Vaalien alla kuullaan monenlaisia vaalilupauksia. Yleensä vaalien alla luvataan varsinkin lapsiperheille ja pienituloisille vähintäänkin se 10 hyvää ja 20 kaunista. Aina on kuitenkin helpompi luvata, kuin toteuttaa näitä kaikkia ihania lupauksia.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa kaikki suuret puolueet lupasivat korottaa lapsiperheiden etuuksia. Kokoomus oli korottamassa osittaista hoitorahaa, opiskelijaperheiden opintotukea ja lapsiperheiden toimeentulotukea. Keskusta lupasi vanhemmille lisää vapaita sekä korotusta opiskelevien lapsiperheiden opintotukeen. Mukana oli myös lupaus perheellisten osa-aikatyöntekijöiden ”taloudellisen tilanteen parantamisesta”. Demarit lupasivat nostaa osittaista kotihoidontukea. Lisäksi demarit olivat korottamassa vanhempainpäivärahojen minimitasoa 100 eurolla ja palauttamassa lapsivähennyksen verotukseen. Myös perussuomalaiset lupasivat palauttaa lapsivähennyksen verotukseen sekä antaa opiskeleville lapsiperheille lisää rahaa.
Miten kävi? Onko lapsiperheiden ja pienituloisten elämää merkittävästi kohennettu viimeisten neljän vuoden aikana? No, eipä ole kehumista.

Toinen hyvä esimerkki on tämä: MTV3:n suuressa vaalitentissä vuonna 2011 kokoomusta ja RKP:tä lukuunottamatta kaikki puoluejohtajat olivat sitä mieltä, että mitään EU-maata ei pidä tukea taloudellisesti, jos joku jäsenmaista ajautuu ongelmiin. No kuinkas sitten kävikään? Kyllähän sinne Kreikkaan taisi muutama euro lipsahtaa…

Eihän ehdokkaita voi kuitenkaan syyttää valehtelusta, sillä aniharva, jos kukaan arvasi talouden sukeltavan vielä syvemmälle kuin se vuonna 2011 oli. Myös asiantuntijat antoivat aivan liian ruusuisia kuvia tulevaisuudesta. Varmasti vaalilupaukset tehdään vilpittömässä mielessä, eikä äänestäjää haluta johdattaa tahallisesti harhaan. Kuten jo legendaarinen Ahti Karjalainen totesi: ”Ennustaminen on vaikeata, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen.” Ehkäpä voimme heristää sormea puolueiden silloiselle hyväuskoisuudelle ja sille, että meininki tuntui olevan hieman sellainen maunokoivistomainen ”Kyllä se siitä. Ongelmat kyllä tiedettiin, mutta niitä ei haluttu tai pystytty korjaamaan. Ajateltiin, että kyllä aika korjaa. Viime hallituskaudella toiminta muistuttikin enemmän poliittista nokittelupeliä kuin missiota parantaa maan tilaa.

Näissä vaaleissa silmiinpistävää on ollut se, että kilpaillaan siitä, kuka leikkaa eniten. Ei siis siitä, kuka lupaa eniten hyvää lapsiperheille ja pientuloisille. Eli onko realismi talousasioissa vihdoinkin tavoittanut myös poliitikot? Toivotaan näin, sillä sukeltamisen olisi jo syytä loppua. Tämän sukelluksen aikana Suomen kansa on pidätellyt hengitystään pinnan alla jo aivan liian kauan. Jossain vaiheessa olisi mukava vetää taas ilmaa keuhkoihin, että jaksaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi