Nykyään meillä kaikilla taitaa olla älypuhelin kasvanut käteen kiinni. Varsinkin koululaisten kännykän käytöstä oppitunneilla on oltu huolissaan. Koulut saavat kyllä jo nykyään kieltää kännyköiden häiritsevän käytön oppituntien aikana. Koulu voi myös edellyttää, että mobiililaite on häiriötä aiheuttamattomassa tilassa opetuksen aikana. Nykylainsäädännön nojalla koulut eivät kuitenkaan voi asettaa koko koulupäivän kattavaa kieltoa. Ne eivät myöskään voi kieltää oppilaita tuomasta kännykkää kouluun. Koulupäivien aikana varsinkin sosiaalisen median jatkuva vilkuilu tai erilaisten pelien pelaaminen puhelimella vahingoittaa oppilaiden keskittymiskykyä. Keskittymisen taito on välttämätön kaikelle pitkäjänteiselle toiminnalle kuten työlle ja oppimiselle ja keskittymistä oppii vain ja ainoastaan keskittymällä. Itse uskon, että kännykkäkiellolla kouluissa olisi monta positiivista vaikutusta oppimiseen, joten sitä olisi syytä kokeilla.

Ja eihän tämä kännyköiden tuijottaminen ole pelkästään koululaisten ongelma. Sama vaiva vaivaa meitä aikuisiakin päivä päivältä enemmän. Milloin sinä olet viettänyt päivän ilman älylaitetta? Tai edes työpäivän? Kuinka moni meistä on oikeasti läsnä tapaamisissa tai kokouksissa, kun koko ajan pitää vilkuilla puhelimesta somea tai muuta ns. tärkeää? Yhtä hyvin voisimme olla huolissamme meidän työssäolevien työkyvystä, sillä väitän, että monella meistä kuluu työpäivänkin aikana monta hetkeä puhelinta vilkuillen. Näin ainakin itselläni, mutta olen selittänyt asian itselleni niin, että toimittajana minun tulee olla koko ajan ajan hermolla, joten uutisia on seurattava herkeämättä.

Tarkistin puhelimestani oman päivittäisen ruutuaikani keskiarvon. Se oli melkein 4 tuntia päivässä! Tämä tieto kyllä hätkähdyttää, sillä se pistää miettimään sitä, onko noin suuri aika lainkaan järkevää ja tarpeellista? Tulisinko pienemmälläkin ruutuajalla tarpeen? Kieltämättä myös multitaskaus eli samaan aikaan työskentely pöytäkoneella ja puhelimella on lisääntynyt. Sillä aikaa kun pöytäkone ruksuttaa ja raksuttaa, niin odotellessa teen muita töitä puhelimella. En kuitenkaan usko, että tämä keskittymiskykyä ainakaan parantaa tai rauhoittaa aivojen toimintaa? Ei siis mikään ihme, että erilaiset keskittymisvaikeudet ja mielenterveysongelmat ovat nostaneet viime vuosina päätään yhteiskunnassamme. Toki maailmanlaajuinen pandemia ja Ukrainan sota viimeisten neljän vuoden aikana ovat sellaisia asioita, jotka kyllä vähintäänkin alitajunnaisesti ovat vaikuttaneet meidän kaikkien henkiseen hyvinvointiimme. Uskon, että aivojen olisi todella hyvä välillä hengähtää kaiken tämän digitaalisen ähkyn keskellä. Tee siis itsellesi palvelus ja jätä se puhelin välillä kotiin ja lähde vaikka luontoon kävelylenkille tuulettumaan ja rauhoittumaan. Aivot, mieli ja koko kroppa kiittää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi