Lahen 8-salilta startanneen räppärin ura sai tähänastisen huipennuksensa viime viikonloppuna. Kaksi loppuunmyytyä olympiastadionia on todella kova saavutus suomalaiselle artistille. Niin kova saavutus, ettei kukaan muu suomalainen ole tähän mennessä siinä onnistunut, ei edes yrittänyt. Niinpä Cheekillä onkin hyvä syy kysellä laulunsa mukaisesti: Kuka muu muka? No, luulenpa, että ensi kesänä näemme seuraavan suomalaisen artistin yrittämässä samaa, nyt kun latu on ns. aukaistu.

Mielenkiintoista nähdä, mitä Cheek tekee taukonsa jälkeen. Kahden loppuunmyydyn stadionkeikan jälkeen voi olla, ettei tavallinen perjantai-illan keikka Nivalan lavalla enää tunnukaan miltään. Korkeintaan alamäeltä. Ja tietysti puoli Suomea odottaa vesi kielellä, milloin se Cheekin alamäki oikein alkaa, jotta pääsisi sanomaan: ”Minähän sanoin!” No, se toinen puoli Suomesta odottaa vastaavasti vesi kielellä Cheekin comebackia.

Menestys tuo aina mukanaan mammonan lisäksi niitä, jotka jaksavat vähätellä artistin saavutuksia, musiikkia ja tietenkin faneja. Tämä ei ole mikään ihme, Suomessahan tunnetusti kateus voittaa kiimankin. Ja Cheek, jos kuka, on hyvä kateuden kohde. Mies joka ajaa Bentleyllä, pukeutuu kalliisiin merkkivaatteisiin, menestyy paremmin kuin muut ja lisäksi omaa kokoomuslaisen ajatusmaailman, suorastaan kerjää vihamielisiä tai vähätteleviä kommentteja. Suomessa on artistin oltava ennen kaikkea nöyrä, nöyrä ja vielä kerran nöyrä. Itsestään ei saa tehdä suurta numeroa. Lisäksi hänen tulee omata suurta musiikillista lahjakkuutta ja mielellään olla alansa ehdoton virtuoosi. Mutta siis kuitenkin nöyrä, sitä ei saa unohtaa…

Itse en ole kuunnellut yhtään Cheekin biisiä loppuun asti, sillä miehen edustama musikkityyli eli Rap-musiikki ei kuulu suosikkeihini. Silti on pakko nostaa miehelle hattua, sillä jotain hän ilmeisestikin tekee oikein. Kysykää vaikka niiltä 80 000 ihmiseltä, jotka ahtautuivat stadikalle viime viikonloppuna.

Mielestäni artisti, joka ei herätä minkäänlaisia tunteita, on tylsä ja täysin mitäänsanomaton. Cheek herättää selvästi tunteita, niin puolesta kuin vastaankin. Tunteistahan musiikissä on hyvin pitkälti kyse. Minkälaisen olon saan tuon artistin musiikista? Musiikissa ei ole olemassa tapaa, jolla voisi todistaa jonkun artistin olevan hyvä tai huono. Joku laulaja tai soittaja voi olla kyllä teknisesti parempi kuin toinen, mutta herättääkö hän minkäänlaisia tunteita. Kyse on siis yksinkertaisesti mielipiteestä. Niinpä ajatus artistin hyvyydestä tai huonoudesta asustaakin meidän jokaisen omien korvien välissä. Ajatelkaapa sitä, että meillä kaikilla olisi täsmälleen sama musiikkimaku. Eikö olisi aika tylsää?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Etelä-Lahden kouluverkko kokee tulevaisuudessa isoja muutoksia. Muutos koskee lähinnä kolmea koulua eli Salinkalliota, Launetta, Renkomäkeä. Tämän viikon keskiviikkona tilakeskus esitti sivistyslautakunnnalle neljä eri vaihtoehtoa siihen, miten kouluverkkoa voitaisiin Etelä-Lahdessa muuttaa.

Vaihtoehto 0 sisältää Launeen koulun korjaamisen, Renkomäen laajentamisen ja Salinkallion lakkauttamisen. Kyseessä on siis sama vaihtoehto, joka annettiin ainoana vaihtoehtona toukokuussa. Nyt kuitenkin tilakeskuksellakin on onneksi havahduttu siihen, että kenties Launeen koulu olisi paras purkaa, sillä jatkuva korjaaminen ei tuo parasta tulosta. Hyvä jos tähän päädytään, ainoa ongelma on vain se, että tähän johtopäätökseen olisi pitänyt tulla jo vuosia sitten. Nyt on heitetty useita miljoonia euroja kankkulan kaivoon remontoimalla rakennusta, joka olisi pitänyt alunperinkin purkaa. Tai ei nyt ihan kankkulan kaivoon, sillä joissakin rakennusfirmoissa ollaan varmastikin oltu hyvinkin tyytyväisiä tähän lypsylehmään.

Vaihtoehto 1, jossa Launeen koulu rakennettaan isompana uuteen paikkaan ja Renkomäkeä laajennetaan, aiheuttaisi Salinkallion lakkautuksen ja olisi sellaisenaan kallein vaihtoehto. Vaihtoehto 3, jossa Launeen koulusta luovutaan, Renkomäkeä laajennetaan ja Salinkalliosta tehdään luokkien 1.-9. yhteiskoulu tuskin onnistuu, sillä Salinkallion tilat eivät ole siihen riittävät.

Halvimmaksi ja omasta mielestäni myös järkevimmäksi ratkaisuksi nouseekin vaihtoehto 2, jossa Launeen koulu puretaan ja tilalle rakennetaan samalle paikalle uusi koulu 1.-6. luokkalaisille. Samalla Renkomäen koulua laajennetaan ja Salinkalliosta remontoidaan eteläisen alueen yläkoulu luokille 7.-9.

Olisi suoranaista järjen köyhyyttä olla käyttämättä Salinkallion koulun tiloja hyväksi suunnitellessa Etelä-Lahden koulutiloja. Käsittääkseni koulu on ns. hyvässä hapessa eli ongelmia sisäilman kanssa ei ole ollut. Samalla voitaisiin vaihtaa koulun nimikin, sillä jo hieman ryvettynyt Salinkallio-nimi voitaisiin vaihtaa takaisin vanhaan ja arvokkaaseen Launeen yhteislyseo-nimeen.

Seuraavaksi asiaa käsitellään sivistyslautakunnan kokouksessa syyskuun alussa. Valtuuston käsittelyyn eteläisen Lahden kouluasiat etenevät marras-joulukuun aikana.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vaatteet tekevät miehen kuuluu vanha suomalainen sanonta. Mutta tekevätkö vaatteet myös pääministerin? Siitä on tällä viikolla keskusteltu mediassa tiukasti niin puolesta kuin vastaankin. Kysehän on tietenkin pääministeri Alexander Stubbin hieman rennommasta ja vapaammasta pukeutumisesta eri tilaisuuksissa. Onko mies varteenotettava pääministeri, jos hänellä on shortsit jalassa? Käyvätkö rantasandaalit maan ykkösmiehelle? Pitääkö pääministerin ehdottomasti pukeutua pukuun tilaisuudesta riippumatta? Siinäpä vasta mielenkiintoisia kysymyksiä. Tähän kun vielä lisätään Stubbin innokas twitter-päivitysten tekeminen, voin hyvin ymmärtää, että osa suomalaisista pitää Stubbia lapsellisena pellenä, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä pukeutumiskoodeista ja siitä miten pääministerin pitää käyttäytyä. Samantyylistä keskustelua muuten käyntiin jokin aika sitten myös Paavo Arhinmäen kohdalla, hänen ollessaan kulttuuriministerinä. Muistattehan kun mies heilutteli sateenkaarilippu olympialaisissa tai meni mielummin korismatsiin kuin uuden musiikkitalon avajaisiin.

Jos poliittinen asema ja käyttäyminen /pukeutuminen eivät täsmää, samalla kyseenalaistetaan tietenkin myös miehen poliitinen osaaminen ja uskottavuus. No, siitä osaamisestahan ei vielä paljon näyttöä voi ollakaan, kun tämä ristiriitaisia ajatuksia herättävä tyyliniekka on ollut pääministerinä vasta vähän yli kuukauden eli lomillahan me tässä olemme kaikki olleet, myös Stubb. Itse en ole mikään tyylitaituri tai tajua yleensäkään mitään pukeutumisesta, mutta kyllähän Suomessa on totuttu siihen että poliitikon pitää olla harmaa ja tylsä, jotta olisi ns. uskottava. Liika hymyily ja positiivisuus aiheuttaa heti suomalaisissa sen ajatuksen, että tyhjännaurajahan tuo mies on. Siis lyhyesti tiivistettynä: harmaa & tylsä ja puhuu poliittista jargonia = uskottava, kun taas positiivinen, hymyilevä, twiittaileva shortsimies = pelle.

Jostain syystä me suomalaiset olemme kärkiporukkaa maailmassa silloin, kun pitää vetää ennakkoluuloja toisen ulkonäöstä tai pukeutumisesta. No, Stubbin onneksi isot, poliittiset haasteet ovat vielä edessäpäin, joten syksy näyttääkin enemmän sen, mistä puusta Stubb on oikeasti veistetty. Pystyykö hän johtamaan hallitusta läpi vaikeiden taloudellisten päätösten vai kuluuko miehen aika twitterissä ja Duudsonien kanssa leikkiessä? Annetaan nyt Alexanderin ensin näyttää mitä hän osaa ja ristiinnaulitaan sitten vasta shortseistaan korkealle koivuun, jos ilmenee ettei hommista tule mitään. Koitetaan siihen asti kestää vähän sitä erilaisuutta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntajakoselvittäjien ehdotus valmistui keskiviikkona. Selvittäjät ehdottavat Hollolan, Hämeenkosken, Iitin, Kärkölän ja Nastolan kuntien sekä Lahden kaupungin yhdistämistä 1.1.2017 alkaen. Uuden 154 000 asukkaan kunnan nimeksi tulisi Lahti. Kuntien valtuustot päättävät syyskuun lopussa syntyykö uusi kunta. Tähän asti siis selvää kauraa. No, jotta asia ei olisi ihan noin simppeli, niin tutkitaanpa hieman mitä muuta on asian tiimoilta tekeillä.

Hollola, Hämeenkoski ja Kärkölä ovat tehneet omaa selvitystään samanaikaisesti, onhan tullut selväksi etteivät Hollola ja Hämeenkoski halua liittyä Lahteen, eivätkä sitä myöskään vuoden 2017 alussa tule tekemään. Selvää on myös, kuten selvityksestäkin ilmenee, ettei kolmen kopla ( Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä) ole elinvoimainen pitkällä tähtäimellä.

”Alueen kilpailukyvyn kannalta Hollolan kasvaminen 29 000 asukkaan kunnaksi ei juuri lisää sen kilpailukykyä ja neuvotteluvoimaa esim. suhteessa metropolialueeseen, eikä anna alueen kilpailukyvyn ja siten elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksien parantamiseen vastaavia edellytyksiä kuin kuuden kunnan yhdistyminen. Yhdistämällä Hollola, Hämeenkoski ja Kärkölä ei ole mahdollista muodostaa taloudellisesti kestävällä pohjalla olevaa uutta kuntaa ilman, että palveluverkkoa karsitaan radikaalisti ja veroja korotetaan.”
Näin siis suora lainaus selvityksestä, jossa kylmät faktat tulevat esiin erittäin selväsanaisesti.

Hollola järjesti vuonna 2010 kansanäänestyksen, jonka tulos oli murskaava: 83 prosenttia halusi pitää kunnan itsenäisenä. Tämä ei ole ihme, jos asiaa lähestyy pelkältä tunnepuolelta. Taloudelliset faktat vain ovat niin kovat, että näistä asioista päättäminen kuuluu tällä kertaa asiantuntijoille, ei kansalle. Harva tavallinen kaduntallaaja tietää oman kuntansa taloudellista tilaa ja sitä mihin suuntaan se on menossa. Yllättävän harvaa se edes kiinnostaa, kunhan palvelut vain pelaavat. Kyse on enemmänkin mielikuvista. Lahti on iso, paha ja velkainen ja se haluaa niellä kitaansa pikkukunnat ympäriltään. Kiva satu, muttei todellisuutta. Parhaimmillaan kyseessä olisi Päijät-Hämeen elinvoimainen symbioosi eli liitoksesta hyötyisivät kaikki. Myös ympäristökunnissa asuvat.

Kuntien sopeuttamistarve on kova. Kuuden kunnan yhteinen talouden sopeuttamistarve on seuraavien kolmen vuoden aikana lähes 100 miljoonaa euroa. Kunnat arvioivat itse pystyvänsä säästämään siitä noin puolet. Kuntien yhdistämisestä saatava säästö olisi noin 40 miljoonaa euroa, joka tulisi palvelukustannuksista sekä päällekkäisyyksien ja johtotasojen purkamisesta.
Kannattaisi yrittää edes.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kesälomamme aikana on taas sattunut ja tapahtunut, niin meillä kuin muuallakin. Kerrataanpa ensin tapahtumia muualta. Kriisi Ukrainassa kiristyy. Joku yltiöinnokas ohjustenammuskelija pudotti vahingossa matkustajakoneen ja kolmisensataa siviiliä kuoli. Tästä huolimatta taistelut Itä-Ukrainassa jatkuvat ja kuolonuhrien määrä jatkaa kasvamistaan päivästä toiseen. Tilanne on erittäin tulenarka koko Ukrainan alueella ja EU/USA ovatkin nyt koventaneet talouspakotteita Venäjää kohtaan eli tällä hetkellä suurvallat kalisuttelevat sapeleitaan todella huolestuttavaan tahtiin. Haluaako Putin Neuvostoliiton mahdin takaisin? Mitä tekee USA?

Hieman etelämmässä sotiminen Syyriassa jatkuu entistä karmaisevampana ja kuolleiden lukumäärä nousee. Kriisi on vaarassa levitä totaalisesti käsiin ja koko Lähi-itä on kuin ruutitynnyri, joka odottaa sitä viimeistä kipinää. Siinä hieman niitä tärkeimpiä ulkomaiden kesäkuulumisia.

Minkähänlaista kriisiä täällä Suomessa on kesän aikana pukannut esiin? Tutkitaanpa.
No, pääministeri Stubb on lomaltaan twiittaillut vain omasta triathlon-kilpailustaan unohtaen kokonaan Ukrainan tapahtumat. Mietittäväksi jää se, tarviiko ulkopoliittisia kannanottoja yleensäkään julkaista Twitterissä vai tulisiko ne jättää ihan suosiolla ns. oikeisiin medioihin, joita ovat mm. lehdet, TV ja radio. Ken tietää, kertokoon.

Rap-artisti Musta Barbaari ja hevilegenda Megadeth ovat pullistelleet lihaksiaan häiritsemällä toistensa keikkoja kumpikin omaan omituiseen tapaansa. Tämä taas on herättänyt myrskyn sosiaalisessa mediassa, jossa on ihan yllättäen tullut esiin sellainen seikka, että osa suomalaisistahan taitaa olla rasisteja. Puhumattakaan siitä millaisen arven tämä eripura jättääkään räppäreiden ja hevareiden suhteisiin. Tämän kriisin voittaja on ehdottomasti Musta Barbaari, jonka olemassaolosta ei kukaan tiennyt ennen tätä uskomatonta tapahtumaketjua. Nyt saavutetulla julkisuudella räppäri voi kirjoittaa jo omaelämänkertansa ja seuraava levy myynee varmasti kultaa.

Yksi kesän lempiaihe on tietenkin heinikossa vaanivat punkit. Joka kesä niistäkin löytyy uusi, entistä tappavampi lajike.

Suurimmat kriisit, ainakin jos laskemme lööppien määriä iltapäivälehdissä, ovat kuitenkin aiheutuneet säästä. Kesäkuussa oli vuosisadan kylmin kesä ja nyt sitten heinäkuun lopussa pukkaa jo ennätyssuperhelteitä. Koskaan ei ole suomalaisen hyvä olla. Milloin on liian kylmä, milloin taas liian kuuma. Joskus taitaa olla olla jopa liian sopiva sää. Välillä olemme saaneet vaivoiksemme super-megaisoja rakeita ja tietenkään ei voi sivuuttaa ukkosmyrskyjä, joista jokaisesta tulee ilmoittaa lööpeissä erikseen.

Niin että sellaisia kriisejä meillä päin. Loppukaneettina voisin todeta, että kyllä meillä taitaa täällä Suomessa asiat pääosin olla sittenkin aika hyvin, joten koitetaan vaan kestää. Kyllä se siitä sanoi Manukin jo aikoinaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi