Ikään kuin huomaamatta vuosi on edennyt jo siihen pisteeseen, että vuoden pisin päivä on jo ohitettu. Päivät ovat siis jo alkaneet lyhentyä ja pessimistisemmät meistä manaavat jo kesän ohi menemistä ja tulevia pimeitä talviöitä. Mitä vielä! Paras kesä on vielä edessä ja ennen kaikkea juhannus! Jussi, mittumaari, keskikesän juhla, yötön yö jne. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Ei puhuta nyt juhannustaioista, sillä ne ovat jo mennyttä muinaishistoriaa. Eivät tämän päivän nuoret naiset pyöri alasti ruispellossa nähdäkseen tulevan sulhonsa. Sitä varten on olemassa Tinder. Sitä paitsi heinikossa pyöriminen on sotkuista ja sulhon sijaan saattaa saada kaverikseen punkin ja borrelioosin. Juhannukseen kuuluu varmasti montakin erilaista perinnettä, mutta jos minulta asiaa kysyttäisiin, niin ensimmäisiksi mieleeni tulisivat juhannuksesta sanat sauna ja kokko.

Juhannus ja sauna. Se on siinä. Vaikkei juhannus kovin kirkollinen juhla olekaan, on sauna suomalaisen temppeli. Paikka jossa rauhoitutaan, paikka jossa vietetään aikaa. Puhdistaudutaan niin fyysisesti kuin henkisestikin ja samalla valmistaudutaan kestämään yöttömän yön tuomat rasitukset. Koivuvihta, kovat löylyt ja pulahdus kylmään järveen. Ai että suomalainen nauttii.

Jos ei muuta, saa saunominen ainakin janon kasvamaan toiseen potenssiin. Ja kyllähän meillä suomalaisilla kova jano juhannuksena onkin. Joillakin aivan pohjaton. Toisaalta kuten kaikkitietävä wikipedia kertoo ”Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon, sillä niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä.” Onnesta ja pahojen henkien karkoittamisesta en tiedä, mutta joidenkin tiedetään karkoittaneen ainakin aviopuolisonsa juhannusjuomaa kolmatta päivää putkeen maistellessaan.

Juhannuksena on oltava myös kokko. Jokin alkukantainen pakanariitti varmastikin määrää, että tulta on juhlassa oltava. Jotain pitää polttaa. Siispä kokkoa kasaamaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Risuja ja rankoja raahataan pitkin metsiä ja kokoon saadaan kyhättyä kokkoa etäisesti muistuttava röykkiö risuja ja havuja. Kokon kasaamiseen kuuluu olennaisesti se, että yleensä porukassa on yksi, joka ei tiedä miten kokko pitäisi oikeaoppisesti rakentaa ja hän on yleensä juuri se henkilö, joka kokon pystyttää.

Kun kokkoa muistuttava risuröykkiö on valmis ja kaikki ovat käyneet kertomassa kuinka väärin se on kasattu, on aika sytyttää kokko. Sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Ei syty, ei sitten millään. Liekö risut liian tuoreita? Pian kokon ympärillä häärii kärsimättömästi koko juhannusta juhliva porukka. Neuvoja kokon sytyttäjälle sataa enemmän kuin laki sallii. Jossain vaiheessa joku keksii yllättäen heittää kokkoon bensaa. Kyllä lähtee. Valtava tulipallo ja voit sanoa hyvästi kulmakarvoillesi. Se on kuitenkin pieni hinta siitä, että kaikkien odottama kokko palaa nyt. Hurraa! Juhannus on pelastettu.

Hyvää juhannusta!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Joskus ennen muinoin kyseltiin, että miksi Jeppe juo. Kuntavaalien jälkeen voidaan vääntää tuo ikiaikainen kysymys muotoon miksi Jeppe ei äänestä? Kuntavaalien äänestysprosentti oli nimittäin katastrofaalisen huono. Huonoin 70 vuoteen. Koko maassa äänestysprosentti oli 55% tienoilla, Lahdessa vain niukasti yli 51 prosentin. On varma, että tähän on monta erillistä syytä, mutta tulos on hälyttävä jo demokratiankin kannalta. Minkälainen mandaatti on valtuutetuilla, kun puolet äänestysoikeuden omaavista jättää kokonaan äänestämättä?

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Vaalien suurimman äänipotin Lahdessa keräsi Sdp, jonka äänisaalis prosenteiksi muutettuna oli varsin muhkea 24,9% ( 12 549 ääntä). Jos suhteutetaan tulos kaikkiin lahtelaisiin äänioikeutettuihin, saadaankin varsin erilainen kuva kannatuksesta. Vain 12,7% kaikista äänioikeutetuista antoi äänensä demareille ja käytännössä kaikkien muidenkin puolueiden kannatus vaaleissa putoaisi tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa puolet. Ei järin vahva mandaatti kenelläkään, vai mitä? No, tuo on tietysti spekulointia ja koskaan ei suomalaisissa vaaleissa tulla näkemään äänestysprosenttia sata, mutta jotain se kertoo, jos 48,9% äänioikeutetuista jättää äänestämättä. Lahdessa jäi siis käyttämättä uskomattomat 48 413 ääntä! Lahtelaisten pohjat vedettiin perinteisesti Liipolassa, jossa äänestäminen kiinnosti vain 38,6% äänioikeutetuista. Vastaavasti Jalkarannassa äänestäminen kiinnosti yli 62 prosenttia. Onko äänestämisestä tulossa vain hyväosaisten asia?

Miksi kuntapolitiikka ei sitten kiinnosta? Luulisi, että kiinnostaisi, sillä kunnissa tehdään ne tärkeimmät päätökset, jotka eniten jokapäiväiseen elämäämme vaikuttavat. Oliko vika ajankohdassa? Kesällä ei tunnetusti ole helppo saada ihmisiä äänestämään. Tätähän on kokeiltu aikaisemmin yksissä eurovaaleissa huonolla menestyksellä. Onko syynä se, että suurin osa ehdokkaista on ns. matti meikäläisiä? Mediaseksikkäät julkkisehdokkaat loistivat poissaolollaan, mikä on kyllä ainakin omasta mielestäni vain hyvä asia. Vai onko niin, että politiikka on menettänyt uskottavuutensa? Monesti kuulee sanottavan, että on ihan sama ketkä siellä asioista päättävät, huonosti menee joka tapauksessa ja poliitikot ajavat aina vain omaa etuaan. Tällainen ajattelutapa on mielestäni todella outoa, sillä silloinhan ihmiset ikään kuin luovuttavat oikeutensa vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. Yksi syy voi olla myös se, että tänä päivänä politiikasta on tehty somen voimalla todella likaista peliä, jossa vastustajat suolataan keinolla millä hyvänsä. Tämä näkyi jo monien puolueiden ehdokasasettelussa, kun jotkut eivät uskaltaneet tai halunneet lähteä edes ehdolle, koska poliittinen keskustelukulttuuri on muuttunut kovin päällekäyväksi ja vastakkainasettelu jopa henkiseksi väkivallaksi ja kiusaamiseksi.

Olisiko jo aika miettiä uusia, digitaalisia keinoja äänestämiseen? Teknologia kyllä antaa jo keinot turvalliseen äänestämiseen netissä, mutta löytyykö päättäjiltä tarpeeksi halua muutokseen?

Petri Salomaa
Päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Sunnuntaina on kuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Ennakkoääniä sai tänä vuonna poikkeuksellisesti antaa kahden viikon ajan, normaalin viikon mittaisen ennakoäänestyksen sijaan. Varmasti pidennetyn ennakkoäänestyksen vuoksi tänä vuonna ennakkoäänestyksen äänestysprosentiksi muodostui 32% eli liki joka kolmas äänioikeutettu on jo äänensä antanut. Silti varsinaiselle äänestyspäivälle jää vielä paljon ääniä, jotka etsivät omaa kohdettaan.

Kuntavaalien äänestysprosentti on monesti jäänyt presidentin- ja eduskuntavaalien prosentteja pienemmäksi. Tämä on sikäli outoa, että eniten meidän kuntalaisten arkeen vaikuttavia päätöksiä tehdään nimenomaan kuntatasolla. Eli nyt kannattaa olla tarkkana kenelle tai mille puolueelle äänensä antaa. Perussuomalaiset ovat halunneet tehdä kuntavaaleista arvovaalit, joissa ääni perussuomalaisille on ääni hallitusta vastaan. Mielenkiintoinen näkökulma, sillä monessa kunnassa ei ole olemassa samaa hallitus-oppositio -asetelmaa, vaan asetelmat vaihtuvat kunnittain. Esimerkiksi Lahdessa vallankahvassa ovat olleet jo vuosikymmenet Sdp ja kokoomus. Näistä toinen on hallituksessa ja toinen oppositiossa, mutta Lahdessa yhteistyö on ainakin tähän asti toiminut suht’koht hyvällä tasolla.

Ylen viimeinen gallup ennen vaalipäivää kertoo, että valtakunnan tasolla tullaan näkemään tiukat vaalit. Kokoomus on niukasti kärjessä 19,6 prosentillaan ja perussuomalaiset sekä Sdp seuraavat parin prosenttiyksikön päässä. Perinteisesti kuntavaaleissa pärjäävä keskustakin on nostamassa osakkeitaan ohi vihreiden suurimmalla ehdokaslistallaan. Miten sitten paikalliset pienryhmät sekoittavat pakkaa, jää nähtäväksi. Pro Lahti yli 70 ehdokkaan listalla saattaa yllättää ja Asukkaiden Lahti-ryhmä omaa myös potentiaalia valtuustopaikkaan. Miten sitten onnistuu Lahdessa uutena puolueena kuntavaaleihin lähtevä Liike Nyt?

Jos vetoa Lahden kuntavaaleista pitäisi lyödä, niin tässä pari tärppiä. Lahdessa demarit säilyy isoimpana ryhmänä, menettäen kuitenkin ehkä paikan tai kaksi. Kokoomus jatkaa niukasti kakkosena ennen kovaa nousua tekevää perussuomalaisten ryhmää. Todennäköisesti perussuomalaiset metsästävät nimenomaan kokoomuslaisten ja keskustalaisten ääniä. Pro Lahti tuplannee valtuustopaikkojensa määrän. Tietyllä tavalla Pro Lahti ja perussuomalaiset saalistavat ääniä samoilta vesiltä, joten nähtäväksi jää kumpi näistä on loppujen lopuksi se vetovoimaisempi. Vihreät, kristillisdemokraatit ja vasemmisto säilyttävät nykyiset asemansa.

Lopuksi vielä muistuttaisin, että tärkeintä on äänestää. Se on todellakin ainoa tapa vaikuttaa kuntasi asioihin. Nukkuvien puolue ei vie asiaasi eteenpäin, joten älä sinä nuku onnesi ohi.

Petri Salomaa
Päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Meidän jalkapallo-fanien vuosikymmenten odotus päättyy ensi viikon lauantaina, kun EM-kisoissa erotuomari viheltää Tanska-Suomi pelin käyntiin. Pakko se on uskoa, Suomi ensi kertaa jalkapallon arvokisoissa koskaan! Onhan meillä Suomessa aina ollut hyviä pelaajia. Kukapa ei muistaisi tai tietäisi Aulis Rytkösen, Kai Pahlmanin, Juhani Peltosen, Arto Tolsan ja Sami Hyypiän upeista otteista kansainvälisillä kentillä seurajoukkueissaan ja maajoukkueessa? Puhumattakaan kuninkaasta eli Jari Litmasesta, joka oli oman aikansa TOP 3 pelaaja koko maailmassa. Vaikka meillä oli ns. kultainen sukupolvi Litmasineen, ei arvokisapaikkaa kuitenkaan herunut. Aina joku ihme pomppu veti toiveet alas vessanpöntöstä. Legendaarisin lienee Unkari-peli MM-karsinnassa vuonna 1998. Mertarannan tokaisu ”Hirveältä näyttää” juuri ennen Unkarin maalia onkin jäänyt jyskyttämään meidän kaikkien suomalaisfanien takaraivoon.

Vielä viisi vuotta sitten Suomi kynti alamaissa Hans Backen komennossa ollen yksi Euroopan huonoimmista maajoukkueista. Monet varmasti muistavat silloisen kapteenin Niklas Moisanderin itkuiset selitykset hävityiden otteluiden jälkeen. Myös pelaajat taisivat kyllästyä sylkykuppina olemiseen, sillä samaan aikaan maajoukkueesta jäivät pois avainpelaajat Moisander, Hetemaj, Ring ja kokaiinikohun vuoksi Eremenko. Monet olivat silloin valmiita hautaamaan ikuisen haaveensa siitä, että Suomi joskus vielä pelaisi jalkapallon arvokisoissa. Kun maajoukkueen ruoriin tarttui vielä hajuton, mauton ja väritön Markku Kanerva, todettiin, että nyt otettiin varmasti se halvin vaihtoehto palloliiton näkökulmasta. Kuka ihmeen Rive? Toisin kävi. Yhtäkkiä Suomi alkoi voittaa jalkapallo-otteluita. Askel kerrallaan Suomi eteni ensin kansallisessa liigassa, sitten EM-karsinnoissa. Teemu Pukki, jota oli haukuttu maalipaikkojen mestarillisesta tuhlaamisesta, nousikin Europpan kovimpien viimeistelijöiden joukkoon ja juhlituksi sankariksi. Pukki Party oli alkanut!

Tällä viikolla julkaistiin huuhkajien kisajoukkue varsin tunteikkaan videon kera. Videolla oli hienosti tuotu esiin se kuinka kyseessä on koko kansan juttu, ei pelkästään kovimpien laji-niilojen asia. Suomea on aina pidetty jääkiekkomaana, mutta pikkuhiljaa meistä taitaa sittenkin kuoriutua myös jalkapallomaa. Usein näitä kahta hienoa urheilulajia pidetään kilpailijoina toisilleen ja kovimmat lajinatsit eivät voi sulattaa sitä, että seuraa molempia lajeja. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, sillä kyllä vannoutunut penkkiurheilija hakee kiksinsä vaikka traktoreiden vetokisasta, jos ei muuta juuri sillä hetkellä tarjolla ole.

Itselleni koko tunteikas Huuhkaja-tarina realisoitui Tampereen Ratinan stadionilla yhteen ainoaan maaliin. On kesäkuun alun lämmin ilta vuonna 2019. Vastassa EM-karsinnassa aina kova Bosnia-Hertsegovina. Käynnissä pelin 56. minuutti. Teemu Pukki pääsee läpi ja lataa pallon varmasti oikeaan alanurkkaan. 1- 0 Suomelle! 16 000 -päinen yleisö repeää valtavaan riemuun ja huutoon ja samalla hetkellä myös taivas repeää. Järkyttävän kova ukkoskuuro kastelee koko katsomon ja pelaajat hetkessä läpimäräksi, mutta kukaan ei stadionilla välitä sateesta. Pohjoiskaarre laulaa, tanssii, hyppii ja huutaa niin, että katsomorakenteet tärisevät. Omat käteni tärisevät ja silmä kostuu. Herran jestas mikä fiilis! Uskomattoman mieleenpainuva ja tunteikas hetki. Tätä on urheilu parhaimmillaan. Kohta mennään. Oi Suomi on!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi