Pääkirjoitus 26.4.2024

Kännykkä kasvoi käteen kiinni

Nykyään meillä kaikilla taitaa olla älypuhelin kasvanut käteen kiinni. Varsinkin koululaisten kännykän käytöstä oppitunneilla on oltu huolissaan. Koulut saavat kyllä jo nykyään kieltää kännyköiden häiritsevän käytön oppituntien aikana. Koulu voi myös edellyttää, että mobiililaite on häiriötä aiheuttamattomassa tilassa opetuksen aikana. Nykylainsäädännön nojalla koulut eivät kuitenkaan voi asettaa koko koulupäivän kattavaa kieltoa. Ne eivät myöskään voi kieltää oppilaita tuomasta kännykkää kouluun. Koulupäivien aikana varsinkin sosiaalisen median jatkuva vilkuilu tai erilaisten pelien pelaaminen puhelimella vahingoittaa oppilaiden keskittymiskykyä. Keskittymisen taito on välttämätön kaikelle pitkäjänteiselle toiminnalle kuten työlle ja oppimiselle ja keskittymistä oppii vain ja ainoastaan keskittymällä. Itse uskon, että kännykkäkiellolla kouluissa olisi monta positiivista vaikutusta oppimiseen, joten sitä olisi syytä kokeilla.

Ja eihän tämä kännyköiden tuijottaminen ole pelkästään koululaisten ongelma. Sama vaiva vaivaa meitä aikuisiakin päivä päivältä enemmän. Milloin sinä olet viettänyt päivän ilman älylaitetta? Tai edes työpäivän? Kuinka moni meistä on oikeasti läsnä tapaamisissa tai kokouksissa, kun koko ajan pitää vilkuilla puhelimesta somea tai muuta ns. tärkeää? Yhtä hyvin voisimme olla huolissamme meidän työssäolevien työkyvystä, sillä väitän, että monella meistä kuluu työpäivänkin aikana monta hetkeä puhelinta vilkuillen. Näin ainakin itselläni, mutta olen selittänyt asian itselleni niin, että toimittajana minun tulee olla koko ajan ajan hermolla, joten uutisia on seurattava herkeämättä.

Tarkistin puhelimestani oman päivittäisen ruutuaikani keskiarvon. Se oli melkein 4 tuntia päivässä! Tämä tieto kyllä hätkähdyttää, sillä se pistää miettimään sitä, onko noin suuri aika lainkaan järkevää ja tarpeellista? Tulisinko pienemmälläkin ruutuajalla tarpeen? Kieltämättä myös multitaskaus eli samaan aikaan työskentely pöytäkoneella ja puhelimella on lisääntynyt. Sillä aikaa kun pöytäkone ruksuttaa ja raksuttaa, niin odotellessa teen muita töitä puhelimella. En kuitenkaan usko, että tämä keskittymiskykyä ainakaan parantaa tai rauhoittaa aivojen toimintaa? Ei siis mikään ihme, että erilaiset keskittymisvaikeudet ja mielenterveysongelmat ovat nostaneet viime vuosina päätään yhteiskunnassamme. Toki maailmanlaajuinen pandemia ja Ukrainan sota viimeisten neljän vuoden aikana ovat sellaisia asioita, jotka kyllä vähintäänkin alitajunnaisesti ovat vaikuttaneet meidän kaikkien henkiseen hyvinvointiimme. Uskon, että aivojen olisi todella hyvä välillä hengähtää kaiken tämän digitaalisen ähkyn keskellä. Tee siis itsellesi palvelus ja jätä se puhelin välillä kotiin ja lähde vaikka luontoon kävelylenkille tuulettumaan ja rauhoittumaan. Aivot, mieli ja koko kroppa kiittää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

 

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kalle Aaltonen: En ole koskaan uskonut, että Malva olisi pitkässä juoksussa taloudellisesti kannattava
Launeen kirkon vanha asuntosiipi päivitetään – Laajempi remontti alkaa vuonna 2027
Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
ARKISTO