Säästäminen on päivän sana. Lahden kaupungintalolla mietitään päivittäin mistä säästettäisiin, jotta talous saataisiin jonkinlaiseen tasapainoon. Itseäni ei yllätä se, että ensimmäisenä säästötoimenpiteenä yritetään lakkauttaa lähikirjastoja. Näinhän on ollut jo kymmeniä vuosia. En tiedä kenen mielestä kirjastoissa tuhlataan jotenkin niin ylenpalttisesti rahaa, että jatkuvasti joku lähikirjastoistamme on lakkautusuhan alla. Tällä kertaa giljotiinin alle ovat joutumassa Kärpäsen, Launeen ja Mukkulan kirjastot.
Kuinka huikeat sitten nämä suunnitellut säästöt ovat? Yhden lähikirjaston lakkautus säästää kiinteistömenoissa arviolta noin 50 000 euroa. Henkilöstömenot kolmen työntekijän osalta ovat noin 100 000 euroa vuodessa. Kuten huomaamme lähikirjastojen kulut kaupungin budjetista ovat minimaalisen pienet. Jopa niin pienet, että täytyy ihmetellä, mitä päättäjillä on kirjastoja vastaan. Esim. lopettamalla muutama turha kaupungin poliittinen johtovirka saadaan samat säästöt. Se, että kirjastoja ollaan korvaamassa ns. palvelupisteillä tai kirjastoauton laajemmalla käytöllä, ei naurata. Mielestäni ei voida käyttää sanaa palvelu, silloin kun sitä ei ole. Kirjastoa ja sen moninaisia toimintoja ei yksinkertaisesti korvata uudella kirjastoautolla tai itsepalvelutiskillä jossain terveyskeskuksen tai kaupan nurkassa.
Tutkitaanpa hieman itselleni tutuinta eli Launeen kirjastoa ja sen käyttäjämääriä. Launeen kirjaston kävijämäärä viime vuonna oli yli 46 000 ja lainauksia oli eniten Lahden lähikirjastoista, lähes 125 000. Lainamäärä kasvoi 10 % edelliseen vuoteen verrattuna ja on edelleen kasvusuunnassa. Korkea käyttöaste kertoo tyytyväisyydestä. Tämän huomannee hieman yksinkertaisempikin päättäjä? Kirjasto ei ole vain paikka, josta käydään lainaamassa kirjoja. Kirjasto on meidän kaikkien yhteinen olohuone, jossa lapsille järjestetään satutunteja, yhdistykset kokoontuvat ja järjestävät erilaisia tapahtumia. Lisäksi lehtisali on ahkerassa käytössä, sillä monella ei ole enää varaa tilata lehtiä kotiinsa. Alueella asuu paljon lapsiperheitä ja vanhuksia joille on tärkeää että kirjasto on helposti saavutettavissa ja esteetön.
Itse aloitin lukuharrastukseni kyseisessä Launeen kirjastossa vain 5-vuotiaana. Kirjastoon oli helppoa ja turvallista pienenkin pojan tulla yksin, sillä matkaa ei ollut paljon ja ne ”kirjastontäditkään” eivät olleet yhtään pelottavia, päinvastoin. Parhaimmillaan saatoin vierailla Launeen kirjastossa päivittäin, niin että kirjaston työntekijät oppivat pian tuntemaan kirjamakuni ja osasivat ammattitaidolla suositella minulle uusia kirjoja. Luulenpa, että ilman kirjastoa ja sen vaikutusta tuskin kirjoittaisin tässä teille pääkirjoitusta. Lukeminen näet innoitti kirjoittamaan. Muistan kun opettajani Jorma Matikainen Launeen ala-asteella totesi luokalle, että ainekirjoituksista huomaa selvästi ketkä oppilaat vierailevat ahkerasti kirjastoissa.
Ex-ministeri, kirjailija ja elokuvaohjaaja Jörn Donner tiivisti asian ytimekkäästi: Lukeminen kannattaa aina. Kunpa vaan Lahdessakin se tajuttaisiin.
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi