Sunnuntaina nousevat liput salkoon isien kunniaksi. Suomessa isänpäivää on vietetty virallisesti vuodesta 1987 eli isät saivat päivänsä paljon myöhemmin kuin äidit, joiden päivää on vietetty Suomessa vuodesta 1918. Tämä ei tietenkään tee isästä yhtään tarpeettomampaa tai vähemmän tärkeää kuin äiti.
En oikeastaan tiedä miksi isänpäivän saaminen kesti niin kauan. Joku nainen on muistaakseni arvellut sen johtuvan siitä, että miehen päivä on 364 kertaa vuodessa, kun äideille jää vain se yksi päivä. Luonnehdinta ei ole välttämättä kauhean kaukaa haettu.
No, joka tapauksessa itselleni on hieman jäänyt sellainen kuva isänpäivästä, että päivä lisättiin kalenteriin siksi, että kauppoihin saataisiin vilskettä myös hiljaiselle marraskuulle, hieman ennen joulusesonkia. Vähän samaan tapaan kuin nykyään tuodaan Halloween-juhlaa osaksi suomalaisten loputonta kulutusjuhlaa. No, kyllähän isätkin ovat juhlansa ansainneet, enkä missään nimessä halua sen enempää rinnastaa Halloweenia ja isänpäivää, vaikka ne peräkkäisinä viikonloppuina vietetäänkin.
Nykypäivän isät ovat nimittäin kovassa paineessa. Isän pitäisi taipua moneen. Esihistoriallisella ajalla eli vielä 1900-luvulla isälle riitti, että hän toi leivän pöytään ja hoiti perheen autoasiat. Isälle kuuluivat tietenkin myös lumenluonti, ruohonleikkuu sekä kaikki vähänkin fyysisyyttä vaativat tehtävät, mikä tietysti oli ymmärrettävää aikoina, jolloin miehet olivat pääsääntöisesti vahvempia kuin naiset.
Lisäksi miehen piti ehdottomasti osata nikkaroida. Mies/isä ilman nikkarointitaitoja oli vielä muutama vuosikymmen sitten jollain tapaa epäkelpo. Kaikissa vanhoissa rintamiestaloissahan on pihalla tai kellarissa se ”iskän verstas”, jossa isä illat pitkät nikkaroi milloin mitäkin. Pojalle piti rakentaa polkuauto ja leikkimökki tytölle. No, totuuden nimissä täytyy mainita, että aika monella isällä saattoi siellä verstaalla olla myös ns. virvokkeita piilotettuna halkopinoon, joten nikkarointi ei ehkä ollut ainoa syy viihtyä pajassa. Muistan ajan, kun mies, joka rakennutti omakotitalonsa talopakettina ei ollut miehenä uskottava. Uskottava talon rakennus piti aloittaa sillä, että kaatoi puut itse metsästä ja sahasi niistä tarvittavat laudat.
Mitä lähemmäs tullaan nykypäivää, on miehenä ja isänä olemisen vaatimustaso noussut toiseen potenssiin. Tämän päivän isän pitää edellisten toimien lisäksi osata hoitaa myös kotityöt. Siis imurointi, tiskaus, siivous, silitys, leipominen, ruoanlaitto ja tietenkin lastenhoito.
Lastenhoito on tänä päivänä tärkeämpää kuin entisaikojen nikkarointi. Niinpä nykymies ostaakin nikkarointipalvelut, kun oma aika menee vaippoja vaihtaessa ja verhoja ommellessa.
Tämän lisäksi miehen tulee pitää huolta ulkonäöstään ja parisuhteesta. Vähän pitäisi kyllä urheilla ja käydä kuntosalilla. Ei auta miehen rupsahtaa, sillä vaimo saattaa vaihtaa nopeasti nuorempaan ja parempivartaloiseen Adonikseen ja sitten sitä ollaan taas lähtöruudussa paikallisessa kapakassa metsästämässä seuraavaa ex-vaimoa. Isän pitää muistaa myös järjestää äidille romanttisia illallisia ja osata puhua tuntitolkulla tunteista.
Eli onhan tämä isän osa tänä päivänä todella haastava, joten kyllä me isät olemme päivämme ansainneet.
Hyvää isänpäivää!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi