Noudata seuraavia myös seuraavia ohjeita:
– Ole mahdollisimman rohkea, aja hyviä asioita, säilytä maltti, kun tapahtuu mahdottomia, harjoittele kehon
politiikkaa, katso silmiin ja juttele, puolusta yksityiselämää, ja tarkkaile ympäristöäsi koko ajan.

Näillä ohjeilla sinä selviät tulevaisuudessa mainiosti. Tosiasiassa yksi Trump ei silti kykene romuttamaan
amerikkalaista järjestelmää, vaikka kuinka uhoaisi. Siksi sinun kannatta myös kuulostella vihapuheita ja vaarallisia sanoja. Löydät myös muista maista vertaisryhmiä niin internetistä kuin järjestöistä.

Nyt olet saanut rokotuksen despootteja, dikaattoreita ja tyraniaa vastaan. Siis hengitä! Ole Suomessa!

Juhani Melanen

Rajakadulla on toiminut Vihertalo Varpula vuosikymmeniä, ehkä vähän piilossa vihreän aidan takana Mannerheiminkatua huristavilta autoilijoilta. Puutarhuri Antti Varpula aloitti Lahdessa kotipuutarhoille taimimyynnin elokuussa 1967, siis 50 vuotta sitten. Silloin myytiin paakkutaimisia omenapuita, marjapensaita ja orapihlaja-aidan taimia keväisin ja alkukesästä.

Lahdessa Varpula aloitti Helsingintien sillankorvassa taimimyymälän myyden Hankkijan taimia. Oman myymälän hän perusti ensinnä nykyisen Pässinpuiston tontille. Sieltä yritys siirtyi nykyiselle Rajakadun tontilla, missä oli iso, syvä maakuoppa, mikä täytettiin. Hyötykasvien lisäksi oli myynnissä erilaisia siemeniä kuten porkkanan, punajuuren ja persiljan sekä kesäkukkien. Monivuotisina pihojen koristepensas oli esimerkiksi morsiusangervo ja monivuotiset ruusut. Siemenperunoita kaupunkilaiset tulivat ostamaan 1990 luvulla.

-Ilmasto on lämmennyt viimeisen 15 vuoden aikana Suomessa siten, että jopa eteläisen Euroopan Magnolia-puut selviävät talven yli Lahden seudulla samoin viinirypälepensaat, kertoo hyväntuulinen, kesäruskettunut puutarhuri. Meillä myydään myös talven kestäviksi jalostettuja makeaa kirsikka- ja luumupuulajikkeita. Kun aloitin Lahdessa, kysytyin omenapuun taimi oli Valkoinen kuulas, nyt kesäomenalajikkeita on useampia, kuten kestosuosikit Huvitus ja Siloposken hunajainen, syysomenoista esimerkiksi Grenman ja talviomenoista Siloposken kaunotar. Koristepuista värikkäimpiä ovat Verijapaninvaahtera-puut.

Mikä on pitkän kauppapuutarhuriuran salaisuus? Antti Varpula hymyilee; se on rakkaus kasveja, maata ja multaa kohtaan. Hän kertoo aloittaneensa kasvien kanssa seurustelun äiti Varpulan pihapiirissä ja kukkakaupassa lapsuuden kotipitäjässä Punkalaitumella Satakunnassa. Hän pääsi Reitkallin puutarhurikouluun1960 luvulla. Sinne vaadittiin kolmen vuoden harjoittelu. Koulu oli Vehkalahdella, Haminan läheisyydessä. Se oli perustettu jo 1898 naisille. Myöhemmin kaksivuotiseen kouluun otettiin myös miehiä ja perustettiin kauppapuutarhurilinja.

Mielenkiintoinen Varpulan harjoittelupaikoista oli Kultarannan puutarha. Sieltä mieleenpainuvia muistoja hänellä on keskustelut puutarhan hoidosta rouva Sylvi Kekkosen kanssa. Tämä oli todella ystävällinen ihminen ja kiinnostunut presidentin kesäkodin ympäristöstä.Presidentti Urho Kekkosella ei ollut aikaa puutarhakeskusteluihin.

Ihmisillä on nykyisin taloudellisesti varoja istuttaa kotipihoihin erikoisiakin kasveja, ja talojen piha-alueet ovat hyvin hoidettuja samoin kerrostalopihat. Nyt pihoihin on muotia istuttaa kääpiöhavupuulajikkeita. Ensimmäinen havupuusuosikki oli Kanadan Tuija. Ennen maan jäätymistä on aika istuttaa ensi kevään tulppaanien sipulit, kuten Triuph-ryhmät, jotka kukkivat sävy sävyssä ja eri aikajanalla.

Puutarhurin neuvoo, että keväällä tulppaanin kukittua, sen varsi pitää katkaista alimpaan lehteen saakka ja poistaa kuivunut varsi myöhemmin. Silloin sipuli jaksaa kasvattaa komean kukan jälleen seuraavana keväänä.

-Kun astiataimet tulivat myyntiin, mahdollistui kasvien istutukset koko kesäkaudelle. Myös henkilökunnan pitää olla ammattitaitoista, mistä Antti Varpula kiittää omaa henkilökuntaansa. Asiakkaita he neuvovat esimerkiksi mullan käsittelyssä ja kasvien istutuksissa, lannoituksessa ja kasvupaikan valinnassa. Kotipuutarhassa ostomulta tai turve pitää sekoittaa maan perusmultaan, hiekkaan tai saveen, silloin se tukee kasvavia kasveja. Syksy on parasta istutuskautta monivuotisille puutarhakasveille. Ne pääsevät kasvuvauhtiin heti keväällä maan lämmettyä.

Marja-Liisa Niuranen

Monet saivat sätkyn, kun Tampereella ilmestyvä Aamulehti ilmoitti päätoimittajansa Jouko Jokisen johdolla, että se pyrkii tasa-arvoisempaan kielenkäyttöön korvaamalla mieheen ja naiseen viittaavat tittelit neutraalimmilla termeillä. Koskaan aikaisemmin ei ole Aamulehteä luettu niin tarkkaan Pirkanmaan ulkopuolella – ja rivien välistä. Kaikki eivät heti ymmärtäneet, että kyseessä oli vain vakava pyrkimys nykyaikaisempaan suuntaan, eikä suinkaan mikään ukaasi, josta lipeämisestä toimittajia rangaistaisiin potkuilla. Pyykkipoikia kutsutaan todennäköisesti jatkossakin pyykkipojiksi.

Se oli mielestäni rohkea veto aikaisemmin kokoomuslaiselta julkaisulta. Yksi pahimmin päreensä polttaneista oli, kuinka ollakaan nainen, Ylen Pressiklubi-ohjelmaa Ruben Stillerin jälkeen vetänyt Sanna Ukkola, joka kirjoitti aiheesta ohjelman ulkopuolisessa blogissaan tulistuneen palopuheen. Ukkola joutuu kuitenkin itse samaan prässiin Aamulehden toimittajien kanssa, sillä Jokinen vaihtaa työpaikkaa. Hänet nimitettiin äskettäin Ylen uudeksi uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittajaksi. Jokinen aikoo vetää saman uudistuksen läpi myös Yleisradiossa.

Mainittakoon tähän väliin, että Ukkolan Pressiklubi on osoittautunut lopulta haljuksi kopioksi Stillerin räväkkään tv-show´n rinnalla. Ukkolan journalistinen uskottavuus ja riippumattomuuskin on jo asetettu moneen otteeseen kyseenalaiseksi, sillä hän on persujen äänitorven, Perussuomalainen-lehden sekä sen nettiversion, Suomen Uutisten päätoimittajan, Matias Turkkilan aviopuoliso.

Onko tällä mitään merkitystä, kun puhutaan objektiivisesta journalismista? Ainakin Ukkolan mielestä perhesuhteet vaikuttavat päätöksentekoon, hän ilmoitti tentatessaan vihreiden tuoretta puheenjohtajaa, Touko Aaltoa tämän naissuhteista samaisessa Pressiklubissa. No, olihan Stillerkin julkidemari, mutta Sdp joutui hänen ohjelmissaan muita puolueita tiukempaan käsittelyyn. Omaa blogia pitävä Ukkola sen sijaan kehuu olevansa ”livenä lempeämpi kuin kolumninsa”.

Toimittajien ammattijulkaisu Journalisti paljastaa tuoreessa numerossaan, että sukupuolineutraalin linjan isä – vai pitäisikö sanoa keksijä – oli tamperelainen sosiaalipsykologi Klaus Weckroth. Häntä ärsytti syyskuisena lauantaiaamuna, kun hän luki Aamulehden pääkirjoitusta, jossa puhuttiin samaan aikaan tasa-arvosta ja luottamusmiehistä. Hän lähetti pikimmiten sähköpostia päätoimittaja Jokiselle ja kehotti tätä tarttumaan kipeään aiheeseen, esimerkiksi pääkirjoituksen muodossa. Niin tapahtuikin heti seuraavana sunnuntaina.

”En ole koskaan viihtynyt maskuliinisen vallan, alistamisen, sotimisen ja hyväksikäytön keskellä. Olen nimittänyt sitä herrorismiksi, tai herroriksi. Yksi herrorin muoto on, että pakotetaan kaikki ´olemaan miehiä´ tekstin tai keskustelun tasolla. Se on alistamista, ja sellaisessa en haluaisi millään olla mukana”, Weckroth sanoo.

Niille, jotka ovat kutsuneet Weckrothin ajatuksia merkityksettömäksi näpertelyksi, hän vastaa, että ihminen on sekä biologinen että sosiaalinen olento, jolle kieli on avainasemassa. ”Ilman kieltä, käsitteitä ja sanoja ei ole olemassa tajuntaa tai järkeä. Käytetty kieli vaikuttaa kaikkiin ihmisiin. Eihän enää puhuta lehtineekereistä tai kääpiöistäkään”, hän jatkaa. Ennen vanhaan tällaista pyrkimystä olisi tervehditty sivistysmaassa ilolla. Mihin ihmeeseen on hävinnyt tasa-arvoajattelu Suomessa?

Ilkka Isosaari

Istun lentokoneessa. Kuulen, kuinka koneen mahtavat voimat jylisevät ulkona. Lentokone on juuri aloittamassa kiihdytyksen kiitoradalla. Hetkeä myöhemmin tunnen, kuinka vauhti kiihtyy ja kone koskettaa viimeisen kerran Helsinki-Vantaan lentokentän asfalttia. Katson edessä istuvaa henkilöä, josta huokuu lentopelko. Hän sanoo vierustoverilleen: ”kaikista pahimpia ovat nousut, jostain syystä alkuun latautuu kaikista voimakkain jännitys. Joka kerta hyvästelen mielessäni siihen asti eletyn elämän ja teen hypyn tuntemattomaan. Outoa, koska olen matkustanut satoja kertoja ja silti aina vain pelottaa.”

Jään miettimään ajatusta pelon kohtaamisesta. Sanotaan, että Kristus kohtasi sen kaikkein pahimman pelkonsa Golgatan kukkulalla. Hän pelkäsi yleisinhimillisesti ja tunsi olevansa kahlehdittu tuon pelkonsa alla. Markuksen evankeliumiin on tallennettu sanat, jotka muistuttavat, kuinka hän Getsemanen kauniissa puutarhassa toivoi ”maljan” menevän hänen ohitseen. Se, miten lopulta todellisuudessa kävi, sen me tiedämme.

Hetkeä myöhemmin palaan kahden ihmisen väliseen keskusteluun, joka on ilmeisesti päättymässä. Vieressä oleva vastaa hänelle: ”Mielestäni rohkea ihminen ei ole se, joka ei pelkää mitään. Mielestäni rohkea on sen sijaan se ihminen, jota pelostaan huolimatta uskaltaa. Onko rohkeampaa ja vapaampaa ihmistä kuin se, joka kohtaa pelkonsa?”

Niin, onko siinä Golgatan miehen salaisuus? Valtavan pelon äärellä syntyi jotain, mikä mullisti maailman.

Teemu Reinikainen