Kisapuiston jalkapallostadion, tuo monen lahtelaisen jalkapallojännärin märkä toiveuni liikahti maanantaina pikkuriikkisen eteenpäin, kun Lahden konserni- ja tilajaosto hyväksyi Kisapuiston pääkatsomon hankesuunnitelman. Moni meistä futishulluista tietenkin odotti, että 70 vuoden odottelun jälkeen tässä vaiheessa olisi hyväksytty sellainen hankesuunnitelma, joka olisi sisältänyt koko stadionin päätykatsomoineen. No, niin hyvin ei tällä kertaa käynyt, mutta iloitaan nyt sitten edes siitä, että näillä näkymin kaudella 2025 meillä vihdoinkin pelataan futista taas Kisapuistossa. Kisapuisto on kuitenkin se ainoa oikea paikka lahtelaiselle jalkapallolle. Toivotaan että FC Lahti hoitaa oman leiviskänsä veikkausliigassa niin, ettei silloin tarvi katsella divarifutista upouudessa pääkatsomossa.

Alunperin kaupungin taloussuunnitelmassa oli varattu pääkatsomoa varten 8,9 miljoonaa euroa, nyt hinta on kohonnut inflaation ja Ukrainan sodan vuoksi liki 14 miljoonaan, joten päätykatsomoiden rakentaminen oli pakko siirtää hamaan tulevaisuuteen. Kompromissi kelpaa kuulemma FC Lahdelle, jos kaupunki sitoutuu saattamaan stadionin valmiiksi ns. järkevässä aikataulussa. Siitähän ei tietenkään ole mitään takuita, kun Kisapuistoa on vatuloitu jo 70 vuotta, mutta tämä oli niin sanotusti tarjous, joka oli pakko hyväksyä. FC Lahti tietenkin haikailee UEFA3-kategorian stadionia, jolla voitaisiin pelata kansainvälisiä otteluita, mutta nyt pakon edessä on tyydyttävä ”stadioniin” jolla voi pelata edes veikkausliigaa. Pienempi paha kuin se, ettei olisi tullut edes uutta pääkatsomoa.

Moni saattaa kummastella sitä, miksi Lahteen pitää rakentaa futisstadion 5000 katsojalle, kun peleissä käy tällä hetkellä keskimäärin 1400 katsojaa. Se on totta vie pieni määrä, mutta yleisömäärien trendi on ollut koronan jälkeen ihan yleisesti pahasti laskeva, sillä vielä vuonna 2019 FC Lahden yleisökeskiarvo oli yli 2200 katsojaa. Sama laskeva trendi on ollut nähtävissä useimmissa kotoisissa palloilusarjoissamme, jopa sarjojen ehdottomassa ykkösessä eli SM-liigassa. Itse uskon, että kun korona-ajat jäävät taakse ja Lahti saa uuden stadionin, nähdään peleissä keskimäärin 2500 katsojaa. Enemmänkin on mahdollista, mutta se edellyttää vahvasti sitä, että mukana on myös menestys, ei pelkkä sarjaan osallistuminen. Jalkapallonostalgikkona haikailen edelleen niitä Kuusysin suuruudenpäiviä 80-luvulla, jolloin vuodesta toiseen taisteltiin Suomen mestaruudesta. Tai entäpä ne hurjat paikallismatsit Reipasta vastaan? Tällä hetkellä peleistä puuttuu se suuri tunne, kun niissä ei ole muuta panosta kuin se, että ollaanko sarjassa kuudes vai seitsemäs.

Kisapuiston kokonaisprojekti muuten etenee jo tänä kesänä tekojääradan rakennustöillä. Jäädytys saadaan käyttöön vasta syksyksi 2023 eli vielä on odotettava yli vuosi ennen kuin pääsemme vetämään ensimmäiset luistimenpiirrot Kisapuiston upouuden tekojääradan pintaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahtelaisessa kuntapolitiikassa nostettiin kierroksia kerralla liki maksimiin, kun entinen perussuomalainen Tuija Saloranta, entiset sitoutumattomat ja Pro Lahti-ryhmästä eronneet Jari Pykäläinen sekä Pasi Tuomaila sekä entinen Pro-Lahti ryhmän valtuutettu Niko Liukkonen loikkasivat Hjallis Harkimon Liike Nyt-puolueeseen ja Lahden valtuustoon taiottiin kuin tyhjästä Liike Nyt -valtuustoryhmä.

Liike Nyt Lahden ryhmä on valtuuston neljänneksi suurin ja saman kokoinen kuin keskustan sekä vihreiden ryhmät. Aika harvoin on kuntapolitiikassa nähty, ainakaan Lahdessa, että itse vaaleissa valtuustossa ulos jäänyt puolue pääsee kerralla vaa’ankielen asemaan valtuustossa. Vuoden 2021 kuntavaaleissa Liike Nyt- puolueen ääniosuus jäi vaivaiseen 0,8 prosenttiin ja se sai yhteensä vain 399 ääntä. Ei kovin vahva näyttö äänestäjien luottamuksesta.

Loikanneista moni kertoi loikkauksen syyksi sen, etteivät he päässeet toteuttamaan itseään entisessä ryhmässään. mm. Liukkosen mukaan Pro Lahti vetää liian kovaa ja tinkimätöntä linjaa. Pro Lahden vetäjä Kalle Aaltonen on hänen mukaansa liian ankara valtuutetuille. Aaltonen on taas toistuvasti kertonut, ettei Pro Lahden ryhmässä ole ryhmäkuria ja jokainen saa äänestää kuten parhaaksi näkee omien arvojensa mukaisesti. Aaltonen on toki syystäkin kiistelty hahmo lahtelaisessa kuntapolitiikassa, mutta en voi välttyä siltä ajatukselta, että vaaleissa Aaltosen kelkkaan on lähdetty nimenomaan tietoisena siitä, että vaaleissa läpimenoon riittää 200-300 ääntä, kun keulahahmo Aaltonen toistuvasti vetää keskimäärin noin 1500 ääntä per vaali. Niin kävi tälläkin kertaa.

Yhteensä ex-perussuomalainen Saloranta ja Pro Lahdesta eronnut kolmikko kokosivat vaaleissa noin tuhat ääntä, kun esimerkiksi Kalle Aaltonen keräsi 1500 ääntä. Muutenkin Pro Lahti profiloituu todella vahvasti Aaltosen vahvaan persoonaan, sillä kaikki loput Pro Lahden ehdokkaat saivat yhteensä 2767 ääntä, joten on aika selvä kuka puhuu ryhmässä isännän äänellä, vaikka Aaltonen kaikki yhteistyöongelmat on kieltänytkin. Ryhmän nyt pienentyessä Aaltosen ääni on entistäkin vahvempi, mutta ehkäpä hänelläkin olisi omissa toimintatavoissaan tarkistamista jatkossa, ettei Pro Lahti kutistu pian takaisin yhden miehen iskuryhmäksi. Politiikan pelisääntö numero yksi on yhteistyö, joka onnistuessaan yli puoluerajojen mahdollistaa parhaan lopputuloksen. Kompromisseja on yksinkertaisesti pakko sietää, jos haluaa olla muutakin kuin pelkkä tuulimyllyjä vastaan taisteleva Don Quijote

Loikkareilla on varmasti ollut tähtäimessä myös ensi kevään eduskuntavaalit. Niihin osallistuminen Pro Lahden riveistä olisi ollut käytännössä mahdottomuus. Siksikin loikkaaminen Liike Nyt:in kelkkaan palvelee loikkareita ja edistää heidän tulevaisuudensuunnitelmiaan. Hjallis Harkimolle näin merkittävä loikkaus oli kuin pieni lottovoitto. Liike Nyt pääsi kerralla isossa kaupungissa samalle viivalle ns. Isojen poikien kanssa.

Mielenkiintoista nähdä miten Liike Nyt onnistuu tulevissa eduskuntavaaleissa. Nostavatko loikkarit äänimääriään vai hylkäävätkö äänestäjät heidät epäluotettavina tyyppeinä? Joka tapauksessa iso sarka heillä on edessään kynnettävänä. Äänestäjiä ei ole helppo vakuuttaa, varsinkin jos puolue vaihtuu vaalien välillä. Toivottavasti he nyt kuitenkin pääsevät uudessa ryhmässään edistämään juuri niitä asioita ja hankkeita, joita eivät vanhassa ryhmässään päässeet edistämään. Muutenhan loikkareiden peliliike näyttäytyy vain ja ainoastaan oman edun tavoittelulta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kun Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat Nato-hakemuksensa toukokuun puolivälin jälkeen, monella oli käsitys, että molempien maiden hakemukset tullaan hyväksymään pikavauhtia muissa Nato-maissa. Olivathan niin Suomen kuin Ruotsinkin päättäjät sukkoloineet pitkin Eurooppaa ja USA:ta ja saaneet varsin myötämielisen suhtautumisen hakemuksiinsa.

Nato-maista etukäteen ongelmallisimmaksi tiedettiin jo etukäteen Turkki ja sen yksinvaltias presidentti Erdogan. Presidentti Niinistö oli keskustellut Erdoganin kanssa huhtikuussa ja silloin Turkin suunnasta oli näytetty vihreää valoa Suomen Nato-jäsenyydelle. Pelkästään tämän varassa ei Suomi ollut, sillä myös ulkoministeri Pekka Haavisto oli saanut Turkista samansuuntaista, positiivista viestiä.

Tämä kaikki oli kuitenkin Turkin puolesta vain silmänlumetta ja poliittista peliä, sillä Turkki oli nähnyt tilaisuutensa tuoda esille omia turvallisuusuhkiaan. Heti hakemuksen jättämisen jälkeen moni varmasti hieraisi silmiään, kun näki Erdoganin lausunnot, joissa hän totesi, ettei Suomella ja Ruotsilla ole mitään asiaa Natoon, niin kauan kuin ne hyysäävät terroristeja. Turkki haluaa Suomen ja Ruotsin luovuttavan Turkkiin henkilöitä, joilla se uskoo olevan yhteyksiä terrorismiin, toisin sanoen aseellisiin kurdijärjestöihin PKK:hon ja YPG:hen tai Fetullah Gülenin uskonnolliseen oppositioliikkeeseen, jota Turkki syyttää vuoden 2016 vallankaappausyrityksestä.

Sen jälkeen olemme kuulleet Erdoganin vaativan mm. Ruotsin puolustusministerin eroa ja Suomea ja Ruotsia puuttumaan valtiontelevisioiden toimintaan, jotta Turkki voisi hyväksyä niiden Nato-jäsenyyden. Valtiontelevisiot kun näyttävät kuulemma terroristijohtajien haastatteluja. Onhan tämä nyt kerrassaan uskomatonta, että Turkin yksinvaltias yrittää rajoittaa median vapautta Suomessa ja Ruotsissa! Anteeksi vain herra Erdogan, mutta homma ei toimi näin. Diktatuurissa toimii kyllä, mutta ei länsimaisessa demokratiassa.

Suomi ja Ruotsi ovat nyt tahtomattaan joutuneet Turkin ja USA:n välisen poliittisen pelin shakkinappuloiksi. Monet tahot uskovat, että Turkin vaatimusten takana on ennemminkin USA:n kanssa esillä olevat hankaluudet. Turkki ei ole mielissään siitä, että se on evätty F-35-hävittäjäohjelmasta. Siitä Turkki heitettiin ulos, kun maa valitsi S-400 ohjustorjuntajärjestelmän Venäjältä. Turkki haluaisi ostaa Yhdysvalloilta myös F-16 -hävittäjiä, mutta sekin kauppa on jumiutunut.

Lisäksi Erdoganin kohtalaisen läheiset välit Putiniin eivät miellytä muita Nato-maita. On nostettu esiin jopa sellainen skenaario, että Erdoganilla ja Putinilla olisi olemassa salainen sopimus Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden estämisestä. Jos tällainen sopimus paljastuisi, merkitsisi se hyvin todennäköisesti Turkin heittämistä Natosta ulos. On yleisesti tiedossa, ettei Turkin toimintaa katsota tällä hetkellä muissa Nato-maissa hyvällä, sillä Suomen ja Ruotsin jäsenyydelle on olemassa todella laaja kannatus Natossa.

Toivotaan, että Erdoganin törkeä kiristys ja valtapeli saadaan neuvotteluilla loppumaan mahdollisimman pian ja saadaan siten Suomi ja Ruotsi lopullisesti Naton jäseniksi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime viikolla tuli kehuttua, ihan ansiosta, Lahden kaupungin johdon toimia, kun kaupunginjohtaja Timosen johdolla saatiin Fazerin johtajat vakuuttuneiksi siitä, että uuden, ison tehtaan tulisi sijaita Lahdessa ja Pippo-Kujalassa. Tämä tietää satoja uusia työpaikkoja Lahteen ja käynnistää toivottavasti ihan uudenlaista pöhinää Pippo-Kujalan teollisuusalueella.

Saman viikon lopulla tuli myös vähän huonompi uutinen, sillä Iitin KymiRingille suunniteltu MotoGP-kisa peruutettiin nyt jo kolmannen kerran. Kaksi edellistä peruutusta johtui pitkälti kai koronasta, mutta tämän viimeisimmän peruutuksen aiheutti lopulta se, etteivät kilpailupaikat ole vaadittavalla tasolla. Tarkemmin puhuttiin puuttuvista rengasvalleista, mutta rataa katsoessa ei voi välttyä ajatukselta, että tuskinpa tässä oli ihan kaikki syyt. Kisojen peruuntuminen ei tietenkään ole millään tavalla Lahden kaupungin vika, sillä kaupungin yritys Lahti Events on ostanut ainoastaan yksinoikeuden olla KymiRingin tapahtumajärjestäjä. Lahti Events kertoo maksaneensa tapahtuma-alueesta ennakkovuokraa sopimuksen mukaan. Sopimuksen perusteella KymiRing-ratayhtiö on velvollinen palauttamaan MotoGP-tapahtumaa koskevan osuuden ennakkovuokrasta Lahti Eventsille. Samalla Lahti Evets pohtii, jatkaako se enää jatkossa yhteistyötä KymiRingin kanssa, sillä peruuntumisten mainehaitta on kohtalaisen suuri myös Lahti Eventsille.

Lahdessa on paljon taitettu peistä siitä, onko kaupungin, oman yhtiönsä kautta, ydintoimintaa se, että olemme mukana järjestämässä MotoGP-kisaa naapurikunnassa? Toinen tulikuuma peruna on ollut Lahden kaupungin 2,8 miljoonan euron laina Lahti Eventsille, jonka arvellaan menneen suoraan KymiRingin-yhtiön tukemiseen. Ex-valtuutettu Seppo Korhonen on tehnyt asiasta valituksen oikeuskanslerille ja nyt myös poliisi on aloittanut asiasta esitutkinnan. Toivottavasti asiaan saada selvyyttä mahdollisimman pian.

Allekirjoittanutta ei peruutus yllättänyt, sillä ajellessani KymiRingin ohi muutama viikko sitten ihmettelin, miten voi olla mahdollista, että tuolla voidaan järjestää isot MotoGP-kisat parin kuukauden kuluttua ja vielä niin, että katsojia olisi kymmeniä tuhansia? Omat silmäni näkivät vain ison soramontun, jossa kiemurteli asvalttirata sekä yksi keskeneräinen varikkorakennus. Minkäänlaisia katsomorakenteita ei näkynyt ja muutenkin radasta paistaa isoilta osin keskeneräisyys.

Koronavuosien aikana olisi ollut aikaa rakentaa rata ihan valmiiksi asti, mutta siinä vaiheessa kun firman kassa näyttää 25-30 miljoonaa euroa miinusta, on huono saada uusia sijoittajia tai lisää lainaa, joten rakentaminen kaatui pitkälti varojen puutteeseen. Todennäköisin vaihtoehto on, että KymiRing haetaan konkurssiin ellei ihmeitä tapahdu ja MotoGP-kisahaaveet voidaan haudata. Lahden kannalta olisi tietenkin parasta, että kisat jollain ilveellä saataisiin järjestettyä vuonna 2023. Jos paikalle saapuisi 50 000- 75 000 katsojaa, on ilmiselvää, että myös Lahti siitä hyötyisi taloudellisesti.

Sillä aikaa kun odotellaan, miten KymiRingin käy, olisi erittäin tärkeää saada tieyhteydet eli VT12 Iitin ja Lahden välillä edes jonkinlaiseen kuntoon, jos halutaan, että kisaturistit liikkuvat jatkossa helposti ja nopeasti Lahden ja KymiRingin välillä. Nykyisellään tie on karmaiseva, joten ainakin yhteyksien perusteella voisi kuvitella turistien valitsevan yöpaikakseen mielummin Kouvolan tai Helsingin kuin Lahden.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi