Tämän viikon yksi suurimmista puheenaiheista on ollut poliisien some-käyttäytyminen. Kävi nimittäin niin, että poliisien sisäinen, suljettu keskusteluryhmä facebookissa vuoti julkisuuteen. Suurin kohu nousi siitä, että ryhmän keskusteluissa monet poliisit olivat pilkanneet turvapaikanhakijoita tai tummaihoisia sekä jakaneet vihasivustojen linkkejä innostunein kommentein. Eli kyse oli avoimesti rasistisesta käytöksestä. Mistään ihan pienestä keskusteluryhmästä ei ole kysymys, sillä ryhmään kuuluu noin 2 800 poliisia, entisiä tai nykyisiä, joista kovinkaan moni ei ollut puuttunut asiattomiin kommentteihin.
Asian tekee kiusalliseksi etenkin se tosiseikka, että poliisi on jo pitkään toitottanut mediassa nollatoleranssia rasismin suhteen. Kuinka voidaan vaatia kansalaisilta nollatoleranssia, jos sitä ei edes poliisi itse pysty pitämään? Hieman sama, jos poliisit omasta mielestään voisivat ajaa autoa kännissä, kunhan eivät vaan jää kiinni. Poliisihallitus onkin päättänyt, että kaikkien poliisien on jatkossa osallistuttava koulutukseen, jossa käydään läpi käytöstapoja sosiaalisessa mediassa. Hyvä, jos tästä jotain opittiin.
On selvää, että some-käyttäytyminen vaatii opettelua meiltä kaikilta. Nythän on käynyt niin, että ne työpaikan härskit ja kieli poskessa-tyyliset kahvipöytäkeskustelut ovat sellaisenaan siirtyneet suoraan sosiaaliseen mediaan ja ikävä kyllä täysin suodattamattomina. Vaikka kyseessä olikin suljettu keskusteluryhmä, on tyhmää olettaa, etteivät keskustelut voi sieltäkin vuotaa. Näinhän on käynyt muillekin ns. sisäpiirikeskusteluille viime aikoina.
Näyttää vahvasti siltä, että monella on vaikeuksia tajuta yksityisen ja julkisen minän eroa sosiaalisessa mediassa. Moni on selitellyt noloja viestejään sillä, että viestit on lähetetty yksityishenkilönä. Useimmiten eroa ei ole, sillä henkilö ja hänen viestinsä sosiaalisessa mediassa liitetään siihen mitä hän tekee työkseen. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä tuskin voi twiitata ”Sipilän Juha Kempeleeltä tässä”-tyylisesti ilman sitä ulottuvuutta, että nyt puhuu maamme pääministeri.
Sama asia poliisien kanssa, tosin hieman pienemmässä mittakaavassa. Poliisi on poliisi myös vapaa-aikana ja jonkinlaista harkintaa täytyy käyttää, ennen kuin lähtee siirtämään roiseja kahvipöytätarinoitaan näppäimistölle. Jonkinlainen suodatin pitäisi olla viimeistään siinä vaiheessa, kun painaa etusormellaan enter-näppäintä. On toki ymmärrettävää, että poliisi näkee työssään kaikenlaista. Työ on fyysisesti ja henkisesti kovaa. Turvapaikanhakijat varmasti työllistävät poliisia paljon ja silloin on helppo purkaa turhautuneisuuttaan kavereilleen, mutta ei netissä, kiitos!
Itse haluaisin jatkossakin uskoa ja luottaa poliisin tasapuoliseen toimintaan. Ikävä kyllä tämä kohu on jälleen kerran hyvää polttoainetta rasistipiireille, jotka saavat tästä oikeutuksen omille rasistisille jutuilleen. Kyllähän minäkin voin, kun poliisikin niin tekee. Auktoriteettien kunnioittaminen ei ole tämän päivän juttu. Niinpä poliisi potkiikin rankasti omaan nilkkaansa näillä kohuilla. Aarnion salamyhkäiset diilit kaiversivat jo ihan tarpeeksi poliisin uskottavuutta, lisää ei enää tarvita.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi