Vuosi: 2025

Moni lahtelainen kiekkojännäri varmasti odotti tässä vaiheessa liigakautta, että Lahdessa valmistaudutaan ensi viikolla starttaaviin välieriin. Olihan niin tehty kahtena edellisenäkin kautena. Vaan toisin kävi. Pelicansin kausi kyllä jatkuu, mutta tällä kertaa karsinnoissa. Jääkiekkopiireissä on ihmetelty miten ihmeessä parin viime kauden finaalit voivat vaihtua seuraavana kautena karsintoihin. Syitä on haettu mm. huonosta valmentajasta, huonosta yhteishengestä, huonosta johtoportaasta, huonosta jäähallista, surkeista yleisömääristä. Pelaajien motivaatiota on kyseenalaistettu ja tietenkin on oltu varmoja siitä, ettei palkkoja ole maksettu.

Mielestäni karsintaan joutuminen kertoo ainoastaan siitä, että loppujen lopuksi menestyminen on pienistä asioista kiinni ja eivät ne erot joukkueiden välillä kovin isoja ole.Pari viime kautta Pelicans tosiaankin viiletti finaaleissa, mutta kyllähän silloinkin kumpanakin kautena oli lähellä, että kausi olisi päättynyt jo puolivälieriin. Muutama viime hetken maali tai jatkoaikamaali siellä täällä vie yllättävän pitkälle. Tänä vuonna nuo pienet marginaalit, jotka ratkaisevat ja suosivat Pelicansia kahtena edellisenä kautena, kääntyivät nyt joukkuetta vastaan.

Nyt sitten taistellaan paikasta auringossa ja yleensäkin seuran olemassaolosta. Vastassa on hurmioituneessa tilassa pelaava Jokerit, joka hamuaa liigapaikkaa tosissaan. Toden totta Jokereiden meininki näyttää juuri nyt hyvältä. On innokkaat fanit, jotka täyttävät hallien lehterit ja organisaatiokin on tikissä. Olen sitä mieltä, että Jokereiden paikka olisi ehdottomasti liigassa. IFK tarvitsee pääkaupunkiseudulle kunnon paikallisvastustajan ja liiga tarvitsee Jokeri-fanit. Jokerit kerää varmuudella yleisöä myös vieraspaikkakunnilla, kuten olemme mestiksen puolella nähneet. Jokerit herättää myös paljon tunteita vastustajien leireissä, eikä vähiten KHL-seikkailunsa vuoksi.

Ongelmaksi muodostuukin se, että päästäkseen liigaan Jokereiden pitää pudottaa Lahden oma ylpeys Pelicans ja sehän ei yksinkertaisesti käy. Toivotaan, että Pelicansin pelaajat nyt viimeistään ryhdistäytyvät, kun sarjapaikka on oikeasti uhattuna. Jos Pelicans pystyy pelaamaan omaa parasta peliään, ei Jokereilla ole mitään mahdollisuutta voittaa. Jos vastaavasti annetaan vähänkään löysää yhteishengessä ja yrityksessä ja pelätään pelata, on Jokerit vaarallinen. Sovitaanko Pelicans niin, että ei päästetä Jokereita vielä liigaan? Vuoden päästä liigan uusiutuva sarjajärjestelmä kyllä sitten viimeistään nostaa Jokerit liigaan. Lahti ei tarvitse enää yhtään pääsarjajoukkuetta, joka putoaa divariin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Alamme olemaan alue- ja kuntavaalien kynnyksellä. Ensimmäistä kertaa äänestäjät pääsevät samalla kerralla äänestämään niin alue- kuin kuntavaltuutetut. Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon ääniä hylätään sen vuoksi, ettei äänestyskopissa ole ymmärretty, että kyseessä on kaksi eri vaalia tai että kumpaan lappuun mikäkin numero laitetaan. Tämän asian ymmärtämistä vaalikopissa on helpotettu niin, että aluevaaleissa äänestettävän ehdokkaan numero, siis se nelinumeroinen, kirjoitetaan violettiin äänestyslappuun ja kuntavaalinumero kirjoitetaan siihen valkoiseen äänestyslappuun. Aika yksinkertaista mielestäni, mutta eiköhän sekaannuksia tulla näkemään edellisiä vaaleja enemmän.

Olen aina ennen vaaleja peräänkuuluttanut vaalikiimaa, mutta vaikuttaa siltä, että kunta- tai aluevaalit eivät suuria tunteita herätä. Viime kuntavaaleissa 2021 koko maan äänestysprosentti oli 55% tienoilla, Lahdessa vain niukasti yli 51 prosentin. Aluevaaleissa 2022 jäätiin peräti alle 50 prosentin. Kaiken kaikkiaan trendi on se, että kiinnostus luottamustehtäviin on laskemassa. Kuntavaaleissa 2025 ehdokasmäärä on laskenut merkittävästi edellisiin vaaleihin verrattuna. Tänä vuonna kuntavaaleissa on ehdolla koko maassa 29 950 ehdokasta, mikä on 5 700 vähemmän kuin vuonna 2021. Nyt yhtä valtuustopaikkaa tavoittelee keskimäärin 3,5 ehdokasta, kun vielä viime vaaleissa luku oli 4,0. Käytännössä 63 kunnassa on alle kaksi ehdokasta yhtä valtuustopaikkaa kohden. Toisin sanoen ainakin joka viidennessä Suomen kunnassa vähintään puolet ehdokkaista tulevat valituiksi valtuustoon.
Lahdessakin kuntavaalien ehdokasmäärä pieneni selvästi edellisistä vuonna vaaleista. Ehdolle asettuu nyt 407 henkilöä, kun neljä vuotta sitten ehdokkaita oli 545. Ehdokkaiden määrä romahti siis neljänneksen.

Miksi sitten toimiminen kunnanvaltuutettuna ei kiinnosta? Ihmiset helposti arastelevat lähteä ehdokkaaksi, jos päätöksenteko näyttäytyy riitelynä ja kyräilynä ja siltähän se useasti juuri valitettavasti näyttää. Vastakkainasettelu on koko ajan kasvamassa. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Jokainen valtuutettu, valtuusto ja kunta voi vaikuttaa siihen, että ilmapiiri on rakentava ja asiallinen. Kuntapolitiikan pitää olla paikka, jossa ratkotaan asioita, ei paikka, jonne tullaan riitelemään

Lahdessa muutaman ison ehdokkaan poisjäänti kuntavaaleissa voi vaikuttaa merkittävästi valtasuhteisiin. Esimerkiksi demareilta puuttuvat näissä vaaleissa Skinnari, Hilden, Nieminen ja Mäkynen, jotka keräsivät viime vaaleissa noin 3000 ääntä eli aika iso äänipotti on jaossa. Pysyvätkö nämä äänet puolueen sisällä vai karkaavatko naapuripuolueille?

Kuntavaalien äänestysprosentti on monesti jäänyt presidentin- ja eduskuntavaalien prosentteja pienemmäksi. Tämä on sikäli outoa, että eniten meidän kuntalaisten arkeen vaikuttavia päätöksiä tehdään nimenomaan kunta- ja aluetasolla. Eli nyt kannattaa olla tarkkana kenelle tai mille puolueelle äänensä antaa. Lopuksi vielä muistuttaisin, että tärkeintä on äänestää. Se on todellakin ainoa tapa vaikuttaa kuntasi asioihin. Nukkuvien puolue on valitettavasti se suurin, mutta se ei vie sinun asiaasi eteenpäin, joten älä sinä nuku onnesi ohi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Mediassa on aina aika ajoin puhuttu paljon siitä, kuinka huonokuntoisia tämän päivän lapset ja nuoret ovat. Uskon, että tämä ei tule kenellekään yllätyksenä, jos edes vähän on jaksanut seurata maailman menoa viimeiset 30 vuotta. Huonokuntoisuus koskee ikävä kyllä meitä kaikkia, mutta etenkin lasten ja nuorten huono kunto tulee näkymään tulevaisuudessa todella isoina kustannuksina, kun tämän päivän 10-vuotiaat lähestyvät 50:ttä ikävuottaan. Viimeistään nyt olisi aika tehdä jotain pelastaaksemme tulevat sukupolvet liikkumattomuuden taakasta. Jos ei 10-vuotiaana pääse edes kyykkyyn, niin minkälaista se elo on sitten viisikymppisenä, jos mitään ei tehdä?

Suurin osa meistä, niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin, viettävät suuren osan ajastaan näytön ääressä, on se sitten puhelin, tietokone tai tabletti. Tarkistin itse oman puhelimeni ruutuajan. Liki 4 tuntia per päivä! Tähän kun lisätään kuusi tuntia päivässä työpaikalla koneen ääressä, niin siinäpä onkin päivästä hävinnyt jo 10 tuntia ruudun tuijotteluun. Ai niin, onhan meillä vielä se vanhakin ruutuvitsaus tuijoteltavaksi eli televisio iltapuhteeksi sohvalla maaten.

Älylaitteet ja netti on varmasti yksi syy liikkumattomuuteen, mutta osansa on varmasti silläkin, että liikunnasta on tehty nyky-yhteiskunnassa vaativa suoritus, jota on joka päivä mitattava tarkkaan senteillä ja sekunneilla. Liikunnasta on näin kadotettu kaikki hauskuus ja siitä on tullut liian monille vakavaa urheilua ja suoritus, johon liittyy vahvasti tiukat tavoitteet. Poissa loistavat lasten iloiset pihapelit ja -leikit. Vai milloin olet viimeksi nähnyt lasten pelaavan pihatiellä?

Mitä sitten lääkkeeksi? Sen pitäisi olla sellaista, joka ei maksa mitään, on helppo tehdä joka päivä ja tapahtuu kuin huomaamatta. Hyvä uutinen on, että sellainen vaihtoehto on jo olemassa. Se on nimeltään hyötyliikunta. Koulu- ja työmatkat kävellen tai pyöräillen olisi jo varsin hyvä lähtökohta liikkumiseen, jos työpaikka tai koulu on sopivan matkan päässä. Puoli tuntia kävellen aamulla töihin ja puoli tuntia kotiin kävellen tekee jo tunnin kävelyä päivässä. Helppo laskea, kuinka paljon ilmaista ja terveellistä liikuntaa se tekee kuukauden aikana. Vanhemmat voisivat näyttää tässä esimerkkiä, sillä pelkästään käskyttämällä lapsi tai teini tuskin kävelee tai pyöräilee koulumatkojaan. Eikä lapsi siitä mene rikki, että kävelisi tai pyöräilisi edes koulumatkat. Tehtiinhän niin ennenkin. Liikkumalla luodaan lapsen vahva pohjakunto, jolla on tärkeä merkitys iän karttuessa. Biologinen fakta on, että ihmisen keho vaatii liikuntaa toimiakseen kokonaisvaltaisesti paremmin, joten eiköhän jätetä kaikki huomenna auto kotipihaan ja laiteta tossua toisen eteen. Kuten legendaarinen Hurriganes-basisti Cisse Häkkinen asian aikanaan pistämättömästi ilmaisi: Saat kondista ja voit vetää happee.

Pääkirjoitus
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Syntyvyys saavutti Suomessa viime vuonna jälleen uuden pohjalukeman, kertoo Tilastokeskus. Vuoden 2024 ennakkotietojen lapsia syntyy vähiten sitten vuodesta 1776 alkaneen tilastoinnin alkamisen jälkeen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 kokonaishedelmällisyysluku eli lapsimäärä, jonka naiset keskimäärin saavat elinaikanaan, oli 1,26 lasta.Kyselyissä toivottu lapsiluku Suomessa on noin kaksi, kun nyt keskimäärin toteutuma on alle 1,3:n luokkaa. Suomalaiset siis haluaisivat lapsia, mutta ne jäävät syystä tai toisesta saamatta.

Suomalaiseen yhteiskuntaan onkin tulossa näillä näkymillä isoja muutoksia ja tiukkaan paikkaan joutuvat erityisesti nykyiset 50–60-vuotiaat. He joutuvat huolehtimaan töiden ohella vanhemmistaan, ainakin huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Tähän asti olemme tottuneet siihen, että lastenhoitoon tarvitaan joustoja, mutta jatkossa suurempi paine tulee itse asiassa vanhempien hoidosta. Tämä johtuu siitä, että noin kymmenen vuoden sisällä yli 85-vuotiaiden osuus kasvaa jopa noin 75 prosenttia.

Mistä sitten on kyse? Suomi on maailman kolmanneksi nopeimmin ikääntyvä maa. Suomessa voidaankin jo hyvällä syyllä puhua vauvakadosta, sillä viime vuonna Suomeen syntyi enää noin 43 000 vauvaa. Näin alhaisissa luvuissa ollaan oltu viimeksi vuonna 1836. Melkoinen ero vaikkapa tämän hetken suurimpaan ikäluokkaan vuodelta 1963, joka on kooltaan noin 75 000 henkilöä. Väestön ikääntymisen myötä etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve kasvaa merkittävästi samalla, kun työikäisen väestön määrän vähetessä veronmaksajia on yhä vähemmän. Arvostettu talouslehti Financial Times on varoittanut Suomen ikärakenteesta ja siitä, ettei tilanteen vaatimia uudistuksia muun muassa terveydenhuollon ja sosiaaliturvan osalta ole onnistuttu viemään läpi.

Miksi sitten suomalaiset eivät enää halua lapsia? Yksi syistä on se, että vapaaehtoinen lapsettomuus yleistyy. Lapsiperheen arki voidaan kokea liian kiireiseksi, stressaavaksi ja kalliiksi. Taustalla vaikuttavat myös muun muassa pitkät opiskeluajat ja ajattelutapa, että kaiken pitäisi olla ikään kuin valmista ennen lapsen saantia. Pitäisi olla varma toimeentulo ja vakaa parisuhde. Lapsen hankintaa jarruttavat myös monet taloudelliset syyt, kuten työttömyys, alhainen tulotaso ja yleinen epävarmuus työsektorilla. Pätkätöitä tekevät tuskin ensimmäisenä miettivät lapsen hankkimista. Perhepoliittiset tekijät kuten perhevapaat tuntuvat vaikuttavan enemmän toista tai kolmatta lasta harkitsevilla. Lapsien hankkimista ei varmasti edesauta myöskään nykyinen kovin epävarma maailmantilanne.
Tänä päivänä jotkut saattavat ajatella lapsettomuutta myös oman hiilijalanjälkensä pienentämisenä. Isossa mittakaavassa näin voi ollakin, sillä paljon puhutaan maapallon väestön räjähtämisestä ja ylikansoittumisesta, eikä tällä kasvun tiellä voida jatkaa loputtomiin. Eri asia on tietenkin se, kannattaako juuri meidän suomalaisten olla se kansa, joka lopettaa lasten tekeminen ja aiheuttaa näin isoja ongelmia omalle kansantaloudelleen tulevaisuudessa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime päivinä olemme tottuneet kuulemaan maailmalta paljon negatiivisia ja outojakin uutisia, kun Amerikan ”päämeklari” huseeraa maailmanjärjestystä uuteen uskoon. Niinpä olikin mukava kuulla vaihteeksi positiivisia uutisia koskien kotikaupunkiamme Lahtea. Hallitus nimittäin perui yllättäen makeisveron ALV-korotukset ja se, jos mikä pisti Lahdessa suut messingille, sillä Fazerin suuri tehdasinvestointi Pippo-Kujalan alueelle on ollut jäissä jo jonkin aikaa juuri makeisveron vuoksi. Nyt suurin este tehtaan tieltä on kadonnut ja Lahti voi hyvällä syyllä odottaa, että asiassa edetään nyt nopeaan tahtiin. Fazer onkin jo luvannut tehdä päätöksensä tehtaasta pian ja toivottavasti mikään ei enää estä tehtaan rakentamista Lahteen.

Mistään pienestä tehtaasta ei todellakaan ole kyse, sillä Lahden suunnitellun tehdasinvestoinnin arvo olisi 750 miljoonaa euroa. Suklaatehdas työllistäisi noin 500 ihmistä. Investoinnin suuruusluokka olisi paikallisesti ainutlaatuinen ja valtakunnallisestikin harvinaisen suuri. Lopullisia summia on tällä hetkellä vaikea sanoa, mutta joka tapauksessa vuotuisien verotulojen laskettaisiin kasvavan useammalla miljoonalle eurolla. Vielä ei tiedetä mitä muuta oheistoimintaa tehdas vetää puoleensa. Ja mitä tekee Kärkkäinen joka suunnitteli samalle paikalle logistiikkakeskusta? Vieläkö se olisi mahdollista toteuttaa? Kaupunki osoitti Kärkkäiselle Pippon alueen eteläosasta korvaavan tontin, mutta kaavatyö on vielä kesken. Logistiikkakeskuksen on arveltu työllistävän toteutuessaan noin 200 henkeä.

Tehdas on toteutuessaan iso sulka kaupungin hattuun, sillä koko Pippo-Kujalan yritysalueeseen on Lahdessa satsattu todella isosti, jo noin 30 miljoonaa euroa, joka sisältää esimerkiksi kunnallistekniikkaa ja esirakentamista. Myös Fazerin toimintaedellytyksiä on pyritty kaupungissa parantamaan. Kaupunki on sopinut mm. Koulutuskeskus Salpauksen, LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston kanssa Fazerin tarpeita vastaavasta koulutusyhteistyöstä. Kaupunki ja Ladec myötävaikuttavat elintarviketeollisuuden testaus- ja tuotekehitysympäristön rakentumiseen ja kehittämiseen Lahteen.
Fazerilla on pitkät perinteet Lahdessa. Yhtiö työllistää tällä hetkellä Lahdessa noin 600 henkilöä leipomossa, myllyssä, hapankorpputehtaassa ja kauraksylitolitehtaassa. Jatkossa tehtaan toteutuessa Fazer on yksi Lahden suurimmista yrityksistä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Yli 85-vuotiaiden määrä on jo nyt kaksinkertaistunut 20 vuodessa ja määrä kaksinkertaistuu seuraavien 15 vuoden aikana. Seuraava vuosikymmen tuleekin olemaan palveluiden todellinen testi. Nyt, jos koskaan, on viimeinen hetki edes yrittää varautua tulevaan. Jo 1990-luvulla vanhuspalvelut olivat keskeinen leikkauskohde. Sen jälkeen tarpeet ovat kasvaneet hurjasti, samaan aikaan palvelut eivät.

Meillä on käsillä tilanne, jossa ikäihmisten määrä kasvaa, vanhustenhoito vähenee. Sen saatavuus oli laskussa ennen hyvinvointialueiden aloittamista, mutta nyt moni niistä on päättänyt vähentää radikaalisti erityisesti ympärivuorokautisen hoidon saatavuutta. Myös kotihoitoa vähennetään. Vanhustenhoitojärjestelmämme ei ole ollut mitenkään valmistautunut vanhusten määrän kasvuun, vaikka se on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä.

Suomalainen vanhushoiva on kaukana muista Pohjoismaista. Itse asiassa muiden Pohjoismaiden tasolla suomalainen vanhushoiva ei ole ollut koskaan. Suomi on samassa kelkassa Itä-Euroopan maiden kanssa linjaa yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger, jonka mukaan Suomessa pitäisi käyttää vanhuspalveluihin vuosittain kaksi miljardia nykyistä enemmän, jotta yltäisimme pohjoismaiselle tasolle. Kyse ei ole tämänhetkisen hallituksen, edellisten hallitusten tai hyvinvointialueiden toimista. Palveluihin ei yksinkertaisesti ole haluttu panostaa, vanhusten hoivaa ei nähdä tarpeeksi tärkeänä. Kaikki keskeiset toimenpiteet tähtäävät säästämiseen. Eivät palveluiden parantamiseen, saatavuuteen tai henkilökunnan työolojen parantamiseen, Kröger sanoo. Ympärivuorokautisen hoivan jatkuva vähentäminen on tehnyt kotihoidosta kotiin tuotavaa laitoshoitoa. Laitoshoitoon pääsevät pahasti muistisairaat ihmiset.

Johtavat tutkijat ovat puhuneet ainakin 30 vuoden ajan, että henkilöstötarpeita täytyy suunnitella. Tämä tarkoittaa koulutuksen lisäksi sitä, että työolot ja palkkaus järjestetään reiluiksi, jotta alalle halutaan. Nyt näin ei ole. On outoa, etteivät päättäjät ole nähneet, tai halunneet nähdä, tätä huolestuttavaa kehitystä, vaikka kaikilla meillä on edessä vanheneminen ja kaikkien meidän tulisi olla huolissaan siitä, minkälaiset vanhuutemme viimeiset vuodet ovat. Vanhukset ovat ansainneet ihmisarvoisen kohtelun ihan loppuun asti. He ovat kannatelleet meitä veronmaksajina ja yhteiskuntamme tärkeinä jäseninä koko elämänsä ajan ja nyt on meidän vuoromme auttaa ja kantaa heitä. Palvelut eivät vähene, jos niitä ei vähennetä. Kysymys on tahdosta ja nyt sitä pitäisi löytyä. Ei säästetä vanhuksiamme hengiltä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kun Trumpin valinta USA:n presidentiksi viime vuoden lopulla selvisi, niin tuskin kukaan uskoi millä vauhdilla ja tarmolla hän alkaa muokkaamaan maailmaamme uuteen asentoon. Trumpin tekemiä päätöksiä ja ajatuksia tuntuu ohjaavan ennen kaikkea hurja kostonhimo. Nyt on hänen aikansa kostaa kaikki kokemansa ”vääryydet” edelliseltä presidenttikaudeltaan. Kaikki varmasti osasivat odottaa erikoisia käänteitä ja uskomattomia tilanteita, mutta Trump on yllättänyt kaikki länsimaalaiset poliitikot viime aikaisilla lausunnoillaan Ukrainasta. Väitteet siitä, että Ukrainan presidentillä ei olisi valtaoikeuksia ja että Ukraina olisi aloittanut sodan, ovat todella pöyristyttäviä väitteitä Yhdysvaltojen presidentiltä ja ovat kuin suoraan Kremlin propagandakoneiston oppikirjasta. Mitä Ukrainan olisi pitänyt tehdä silloin kun Venäjä hyökkäsi? Trumpin mukaan ilmeisesti luovuttaa maansa taistelematta tyytyväisenä Putinille, koska tyhmäähän sellainen on, että taistelisi itsenäisyytensä puolesta?

Ilmeisesti Trumpilla on niin kova halu saada rauha aikaan Ukrainassa, että hän on käytännössä valmis myymään Ukrainan Venäjälle? Tärkeämpää Trumpille tuntuu olevan se, että Venäjän kanssa pitäisi nopeasti päästä tekemään kauppaa. Onhan sodan vuoksi ”tuhlattu” jo monta hyvää diiliä, kun Venäjä on ollut pakotteiden alla. Lisäksi tietenkin bisnesmiestä kiinnostaa Ukrainan isot mineraalivarat. Ne Trump aikoo saada lähitulevaisuudessa haltuunsa, jotta Ukrainan tukeminen ei olisi niin kannattamatonta. Tässä meillä mies, jonka ainoa ajatus on tehdä rahaa keinolla millä hyvänsä. Toinen hyvä esimerkki pöyristyttävästä ehdotuksesta on se, että Gaza voisi olla uusi Riviera, kunhan palestiinalaiset vain siirretään muualle. Kuka olisi uskonut, että tämänkaltainen ehdotus tulisi Yhdysvaltojen presidentiltä?

Jo ennen rauhanneuvotteluja Trumpin hallinnosta on kerrottu, ettei Ukrainalla ole mitään mahdollisuuksia saada menettämiään alueita takaisin ja Natoon ei ole myöskään mitään asiaa. Tämäkin on kuin suoraan Putinin oppikirjasta. Ilmeisesti on selvää, ettei Venäjä myöskään joudu minkäänlaiseen vastuuseen sotarikoksistaan. Samalla Trump on tylyttänyt myös Eurooppaa ja muita Nato-maita. Vaikuttaa vahvasti siltä, että transatlanttinen liitto USA:n ja Euroopan välillä vetelee viimeisiään, sillä tällä hetkellä tunnelma Euroopan maiden johtajien keskuudessa on se, ettei Yhdysvaltoihin voi jatkossa luottaa. On otettava aloitteet puolustuksesta ja Ukrainan auttamisessa omiin käsiin. Vaikka Trump on toivottavasti vain neljä vuotta vallassa, näyttää siltä, että hänen jees-miehensä ovat vallanneet kaikki merkittävät pestit maan hallinnossa. Todennäköistä on, että myös seuraava maan presidentti on näitä Make America Great Again -miehiä. Esimerkiksi varapresidentti J.D. Vance voisi olla Trumpin työn jatkaja, jollei itse ”Messias” yllättäen jatka virassaan. Se ei pitäisi olla mahdollista, mutta Trump on näyttänyt, että kaikki on mahdollista. Jopa se, että Trump puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.

Mitä sitten Suomen pitäisi Trumpista ajatella? Isoimman liittolaisemme johdossa on umpiarvaamaton bisnesmies, jolle kaikki on myytävissä ja ostettavissa. Myös kaikki periaatteet ja arvot. Kaikki mitä ennen pidettiin maiden välisissä suhteissa melkein kiveen hakattuina, on nyt kyseenalaistettu. Toisaalta itäpuolella majailee sotaisa rosvovaltio, jonka kanssa tuskin lähdetään välejä lämmittelemään. Ei käy kateeksi Euroopan johtajia, joiden on nyt tasapainoiltava Trumpin kanssa. Häntä kun ei parane suututtaa, mutta kun ei ihan kehtaisi madellakaan. Miten sopii presidentti Stubbin arvopohjainen liberalismi tähän hetkeen ja tasapainoiluun Trumpin kanssa?

Aina kun luulen, ettei maailma enää tämän hullummaksi voi muuttua, niin kyllä se vaan muuttuu. Ja nimenomaan hullummaksi. Pelonsekaisin ajatuksin odotan mitä kaikkea Trump tulee saamaan aikaan seuraavien neljän vuoden aikana. Jo nämä kaksi ensimmäistä kuukautta ovat näyttäneet , että mitä tahansa on odotettavissa, kun diilikuningas Donald J. Trump on puikoissa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ei ole helppoa olla tällä hetkellä lahtelainen urheilujännäri. Sarjassa pysyminen tuntuu olevan juuri nyt vaikeaa lajista huolimatta. Viime kaudella koripallon puolella Lahti Basket putosi pääsarjasta, samoin kävi jalkapallossa FC Lahdelle. Salibandyssä LaSB on tällä hetkellä sarjan selkeä peränpitäjä ja Pelicans on isoista satsauksistaan huolimatta vaarassa joutua jopa karsintoihin.

Varsinkin Pelicansin nopea pudotus kahden edellisvuoden hopeasta taisteluun sarjapaikasta on suorastaan hämmentävä. Kaiken piti olla kunnossa. Pelaajabudjettia nostettiin ja monet avainpelaajat jatkoivat joukkueessa. Kaikki lähti kuitenkin menemään päin seiniä alusta lähtien. Kahta voittoa enempää ei peräkkäin ole kauden aikana tullut ja peli on ollut ailahtelevaa, niin pelien välillä kuin pelien sisälläkin. Myös toimistolla on sekoiltu enemmän kuin tarpeeksi. Esimerkiksi tiedotus on ollut sekavaa ja some-puolen ylilyöntejäkin on nähty. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että koko organisaatio ja focus olennaiseen on hukassa.

Vaikka näennäisesti joukkueen kasaus oli onnistunut, on näin jälkikäteen helppo sanoa mitkä asiat joukkueen kasauksessa menivät pieleen. Ihan isoinpana mokana näen sen, että päävalmentajaksi hankittiin 3 miljoonan joukkueelle täydellinen noviisi, jonka kannukset eivät tähän hommaan riittäneet. Toinen moka oli se, että kauteen lähdettiin kahdella kakkosmaalivahdilla. Kolmanneksi joukkueesta puuttui johtava, kiekollinen puolustaja. Lopullinen niitti oli se, ettei joukkueeseen saatu ykkössentteriä ja kun kakkosvaihtoehto Patrik Carlsson on ollut loukkaantuneena pitkään, on jouduttu nojaamaan keskikaistalla pelaajiin, jotka eivät johtavaan rooliin ole valmiita. Lisäksi voidaan todeta, että kallein pelaaja eli Ryan Lasch ei todellakaan pelaa sillä tasolla mikä on miehen palkka.

Nyt Pelicans on huonossa kierteessä. Peli ei kulje ja valmentajana on kakkosvalmentajana aloittanut Jussi Taipale, jolla ei ilmeisesti ole minkäänlaista kykyä kääntää laivaa. Myös yleisö on hylännyt joukkueen ja kauden aikana on nähty useampi nippa nappa yli 2000 katsojan peli. Tämä taas on johtanut siihen, että ottelutuottoja Pelicans on todennäköisesti menettänyt jo noin puoli miljoonaa euroa ja nyt maata kiertävät jo huhut siitä kuinka laskuja on maksamatta ja pelaajia aiotaan kaupata. Tuttua takavuosilta. Itse aloittaisin Laschin kauppaamisella, sillä isoin palkka ei korreloidu kentällä tehoina, kuin korkeintaan ylivoimalla.

Vielä on toistakymmentä peliä aikaa kääntää laiva. Playoff-pelit voitaneen kyllä unohtaa tältä kaudelta, mutta playout-pelit pitäisi yrittää välttää viimeiseen asti. Nykyisellä itseluottamuksella varustettu pelikaanilauma olisi suupala Jukureille ja sitten vastassa olisikin nousua havitteleva Jokerit. Olisihan se todella noloa, jos Juhis Aaltonen ja Ben Blood pudottaisivat Pelikaanit Mestikseen?

Vaikka virheitä on tehty ja kausi on mennyt odotuksiin nähden penkin alle, ei joukkuetta hylätä. Nyt, jos koskaan, joukkue tarvitsee tukea yleisöltä. Helpointa on kannattaa joukkuetta silloin, kun menestystä tulee. Todelliset kannattajat astuvat esiin silloin, kun vaikeudet ovat suurimmillaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen mainitaan usein olevan erilaisten verojen luvattu maa. Suomen kokonaisveroaste huitelee noin 44 prosentissa, jolla ollaan kevyesti maailman TOP 10:ssä. Tämän vuoksi moni on pelästynyt keskustelua ns. terveysverosta, joka on ollut aika ajoin mukana eri hallituksien budjettiriihissä yhtenä keinona saada valtiolle lisää tuloja ja samalla parantaa merkittävästi kansanterveyttä. Perussuomalaiset veivät tällä viikolla asian uudelle tasolle alue- ja kuntavaaliohjelmassaan ehdottaessaan, että tupakoinnin todistettavasta lopettamisesta tai alkoholittomuudesta saisi haittaverojen välttämisen lisäksi työtuloverovähennyksen. Tai verorahoilla liikuntapaikkojen perustamisen ja tukemisen sijaan yhteiskunta palkitsisi jotenkin lenkillä ja kuntosalilla käymisestä. Tosin mitään kättä pidempää ei esitetty siihen, miten tupakoimattomuus ja alkoholittomuus todistettaisiin, mutta perusajatuksena varmasti se, että jokainen on itse ja vain itse vastuussa omasta kunnostaan ja siitä mitä suustansa alas laittaa. Ja se, että monet elävät epäterveellisesti, aiheuttaa yhteiskunnalle suuria kustannuksia.

Koska tupakassa ja alkoholissa on jo mukana korkeat verot, niin miksi ei epäterveelliseen ruokaan voisi tehdä samoin eli nostaa niiden veroa? Mistä terveysverossa sitten on oikein kysymys? Soste- ja sote-järjestöt ovat jo useamman vuoden ajaneet laaja-alaisen terveysveron käyttöönottoa Suomessa. Vero iskisi tuotteisiin, joissa on liikaa sokeria, suolaa tai kovaa rasvaa. Epäterveellinen ruokavalio lisää väestön sairastavuutta ja aiheuttaa kustannuksia sekä yksilöille että yhteiskunnalle erityisesti terveydenhuollon menojen kasvuna. SOSTE:n terveysveromallissa kaikkia elintarvikkeita ei pantaisi verolle, vaan asiaan vaikuttaisi tuotteen ravintoainepitoisuudet. Kasvikset, hedelmät ja vihannekset olisivat verottomia. Mallissa eri tuoteryhmille on omat raja-arvot ja veroasteikot. Raja-arvojen määrittelyssä ehdotetaan hyödynnettäväksi Sydänmerkki-kriteeristöä. Veron suuruus riippuisi tuotteen sokeri-, suola- ja kovan rasvan pitoisuuksista. Vero kasvaa, mitä useampi ravintoaine ylittää Sydänmerkki-kriteeristön raja-arvot. Mikäli raja-arvot alittuvat, on tuote verolta vapaa.

Hetken asiaa mietittyäni päädyin omalta osaltani kannattamaan terveysveroa. Miksipä ei, varsinkin, jos samalla saadaan joitain muita veroja alemmas, ettei kokonaisveroasteemme kasva. Kaupassa minua on usein ihmetyttänyt se, miksi kaikki epäterveellinen ruoka on aina niin halpaa ja hyvin esillä. Prosessoitu teollinen ruokahöttö on varmasti monelle se helpoin ratkaisu, mutta samalla myös epäterveellisin. Suomalaiset lihottavat itsensä sokerilla, rasvalla ja suolalla ja terveydenhuolto kuormittuu samalla kun ihmisten huono olo ja huono kunto lisääntyvät. Tupakan ja alkoholin suhteen jo tiedetään, että hintaohjauksella on selkeä vaikutus ostopäätökseen. Sama toiminee sokerin, rasvan ja suolan kanssa. Samalla elintarviketeollisuus voi ottaa terveysveron haasteena tuottaa terveellisempiä elintarvikkeita.

Terveysveroa on kokeiltu onnistuneesti mm. Unkarissa. WHO selvitti laajassa tutkimuksessa Unkarissa toteutetun epäterveellisten elintarvikkeiden verotuksen vaikutuksia. Sen mukaan verotettavien tuotteiden hinnat nousivat 29 %, ja niiden kulutus vastaavasti väheni 27 %. Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että terveysveron on syytä nostaa epäterveellisen ruoan hintaa merkittävästi, mieluusti yli 25%, jotta toivottu vaikutus eli siirtyminen terveellisempään ruokaan syntyisi. Jokainen meistä voi miettiä omalta kohdaltaan terveysveron vaikutusta omaan ruokavalioonsa ja ostoskoriinsa pienen esimerkkikysymyksen avulla: Vaihtaisitko sinä sipsipussin porkkanoihin vai ostaisiko sittenkin vain sen 25% kalliimman sipsipussin? Terveysveron tullessa voimaan, päätös on jokaisen kuluttajan omissa käsissä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Olipa kerran maailma, jossa ei vielä tunnettu internet-nimistä ihmevekotinta. Ihmiset löysivät tarvitsemansa uutiset ja tietonsa lehdistä, kirjoista, televisiosta ja radiosta. Tietoja näihin antiikin aikaisiin tiedotusvälineisiin syöttivät ihmiset, joille oikean tiedon etsiminen oli ammatti. Kuten ammattilaisen kuuluukin tehdä, tekivät toimittajat tarkkaa työtä. Virheitä ei saanut tulla ja kun sitä internettiä ei ollut, piti kaikki tieto kaivaa ihan itse esille. Ei voitu luottaa toisen käden tietoihin tai huhupuheisiin. Kaikki faktat piti tarkastaa moneen kertaan ja tutkia asioita monesta eri näkökulmasta, ennen kuin juttu päätyi ihmisten luettavaksi. Huono puoli asiassa oli tietenkin se, että jos tiedottaminen oli täysin valtiojohtoista, saattoi käydä niin, että tiedotusvälineet valjastettiin yksinomaan valtionjohdon käyttöön jolloin objektiivisuus ja eri näkökulmien etsiminen katosi. Oli olemassa vain yksi totuus. Valtion totuus. Tästä hyvänä esimerkkinä Neuvostoliitto.

Onneksi meille annettiin internet. Hurraa! huusi kansa. Internet aiheutti sen, että valtiojohtoinen yhden totuuden uutisointi ei enää ollut mahdollista, kun kansalaiset pystyivät itse etsimään erilaisia näkökulmia uutisiin ja tapahtumiin. Faktojen tarkistaminenkin kävi paljon helpommin ja nopeammin. Enää meitä ei voi kusettaa ajatteli suuri yleisö innoissaan. Vaan väärässä olivat. Uusin trendi somessa on se, että faktan tarkistuksista ollaan pikemminkin luopumassa, koska ne ovat kuulemma poliittisesti värittyneitä. Ja nimenomaan väärällä värillä.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että internetin avulla ollaan menty toiseen äärimmäisyyteen. Sen sijaan, että meillä olisi olemassa yksi totuus, löytyy netin syövereistä kymmeniä erilaisia totuuksia, joista jokainen voi valita sen, joka eniten miellyttää omaa arvomaailmaa. Tänä päivänä mahdollista on myös se, että voi valita itseään miellyttävät tieteelliset tutkimukset ja jakaa niitä somessa totuuksina. Ja kyllähän netistä kaikenlaisia salaliittoteorioita ja ”tutkimuksia” löytyykin.

Esimerkiksi USA:ssa ollaan menossa kovaa vauhtia kohti tuntematonta presidentti Trumpin kyydissä. Ytimessä on ajatus siitä, että pienen porukan rikollinen, paha ja kaikin puolin ikävä valtaeliitti hallitsee maailmaa. Tämä kasvoton, pimeydessä toimiva pahuus on kuuulemma vastuussa isosta osasta planeettamme ongelmista. Esimerkkeinä nyt vaikkapa sodat, terrorismi, taloudelliset ja ympäristölliset katastrofit sekä niiden aiheuttamat kärsimykset nälänhädästä kulkutauteihin.Tässä tarinassa Presidentti Trumpille on varattu liki Vapahtajan rooli ja olemme USA:ssa nähneet mihin tällainen fanaattinen yksisilmäisyys voi johtaa. Presidentiksi toistamiseen päästyään, Trump ensi töikseen vapautti 1600 uskollista kannattajaansa vankilasta, jonne he joutuivat hyökättyään neljä vuotta sitten kongressiin vaatimaan Trumpia presidentiksi. Käytännössä siis ilmiselvä vallankaappaus-yritys. Vapauttamalla nämä väkivaltaan turvautuneet kannattajansa, Trump viestii vahvasti sitä, että poliitinen väkivalta on ihan OK, kunhan se suosii häntä. Tämä tie ei johda mihinkään hyvään.

Eihän tämä hyvältä näytä, kun idässä melskaa Putin ja lännessä Trump. Konservatiivinen nationalismi nostaa tällä hetkellä maailmalla todella vahvasti päätään ja vastakkainasettelu kasvaa. Suvaitsevaisista ja liberaaleista ihmisistä tehdään liki valtion vihollisia.Omaan illuusioon uskotaan sokeasti toteamalla muiden tietolähteet riittämättömiksi ja poliittisesti värittyneiksi. Oma kupla on syntynyt. Omassa kuplassa otetaan vastaan vain saman kuplan sisällä hyväksyttyjä, usein myös väritettyjä ”uutisia” ja kupla kasvaa kasvamistaan.

Hämmästyttävintä tässä on se, että meiltä Suomestakin löytyy lukuisia Trump-faneja ja minä kun luulin, että meillä on korkeatasoinen perusopetus ja sivistystaso, joka estäisi moisen Trump-hölynpölyn leviämisen. Sivistymätön tollo on sivistymätön tollo, vaikka sen kuinka käärisi nättiin Amerikan presidentti -pakettiin.

Lopuksi tärkein: Muista että fakta ei ole mielipide, eikä mielipide ole fakta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi