Näin kesäloman kynnyksellä päätin tarkistaa tilastokeskuksen sivuilta mitä kaikkea suomalaiset puuhaavat kesälomallaan/heinäkuussa.
Tässä sitä J. Tammisen usein mainostamaa ”kylmää faktaa” meidän suomalaisten lomanvietosta:

Heinäkuu on edelleen suosituin lomakuukausi, sillä vuonna 2012 työllisestä työvoimasta oli lomalla kesäkuussa 14,1 % , heinäkuussa 35,6 % ja elokuussa 12,9 %.

Kesällä kulutus on keskimääräistä suurempaa. Kesälomaan kulutetaan lähes 1500 euroa. Rahaa kuluu normaalia enemmän mm. tapahtumiin, konsertteihin, matkusteluun, juomiin ja ruokiin. Vaikka aina puhutaan, että Suomi menee heinäkuuksi kiinni, niin tosiasia on se, että Suomi ei ole kesällä kiinni, sillä heinäkuussa yli 62 % työllisistä käy töissä ja 60 % tekee töitä myös lomallaan.

Loma-ajasta peräti 60 % vietetään kotona. Toisaalta kesämökki on monelle suomalaiselle kuin toinen koti. Tiesittekö muuten, että Suomessa on n. 500 000 kesämökkiä ja lähes saman verran on TV-vastaanottimia mökeillä, joten rakkaasta televisiostaan suomalaiset eivät luovu edes lomallaan.
Toinen tärkeä tieto on se, että kesämökin ja vakituisen asunnon välinen etäisyys on keskimäärin 118 km.

Sillä aikaa kun venäläisturistit valloittavat Suomea, monet suomalaiset itse matkustavat Viroon, Ruotsiin, Kreikkaan ja Espanjaan. Kotimaan matkailijoiden kannattaa suunnistaa mm. Kotkaan, Vaasaan, Naantaliin, Hankoon, Raumalle tai Poriin, ne kun ovat ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen aurinkoisimmat kaupungit.

Töitä kesällä tekevät ainakin nuoret, sillä peruskoululaisista runsas kolmannes ja lukiolaisista lähes 80% on ollut kesätöissä. Heinäkuussa sanottiin myös eniten ”tahdon”, tosin elokuu kolkuttelee aivan kannoilla häiden ajankohdan suhteen.

Suomalaiseen kesään kuuluvat myös mitä yllättävimmät eläinhavainnot. Milloin on jahdattu karhua, milloin leijonaa. Suoranaiseen kansansuosioon on noussut ainakin huuhkaja, josta jalkapallomaajoukkue sai lempinimensäkin.Kesä pitää sisällään myös paljon ikävämpiäkin tilastoja, mutta jätetään ne tällä kerralla väliin.

Näistä lomafaktoista sainkin rakenneltua loistavan aasinsillan siihen, että myös Omalähiö jää nyt kuukauden mittaiselle kesälomalle. Seuraava lehti ilmestyy heti elokuun alussa perjantaina 2.8. Siihen asti hyvää lomaa kaikille lomalaisille ja paljon työintoa niille, jotka kuuluvat tuohon isoon, heinäkuussa töitä paiskovien ryhmään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Verottaja on ottanut ohjenuorakseen ehkä liiankin tosissaan sanonnan ” Pienistä puroista syntyy suuret joet.” Pari vuotta sitten mediassa kohistiin, kun verottaja ilmoitti, että pullonkeräys on veronalaista toimintaa ja se tulee ilmoittaa veroilmoituksessa. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin todeta, että pullonkeräysvero ei onneksi koske itse ostettuja pulloja, joka unohtui kaikessa hässäkässä mainita ja kohu oli valmis. Tällä viikolla kuulimme uudesta verotuskohteesta, sillä verottaja aikoo käydä kiinni aikapankki-ryhmien toimintaan.

Mikä sitten on tämä hirvittävä veronkiertojärjestelmä nimeltään aikapankki?
Aikapankin kautta voi saada apua arjen tarpeisiin omalla asuinalueella. Aikapankissa jaetaan yhteisön taitoja niin, että esimerkiksi ompelusta pitävä henkilö tarjoaa korjausompelua muille jäsenille ja saa itselleen apua esimerkiksi lastenhoidossa tai juhlien järjestämisessä. Järjestelmän kautta voit löytää esimerkiksi muuttoapua, puutarha-apua, käännösapua, hiustenleikkuuta tai laina-auton.
Tälläisiä aikapankki-ryhmiä on noussut mm. facebookiin viime aikoina useita ja siitäkös verottaja sitten riemastui. Ehkä olisi kannattanut kutsua tätä toimintaa edelleen naapuriavuksi, mitä se juuri onkin, sillä pankki-sana nähtävästi herätti nukkuvan verottajakarhun.

Aikapankissa mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat, kunhan muistetaan verohallituksen ohje siitä, että määrältään vähäinen naapuriapuun perustuva vaihtotyö voidaan jättää verotuksessa huomioon ottamatta, kunhan hommat pysyvät pienimuotoisena toimintana eivätkä ne ole tekijän ammatin piiriin kuuluvia. Eli esimerkiksi tietokoneosaaja voi pilkkoa polttopuita ja kirvesmies leikata nurmikkoa.

Maailmalla toimii tuhansia ”timebanking”-ryhmiä, joiden tarkoituksena on vahvistaa paikallisyhteisöjä. Mm. Isossa-Britanniassa valtio on päättänyt myöntää aikapankeille verovapauden. Suomessa ei näin varmastikaan tule tapahtumaan, vaan verottaja tulee ottamaan omansa tästäkin yhteisöllisyydestä.

Joten olkaapahan juhannuksena varuillanne, kun autatte naapuria kokon kasaamisessa tai saunan lämmityksessä. Voi olla, että verottaja ottaa yhteyttä…Siitä huolimatta: Hyvää juhannusta!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime viikkoina ovat päijäthämäläiset kansanedustajat taas aktivoituneet viemään Lahden eteläistä kehätietä eteenpäin. Ensimmäisenä asiassa aktivoitui perussuomalaisten Anne Louhelainen, joka jätti eduskunnassa lisätalousarvioaloitteen, jossa hän ehdottaa 1,5 miljoonan määrärahalisäystä kehätien suunnittelun aloittamiseen. Heti seuraavalla viikolla demareiden Mika Kari kutsui syyskuuksi eduskunnan valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston vieraaksi Lahteen ja keskeisenä esiteltävänä asiana on valtatiehen 12 kuuluvan Lahden eteläisen kehätien toteuttaminen.

Ensin hyvät uutiset: Hyvä, jos tieasia vihdoin nytkähtäisi rahoituksen osalta eteenpäin, sillä Lahti todellakin tarvitsee eteläisen ohitien. Keskellä kaupunkia kulkeva nykyinen tielinja on oman aikansa jo elänyt.

Sitten ne huonot uutiset: Päijät-Hämeen kansanedustajat ovat yhtenä rintamana viemässä eteenpäin nimenomaan Launeen linjausta kehätiestä. Pyynnöt toisen, Renkomäen linjauksen, suunnittelusta ovat kaikuneet päättäjien kuuroille korville. Kiinnostus ei ole herännyt, vaikka Renkomäen linjaus olisi selkeästi halvempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto.

Kukahan olisi se rohkea kansanedustaja, joka uskaltaisi nostaa asian vielä esille? Voisi olla, että jälkipolvet vielä kyseistä rohkeaa edustajaa kilvan kiittelisivät.

Etelä-Lahden omakotiyhdistykset ovat vahvasti vastustaneet Launeen linjausta ja syystäkin. Launeelaiset on leimattu tieasiassa syntipukeiksi tien viivästymiselle. Kuusi etelälahtelaista omakotiyhdistystä jätti vuosi sitten ohitietä koskevan kansalaisaloitteen kaupunginjohtaja Myllyvirralle. Sitä ei nähtävästi ole käsitelty lainkaan, eikä aloitteen tekijälle ole ilmoitettu aloitteen johdosta suoritettuja toimenpiteitä, kuten kuntalaki asiassa määrää.
Kun asiaa udeltiin nyt toukokuussa kaupungilta, tuli epämääräinen vastaus kaupunginsihteeriltä:

”On tullut 6.6.2012 osoitettuna kh:lle ja asia on laitettu eteenpäin valmisteltavaksi tekniselle toimialalle, jonka jälkeen ei ole näkyvissä, mitä sille on tapahtunut. On ollut myös kh:n saapuneissa kirjeissä 11.6.2012. Asia on varmaan ollut esillä, mutta ilmeisesti ei ole huomattu tehdä päätöstä. ”

Eli jos aloite ei miellytä, sen voi nähtävästi jättää huomioimatta.
Näin se demokratia meillä Lahdessa toimii…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kun Lahden tori muuttui rakennustyömaaksi, symboloi se samalla sitä tulevien myllerrysten aikakautta, johon lahtelaiset saavat kotikaupungissaan lähivuosina tottua.

Paljon suuria, Lahden kaupunkikuvaa muuttavia rakennushankkeita on jonossa toriparkin jälkeenkin. Matkakeskus tulee muuttamaan voimakkaasti rautatieaseman seutua, puhumattakaan Ranta-Kartanon uudesta asuinalueesta, joka jättää mm. urheilutalon ja sen rauhallisen ympäristön historiaan. Tällä viikolla Kouvolan hallinto-oikeus hylkäsi valitukset muutamasta merkittävästä Lahden yleiskaavaan liittyvästä hankkeesta, sillä Teivaanmäen hotellihanke ja eteläisen ohitien Launeen linjaus jatkavat Lahden yleiskaavassa kohti toteutusta nyt ihan luvan kanssa.

Sen verran peistä on kuitenkin näistä kahdesta hankkeesta taitettu, että varmasti valitukset tullaan viemään vielä korkeimmankin hallinto-oikeuden harkintaan, joten nähtäväksi jää miten hankkeiden lopulta käy. Se on kuitenkin selvää, että toteutuessaan Teivaanmäen hotelli tulee muuttamaan Vesijärven rantanäkymää melkoisesti ja eteläinen ohitie läpi Launeen raiskaa launeelaisen omakotitaloidyllin ja jakaa eteläisen Lahden rujosti kahteen osaan.

Kymmenen vuoden päästä elämme aika toisennäköisessä Lahdessa. Yllämainitut hankkeet ovat aiheuttaneet paljon vastustusta kaupunkilaisten keskuudessa. Ihan jo pelkästään yleisen sovun kannalta täytyy toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että sinänsä kunnianhimoiset suunnitelmat Lahden kaupunkikuvan muuttamisesta onnistuvat ja Lahti saadaan pidettyä elinvoimaisena ja vetovoimaisena kaupunkikeskuksena. No, onneksi me lahtelaiset emme maksa koko lystiä itse, sillä kuntauudistus tulee ja pelastaa. Tervetuloa ympäristökunnat maksamaan Lahden muutostöitä, odotamme jo innolla teidän veroeurojanne.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi