Launeen kirjaston tontille on laadittu kolme erilaista suunnitelmaa, joissa rakennus korjattaisiin asumiseen tai yhteiskäyttöön.

Launeen kirjaston tulevaisuus on nyt suunnittelupöydällä. Kaupunki järjesti 16. syyskuuta asukastilaisuuden, jossa esiteltiin Launeen kirjaston asemakaavatyöhön liittyviä luonnoksia. Kaavoitusarkkitehti Pasi Widgren esitteli kolme erilaista vaihtoehtoa, jotka kaikki perustuvat nykyisen kirjastorakennuksen säilyttämiseen ja sen uuden käyttötarkoituksen etsimiseen. Kirjaston toiminta päättyy vuodenvaihteessa, ja rakennus on tarkoitus laittaa myyntiin jo loppuvuoden aikana.
– Kaupunki haluaa eroon käyttämättömistä rakennuksista, eikä aio itse ryhtyä remonttien tekijäksi tai vuokranantajaksi. Launeen kirjasto on teknisesti korjauskelpoinen, mutta toki korjaaminen maksaa.

Widgrenin mukaan uusi omistaja ja käyttötarkoitus ovat ratkaisevia alueen tulevaisuuden kannalta.
– Asemakaavamuutoksella pyritään herättämään ostajien kiinnostus ja mahdollistamaan joustavat ratkaisut myös heidän ideoidensa pohjalta.

Kolme vaihtoehtoa kirjastotontille

Kaavoitusarkkitehdin esittelemissä viitesuunnitelmissa on kolme vaihtoehtoista tapaa hyödyntää Launeen kirjaston tonttia ja rakennusta.
– Ensimmäisessä vaihtoehdossa kirjasto säilyisi lähes nykyisellään. Korjauksen jälkeen rakennus voitaisiin ottaa käyttöön esimerkiksi toimisto- tai liiketilana ja se soveltuisi osin myös asumiseen.

Rakennuksen toisessa päässä on jo nyt yksi asunto.
– Alueen muutokset olisivat tässä mallissa vähäisiä.

Toisessa vaihtoehdossa rakennus muutettaisiin kokonaan asumiskäyttöön. Peruskorjauksen jälkeen siihen voisi sijoittua 3–5 asuntoa, joilla olisi omat pihat.
– Tontille rakennettaisiin myös autokatos, mikä muuttaisi pihapiiriä nykyistä enemmän.

Kolmannessakin vaihtoehdossa rakennus muutettaisiin asumiskäyttöön. Tämän lisäksi tontille mahdollistettaisiin lisärakentaminen. Tontilla olisi tilaa kahdelle pienelle niin sanotulle minitalolle. Pysäköinti olisi kahdessa autokatoksessa tontin pohjois- ja eteläosassa.
– Kokonaisuudesta voisi muodostaa asunto-osakeyhtiön , jossa voisi olla yhteensä viisi asuntoa. Tässä mallissa lisärakentaminen olisi laajinta, ja samalla liikennejärjestelyihin tulisi pieni muutos. Tontille päästäisiin myös rakennuksen pohjoispuolelta oikealta puolelta.

Asukkaat pitivät minitaloideaa kiinnostavana

Kuulemistilaisuudessa Launeen asukkaat suhtautuivat myönteisesti esiteltyihin suunnitelmiin. Moni piti mini- ja pientaloratkaisuja houkuttelevina ja sopivina täydennysrakentamisen muotoina Launeen kirjaston alueelle.
– Yksi osallistuja totesi, että kolmas vaihtoehto sopisi erityisen hyvin senioriasumiseen, sillä yhteisöllinen tontti voisi tarjota ikääntyneille turvallisuutta ja seuraa.

Sukupolvikortteli, jossa eri-ikäiset asukkaat jakaisivat saman pihan ja yhteiset tilat, nousi keskustelussa esiin kiinnostavana ajatuksena.
– Puisto- ja viheralueiden osalta kaavaluonnos ei toisi merkittäviä muutoksia. Jalkapallokentän pohjoispuolinen polku ja Lähteenkatu säilyisivät nykyisellään. Myös pyöräily- sekä jalankulkureitit jatkuisivat entisissä linjauksissaan.

Petri Görman

Launeella ei ole virallisesti todettu laajamittaista ongelmaa, mutta rottien läsnäolo pihoilla ja tienvarsilla on monelle asukkaalle arkipäiväinen havainto. Siksi rottien torjunnassa keskeistä on tiedon jakaminen, ennaltaehkäisy ja yhteistyö asukkaiden ja kaupungin välillä.

Launeella on syksyn mittaan herännyt keskustelua rottien lisääntymisestä. Asukkaiden huoli on voimistunut sen jälkeen, kun alueella kiersi ovelta ovelle -myyntiä harjoittava torjuntayritys. Kaupungin viranomaisten mukaan mitään poikkeuksellista rottatilanteessa ei kuitenkaan ole virallisesti todettu. Etelä-Lahden osalta kaupungin Kaupunkiympäristön palvelualueelle tulleissa havaintoilmoituksissa ei ole nähty merkittäviä muutoksia. Valtaosa kaupungille tulleista ilmoituksista koskee junaradan pohjoispuolta.
– Yksittäisten havaintojen perusteella ei voida arvioida rottien todellista määrää. Se vaatisi erillistä tutkimustyötä, toteaa terveydensuojeluinsinööri Sami Niemelä.

Niemelän mukaan rottakantoihin vaikuttavat monet tekijät.
– Kylmä talvi voi vähentää populaatiota, kun taas leuto sää helpottaa rottien selviytymistä ja lisääntymistä.

Rakennustyömaat puolestaan voivat aiheuttaa liikehdintää, kun melu ja tärinä häiritsevät pesäpaikkoja.
– Viemäriverkostot tarjoavat rotille lämpöä, suojaa ja ravintoa. Ne toimivat samalla kulkureitteinä. Myös huolimaton jätehuolto, lintujen ruokintapaikat tai väärin hoidetut kompostit houkuttelevat jyrsijöitä.

Vastuu kiinteistönomistajalla

Kaupunki tekee torjuntatoimenpiteitä omistamillaan alueilla, joissa ongelmia on todettu. Yksityisten kiinteistöjen osalta vastuu jää omistajalle.
– Yksittäinen rottahavainto ei vielä tarkoita laajaa ongelmaa. Se on kuitenkin merkki siitä, että kannattaa tarkistaa omat ennaltaehkäisevät toimet, Niemelä neuvoo.

Erityisen huolestuttavaa on, jos rottia näkee toistuvasti päiväsaikaan.
– Se voi viitata siihen, että ne pesivät pihapiirin läheisyydessä.

Torjunta onnistuu tehokkaimmin ammattilaisten avulla, mutta myös omatoimisesti voi tehdä paljon.
– Pihat voi pitää siistinä ja tarkistaa jäteastioiden kunnon. Voi myös hoitaa kompostit tiiviiksi ja huolehtia, etteivät lintujen ruokintapaikat houkuttele haittaeläimiä.

Asukkaat toivovat tietoa ja yhteistyötä

Launeen asukas- ja omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Suvi Lehtinen kertoo, että alueella on tehty jo aiemminkin yksittäisiä rottahavaintoja ja loukkuihin on jäänyt yksilöitä.
– Kyllä rotilla on täällä vahva kanta, mutta tiedossamme ei ole erityisiä keskittymiä. Havainnot liittyvät usein pihoilla liikkumiseen ja teiden ylityksiin, Lehtinen sanoo.

Erityisesti omenapuut tarjoavat syksyisin rotille helppoa ravintoa, jos hedelmiä ei kerätä maasta pois.
– Torjunnan voi aloittaa myös omin voimin edullisilla markettuotteilla.

Ostettu torjunta voi olla hinnakasta.
– Kannattaa ensin selvittää, että kattaako kotivakuutus torjuntatoimia, jos rottia löytyy esimerkiksi talon rakenteista. Olemme tiedustelleet torjuntayrityksiltä myös alennuksia, jos useampi kotitalous lähtisi mukaan yhtä aikaa.

Petri Görman

– On hienoa, kun ihmiset löytävät tänne. Tämä on paikka, jossa voi rauhoittua, kohdata luonnon ja kokea jotain syvempää, miestenpiirin jäsenet Jorma Grönlund, Erkki Manninen, Retsi Salonen sanovat.

Launeen seurakunnan miestenpiirin jäsenet Jorma Grönlund, Erkki Manninen, Retsi Salonen ja Markku Honkala kunnostivat kesän aikana Enkelipolun, joka kulkee Karpalonmäeltä Häränsilmän ohi kohti Vesijärven rantaa. Nyt 1,5 kilometrin reitin voi kulkea helpommin näköalapaikalle kuin ennen. Maisemat palkitsevat jokaisen kulkijan.
– Talkootyö on meidän pienen, mutta tiiviin yhteisön voimavara, kertoo miestenpiirin aktiivi Retsi Salonen.

Keväällä he innostuivat polun kunnostamisesta, ja kesäkuun aurinkoisina päivinä työ valmistui. Juhannukseen mennessä kaikki oli valmista.
– Veksin verstaalla syntyivät uudet opasteet ja kaikki taulut kaiverrettiin perinteisin menetelmin, talttaa käyttäen. Jokaisen tolpan kylkeen syntyi enkelihahmo, joka muistuttaa polun lempeästä ja rauhoittavasta hengestä.

Talkoisiin lähdettiin toimeksiannosta, jonka antoi pappi Riku Suokas. Miesten mukaan tunnelma oli innostunut ja hyvä.
– Talkoot ovat meille henkireikä ja on kiva tehdä hyvää muille. Olemme eläkkeellä olevia vanhoja pappoja, mutta yhdessä tekeminen antaa voimaa, Salonen kuvailee.
Samalla hän toivoo uusia miehiä mukaan toimintaan.

Elämyksellinen ja hiljaisuuden polku

– Enkelipolku ei ole pitkä. Se on vain noin 1,8 kilometriä pitkä, mutta se on nautinnollisen kaunis.

Polku on alun perin tehty kaksikymmentä vuotta sitten, ja nyt sen opasteet sekä tekstit on uusittu.
– Häränsilmän laiturilla voi pysähtyä ihailemaan luontoa ennen jyrkkää nousua, jonka jälkeen polku jatkuu leveänä ja selkeästi merkattuna. Rollaattorin levyinen reitti kulkee metsän halki Vesijärven rantaan, Lahden kauneimmille maisemapaikoille. Se on rauhoittumisen polku, hiljaisuuden polku, rukouksen polku.

Eväät voi nauttia kääntöpaikan pöydällä, josta avautuu upea näkymä järvenselälle.
– Paikka on saanut jo kiitosta kulkijoita ja monet ovat löytäneet sen uudelleen myös talkoiden ansiosta.

Myös Spartan kilpailujen eitit kulkivat polun kautta ja se auttoi talkoolaisia entisestään.
– Polku on nyt helppokulkuisempi, kivet ja kannot tuovat vielä kuitenkin haasteita erityisesti liikuntarajoitteisille. Talvisin kulku käy vaikeaksi jyrkkien kohtien vuoksi.

Myös ilkivalta on jättänyt jälkensä reitille.
– Puiden runkoihin on ammuttu ilmakiväärillä, mutta luonto on korjannut jälkiä puiden pihkalla.

Miestenpiiri aikoo jatkossakin huoltaa polkua ja korjata mahdollisia puutteita.
– Toiveissa on myös saada flaiereita opastamaan kulkijoita paremmin. Enkelipolku on pieni, mutta merkittävä muistutus siitä, mitä yhteisöllinen talkootyö voi saada aikaan – polku, joka kantaa niin kulkijoita kuin tekijöitään.

Petri Görman

Asukkaiden aktiivisuus pysäkkitoiveiden ja palautteen kautta tulee ratkaisemaan sen, kuinka hyvin uusi malli palvelee etelälahtelaisten ja launeelaisten tarpeita.

Launeen kirjasto sulkee ovensa vuoden lopussa. Joulukuun jälkeen Etelä-Lahdessa palvelee enää kaksi kirjastoa. Liipolan ja Renkomäen kirjastot tarjoavat laajat omatoimiaukioloajat aamukuudesta iltayhdeksään. Tämä muutos on merkittävä, koska Launeen kirjasto on ollut vuosikymmeniä alueen asukkaille tärkeä palvelupiste. Launeelaisille muutos merkitsee uudenlaista kirjastokulttuuria, jossa fyysinen lähikirjasto vaihtuu osin liikkuvaan palveluun.
– Etelä-Lahdessa toimii jo nyt 19 kirjastoautopysäkkiä, ja Launeen alueelle lisätään nyt myös uusia, Lahden kaupunginkirjaston hankinta- ja logistiikkapalveluiden palvelupäällikkö Johanna Mattila kertoo.

Kirjastoautopysäkkien määrää tarkastellaan jatkuvasti.
– Uudistamme pysäkkejä tarvittaessa kaksi kertaa vuodessa, joten asukkaat voivat lähettää meille toiveita ympäri vuoden. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni saa kirjastoauton palvelut kohtuullisen matkan päästä.

Turvallisuus on yksi tärkeimmistä kriteereistä pysäkkien sijainnista päätettäessä.
– Pysäkkejä ei sijoiteta vilkkaiden teiden varsille tai paikkoihin, joihin lasten olisi vaikea kulkea. Syksyn aikana kaupunki kerää asiakkailta palautetta ja ehdotuksia, jotta pysäkkien verkosto palvelisi Launeen alueen asukkaita mahdollisimman hyvin.

Kirjastoauto on perinteisesti painottunut lastenkirjallisuuteen, mutta sen kokoelmaa muokataan tilanteen mukaan.
– Päiväkoti- ja koulupysäkeille tuodaan erityisesti lastenkirjoja, kun taas asuinalueiden pysäkeillä tarjontaa monipuolistetaan. Asiakkaiden kannattaa hyödyntää maksutonta aineiston varausmahdollisuutta. Näin voidaan varmistaa, että asiakas saa varmasti haluamaansa luettavaa,

Lasten lukuharrastus puntarissa

Launeen kirjaston sulkeminen herättää huolta erityisesti lasten lukemisen tulevaisuudesta.
– Lähikirjaston puuttuminen voi vähentää alakouluikäisten omaehtoista kirjastossa asiointia, sillä yksin liikkuminen pidemmälle ei aina ole mahdollista Lahden kaupunginkirjaston lähikirjastopalveluiden palvelupäällikkö Pirita Rautavuo myöntää.

Palvelupäällikkö Rautavuon mukaan muutos voi näkyä lasten arjessa, mutta korostaa kuitenkin kirjaston aktiivista roolia lukuharrastuksen ylläpitämisessä.
– Aiomme tehdä tiivistä yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa myös tulevaisuudessa.

Kirjastoauto käy myös niillä oppilaitoksilla ja päiväkodeilla, joiden lähellä ei ole omaa kirjastoa.
– Lisäksi kirjavinkkaukset ja muut yhteistyömuodot tukevat lasten lukemista.

Kirjaston henkilöstö seuraa tarkasti, miten muutokset vaikuttavat lasten kirjastonkäyttöön.
– Mikäli kirjastoauton pysäkeille kertyy runsaasti lapsiasiakkaita, aikatauluja ja pysäkkiaikoja voidaan muokata vastaamaan paremmin tarpeita. Seuraamme kävijämääriä ja teemme muutoksia niiden pohjalta. Esimerkiksi pysäkkiaikaa voidaan pidentää, jos asiakkaiden määrä kasvaa.

Haasteita ikäihmisille ja liikuntarajoitteisille

Suurimmat haasteet kirjastoverkon harvenemisessa koskevat niitä, joiden liikkuminen on rajallista. Ikäihmisille ja liikuntarajoitteisille matka lähimpään kirjastoon voi olla liian pitkä, jos omaa autoa ei ole tai bussiyhteydet eivät kulje sopivasti.
– Launeen kirjaston lakkautus voi hankaloittaa joidenkin asiakkaiden kirjastonkäyttöä merkittävästi. Jos asiointi estyy kokonaan, voidaan selvittää, täyttyvätkö kotikirjastopalvelun kriteerit. Tällöin kirjat ja muut aineistot toimitetaan suoraan kotiin.

Kotikirjastopalvelu on tarkoitettu niille, jotka eivät sairauden, vamman tai korkean iän vuoksi pysty itse käyttämään kirjaston palveluja.
– Se tarjoaa konkreettisen mahdollisuuden jatkaa lukemista ja tiedonhankintaa myös silloin, kun omat jalat eivät enää kanna lähikirjastoon.

Rautavuo korostaa, että kaupungin tavoitteena on minimoida haittoja.
– Haluamme, että kirjastopalvelut ovat edelleen kaikkien saavutettavissa. Muutos vaatii uudenlaisia ratkaisuja, mutta palveluiden perusajatus pysyy eli kirjasto kuuluu kaikille.

Petri Görman

Lahden kaupunginhallituksen jäsen Marko Lindqvist kertoo, että yksi selkeä ajatus jäi hänelle mieleen Kööpenhaminaan suuntautuneelta työmatkalta.
– Jos ihmisille tarjotaan kaupungissa tapahtumia ja palveluja sekä toimiva joukkoliikenne, niin keskustasta tulee elävä. Se on se oppi, jonka haluamme tuoda Lahteen.

Lahden kaupunginhallitus teki elokuussa opintomatkan Kööpenhaminaan, jossa se tutustui kaupunkisuunnittelun uusiin ratkaisuihin ja kaupunkikeskustojen kehittämiseen. Mukana matkalla oli kaupunginhallituksen jäseniä ja virkamiehiä. Kokoomuksen kaupunginhallituksen jäsen Marko Lindqvist kertoo, että Kööpenhamina on kooltaan aivan eri mittakaavassa kuin Lahti, niin matka antoi kuitenkin uusia ajatuksia myös Lahden tulevaisuuteen.
– Tavoitteena oli nähdä, mitä muissa Pohjoismaissa tapahtuu. Emme saaneet suoraan kopioitavia malleja Lahteen, mutta ajatusmaailma varmasti avartui monella, Lindqvist sanoo.

Vierailun aikana lahtelaiset päättäjät tapasivat kansainvälisesti tunnetun Gehl Architects -toimiston edustajia.
– Sen projektina on ollut muun muassa Kuopion kaupungin torialueen suunnittelu.

Toimisto esitteli hankkeita, joissa painopiste oli ihmisten liikkeiden ja olemassa olevan toiminnan huomioimisessa ennen kuin kaupungeissa aloitettiin rakentamista.
– Heidän keskeinen viestinsä oli, että kaupunkia kannattaa kehittää sinne, missä ihmiset jo liikkuvat.

Pyöräily ja vanhan teollisuusalueen muutos kiinnostivat

Kööpenhaminassa pyöräily on keskeinen osa kaupunkia ja liikennejärjestelmää. Tämä herätti kiinnostusta myös Lahden päättäjissä.
– Joitain käytänteitä voisi hyvin soveltaa myös Lahteen, Lindqvist pohtii.

Kaupunginhallituksen edustajiin teki vaikutuksen myös vanha Carlsbergin tehdasalue, joka on muuntautunut eläväksi asuin- ja tapahtuma-alueeksi aivan keskustan läheisyydessä.
– Minä voisin verrata sitä Lahden Malskin alueeseen ja näen Sopenkorven alueessa samankaltaista potentiaalia. Kööpenhaminassa vanhan ja uuden rakennuskannan dialogi toimii vahvasti.

Lindqvistin mukaan Lahden keskustan kehittäminen on viime vuosina edennyt hitaasti.
– Toriparkin ja Aleksanterinkadun muutosten jälkeen uusia avauksia ei juuri ole nähty. Edellinen valtuustokausi oli sellainen, ettei kaupunkikehitykseen panostettu.

Keskustavisio kuitenkin antaa nyt hyvän pohjan tulevaisuuden suunnittelutyölle.
– Keskustavisiossa on jo kokeiltu laajoja osallistamisen muotoja, kuten asukastyöpajoja, opiskelijoiden projekteja ja asukasiltoja. Mukana on ollut yli tuhat lahtelaista. Myös peruskoululaisia on tarkoitus ottaa mukaan kehittämiseen Minecraft-pelin avulla.

Isoja päätöksiä edessä

Seuraavien kymmenen vuoden aikana Lahdessa on ratkaistavana useita kysymyksiä. Yksi keskeisimmistä on yliopistokampuksen sijainti, jolla voisi olla suuri merkitys keskustan elävöittämisessä.
– Myös Ranta-Kartanon alueelle suunniteltu liikunta- ja uintikeskus sekä keskustelua herättänyt hotellihanke tarvitsevat ratkaisuja. Hotellin mahdollisia sijoituspaikkoja ovat Luhdan kortteli, Ranta-Kartano tai alatorin alue.
Lisäksi Kisapuiston alueen kehittäminen on nousemassa keskusteluun sen läheisen sijainnin vuoksi.
– Kun ihmiset muuttavat työn perässä Lahteen, niin kaupungissa pitää olla erilaisia syitä viihtyä. Uusia asukkaita saadaan houkuteltua laadukkailla liikunta- ja kulttuuripalveluilla kaupunkiin.

Lindqvist painottaa, että keskustasta on tehtävä ympärivuotinen.
– Tällä hetkellä torialue ja keskustan palvelut houkuttelevat lähinnä kesäisin. Keskustan kehittäminen lähtee torista liikkeelle. Jos osaamme tehdä siitä aktiivisen paikan vuoden jokaiselle kuukaudelle, niin ihmiset viettävät keskustassa enemmän aikaa ja käyttävät palveluja muulloinkin kuin kesäaikana.

Petri Görman

Petri Liski on mukana Kansallisteatterin uudessa Täällä Pohjantähden alla -näytelmässä, jonka ohjaa Lahden kaupunginteatterin johtaja Lauri Maijala.

Lahtelainen näyttelijä Petri Liski valmistautuu suureen haasteeseen. Hän on mukana Kansallisteatterin uudessa Täällä Pohjantähden alla -näytelmässä, joka saa ensi-iltansa 24. syyskuuta.
– Tämä näytelmä on nyt minulle once in a lifetime -kokemus. Minulla on myös useampi rooli, koska esitän agitaattori Eetu Salinia ja Töyryn isäntää sekä kolmannessa näytöksessä Jussi Muilua.

Näyttelijä Liski on iloinen siitä, että hän sai vielä uransa tässä vaiheessa mahdollisuuden olla mukana klassikossa.
– Väinö Linnan trilogian tarina on tuttu ennen kaikkea elokuvien kautta, vaikka olen tietenkin nähnyt useita teatteriversioita.

Kirjailija Väinö Linnan alkuperäinen trilogia sisältää valtavan määrän tekstiä, mutta Kansallisteatterissa se on tiivistetty kahden väliajan sekä kolmen ja puolen tunnin esitykseksi.
– Ohjaaja Lauri Maijalan versio poikkeaa sekä kirjasta että tunnetuista elokuvista. Jo ensimmäisiin harjoituksiin tuodusta materiaalista varmaan puolet jäi pois. Harjoitusprosessi on raakaa peliä myös näyttelijöille, koska ensin opetellaan valtava määrä tekstiä ja sitten todetaan, ettei kaikki mahdu mukaan. Näin sen täytyy mennä, koska muuten esitys ei pysy kasassa.

Uusi tulkinta ei Liskin mukaan kumarra menneitä.
– Tämä on oma itsenäinen teos, joka luo uutta näkökulmaa. Ei voi sanoa, että joku henkilö olisi sillä tavalla kuin yleisö ehkä luulisi. Dramaturgia on erilainen kuin mihin suomalaiset ovat tottuneet.

Kaksoisroolit näyttävät yhteiskunnan ristiriidat

Liskillä on vastuullaan kolme roolia, jotka heijastavat eri puolia suomalaisesta yhteiskunnasta. Agitaattori Eetu Salin on alistetun kansanosan puolestapuhuja, joka kohdistaa kritiikkinsä suoraan porvaristoon.
– Salin manaa heidät alimpaan helvettiin ja vaatii kansaa nousemaan barrikadeille. Hänen energiansa tarttuu näyttelijäänkin.

Töyryn isäntä puolestaan edustaa vastakkaista maailmaa.
– Hän on lainkuuliainen maanomistaja, joka puolustaa tekojaan aikansa säädösten mukaisina. Hänen viimeiset sanansa näytelmässä ovat pysäyttävät. Hän sanoo, että en ole tietääkseni tehnyt mitään väärää.

Näyttelijän tehtävä olla aina roolihenkilönsä puolella, vaikka hän tekisi tekoja, jotka nykypäivän silmin näyttävät kovilta.
– Töyryn isännän näkökulmasta hän toimii oikein, vaikka se vaatisi torppareilta uhrauksia. Tässä näytelmässä on tärkeää, että kummankaan osapuolen näkökulmaa ei aseteta toisen yläpuolelle. Niin ohjaajakin on halunnut.

Liski kertoo viihtyvänsä ehkä parhaiten kaikkien muiluttajien isän Jussi Muilun roolissa, koska lapualaisten kohtaus on toteutettu yllättävällä tavalla.
– Koreografiassa on kauhun kaikuja, mutta myös huumoria.

Odotukset korkealla ja ensi-ilta on jo ovella

Esitys siirtyy vuosikymmeneltä toiselle, ja mukana on suuria joukkokohtauksia, joissa näyttelijät ja tekninen henkilökunta työskentelevät yhdessä.
– Intensiteetti on suuri ja yleisö kokee sen myös katsomossa.

Työryhmän fiilis on ollut todella hyvä.
– Me olemme harjoitelleet energisesti ja luoneet uutta tulkintaa positiivisessa hengessä. Voin luvata jo nyt, että tästä tulee odotusten väärtti teos voimakkuudessaan ja tunteikkuudessaan.

Kansallisteatterin klassikkonäytelmän ennakkokiinnostus on ollut suurta ja lippuja on varattu ensi kevääseen saakka.
– Odotukset ovat jo tässä vaiheessa täyttyneet, mutta kyllä ensi-ilta on aina erityinen hetki ja sitä ei voi verrata mihinkään

Liski ei ole tavoitellut tiettyjä rooleja uransa aikana, eikä myöskään tähän teokseen.
– Minulla ei ole ollut tapana esittää toiverooleja. Olen tyytyväinen siihen, mitä saan tehdä. Ja tämä on todella iso asia.

Petri Görman

Uusi perusopetuslaki on muuttanut yläkoululaisten arkea. Rehtoreiden mukaan vuorovaikutus on parantunut ja oppilaiden hyvinvointi saattaa lisääntyä pitkällä aikavälillä.

Uusi perusopetuslaki rajasi kännyköiden käyttöä koulussa. Laki on ollut voimassa kuukauden. Sen tavoitteena on ollut lisätä työrauhaa ja parantaa oppimistuloksia kouluissa.

Länsiharjun koulun rehtori Mari Laurell kertoo, että uutta kännyköihin liittyvää sääntöä on noudatettu hyvin.
– Nyt myös näkee välitunneilla ihania lasten leikkejä. Tämä on paras esimerkki siitä, mitä uusi laki on mahdollistanut.

Länsiharjun koulussa kännyköiden käyttö oli kielletty jo ennen uuden perusopetuslain voimaantuloa.
– Nyt asialla on myös lain voima. Kaikki koulut ovat nyt samalla viivalla ja se on hyvä asia.

Alakoulussa kännyköitä ei kerätä pois, vaan niitä säilytetään repussa koko koulupäivän ajan.
– Puhelimet ovat äänettömällä tai kokonaan suljettuina.

Opetustilanteissa ei käytetä oppilaiden kännyköitä vaan silloin hyödynnetään oppilaskäyttöön varattuja tablet-laitteita
– Länsiharjun koulussa ollaan oltu tyytyväisiä uuteen perusopetuslakiin ja sen mukanaan tuomiin uudistuksiin. En ole kuullut oppilailta tai vanhemmilta asiaan liittyvä kritiikkiä.

Vain vähän palautetta

– Reilun kolmen viikon kokemuksella voidaan todeta, että kaiken kaikkiaan tämä sääntö on rauhoittanut yläkoululaisten koulupäivää ja se on ollut hyväksi oppilaille, jotka ovat alkaneet kommunikoimaan toisilleen ihan eri tavalla, Lähteen koulun rehtori Esko Taipale sanoo.

Rehtori Taipaleen mukaan on mielenkiintoista nähdä jo lähitulevaisuudessa, kuinka paljon tämän uusi laki lisää lasten ja nuorten hyvinvointia.
– Tämä lakiuudistus olisi saanut mielestäni tulla jo 10 vuotta sitten.

Alakoulun osalta uusi laki ei muuttanut koulun käytäntöjä mitenkään, koska oppilaat ovat säilyttäneet puhelinta tähänkin mennessä repussa tai jossakin muussa vastaavassa paikassa.
– Yläkoulun osalta puhelimet kerätään talteen koulupäivän ajaksi ja se on ollut iso muutos, kun oppilaat eivät saa käyttää puhelinta koulupäivän aikana.

Aamun ensimmäisen tunnin opettajat keräävät puhelimet luokkakohtaiseen säilytyslaatikkoon, joita sitten säilytetään koulun hallintotilojen varastossa koulupäivän ajan.
– Koulupäivän päätteeksi viimeisen tunnin opettaja palauttaa puhelimet oppilaille.

Yläkoulussa ei ole käytännössä mahdollista käyttää puhelinta, mutta yläkoulun oppilaille on kaikilla kuitenkin käytössään Chromebookit, joita hyödynnetään opetuksessa.
– Alakoulussa opettaja ohjeistaa luokkaansa tästä asiasta erikseen.

Rehtori kertoo, että suurin osa oppilaista on suhtautunut muutokseen myönteisesti.
– Muutamat oppilaat ovat ilmaisseet uuden säännön olevan heidän kannaltaan liian raju ja henkilökohtaisia oikeuksia loukkaava. Muutama yksittäinen toive puhelimen käytöstä on myös esitetty.

Renkomäen koulusta Omalähiön toimitus ei saanut vastauksia määräaikaan mennessä.

Petri Görman

Superhyvät rintsikat toivat nuorta energiaa Helsingin kaduille ja kauppakeskuksiin Ultra Bra -yhtyeen hiteillä.

Kun Ultra Bra -yhtye palasi viikonloppuna Olympiastadionin lavalle, niin mukana oli myös joukko nuoria laulajia, muusikoita ja tanssijoita Vantaan Vaskivuoren lukiosta. Yhteistyö syntyi kuin itsestään ja tarjosi lukiolaisille kokemuksen, jota moni kuvailee ainutkertaiseksi.
– Meidän musiikinopettajat ovat muusikoita ja heidän verkostonsa ovat valtavat. Niiden kautta syntyi idea, että Vaskivuoren bändit voisivat soittaa Ultra Bra -yhtyeen kappaleita pitkin Helsingin keskustaa matkalla kohti stadionia, kertoo rehtori Elina Arokannas, joka on seurannut opiskelijoiden matkaa projektin alusta loppuun.

Lahtelaistaustaisen rehtori Arokannaksen mukaan Ultra Bra -projekti oli monelle nuorelle unelmien täyttymys.
– Olen itse ollut Ultra Bra -fani nuorena. Sinä lähdit pois- ja Minä suojelen sinua kaikelta -biisit ovat edelleen omia suosikkejani, Arokannas paljastaa hymyillen.

Rehtorin mielestä tällaiset kokemukset auttavat nuoria rakentamaan omaa muusikon polkuaan.
– Se on valtavan iso juttu, että nuori saa jo lukioaikana työskennellä ammattilaisten kanssa ja nähdä, mitä lavan takana tapahtuu. Se lisää motivaatiota ja tuo uskoa siihen, että oma unelma on mahdollinen.

Olympiastadionin keikka jäi elämään opiskelijoiden muistoihin ja monen polku musiikin parissa sai siitä uutta vauhtia.
– Vaskivuoren lukion tarina osoittaa, että kun verkostoja, luottamusta ja intohimoa yhdistetään, syntyy mahdollisuuksia, jotka kantavat pitkälle.

Verkostoista syntyy mahdollisuuksia

Vaskivuoren lukiosta lähti perjantaina ja lauantaina viisi eri bändiä esiintymään ympäri Helsinkiä. Yhtyeet eivät olleet projektia varten koottuja kokoonpanoja, vaan jo olemassa olevia bändejä. Superhyvät rintsikat soittaa muutenkin Ultra Bran biisejä ja muut bändit olivat tätä tuotantoa varten sovittaneet biisit heille sopiviksi.
– Nuoret rakastavat soittaa Ultra Bra -yhtyeen tuotantoa, ja yksi bändeistämme, Superhyvät rintsikat on tehnyt yhtyeelle tribuutteja jo vuosia.

Projektin käytännön toteutuksesta vastasi rockmusiikin opettaja Pekka Rautio, joka huolehti bändien treeneistä ja valmensi nuoret suuren yleisön eteen.
– Tällaiset projektit tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden nähdä, millaista muusikon työ on tosielämässä ja millaisia vaatimuksia ammattilaisille asetetaan. On tärkeää päästä kokemaan, mitä tuotannot oikeasti tarkoittavat.

Ultra Bran konsertti oli suuren maailman meininkiä, kuten muun muassa aikataulut, tekniikka ja tuotannon eri roolit.
– Se on sellaista tietoa ja kokemusta, jota ei voi oppikirjoista saada.

Nuoret saivat projektista valtavasti näkyvyyttä ja itseluottamusta.
–   Palautteet yleisöltä ja tuotantotiimiltä olivat ylistäviä. Nuorten taitavuutta, rohkeutta ja esiintymisen iloa kiiteltiin vuolaasti, rehtori Arokannas kertoo

Opiskelijat ovat kertoneet myös rehtorille, että tämä oli mieletön ja ainutkertainen kokemus.
– He näkivät läheltä, mitä kaikkea stadionin konsertin taustalla tapahtuu ja saivat soittaa erilaisille yleisöille, joita he eivät muuten tavoittaisi.

Tilat ja luottamus luovat mahdollisuuksia

Vaskivuoren lukio tunnetaan musiikin erityistehtävästään, jonne otetaan pääsykokeiden kautta vuosittain 32 uutta opiskelijaa. Musiikin opiskelu on kuitenkin avointa kaikille lukiolaisille, ja esimerkiksi bändeihin ja kuoroihin osallistuu paljon myös yleislinjan opiskelijoita.
– Lukio on viime vuosina investoinut merkittävästi tiloihinsa.

Uusi sävelsiipi tarjoaa huippuluokan akustiikan ja tekniset mahdollisuudet, ja opiskelijat voivat käyttää tiloja myös itsenäisesti.
– Meillä luotetaan nuoriin. He saavat harjoitella omissa bändeissään ja käyttää tiloja ilman opettajia. Se mahdollistaa tämänkaltaisten projektien syntymisen. Ilmapiiri on, että tehdään yhdessä ja kannustetaan, Arokannas sanoo.

Vaskivuoren lukio on noussut yhdeksi pääkaupunkiseudun suosituimmista musiikkilukioista.
– Hakijoita on enemmän kuin Sibelius-lukioon, ja syynä on se, että opiskelijat tietävät saavansa koulussa poikkeuksellisen paljon esiintymismahdollisuuksia.

Vantaan kaupunki tilaa Vaskivuoren lukiolta esiintyjiä juhliinsa.
– Olemme usein myös Opetushallituksen tilaisuuksissa mukana

Yksi lukion suurimmista vuosittaisista projekteista on oma musikaalituotanto, joka tunnetaan korkeasta laadustaan.
– Meidän musikaalien taso on erinomainen. Saamme oikeudet isoihin teoksiin, koska tuotantomme ovat aina laadukkaita. Nuoret tietävät jo tullessaan, että täällä he pääsevät lavalle ja saavat kokea, millaista työ on oikeissa tuotannoissa, rehtori sanoo ylpeänä.

Petri Görman

Hollywood-menestys oli lähellä, kun Quentin Tarantino halusi Laika & the Cosmonauts -yhtyeen kappaleita Pulp Fiction -soundtrackille, mutta levylle päätyivät lopulta toiset, musiikkituottaja Martti Heikkinen kertoo.

– Se oli sitä maksisinkkuaikaa, muistelee lahtelainen yrittäjä ja musiikkituottaja Martti Heikkinen.

Hän on yksi heistä, jotka rakensivat suomalaisen musiikkibisneksen pohjaa Lahdessa 1980- ja 1990-luvuilla.
Heikkisen ura alkoi jo 1980-luvun alussa levyjen postimyynnillä. Samaan aikaan hän teki pitkää päivää Keskolla kauppiasmyyjänä.
– Intohimo musiikkibisnekseen veti kuitenkin minua yhä vahvemmin.

Vuosikymmenen puolivälissä hän avasi Lahdessa Swingtown-levykaupan, josta tuli nopeasti paikallinen kohtauspaikka.
– Paikalliset dj:t pyörivät levykaupan tiskillä ja levyt vaihtoivat omistajaa. Markus Ollikainen ja Markku Hintsanen ehdottivat, että perustettaisiin levy-yhtiö. Emme tunteneet toisiamme kovin hyvin, mutta idea tuntui oikealta.

Vuonna 1987 Heikkinen otti ratkaisevan askeleen. Hän jätti myyntimiesuransa ja ryhtyi täysipäiväiseksi musiikkiyrittäjäksi.
– Silloin syntyi Power Records, jonka toimitilat sijaitsivat ensin Aleksanterinkadulla Swintownin yläkerrassa. Sen jälkeen Launeenkadulla ja myöhemmin Saksalan Nikulassa.

Power Recordsin kulta-aika

Power Records löysi nopeasti oman paikkansa suomalaisessa musiikkibisneksessä. Sen ensimmäiset isot menestykset tulivat Bat & Ryydin sekä Turo’s Heavy Geen kautta.
– Samalla levy-yhtiö hyppäsi kansainvälisiin kuvioihin, kun solmimme yhteistyön muun muassa hollantilaisen Arcade-yhtiön kanssa.

Cannesin Midem-messut vuonna 1988 jäivät Heikkisen mieleen ja sinne hän poikkesi interrail-matkan yhteydessä yhtiökumppani Ollikaisen kanssa.
– Meidät kutsuttiin hotellisviittiin, jossa Arcade esitteli uutta Synthesizer Hits -sarjaa. Norjalaiset kertoivat myyneensä 20 000 levyä. Suorasanainen yhtiökumppanini Ollikainen totesi, me myymme enemmän.

Power Records tilasi samalla 22 000 levyä, ja kampanja sisälsi MTV-mainoksen.
– Kun meidän interrail-matka oli ohi, niin levyt odottivat jo pihassa.

Heikkinen muistelee, että Ollikaisen arvio osui oikeaan ja levy myi lopulta 70 000 kappaletta.
– Laser-tekniikalla toteutettu tv-mainos teki vaikutuksen, ja syntikkaversioita kansainvälisistä hiteistä kuunneltiin kaikkialla.

Italodisco- ja Powermix-kokoelmat menestyivät

Uuden yrityksen menestys musiikkibisneksessä jatkui italodiscolla ja Powermix-kokoelmilla.
– Power Records eli kiihkeää nousukautta pari vuotta. Se oli paras aika perustaa levy-yhtiö. Usein piti maksaa käteisellä, mutta rahaa liikkui ja bisnes pyöri hyvin.

Vuonna 1989 Heikkisen perhe kasvoi, ja hän päätti myydä osuutensa.
– Tytär syntyi ja jäin isyyslomalle ja muutin Hollolaan. Juoksin Salpakankaan metsissä ja olin tytön kanssa kotona. Samaan aikaan Suomeen iski lama, ja musiikkibisneskin hiljeni.

Heikkinen sai kuukausittain myymästään yrityksestä kuitenkin tuloja, mutta se tyrehtyi, kun lama-aika iski Suomeen.
– Silloin oli pakko miettiä uudenlaisia kuvioita musiikkibisneksessä.

Amigo Music ja folk-yhteisön voima

Uusi alku löytyi jälleen Midem-messuilta.
– Ruotsalaisten kanssa syntyi idea, josta kasvoi Amigo Music Finland Oy.

Heikkinen omisti 15 prosenttia yhtiöstä ja johti sen toimintaa Suomessa.
– Toimisto avattiin Tuotekadulle Lahteen ja myöhemmin se siirtyi Helsinkiin.

Amigo Music toi markkinoille uuden polven suomalaista musiikkia.
– Helsingin muusikkopiireistä sain jatkuvasti demoja. Minulla oli mahdollisuus valikoida parhaat päältä.

Yksi tärkeimmistä Heikkisen löydöistä oli heinolalainen Timo Kiiskinen, jonka debyyttialbumi sisälsi muun muassa kappaleet Hullu Helena ja Suuret tunteet.
– Folkmusiikki oli minulle erityisen läheinen laji. Olin käynyt Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla jo 1970-luvulta.

Amigo music tuotti levyjä muun muassa Ottopasuunalle, jossa soittivat Kimmo Pohjonen, Petri Hakala, Kurt Lindblad sekä Kari Reiman. Ehdottomasti parhaita löytöjä oli nuori kaksirivinen haitarinsoittaja Veli-Matti Järvenpää.
– Särkijärven bolero -levyltä useammat biisit saivat paljon radiosoittoa.

Järvenpää oli itseoppinut huikea pelimanni.
– Hänen levyjään myytiin hyvin, ja niiden tuotot mahdollistivat seuraavia projekteja. Kansanmusiikki toi meille myös kansainvälisiä kontakteja.

Yksi kunnianhimoisimmista hankkeista oli Finnmex-projekti, jossa esiintyivät muun muassa Eero Raittinen, J. Karjalainen, Veli-Matti Järvenpää ja Timo Kiiskinen.
– Suomalaiset muusikot löysivät omaperäisen meiningin. Se oli visio, joka syntyi baaritiskillä, mutta se toteutettiin täydellä sydämellä.

Menetetty Hollywood-hetki

Amigo Music siirtyi kokonaan ruotsalaisen Bonnierin omistukseen 1990-luvun lopulla. Heikkinen myi osuutensa ja jatkoi vielä hetken yhtiössä töissä.
– Yksi yrityksen merkittävimmistä tarinoista liittyy Laika & The Cosmonauts -yhtyeeseen. Sen levyjä vietiin Yhdysvaltoihin, ja yhtye kiersi täysille saleille yliopistokaupungeissa.

Instrumentaalimusiikkia soittavan yhtyeen biisejä tarjottiin myös Quentin Tarantinon ohjaaman Pulp Fiction -elokuvan soundtrackille.
– Tarantino halusi kaksi Laika & the Cosmonauts -yhtyeen biisiä elokuvaansa. Universal julkaisi lopulta soundtrackin, mutta korvasi kappaleet omien bändiensä tuotannolla. Jos Laikan biisit olisivat olleet levyllä, olisimme kaikki hieman varakkaampia tänä päivänä, Heikkinen hymyilee.

Vaikka Hollywoodin jättihitti jäi vain kosketusetäisyydelle, Heikkinen näkee uransa antoisana. Hän loi Lahteen levykaupan, perusti levy-yhtiöitä, tuotti menestyslevyjä ja toi esiin uusia artisteja, joiden uraa kuullaan edelleen.
– Musiikkibisnes on aina ollut yhdistelmä kaupallista silmää ja luovaa intohimoa. Minulle se oli myös koulu ja samalla elämäntapa.

Petri Görman

Lahden kaupunginteatterin edessä oleva Kivettymä -työ oli kuvanveistäjä Olavi Lanun ensimmäinen julkinen betonityö.

Lahden Kariniemestä löytyy Lanu-puisto, jossa on lahtelaisen kuvanveistäjän Olavi Lanun (1925-2015) 12 betonista valmistettua veistosta. Tätä kokonaisuutta kuvataiteilija rakensi neljän vuoden ajan vuodesta 1988 lähtien.
– Hän oli taiteilija, joka ei koskaan halunnut nostaa itseään jalustalle, leski Tarja Lanu kertoo.

Leski muistelee, että arki taiteilijan rinnalla ei koskaan ollut tavallista.
– Olli oli taiteilija kaiken aikaa, aamusta iltaan ja myös vapaa-ajalla.

Lanun koti Patoniityssä oli kaikkea muuta kuin tavallinen perheasunto.
– Talossa oli kolme kerrosta. Sillä oli seitsemän metriä leveyttä ja kaksikymmentä metriä pituutta. Ylimmässä kerroksessa oli asunto. Keskikerros ja kasvihuoneet toimivat työhuoneina. Alakerrassa oli varastoja ja sauna.

Vain kolmannes talosta oli varsinaista kotia.
– Kaikki muu kodin kokonaispinta-alasta oli omistettu taiteelle.

Työpäivät olivat tiukasti rytmitettyjä.
– Kello seitsemältä syötiin puuro ja sen jälkeen siirryttiin tekemään töitä. Olli teki töitä joka päivä. Vain jouluna levättiin kunnolla.

Lanu ei koskaan hankkinut ajokorttia ja se teki työvälineiden ja materiaalien kuljettamisesta haastavaa.
– Ostimme Toyota Hiacen ja hoidin sillä kaikki tärkeät työhön liittyvät kuljetukset. Minä vein teoksia näyttelyihin ja hain materiaalit. Ne jäivät kuitenkin sodan vuoksi kesken.

Inspiraatioita pyöräretkiltä ja Punkaharjun luonnosta

Lanun arkeen kuului aina pyöräily.
– Sitä ei saanut koskaan suorittaa hikilenkkinä. Hidas luonnon tarkkailu oli pyörälenkkien tärkein asia.

Hartsia ja lasikuitua sisältävien töiden jälkeen Lanu totesi usein, että nyt on lähdettävä selvittämään omaa kurkkuansa.
– Silloin tiesin, että mies lähtee pyöräilemään.

Viimeisinä vuosinaan Lanu omisti kaksi polkupyörää.
– Hän nosti silloin pyöränsä ohjaustankoja ylemmäs, jotta voisi ajaa selkä suorana ja nähdä maiseman paremmin.

Toinen tärkeä ympäristö Lanulle oli Punkaharju.
– Perhe vietti kesät Kaitasuolla, ilman sähköä ja kaupunkielämän mukavuuksia. Siellä ei saanut olla yhtään kaupunkilaisia asioita, paitsi kamera.

Lanu käytti luontoa sekä inspiraationa että materiaalilähteenä.
– Kanaverkoista, sammaleesta ja savesta syntyi uusia muotoja, joista osa säilyi vain grafiikan kautta ja valokuvina.

Kuvanveistäjä Lanu suunnitteli Punkaharjulle veistoksia betonista, mutta hän päätti olla tekemättä niitä sinne.
– Olli ei halunnut rikkoa luonnon rauhaa kesäpaikassaan. ihmiset olisivat löytäneet silloin Kaitasuon silloin Punkaharjun kesäpaikassa ei olisi ollut enää rauhaa.

Raskaat materiaalit ja suuret ideat

Venetsian Biennalen menestyksen jälkeen Lanu alkoi tehdä teoksia, joissa luonnonmuotoja jäljiteltiin kestävämmillä aineilla.
– Ensimmäinen luonnonmateriaalia jäljittelevä lasikuitutyö syntyi juuri tuon näyttelyn jälkeen. Siitä tuli hänen tavaramerkkinsä.

Betonin pariin Lanu siirtyi samoihin aikoihin.
– Betonista hänellä oli kokemusta jo nuoruusvuosilta. Lanu koulutettiin betonilaborantiksi välirauhan aikana. Sen vuoksi hän osasi käsitellä materiaalia kuin ammattilainen.

Kuopion yliopistolle hän toteutti suuren punasavesta tehdyn tilaustyön, joka oli nimeltään Metamorphosis.
– Se koostui 20 männynrungosta ja niissä oli myös ihmishahmoja. Monet keraamikot epäilivät projektin onnistumista.

Lanu hallitsi kuitenkin materiaalien käyttäytymisen ja kuivumisen.
– Hänellä oli luovuutta myös teknisessä mielessä. Hän osasi ratkaista ongelmat, joita muut pitivät mahdottomina.

Suurten teosten toteuttaminen vaati aina työvoimaa ja työryhmän.
– Muotoiluinstituutin Taideinstituutin opiskelijoita oli aina mukana. Minä autoin myös aina, kun ehdin omilta töiltäni avuksi.

Tarja Lanu eli arkea myös miehensä töidensä kanssa.
– Olin apuna siirroissa ja kuljetuksissa. Se oli meidän yhteistä arkeamme.

Lanu-puisto oli neljän vuoden projekti

Kariniemen Lanu-puisto on tunnetuin osa kuvataiteilija Olavi Lanun elämäntyötä.
– Projekti alkoi vuonna 1988, kun Lahden kaupunki teki sopimuksen siitä. Neljän vuoden aikana valmistui kaksitoista suurta betoniteosta, jotka sulautuvat maisemaan kuin olisivat aina olleet siellä.

Patoniityn kotipihassa tehtiin muotit, ja valutyöt toteutettiin Renkomäen sorakuopalla yhteistyössä Ruduksen kanssa.
– Betonivalut tehtiin aina varhain aamulla, jotta väribetonit ehdittiin pestä pois autosta ennen kuin tavallisen betonin kuljetus alkoi klo 7 aamulla. Olli käyttämä betoni oli aina tasaisenväristä, kun se tuotiin sorakuopalle.

Jokaisesta työstä tehtiin erilaisia värimalleja.
– Olli käytti säkkikaupalla pigmenttejä etsiessään oikeaa sävyä.

Lanu halusi, että veistokset elävät luonnon kanssa.
– Siksi ne eivät ole vain kiveä tai betonia, vaan niissä on myös väriä, joka on vuorovaikutuksessa luonnonmaiseman kanssa.

Projektin jälkeen taiteilija oli uupunut, mutta tyytyväinen.
– Hän sai toteuttaa yhden suuren haaveensa kotikaupunkiinsa. Se oli hänelle tärkeää. Samalla se jäi hänen viimeiseksi todella suureksi taiteelliseksi kokonaisuudeksi.

Vaatimattomuus oli kuvanveistäjän tavaramerkki

Kariniemeen valmistuneen Lanu-puiston jälkeen taiteilija siirtyi pienempiin teoksiin.
– Hän teki grafiikkaa, lasikuitutöitä ja pieniä betoniveistoksia.

Mukkulan Lehtiojan palvelutalon pihalle sijoitetut kolme veistosta jäivät Lanun viimeisiksi betonitöiksi.
– Samassa paikassa Lanu vietti elämänsä viimeiset kaksi kuukautta. Siinä on jotain symbolistista.

Lanu ei halunnut muistella menestystään, eikä hän koskaan nimennyt yhtään teosta tärkeimmäksi.
– Kiinnostavin työ on se viimeisin.

Loppuvuosina hän sanoi vain, ettei tee enää mitään.
– Hän halusi olla eläkkeellä ja katsella luontoa usein Toyota Hiacen kyydissä.

Petri Görman