”Tule Lahteen, Suomen Chicagoon” lauloi 70-luvulla lahtelainen Amulet. Kappaleen sanoissa Lahti mainitaan paikaksi josta saa yhtä helposti peppua kuin turpaansakin. Kaupungin isät eivät ole koskaan olleet erityisen innostuneita kyseisestä kappaleesta, mutta Amulet esitti asian hienoinen ylpeys äänessään, meille ei v..tuilla –asenteella. Taisivatpa muusikot esiintyä nuorisolehden sivuillakin puettuina gangstereiksi konekivääreineen.
Lahtea on yritetty sen jälkeen markkinoida isolla rahalla muun muassa Business Citynä, kiekkokaupunkina, urheilukaupunkina sekä nykyään Green Citynä. Ja arvatkaapa mitä? Kyllä, Lahti tunnetaan Suomessa edelleenkin vain ja ainoastaan Suomen Chicagona. Kokeilehan keskustella ulkopaikkakuntalaisen kanssa Lahdesta, niin ettei Suomen Chicagoa mainita. Ei muuten onnistu. Ja sitten kun kaupungin isät saavat edes vähän viestiään toisenlaisesta, ns. paremmasta Lahdesta esiin, nousevat otsikoihin lahtelaiset futisfanit vetämällä turpiin vastustajakannattajaa Tampereella. Näin juuri kävi tällä viikolla, kun jopa Helsingin Sanomat omisti pääkirjoituksensa lahtelaisfanien sättimiseen. Ei tietenkään syyttä, sillä muiden hakkaaminen on aina äärimmäisen typerää ja tuomittavaa, eikä kuulu millään tavalla joukkueen kannattamiseen. Mutta selväksi varmasti tuli, lahtelaiset tykkäävät lyödä muita nenään.
Jos keskustelujani ulkopaikkakuntalaisten kanssa kiteyttäisi, niin Lahti näyttäytyy monille tarunhohtoisen kovana, sisäänlämpiävänä sekä hieman junttimaisena paikkana, joka yrittää olla hienompi kuin oikeasti onkaan. Lahti on oikeasti rouhea ja rujo. Lahtelaiset ruoskivat omaa kaupunkiaan aina säälimättä, mutta annas olla, jos joku ulkopaikkakuntalainen erehtyy haukkumaan Lahtea. Silloin lahtelainen nousee takajaloilleen ja puolustaa Lahtea viimeiseen asti.
Kaupungin visionäärien ja mainosmiesten kannattaisi nyt viimeinkin tunnustaa tämä tosiseikka. Suomen Chicagon leima ei lähde Lahdesta kulumallakaan, joten otetaan se nyt vain reilusti mukaan markkinointiin. Ace Cornerin Riku Routo on jo asian hienosti oivaltanutkin ja järjestänyt kiertoajeluja kaupungille, joissa ei kierretä hyppyrimäkiä ja Sibeliustaloa, vaan niitä kaupungin rosoisempia paikkoja, eli nakkareita ja baarin kulmia, paikkoja joissa on tarttumapintaa ja kiinnostavia tarinoita. Nyt kaupungin isät lihamukit kouraan ja baanalle tutkimaan lahtelaisuuden ydintä. Matti Nykänenkin sen jo tiesi: Lahti on mesta paikka.
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi