Muistatteko vielä vanhan sanonnan Rooman valtakunnan ajoilta: ”Antakaa kansalle leipää ja sirkushuveja”? Leivällä ja sirkushuveillahan Rooman keisarit käänsivät näppärästi tavallisen kansan huomion pois päivän politiikasta ja yhteiskunnan ongelmista.

Leipä ja sirkushuvit nousivat vahvasti mieleeni tällä viikolla, kun hallitus esitteli uuden alkoholilakipakettinsa. Hallituksen monet säästötoimet ja leikkaukset ovat saaneet tavallisen kansan viime aikoina pahasti varpailleen, mutta uskoisin, että tämä uusi alkoholipaketti saa monet meistä unohtamaan nuo tylsät yhteiskunnalliset ja poliittiset päätökset. Tässä olisi kansalle tarjolla nyt sitä leipää ja sirkushuvia vähäksi aikaa. Uudistukseen sisältyy nimittäin useita todella suuria muutoksia suomalaiseen tiukkapipoiseen alkoholipolitiikkaan. Ihan eurooppalaiselle tasolle ei suomalaisia vielä alkoholin kanssa päästetä, mutta tiedossa on kuitenkin useita vapautuksia aikaisemmin tiukoiksi koettuihin alkoholisäädöksiimme.

Suurin muutos on se, että vahvoja oluita, siidereitä ja niin sanottuja limuviinoja voidaan myydä jatkossa päivittäistavarakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Juomien korkein sallittu alkoholiprosentti nousee 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Ravintoloiden aukioloajat ovat myös vapautumassa täysin. Alkoholia saisi jatkossa myydä korkeintaan aamuneljään, mutta alkoholia saisi juoda ravintolassa aamuviiteen. Ravintolat saisivat siis periaatteessa olla auki vaikka kellon ympäri. Jatkossa ravintolat saisivat myös mainostaa happy hour -tarjouksia. Näin kuluttaja voi jo kotona tarkistaa, mistä tänään saa halvimman oluen. Jää se turha arpominen eri baarivaihtoehtojen välillä pois. Pienpanimot varmasti hierovat jo käsiään yhteen, sillä ne ovat vihdoinkin saamassa ulosmyyntioikeuden. Jatkossa saatamme nähdä myös Alkon oman myymäläauton. Lisäksi Alkojen aukioloaika pitenisi tunnilla kello 21:een. Melkoisia vapautuksia (lue: leipää ja sirkushuveja) siis tiedossa.

Miten uusi alkoholilaki muutoksineen sitten vaikuttaisi? Siihenkin otetaan lakipaketissa kantaa peräti neljän sivun verran. Otetaanpa ensin ne hyvät uutiset: Mietinnön mukaan hinnat halpenisivat, kun ”vahvat miedot” leviäisivät Alkosta kauppojen myytäviksi. Myös myynti paranisi niissä pienissä kaupoissa, jotka ovat nyt kärsineet aukioloaikojen vapauttamisesta.

Entäpä sitten huonot uutiset? Uudistus lisäisi alkoholin kulutusta, joka samalla siirtyisi nykytottumuksia väkevämpiin alkoholituotteisiin. Suurkuluttajien määrä kasvaisi ja aiempien kokemusten perusteella alkoholikuolemat lisääntyisivät vähintään 100-150:lla. Samalla poliisin kiireet lisääntyisivät etenkin viikonloppuina ja pikkutunneilla. Alaikäisten mahdollisuudet hankkia limuviinoja helpottuisivat merkittävästi, kun myynti siirtyisi pois Alkoista. Pikku haittoja sen rinnalla, että myynti vetää ja kaikilla on kivaa, vai mitä?

Jos hallitus aikoo vielä jatkossakin harrastaa leikkauksia ja säästötoimia, on meillä pian edessä se viimeinen leipää ja sirkushuveja-konsti eli alkoholinmyynti vapautetaan täysin. Viinat ja viinit ruokakauppaan siis. Yksi sukupolvi varmaankin juo itsensä hengiltä, mutta ehkä tulevat sukupolvet omaksuvat sitten jo sen eurooppalaisen tavan juoda alkoholia. Kohti uusia seikkailuja Suomi!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Meille kaikille niin rakas Lahti-kaupunki on jälleen kerran ”kunnostautunut”. Kaikille on jo tähän mennessä vuotta selvinnyt se, että Lahti on yhtä aikaa sekä akuutissa että kroonisessa rahapulassa. Sen vuoksi kaupungin pitääkin etsiä säästöjä joka puolelta, jotta budjetti saataisiin pysymään edes jollain tavoin ruodussa. Tosin se budjettikin tehtiin jo valmiiksi miinusmerkkiseksi, joten syvällä uidaan.

Jotta säästäminen olisi vielä vähän vaikeampaa, ovat rakkaat virkamiehemme päättäneet hypätä mukaan säästötalkoisiin. Tällä viikolla nimittäin saimme kuulla, että Mariankadulle asennettu jouluvalaistus uusitaan jo ennen käyttöönottoaan. Puihin tuleva led-valoketju vaihdetaan kuulemma lämpimämmän väriseksi ja valoteholtaan hillitymmäksi. Syy vaihtamiseen on siis se, että valot ovat liian kirkkaat, eivätkä oikein istu valmiina olevaan valaistukseen.

Ihan ensimmäiseksi itselleni tulee mieleen, että eikö tämän kaamoksen keskelle nimenomaan kirkkaat valot olisivat olleet ihan hyvä ratkaisu? Olisikohan tämän asian voinut miettiä etukäteen, siis ihan ajatuksen kanssa? Olisikohan joku valosuunnittelun ammattilainen kannattanut ottaa mukaan tähän projektiin? Tai edes kysyä neuvoa asiantuntijalta?

Nyt kun amatöörit lähtivät puuhastelemaan, on lasku sen mukainen. Hintaa tälle valojen vaihtamiselle tulee vaatimattomasti yli 50 000 euroa, mutta ei hätää, kyllä me lahtelaiset veronmaksajat sen mielellämme maksamme. Maksoimmehan senkin, kun viime kesänä Rautatienkadun jalkakäytävän levennys meni uusiksi liian korkean reunakiven vuoksi. Liekö ollut sama porukka sillonkin suunnittelemassa, kuin nyt tässä Mariankadun valo-casessa?

Lahdessa on vahva tekemisen kulttuuri. Jopa niin vahva, että kaikki hommat tehdään täällä vähintään kahteen kertaan. Koulujen remontit tehdään moneen kertaan, Aleksia kaivetaan vähän väliä jne. Kuten LE-Sähköverkon rakennuttaja Jyrki Ojala erittäin osuvasti maakuntalehtemme sivuilla totesi, että tässä kaupungissa on monta tahoa, jotka eivät tiedä toistensa tekemisistä. Toisin sanoen oikea käsi ei tiedä, mitä vasen käsi tekee. Olisiko tässä jonkinlaisen koordinoinnin paikka? Tosin Lahdessa tuokin tehtäisiin niin, että perustettaisiin uusi koordinaattorin kallispalkkainen virka, johon sitten palkattaisiin joku kiva tuttu saunakaveri, jolla ei ole mitään edellytyksiä selvitä vaadittavasta työstä.

Monessa yksityisessä yrityksessä tuollaisesta lisämenoerän tuottamisesta saisi yksinkertaisesti kenkää. Sen sijaan tästä kalliista mokasta ei kukaan virkamies loppujen lopuksi ota vastuuta, eikä ketään varmuudella eroteta. Tuskinpa edes nuhdellaan. Sattuhan näitä. Ainahan voi virheen sattuessa käydä kaupunkilaisten lompakolla. Se piikki kun on aina auki.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

USA:n presidentinvaaleissa nähtiin sittenkin se yllätys, jonka vain harva osasi ennustaa, mutta moni pelätä. Kuka olisi uskonut vielä jokin aika sitten, että Donald ”Diili” Trump voisi kivuta maailman mahtavimman valtion päämieheksi? Varsinkin kun vastassa oli kovissa poliittisissa liemissä marinoitu Hillary Clinton.

Trump vaikutti kampanjansa aikana mahdollisimman epäsoveliaalta henkilöltä presidentin virkaan. Lausunnoissa ei tuntunut olevan minkäänlaista logiikkaa ja Trumpin harrastama röyhkeä loanheitto vastustajiaan kohtaan nousi tai pitäisikö sanoa että laski, aivan uudelle tasolle. Jokainen muistanee Trumpin ajatuksen muurin rakentamisesta USA:n ja Meksikon välille. Lisäksi useat naisia tai vähemmistöjä halventavat lausunnot Trumpin suusta ovat kiertäneet mediassa päivästä toiseen. Siinä sitä trumpismia pahimmillaan ja tietyllä tavalla myös parhaimmillaan. ”Any publicity is good publicity” hoettiin jenkkilässä jo ajat sitten ja se lienee Trumpinkin valinnan takana. Silti USA halusi valita kyseisen herran maansa johtajaksi. Miksi?

Kampanjan pääviesti ”Make America great again” kiteyttää Trumpin ja kannattajien ajatusmaailman yhteen lauseeseen. USA on maailman suurin taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen mahti, mutta silti suuri osa amerikkalaisista ei ole tyytyväisiä siihen, mihin suuntaan asiat ovat liittovaltiossa kulkeneet. Tuohon saumaan Trump iski.

Trumpin mukaan ensimmäiseksi on laitettava aina oman maan etu. Muiden maiden ongelmat ja ihmiset voivat odottaa. Kyse on siis samasta nationalismin uudesta noususta, jota olemme saaneet todistaa jo vuosia Venäjällä. Sielläkin Putin on käsittämättömän suosittu ja suorastaan ikoninen hahmo huolimatta siitä, että kansainvälisesti Putin on kovin arvaamaton ja pelätty tekijä maailmanpolitiikassa.

Putinin suosio perustuu tietenkin siihen, että hän on pyrkinyt laittamaan ensin oman maansa kansalaisten asiat kuntoon ja on siinä onnistunutkin paremmin kuin edeltäjänsä. Loppujen lopuksi monien mielestä on aivan sama kuka maata johtaa, kunhan vain töitä löytyy, kaupan hyllyt notkuvat ruokaa ja lapset pääsevät kouluun. Kyse on siis periaatteessa vain ihmisen perustarpeiden tyydyttämisestä.

Samasta nationalismin noususta oli kyse myös Brexit-äänestyksessä. Englannissa haluttiin irti kansainvälisistä velvoitteista, jotta saataisiin oma pesä kuntoon. Samaa laulua on Suomessa sekä monessa muussakin Euroopan maassa toitotettu jo parin viime vuoden aikana.

Olemme siirtymässä kovaa vauhtia takaisin tilanteeseen, jossa yksittäiset maat ja kansat haluavat toimia vain omien intresseidensä mukaisesti, muista maista piittaamatta. Yksi tähän johtaneista tapahtumista on ollut tietenkin turvapaikanhakijoiden hallitsematon invaasio Eurooppaan. Kansalaiset eivät tunne, että tilanne olisi kenenkään hanskassa. EU on osoittautunut liian kankeaksi instituutioksi hoitamaan asioita niin, että täysin erilaiset kansat keskenään olisivat tyytyväisiä tehtyihin päätöksiin. Siksi nationalismi on se suunta, johon monet nyt tarttuvat.

Pelkään, että Trumpin valinta käynnistää dominoefektin Euroopan puolella, sillä eri maiden nationalistit saavat tästä vain lisää vettä myllyynsä ja nostetta omaan asiaansa. Aika näyttää miten Trumpin valinta vaikuttaa maailmanpolitiikkaan, mutta tällä hetkellä minulla on erittäin epävarma olo tulevaisuuden suhteen. Jännitteet Euroopassa ovat tällä hetkellä jo kovassa nousussa ja mitä vain voi olla odotettavissa. Toivottavasti olen väärässä.

Päätomittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tämän viikon ehdoton ja odotettu uutispommi on ollut verotietojen julkistaminen. Joka vuosi verotulojen julkistaminen jyrää kaikki muut uutiset viikon ajaksi alleen. Meille köyhille tämä onkin jokavuotinen piina- ja kateusviikko. Koko viikon olemme saaneet lukea siitä, mitä kukin julkkis on viime vuonna tienannut. Voi sitä kateuden määrää, kun huomaa, että taas tänäkin vuonna kaiken maailman tyhjäntoimittajat ovat tienanneet moninkertaisesti sen, mitä itse on saanut kerättyä. Ottaen tietenkin huomioon sen, että itse on tehnyt pyyteettömästi todella kovaa duunia kahdeksasta neljään viisi päivää viikossa.

Olemme mm. voineet hämmästellä sitä, miten keihästä heittämällä tienataan yli 200 000 euroa samaan aikaan kuin olympialaisten ainoa mitalisti ja siten ainoa oikea urheilija Mira Potkonen on elänyt muutamalla satasella sekä urheilijatuella. Mistä hyvästä sille Pitkämäelle on maksettu, kun ei se pärjää?

Tai miten joku on televisiossa naamaansa vääntelemällä ja huonoa huumoria viljelemällä kerännyt huimat tulot. Suuri suosikkini Huutokauppakeisari Aki sentään selitti jo isot tulonsa. Työtunteja kuulemma kertyy sata viikossa. Uskokoon ken tahtoo. Ei ainakaan siltä näytä, kun ruudusta Palsanmäen pariskunnan leppoisaa elämää seuraa. Vähän ajellaan ensin pakettiautolla pitkin maata ostamassa törkyhalvalla roinaa, mitä sitten myydään törkykalliilla huutokaupassa. Helppoahan se on, eikä edes näytä työltä.

Entistä enemmän alkaa ahdistamaan, kun tajuaa, että nuoret Youtube-tähdet eli ns.tubettajat keräävät reilusti isomman potin kuin meikäläinen. Siis maksetaanko siitäkin, että kuvaa itsestään videoita nettiin? Mistä se raha oikein tubettajalle tulee ja kuka niitä videoita oikein katsoo? Kyllä on maailma taas mallillaan.

Verotietoja lukiessa en yhtään ihmettele, että nykynuorten suurin haaveammatti on julkkis. Ne kun tuntuvat tienaavan parhaiten. Sitä paitsi, mikäs sen upeampaa, kun kaikki tuntevat kadulla ja baareihinkin pääse ohi jonojen. Eikä julkkiksen ammattiin tarvi edes opiskella. Riittää että koheltaa mukana jossain Tosi-TV -ohjelmassa.

Onneksi on olemassa sitten sellaisiakin julkkiksia, joiden hyvät tulot voi nippanappa hyväksyä. Näitä ovat mm. tunnetut näyttelijät ja muusikot, he kun ihan oikeasti (ehkä) osaavat jotain ja ovat monet jopa opiskelleet päästäkseen alalle. Mikäänhän ei ole niin ärsyttävää kuin se tyyppi, joka on kerännyt omaisuuden osaamatta tehdä mitään muuta kuin olemalla oma typerä itsensä televisiossa.

Itse olen näet sitä sukupolvea, jolle opetettiin, että ensin pitää opiskella tunnollisesti, että suuret tulot olisivat joskus edes mahdollisia. Ei meille kerrottu koulussa mistään oikoteistä, joita pitkin pääsisi heti käsiksi suuriin rahoihin. Meitähän on huijattu! Kiitos siis keltainen media viikkoni pilaamisesta. Viikon mietelauseena olenkin toistellut jatkuvasti mantraa ”Ei se raha tee onnelliseksi..”.

No, onneksi ensi viikolla on jo uudet uutisaiheet.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi