Koronan pikkuhiljaa väistyessä on päivän politiikka tekemässä paluuta kovaa vauhtia. Takana ovat ne päivät, kun koko eduskunta kirkasotsaisesti yhdessä rintamassa, hallitus ja oppositio rintarinnan, kiisivät kansakunnan apuun koronaepidemian saavuttaessa maamme. No, ei ehkä Ano Turtiainen, mutta kaikki loput 199 edustajaa olivat yhdessä rintamassa. Nyt olemme palaamassa kovaa vauhtia politiikan likaiselle hiekkalaatikolle, jossa hallitus yrittää viedä omaa ohjelmaansa eteenpäin ja oppositio yrittää vastustaa ja heittää kapuloita rattaisiin sen minkä ehtii. Puolueet ovat löytäneet taas omat rakkaat ideologiansa ja asioita viedään eteenpäin niihin nojautuen ja taistelu on sen mukaista, likaista ja hurjaa. Kuntavaalitkin ovat jo tuossa ihan nurkan takana ja joissakin puolueissa oma kannatus saattaa hieman huolettaa.

Viikonpäivät saimme jännätä kaatuuko maamme hallitus vai löytävätkö puolueet sovun ja jatkavat käsi kädessä kohti auringonlaskua. Alunperin hallituksella oli tarkoitus pitää normaali puolivälin kehysriihi. Keskustapuolue oli kuitenkin eri mieltä. Sen mielestä nyt oli aika keskustella vakavasti hallituksen talouslinjoista. Neuvotteluiden pitkittyessä oltiin jo varmoja siitä, että hallitus kaatuu, mutta toisin kävi. Vihdoin kahdeksan päivän pitkien neuvottelujen jälkeen säätytalolta marssi ulos kameroiden eteen yhtenäinen ja hymyilevä hallitus. Kaikki hyvin valtakunnassa, vaikkei sopu Saarikon mukaan täydellinen olekaan. Suomen etu kuulemma velvoitti keskustaa pysymään hallituksessa. Saattoihan se olla myös keskustan oma etu, joka ratkaisi? Näin keskusta sai vakuutettua ainakin omat kannattajansa siitä, että he todellakin saavat hallituksessa äänensä kuuluviin

Monien mielessä keskusta on ajautunut hallituksessa vihervasemmistolaisen ideologian apupuolueeksi unohtaen omat kannattajansa. Kieltämättä keskusta jonkinlaista kasvojenkohotusta tarvitseekin, sillä kannatus ei ole lähtenyt nousuun, on johdossa ollut sitten Kulmuni tai Saarikko. Puolue on juuttunut 10-12% kannatuslukemiin kaikissa gallupeissa, joten vaikuttaa siltä, että se on lopullisesti pudonnut kolmen suuren eli demareiden, perussuomalaisten ja kokoomuksen kelkasta ja kaikki hokuspokus-temput on nyt käytettävä, jolla omaa profiilia saadaan nostettua. Apupuolueeksi ei kannata profiloitua.

Kaikille ei hallituskriisi ole näyttäytynyt todellisena kriisinä. Oppositiojohtajat Halla-aho ja Orpo leimasivat koko hallituskriisin suureksi näytelmäksi, jolla yritettiin pönkittää nimenomaan keskustan roolia hallituksessa. Ei välttämättä ihan kauhean kaukaa haettu ajatus tuokaan. Kaikilla meillä on varmasti muistissa edellinen hallituskriisi Sipilän pääministerikaudella, kun Soinin perussuomalaisten hajoaminen aiheutti ongelmia. Silloinkin näyteltiin melkoinen näytelmä. Sipilä oli omien sanojensa mukaan lentämässä omalla lentokoneellaan Kultarantaan jättämään hallituksen eronpyynnnön presidentti Niinistölle, kun kriisi raukesi ja Sipilä kaarsi lentokoneellaan takaisin kotiin hallitusta johtamaan. Upeaa Hollywood-tason draamaa lentävine pääministereineen.

Jäämme odottelemaan seuraavia sankaritarinoita ja ihmeitä, sillä politiikka on hyvin pitkälti isossa kuvassa mielikuvien rakentamista.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viimeisen viikon aikana meitä on hellinyt varsin lämmin, keväinen sää ja se on saanut monet meistä heräämään talvihorroksesta. Kevät on perinteisesti ollut mm. puutarhapuuhastelun ja erilaisten remonttien kulta-aikaa. Perinteisesti Lahden alueella kevään remonttien lähtölaukaus on ollut Raksa-messut, mutta koronan vuoksi ne peruttiin/siirrettiin jo kolmannen kerran. Kaikki raportit kuitenkin kertovat, että ihmisten innokkuus remontteihin ja puutarhan laittoon on nyt tapissaan ja monet remonttifirmat, mökkivalmistajat ja puutarhat joutuvat myymään jo ei-oota ja varauskirjat ovat täynnä pitkälle syksyyn. Tämä on suoraa seurausta siitä, että kun ihmiset eivät nyt voi matkustaa ulkomaille lomailemaan, jää perheen kassaan hieman ylimääräistä valuuttaa ja se halutaan nyt satsata kotiin, puutarhaan tai mökille. Sama ilmiö tullee näkymään vielä tänä kesänä kotimaan matkailun toisena peräkkäisenä huippuvuotena. Vaikka maata pikkuhiljaa avataankin, on selvää, ettei entisen kaltaista lomamatkailua etelän kohteisiin tulla vielä tänä kesänä näkemään. Eli jotain iloa tästä koronakurimuksestakin on löydettävissä. Rahaa satsataan nyt selkeästi kotimaahan.

Omalähiö on perinteisesti Raksa-messujen aikaan julkaissut oman Rakenna ja remontoi -liitteensä. Vaikkei messuja nyt järjestetäkään, haluamme palvella lukijoitamme pienellä Koti kuntoon-extralla, jonka löydät sivuilta 6-12. Noilta sivuilta löydät pieniä juttuja erilaisista remonteista ja paljon kontaktitietoja moniin eri alojen yrityksiin. Toivottavasti extrastamme on hyötyä sinulle, kun suunnittelet kevään remontteja. Ja muistathan, että jos ostat palveluita eri rakennus- ja remonttifirmoilta, olet oikeutettu kotitalousvähennykseen työn osalta.

Itse taisin suorittaa tämän vuoden remontit jo talvella muuton yhteydessä, mutta näin kevätauringon lämmittäessä kasvoja, jotain pieniä suunnitelmia on jo herännyt kesämökin suhteen. Josko sinne jotain pientä kehittelisi sittenkin? Pieni omakohtainen varoituksen sanakin on syytä lausua, nyt kun kaikki into pinkeänä ovat ryhtymässä remonttihommiin. Ammattilaisen työ maksaa kyllä ja moni miettii, että säästäisi paljon, jos tekisi remontin itse. Näin minäkin ajattelin talvella ja kuinkas kävikään. Tällä hetkellä olen kärsinyt jo neljättä kuukautta välilevyn pullistumasta kaularangassa. Sitä se teettää, kun välineet, ammattitaito ja kroppa eivät ole ammattilaisen tasolla. Ehkä opin jotain, ehkä en. Sen näkee sitten seuraavan remontin kohdalla.

Hyvää aurinkoista remonttikevättä kaikille!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kevätaurinko paistaa ja loputkin lumet sulavat. Kevät on täällä ja samalla myös nuo rakastetut ja vihatut valkoposkihanhet. Vielä pari vuosikymmentä sitten valkoposkihanhia nähtiin Suomessa lähinnä muuttomatkoillaan, kun ne lensivät keväisin maamme etelärannikon yli pohjoisille pesimäseuduilleen. Silloin varmasti ihailtiin kuorossa tuota harvinaista ja komeaa lintua, joka oli saapunut Suomeen. Nyt on kellossa toisenlainen ääni.

Tänä päivänä valtavat valkoposkihanhilaumat ovat riesana lähes tulkoon kaikkialla Suomessa. Meille tavallisille lahtelaisille kaduntallaajille hanhet ovat tulleet vähän liiankin tutuiksi Vesijärven rannoilta, jossa hanhen ulosteet vähentävät puistojen virkistysarvoja. Kuten tiedämme, niin hanhen uloste ei ole edes sieltä pienimmästä päästä, vaan vastaa pienen koiran aikaansaamaa ulosteläjää. Uimarannoilla uimaveden laatu saattaa hetkellisesti heikentyä sateiden aikaan, kun sade huuhtoo ulosteita veteen. Ulosteista ei kuitenkaan ole tutkitusti merkittävää terveyshaittaa. Hanhet saattavat lisäksi pesimäaikaan olla jonkin verran aggressiivisia ja niitä onkin syytä silloin välttää. Tuntuu siltä, että minne tahansa Suomessa menee, löytyy rannoilta valkoposkihanhia.

Jos kaupungeissa hanhien aiheuttamat haitat ovat lähinnä kosmeettisia, niin maataloudessa valkoposkihanhien aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Valkoposkihanhet laiduntavat säilörehunurmet ja syysviljat sekä kaivavat pellosta kevätkylvöjen viljat, herneet, härkäpavut ja sipulit. Korvauksia satovahingoista maksettiin viljelijöille ensimmäistä kertaa vuonna 2009. Silloin ne olivat alle 100 000 euroa. Viime vuonna vahinkoja korvattiin jo liki kolmen miljoonan euron edestä.
Valkoposkihanhia voidaan yrittää häätää mm. koirapartioiden, robottileikkurin, laserkarkottimien ja drone-lennokkien avulla. Sen sijaan ampua sitä ei saa kuin erikoisluvalla. Hanhen tappamisesta saa sakot. Lisäksi hanhen arvon (336 euroa) joutuu korvaamaan valtiolle sekä menettää rikoksentekovälineen, esimerkiksi haulikon, valtiolle.

Se että valkoposkihanhi on rauhoitettu lintu, kummastuttaa monia, niin myös minua. Miksi noinkin yleinen lintu on rauhoitettu? Etsin netistä syytä rauhoittamiseen, mutta en löytänyt. Seuraava teksti sen sijaan tuli vastaan toistuvasti: Valkoposkihanhi on EU:n erityisesti suojelema laji, eli se kuuluu lintudirektiiviin I liitteeseen. Sitä ei ole myöskään mainittu lintudirektiivin liitteessä II, joka määrittelee EU:n alueella hyväksytyt riistalajit. Näin ollen mikään EU:n jäsenmaa ei voi säätää lajia riistalinnuksi. Valkoposkihanhien populaatiokoon rajaamiselle ”hyväksyttävälle tasolle” pitäisi siis löytää kansainvälinen linjaus, joka on poliittinen päätös. Toivottavasti sellainen päätös saadaan pikaisesti aikaan. Kun kyseessä on EU:n päätös, voidaan päätöstä kuitenkin joutua odottelemaan vuosikaudet. Komea lintu, mutta liika on yksinkertaisesti liikaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hallitus on tällä viikolla kasaillut exit-suunnitelmaa eli suunnitelmaa siitä, miten ja millä aikataululla voitaisiin koronarajoituksia alkaa purkaa maassamme. Monet tahot haluavat selkeitä päivämääriä, mutta suunnitelmissa, jotka ovat jo vuotaneet median käsiin ilmenee, että suunnitelma on tarkkuudeltaan kuukausipohjainen. Tämä on mielestäni varsin ymmärrettävää, ettei hallitus halua hirttäytyä tarkkoihin päivämääriin, sillä korona on osoittautunut tämän hankalan vuoden aikana varsin vaikeaksi taudiksi ennustaa. Juuri kun on luultu, että se on melkein selätetty, onkin epidemia jälleen lähtenyt nousuun. Joissain Euroopan maissa koetaan jo koronan neljättä aaltoa eli liian aikaisin ei rajoituksista ole syytä luopua. Hallituksen esityksen mukaan rokotukset, taudin ilmaantuvuus ja kausivaihtelu sääntelevät sen, missä aikataulussa rajoituksia voidaan Suomessa alkaa purkaa.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan koronarajoituksia voidaan alkaa purkaa jo kesäkuussa ja jos takaiskuja ei tautitilanteessa tule, Suomessa voidaan olla jo heinäkuussa lähellä normaalitilaa. Hallituksen arvio pohjaa muun muassa siihen, että rokotusaikataulun mukaan kaikki halukkaat aikuiset on saatu rokotettua kesäkuun loppuun mennessä. Rokotusten lisäksi myös koronan kausivaihtelun odotetaan helpottavan tilannetta.

Lyhykäisyydessään hallituksen Exit-suunnitelma on medialle tihkuneiden tietojen mukaan seuraavanlainen: Huhtikuussa poikkeusolot päättyvät ja valmiuslain toimivaltuudet päättyvät. Ravintolat avautuvat asiakaspaikka- ja aukiolorajoituksin. Toukokuussa tiukat rajoitukset poistetaan ja lisärajoitukset epidemian nopean kiihtymisen uhan takia poistuvat, palataan alueellisiin toimiin. Lasten ja nuorten ryhmäharrastustoiminta ulkona voi alkaa ja siirrytään lähiopetukseen. Samalla avataan julkisia tiloja (mm. kirjastot) ja yksityisiä tiloja (mm. museot). Lisäksi sallitaan työmatkaliikenne EU-alueella. Kesäkuussa olisi tarkoitus purkaa alueelliset rajoitukset asteittain ja kokoontumisrajoituksia lievennetään. Ravintoloiden asiakaspaikka- ja aukiolorajoituksia lievennetään ja aikuisten ryhmäharrastustoiminta ulkona voi alkaa. Yleisötilaisuudet alkavat tarkoin osallistujarajoituksin. Samalla sisärajavalvonta päättyy.
Heinä–elokuun aikana rokotekattavuuden kasvu auttaa rajoituksien poistamisessa. Kokoontumisrajoituksia ja yleisötilaisuuksien osallistujarajoituksia poistetaan ja lievennetään.
Ryhmäharrastustoiminta sisällä voi alkaa elokuun aikana. Kolmansien maiden työmatkaliikenne avataan.

Exit-suunnitelmaluonnoksen mukaan hallitus arvioi kahden viikon välein edellytyksiä rajoitusten purkamiselle ja päivittää aikataulua tarvittaessa.Vakaalla alueellisella epidemiatilanteella tarkoitetaan tilannetta, jossa tartuntojen 14 vuorokauden ilmaantuvuus alueella on laskenut vähintään kahden viikon ajaksi alle 50:een tai alle 25:een jokaista 100 000:ta henkeä kohden. Edellytyksenä on lisäksi, että positiivisten näytteiden osuus koronatesteistä laskee 1,5 prosenttiin tai pienemmäksi. Rokoteaikataulun tavoitteena on, että kaikki riskiryhmät olisivat saaneet ensimmäisen rokotteen toukokuussa. Kesäkuussa työikäisistä ensimmäisen rokotteen saisi yli puolet. Heinä–elokuussa loputkin työikäisistä saisi ensimmäisen rokotteen ja ikääntyneet sekä riskiryhmät toisen rokotteen.

Toteutuuko suunnitelma juuri tuonkaltaisena, on vielä mysteeri, mutta toivoa se kyllä pieneen ihmiseen luo. Ehkä tästä koronasta päästään sittenkin eroon?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikari on ollut tällä viikolla median polttopisteessä ja syystäkin. Julkisten varojen käyttöä vahtiva Valtiontalouden tarkastusvirasto ei nimittäin ole kitsastellut omissa edustus- ja matkamenoissaan. Siis se virasto, joka pitää huolen siitä, etteivät virkamiehet ja poliitikot tuhlaile meidän veronmaksajien rahoja, on itse syytänyt rahaa sinne sun tänne. mm. kampaamo- ja stailauspalveluja on käytetty tuhansien eurojen edestä ja me veronmaksajat olemme sen maksaneet. Ilmeisesti Yli-Viikari on sitä mieltä, ettei mitättömällä, noin 11 000 euron kuukausipalkalla pysty kampaamo- ja stailauskulujaan maksamaan. Tai ehkä on vain mukavampi maksattaa kulut meillä veronmaksajilla? Yli-Viikari höyläsi viraston luottokorttia vuosina 2018–2020 yhteensä 59 171 eurolla. Osa varmasti ihan tarpeellisiakin menoja, mutta kyllä tiedot näistä kampaamolaskuista ym. langettaa synkän epäilyksen varjon koko toiminnan ylle.

Kampaamo- ja stailauskulut ovat vielä lillukanvarsia, kun katsotaan viraston matkustuskuluja. Viraston johtajat ovat matkustelllet runsaasti ja se on herättänyt kritiikkiä viraston henkilöstönkin keskuudessa. Yli-Viikarin usein kaukomaille suuntautuneet virkamatkat kustansivat valtiolle vuonna 2018 yhteensä 64 233 euroa. Yli-Viikari on perustellut matkusteluaan kansainvälisillä velvoitteilla, mutta henkilöstön keskuudessa on kyseenalaistettu voimakkaasti matkustelun hyöty käytännön tarkastustoiminnan kannalta. Runsas matkustaminen ei ole kuulunut VTV:ssä vain Yli-Viikarin rooliin, mistä kertoo se, että VTV:n matkustuspalveluiden kustannukset olivat 2018 yhteensä 344 718 euroa. Hieman haiskahtaa, että tärkeämpää on ollut päästä ulkomaille, kuin se, miten se hyödyttää itse työssä. Yli-Viikari itse ei ole pitänyt toimintaansa millään tavalla vääränä, ei edes moraalisesti. Jos tämä on yleisesti virkamiesten moraalikäsitys, niin olen todella huolissani.

Kohun myötä esiin on noussut myös valtion ylimmän laillisuusvalvojan, oikeuskansleri Tuomas Pöystin rooli. Pitkään VTV:ssä työskennellyt henkilö arvioi, ettei Yli-Viikari olisi koskaan päätynyt VTV:n pääjohtajaksi ilman Pöystin tukea. Varmuudella myös Pöystin rooli Yli-Viikarin nopeassa urakehityksessä tullaan perkaamaan tarkasti. Tai ainakin näin pitäisi tehdä.

Yli-Viikarin kausi VTV:n pääjohtajana olisi päättynyt joka tapauksessa tänä vuonna. Tosin vahvasti näyttää siltä, että se päättyy jo ensi viikolla. Yli-Viikari on jo ehtinyt hakea Kansallisgallerian pääjohtajan paikkaa. Tämän kohun pitäisi varmistaa se, ettei Yli-Viikarille uutta paikkaa ainakaan valtion leivistä löydy. Tai ei ainakaan pitäisi löytyä, mutta koska puhumme nyt Suomen virkamieskoneistosta, odotan innolla sitä mihin korkeaan virkaan Yli-Viikari seuraavaksi nimitetään. Onhan kyseessä ilmeisen pätevä ja korkean moraalin omaava ihminen…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi