Tämän viikon isoin puheenaihe on ollut Nord Stream-kaasuputkien räjähdykset lähellä Ruotsin ja Tanskan rannikkoa. Kaiken kaikkiaan putkia on räjäytetty neljästä eri kohdasta ja yleinen mielipide ympäri maailmaa on se, että kyseessä on tahallinen sabotaasi ja suurin epäilty on Venäjä. Tätä on tosin hyvin vaikea todistaa, ennen kuin aluetta päästään turvallisesti tutkimaan. Venäjä ei tietenkään ole ilmoittautunut iskun tekijäksi, vaan pyytää asiasta virallista tutkintaa, ikään kuin viattomana uhrina.

Miksi Venäjä sitten räjäytti omat kaasuputkensa? Ensi kuulemalta kuulostaa hieman hassulta, mutta kyllä sieltä taustalta tietynlainen venäläinen logiikka ja halu käyttää hybridivaikuttamista löytyy. Kaasun tuonti oli pysähtynyt Ukrainan sodan vuoksi jo aikaisemmin ja varmasti myös Venäjällä on tajuttu, etteivät länsimaiden ja Venäjän väliset suhteet tule lämpiämään kymmeniin vuosiin. Kaasua ei putkissa olisi kulkenut muutenkaan vuosikymmeniin, joten Nord Stream -kaasuputket oli hyvä uhrata hybridivaikuttamisen alttarille.

Putkien räjäyttämisellä Venäjä haluaa lähettää länsimaille viestin: Jos edelleen autatte Ukrainaa, kukaan ei ole turvassa. Samalla Putin haluaa nähdä miten lännen reaktiot. Putkien rikkominen liittyy varmasti laajempaan kokonaisuuteen Euroopan turvallisuuden horjuttamiseksi ja pelon luomiseksi. Pelko siitä, että Venäjä ryhtyisi terrorisoimaan infrastruktuuria laajemminkin kasvaa, sillä mm. elintärkeät datakaapelit, jotka kulkevat usein lähellä kaasuputkia ovat yksi kohde joihin Venäjä voisi iskeä ilman, että se myöntäisi olevansa avoimesti sodassa Euroopan kanssa. Länsimaita ja Natoa vastaan Putin ei onneksi uskalla hyökätä avoimen sotilaallisesti, mutta nähtävästi kaikenlainen hybridivaikuttaminen on jatkossa mahdollista ja siihen meidän kaikkien on syytä varautua.

Venäjän sotamenestys on viime aikoina ollut surkea. Venäjän masinoimat kansaäänestykset valloitetuilla alueilla ovat isoa teatteria ja alkaa näyttää siltä, etteivät niiden naurettavat tulokset mene läpi enää edes Venäjällä. Liikekannallepano on osoittautunut vaikeaksi, sillä Venäjällä on menossa armeijaikäisten miesten joukkopako maasta. Silmukka Putinin ympärillä kiristyy pikkuhiljaa, mutta kuten tiedämme, nurkkaan ahdistettuna rotta on vaarallisimmillaan.

On kuitenkin hyvä ymmärtää, että Venäjä voi muuttua vain sisältäpäin. Vain Venäjän kansa voi muuttaa maansa suuntaa. Putin ei varmasti ole ainoa Neuvostoliiton suurmahtia takaisin haluava Kremlissä. Mitäpä jos nuo liki 300 000 maasta nyt pakoon lähtenyttä nuorta miestä olisivat jääneet maahansa vaatimaan muutosta? Mitäpä jos nuo isot väkijoukot olisivat aktivoituneet jo vuonna 2014 kun Venäjä valloitti Krimin? Mitäpä jos maailma olisi tuominnut Venäjän aikeet tosissaan jo vuonna 2014 sen sijaan että se asetti vain joitain mitättömiä pakotteita ja antoi siten Putinille signaalin, että näin voi toimia?
Jälkeenpäin katsottaessa on helppo olla jälkiviisas siitä, miten tämä olisi voitu välttää. Sinisilmäisiä ihmisiä on ollut ihan liikaa ja sitten niitä, jotka ovat käyttäneet sitä sinisilmäisyyttä härskisti hyödykseen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen suurin ja suosituin urheilusarja eli jääkiekon SM-liiga on taas pyörähtänyt käyntiin. Neljän ensimmäisen pelikierroksen jälkeen suurimmaksi puheenaiheeksi on perinteisesti jälleen kerran noussut yleisömäärät. Esimerkiksi keskiviikon kierroksella nähtiin pohjanoteerauksena Mikkelin 1600 katsojaa eikä Lahdessakaan voida henkseleitä paukutella, kun hallissa peliä oli katsomassa vaivaiset 2224 katsojaa.

No, jokainen tietää, että haasteita yleisön saamiseksi halleihin näin alkusyksystä on ollut aina. Nyt niitä haasteita on moninkertainen määrä. Pari vuotta pandemiaa karkoitti katsojat tehokkaasti pois isoista yleisötapahtumista ja se kato näkyy osin edelleen. Vaikka pandemia on jo häipymässä taka-alalle, on sen tilalle tullut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, joka on laittanut talouden polvilleen joka puolella. Kotitalouksien kustannukset ovat nousseet ja tulevat vielä nousemaan lisää tulevan talven aikana ja se vaikuttaa siihen, että ihmiset alkavat priorisoimaan kulutustarpeitaan. Mihin rahat riittävät? Mitkä ovat ne tärkeimmät asiat, johon kotitalouden rahat on ainakin riitettävä? Silloin käy helposti niin, että se mistä säästetään, on vapaa-ajan harrastukset ja viihde.

Ja kyllähän jääkiekon seuraaminen paikan päällä hallissa maksaa. Esimerkiksi nelihenkinen perhe maksaa istumapaikoista 100-120€ plus erätaukosyömiset ja -juomiset, joten helposti yksi jääkiekkomatsi paikan päällä kustantaa perheeltä 200 euroa. Sellaista summaa ei monella perheellä ole enää irrottaa jääkiekon katsomiseen. Live-lätkästä on tullut harvinaisuus, jota voidaan perheen kanssa käydä katsomassa ehkä kerran tai kaksi kaudessa ihan jäähallissa asti. Jos perheessä halutaan kuitenkin liigaa seurata, on huomattavasti halvempi ja helpompi vaihtoehto olemassa. Ostamalla maksullisen Liigapaketin televisioon, voi katsoa kaikki, siis ihan kaikki pelit, myös vieraspelit ja samalla muidenkin joukkuiden pelit, omalta kotisohvalta hintaan 30 euroa kuukaudessa. Miten ihmeessä liigajoukkueet pystyvät edes kilpailemaan moisen vaihtoehdon kanssa, varsinkin, kun ihmiset tottuivat jo pandemian aikana katsomaan pelit kotona?

Kovimmat lajiniilot yrittävät usein selitellä yleisökatoa myös suljetulla sarjalla tai pelin huonolla tasolla, mutta ei tavallinen lätkäkatsoja niistä loppujen lopuksi välitä pätkääkään. Aivan sama pelataanko träppiä tai viivelähtöjä, loppujen lopuksi se suurin vaikutus katsojamääriin on kuitenkin sillä, kuinka hyvin joukkue menestyy. Yllättäen se raha hallille lähtöön löytyykin silloin, kun joukkue menestyy. Jotkut voisivat kutsua tätä porukkaa gloryhuntereiksi, mutta siihenhän urheilun kiinnostavuus pitkälti perustuu, että voittajan mukaan on helppo lähteä. Ja kun oma joukkue voittaa, tuntuu, että itsekin on voittaja.

Pelicans on järkevästi budjetoinnut yleisökeskiarvoksi 3000 katsojaa ja siihen on ihan hyvät mahdollisuudet kauden aikana yltää, vaikka kahden pelatun pelin jälkeen yleisökeskiarvo onkin vain 2500 katsojaa. Perinteisesti yleisömäärät ovat lähteneet kasvuun aina kauden edetessä, varsinkin jos joukkue pelaa voittavaa lätkää ja nythän kausi on lähtenyt ihan positiivisesti käyntiin. Tuetaan siis jatkossakin paikallisia urheiluseuroja, jokainen omien resurssiensa mukaan tietenkin. Me hieman pidempään lahtelaista lätkää seuranneet tiedämme, että ei se mitenkään itsestään selvää ole, että Lahdessa pelataan jääkiekkoa ylimmällä sarjatasolla.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomessa on varmasti yksi maailman laajimmista lakko-oikeuksista. Silti hoitajien lakkouhkaus, joka koskisi muutaman keskussairaalan teho-osastoa on maassamme todella harvinainen ellei peräti ainutlaatuinen, sillä kyseinen lakko toteutuessaan aiheuttaisi välittömän hengenvaaran teho-osastoilla oleville potilaille. Uhkaus jakaa varmasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Monet ovat olleet sitä mieltä ettei lakko koskaan saa uhata missään tilanteessa ihmishenkiä. Itse olen samaa mieltä. Hoitajien puolelta asiaa katsotaan varmasti hieman eri näkökulmasta. Hoitajapula on todellinen ja alan hätä on suuri. Koronavuodet verottivat rankalla kädellä hoitajakuntaa, mutta henkilökunta venyi ja paukkui monista ongelmista huolimatta. Moni varmasti odotti, että koronan jälkeen vihdoinkin Suomessa ymmärrettiin kuinka tärkeää työtä hoitoalalla tehdään ja se tulee näkymään myös palkassa lähitulevaisuudessa. Toisin näyttää käyvän ja nyt hoitajien mitta alkaa olemaan täynnä. Varmasti juuri tämän vuoksi liitto on ottanut näin kovan keinon käyttöönsä, jossa lakkovaroitus annetaan teho-osastolle.

En oikein ymmärrä, miksei hoitajien huolta ole Suomessa oikein koskaan otettu tosissaan. Hoitoalan työt ovat aina olleet mielestäni alipalkattuja. Jokainen voi lähteä kokeilemaan kuinka kuormittavaa hoitajien vuorotyö oikeasti on ja silti palkka on monella sellainen, ettei sillä oikein meinaa edes pärjätä nyky-yhteiskunnassa. Moni saa palkkansa huomattavasti helpommin. Monet katsovat, että hoitoalalla työskentelevät ovat ns. kutsumusammatissa eli tarkoittaako se myös sitä, ettei siitä työstä saisi ansaita kunnollista palkkaa? Itsehän ovat alalle halunneet? Luulenpa, että jokaiselle henkilölle, joka päättää hoitohenkilöstön palkasta, tekisi hyvää viettää pari päivää sairaalassa sairaana maaten ja huomata kuinka hyvää hoitoa Suomessa saa liki pilkkahintaan joka ainoa suomalainen.

Työpaikkojen hakukonesivusto Duunitori kertoi tiedotteessa, että viime vuonna avoimia työpaikkoja hoitajille oli 35 996 kappaletta. Tämä kertoo karua kieltään siitä, kuinka isoissa ongelmissa hoitoalalla ollaan. Nämä tämänhetkiset työtaistelut, pakkolait ym. eivät varmastikaan aiheuta mitään suurta ryntäystä alalle, pikemmiten päinvastoin. Hoitajamitoitusta olisi tarkoitus nostaa 0,7:ään ,mutta käytännössä työntekijöitä siihen ei riitä, joten mitoituksen kasvu ei tule onnistumaan.

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että hoitajat ansaitsevat ehdottomasti palkankorotuksensa, mutta antamalla lakkovaroituksen teho-osastoille liitto ampuu itseään jalkaan ja helposti voi käydä niin, että yleinen mielipide kääntyy hoitajia ja heidän vaatimuksiaan vastaan. Ihmishengillä ei leikitä, oli palkka kuinka huono hyvänsä. Muita keinoja tulee nyt löytyä, niin työnantajien, hallituksen kuin työntekijäliittojenkin työkalupakista, jotta hoitajat saisivat palkankorotuksensa, jonka todella ansaitsevat. Potilasturvallisuuslaki on silloin hyvä ratkaisu, jos sillä ei rajata lakko-oikeutta liiallisesti, vaan huolehdittaisiin ainoastaan siitä, ettei ihmishenkiä vaarannu lakon vuoksi. Muuten hoitajilla tulee olla yhtäläiset oikeudet lakkoilla, ihan siinä missä paperimiehetkin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahdessa on jo vuosikymmenet väännetty Kisapuiston jalkapallostadionin kohtalosta. Nyt viimeinkin asia on konkretisoitumassa ihan oikeaksi rakennushankkeeksi. Tai ainakin vaikuttaa hyvin vahvasti siltä, että Lahden valtuusto on lisäämässä Kisapuiston jalkapallostadionin rakentamisrahat ensi vuoden talousarvioon. Ajat rakennusalallla ovat kuitenkin erittäin haastavat. Kuten tiedämme kustannukset ovat Ukrainan sodan vuoksi nousemassa koko ajan korkeammiksi ja on myös mahdollista, ettei stadionin rakentamista aloiteta lähivuosina. Silloin pelkona on se, ettei stadion valmistu koskaan. Kisapuiston uudistustyöt on jo käynnistetty hiekkakentän puolelta, jonne rakentuu vihdoin ja viimein tekojäärata. Olisi sääli, jos lahtelainen, perinteitä pursuva jalkapallo ei saisi uutta virtaa toimintaansa uuden stadionin avulla. Stadionsuunnitelmien kuoppaaminen voisi pahimmillaan tarkoittaa myös lahtelaisen huippujalkapallon kuoppaamista.

Samaan Rantakartanon alueeseen kytkeytyy myös uuden uimahallin rakentaminen. Suunnitelmana oli, että yksityinen rakennuttaja hoitaa rakentamisen ja iso 50 metrin allas rakentuu kylpylän yhteyteen, mutta se suunnitelma on nyt ainakin toistaiseksi pantu jäihin. Valtuuston mietittäväksi jääkin se, pitäisikö Lahden rakennuttaa itse uusi uimahalli ja samalla miettiä myös sitä, onko Rantakartano oikea paikka uudelle uimahallille. Alunperinhän kaupunki suunnitteli uimahallia Launeen pellolle, SOL-areenan ja perhepuiston viereen.

Kolmas iso urheilurakennushanke lähitulevaisuudessa on Lahden jäähalli. Nykyinen jäähalli on tullut elinkaarensa päähän ja sen saneeraamiseen ei todennäköisesti ole enää järkevä syytää rahaa. Lahti tarvitseekin mielestäni modernin monitoimiareenan, joka jääkiekon ohella toimisi konserttien, messujen ja isojen yleisötapahtumien tapahtumakeskuksena. Tällä tavalla areenan käyttöaste saataisiin mahdollisimman korkeaksi ja kannattavaksi. Ongelmaksi muodostuu tietenkin silloin projektin hinta, joka pompsahtaa ylöspäin pelkän jäähallin rakennuskustannuksista. Jostain olisi löydettävä kaupungin ulkopuolista rahoitusta. Myös monitoimiareenan sijainti herättää varmasti monia ajatuksia. Nykyinen hallin sijainti on loistava, mutta tontti ei käsittääkseni mahdollista isompaa rakentamista, jota monitoimihalli vaatisi. Löytyisikö Lahti-hallin vierestä tilaa? Yksi vaihtoehto voisi olla uimahallin ja monitoimiareenan yhdistäminen, jolloin saataisiin varmastikin aikaan energiataloudellisia hyötyjä. Olisiko siis mahdollista rakentaa uusi monitoimiareena uimahalleineen päivineen Rantakartanoon Kisapuiston viereen?

Paljon on siis Lahden urheilupaikkarakentamisessa avoimia kysymyksiä, jotka vaativat pikaista kannanottoa kaupunkimme päättäjiltä. Uuden uimahallin puolestapuhujia on varmasti helppo löytää, mutta tiedän, että jotkut ovat sitä mieltä, ettei kaupunki saisi laittaa rahaa lainkaan huippu-urheiluun, rakentakoot seurat itse areenansa. Itse olen sitä mieltä, että lahtelaiset huippuseurat ansaitsevat kyllä kaupungin kaiken mahdollisen tuen, sillä FC Lahti ja Pelicans luovat positiivista Lahti-kuvaa ja ovat erittäin tunnettuja Lahti-brändejä kaikkialla Suomessa. Eivätkä Kisapuisto ja monitoimiareena tietenkään olisi pelkästään edustusjoukkueiden käytössä. Huippu-urheilu tarvitsee jatkuvuutta, jota tukee nimenomaan lahtelainen laadukas juniorityö, jolla on oltava jatkossa hyvät harjoitteluolosuhteet. Tuhannet lahtelaisjuniorit tarvitsevat lisää harjoituspaikkoja ja -aikoja, joita Kisapuisto ja uusi monitoimiareena toisivat.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Maamme hallitus on istunut viime päivät budjettiriihessä eli käytännössä pistänyt kasaan valtion budjettia. Valtion budjetin suunnittelu on haastavaa työtä, mutta tällä kertaa riihi on ollut jopa poikkeuksellisen haastava, sillä Ukrainan sota, kova inflaatio ja korkeat energiahinnat pitävät huolen siitä, että haasteita riittää enemmän kuin tarpeeksi. Valtion talous pitäisi saada tasapainoon koronan jälkeen, mutta kriisit tuntuvat maailmalla nyt seuraavan toisiaan. Niinpä budjettiriihi onkin tällä kertaa ollut lähinnä tulipalojen sammuttelua. Käytännössä kriisiipalojen sammuttaminen ei onnistu, mutta uusilla sähkö- ja ostovoimapaketeilla pyritään jollain tapaa edes hallitsemaan kriisien vaikutusta kansalaisiin. Aika näyttää kuinka hallitus siinä onnistuu.

Sähköpaketin keinoja ovat vahvojen huhujen mukaan muun muassa sähkön arvonlisäveron lasku 24:stä 10 prosenttiin, verovähennyksen tyyppinen sähkövähennys sekä pienituloisille kohdistettu asumiskuluja helpottava tuki. Energian hinnan nousu näkyy tietenkin myös yrityksissä, joten teollisuuden toiminta on hallituksen mukaan myös turvattava. Myös EU:n komissiolta odotetaan sähkömarkkinoita vakauttavia toimia. Kansalaisten ”ostovoimapakettiin” on tulossa muun muassa tuplalapsilisä joulukuulle sekä varhaiskasvatusmaksujen alentaminen.

Tämä kaikki maksaa rahaa ja paljon, joten tämän vuoden alijäämä on lisätalousarviot mukaan lukien noin 8,9 miljardia euroa. Monet ovat kauhistelleet velanottoa, niin minäkin, mutta mikä olisi se toinen vaihtoehto? Mistä leikattaisiin niitä miljardeja tässä tilanteessa? Itse asiassa eurooppalaisessa vertailussa Suomen velkataso on aika pieni ja markkinoilla luotetaan vahvasti Suomen julkisen talouden hoitoon. Valtionvelan korot ovat kansainvälisessä vertailussa yllättävänkin matalat

On kuitenkin hyvä muistaa se tosiseikka, että jos halutaan säilyttää nykyinen hyvinvointivaltio, niin lähivuosina veroja pitäisi saada nostettua tai menoja karsittua. Velanotto ei voi olla jatkuva ratkaisu valtiontalouden hoidossa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi