Vielä muutama vuosikymmen sitten huijari saattoi kolkutella ovelle, kaupata ihmelääkettä torilla tai soittaa “varmana sijoitusvinkkinä” pidetyn tarjouksen lankapuhelimeen.
Ihmisiä on yritetty huijata niin kauan kuin ihmiset ovat käyneet kauppaa keskenään. Keinot muuttuvat, mutta perusajatus pysyy samana: herättää ahneus, kiire tai pelko ja saada ihminen toimimaan harkitsematta.
Digiaikana huijaukset ovat kuitenkin muuttuneet aivan uudelle tasolle. Enää ei tarvitse olla erityisen sinisilmäinen joutuakseen petetyksi. Nettihuijarit osaavat jäljitellä pankkien verkkosivuja, viranomaisten viestejä ja tunnettujen yritysten sähköposteja hämmästyttävän aidosti. Moni meistä on saanut tekstiviestin “paketin tullimaksusta”, “lukitusta pankkitilistä” tai “unohtuneesta laskusta”. Viesti näyttää uskottavalta, koska juuri uskottavuus on nykyhuijarin tärkein ase.
Erityisen huolestuttavaa on tekoälyn tuoma uusi ulottuvuus. Sosiaalisessa mediassa leviää videoita, joissa tunnetut poliitikot, urheilijat tai tv-kasvot näyttävät suosittelevan sijoituksia tai nopeita rikastumiskeinoja. Todellisuudessa kyse on tekoälyllä tuotetusta väärennöksestä. Ääni kuulostaa aidolta, ilmeet näyttävät oikeilta ja video on tehty niin taitavasti, että moni pysähtyy epäilemään vasta liian myöhään. Kun ennen sanottiin, että “kamera ei valehtele”, nykyään juuri kamera voi valehdella kaikkein vakuuttavimmin.
Huijauksissa vedotaan usein ihmisen perustunteisiin. Yksinäiselle tarjotaan rakkautta, taloushuolissa kamppailevalle helppoa rahaa ja kiireiselle nopeaa ratkaisua. Juuri siksi kuka tahansa voi joutua ansaan. Huijatuksi joutuminen ei ole merkki tyhmyydestä, vaan siitä, että vastassa on ammattimaisesti rakennettu petos.
Siksi tärkein suojamme ei ole teknologia vaan maltti. Vanha nyrkkisääntö toimii edelleen erinomaisesti: jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on huijausta.
Nopeita voittoja lupaavat sijoitukset, ilmaiset palkinnot ja painostavat viestit kannattaa kohdata epäillen. Linkkiä ei pidä avata vain siksi, että viesti näyttää aidolta tai lähettäjä tutulta.
Myös yhteiskunnalla on vastuunsa. Pankkien, viranomaisten, koulujen ja median täytyy opettaa digikriittisyyttä yhtä vakavasti kuin liikennesääntöjä. Tekoälyn aikakaudella jokaisen on opittava kysymään: voiko tämä olla lavastettua?
Nettihuijarit kulkevat kintereillämme jatkuvasti. Täydellistä suojaa ei ole, mutta terve epäluulo on edelleen paras turvaverkko. Kun pysähtyy hetkeksi ennen klikkausta, voi säästää paljon rahaa, murhetta ja häpeää.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi