Sähkön hinnannousu kauhistuttaa nyt kaikkialla. Avasin viime viikolla toimituksemme postiluuukusta tipahtaneen sähkölaskun vapisevin käsin. Kyseessä oli lokakuun lasku. Ja eihän ne kädet turhaan vapisseet, sillä viime vuoden lokakuuhun verrattuna lasku oli kuusinkertainen ja kulutus oli kuitenkin hyvin samankaltainen kuin vuosi sitten. Hinta on yksinkertaisesti vain kuusinkertaistunut! Monella kuluttajalla onkin nyt herännyt kysymys, ovatko korotukset aiheellisia ja todelliseen hintaan perustuvia. Onko niin, että poikkeuksellista tilannetta on ehkä käytetty hyödyksi? Onko hintoja korotettu, koska kaikki muutkin korottavat? Monet kuluttajat kokevat, että tilanne ei ole kohtuullinen eikä oikeudenmukainen.

Kolme sähköyhtiötä on joutunut Kilpailu- ja kuluttajaviraston syyniin kovien hinnankorotusten vuoksi. Tutkinnassa ovat Vaasan Sähkö, Oomi Energia ja GNP Energy, joista kaikista KKV on saanut syksyn aikana useita yhteydenottoja kuluttajilta. Sähköyhtiöt ovat perustelleet hinnankorotuksiaan sähkön hankintakustannusten nousulla. Virasto selvittää nyt, pitääkö perustelu paikkansa. Sähkömarkkinalaki nimittäin edellyttää, että sopimusten muuttamiselle on olemassa todellinen peruste. Ovatko sähkön hankintakustannukset nousseet vastaavasti kuin kuluttajahintoja on korotettu? Esimerkiksi viimeisen kuukauden aikana sähköpörssin keskihinta ei ole ollut kovin korkealla, noin 15 senttiä kilowattitunnilta. Siihen nähden nämä 30 – 40 sentin tai ylikin nousseet hinnat tuntuvat todella suurilta.

Sähkön hinta on noussut, koska siitä on yksinkertaisesti sanottuna pula. Taustalla on tietenkin Venäjän hyökkäyssota ja se, että suuri osa Keski-Euroopan sähköstä tehtiin venäläisellä maakaasulla ja nyt pakotteet estävät kaupankäynnin Venäjän kanssa. Maakaasu on kallista, mutta se on ongelma niille sähköyhtiöille, jotka sitä tarvitsevat. Suomalaiset sähkövoimalat käyttävät pääosin ydinvoimaa, vesivoimaa, tuulta ja muita energianlähteitä, joiden hinnat eivät ole nousseet vastaavalla tavoin. Siksi suomalaiset sähköyhtiöt takovat nyt suurempia tuloksia kuin koskaan.

Voidaankin hyvällä syyllä kysyä, kuinka eettistä on rahastaa sodan varjolla ja rokottaa tavallisia kuluttajia voiton maksimoinnin kiiluessa silmistä? Myös elinkeinoministeri Lintilä nosti asian esiin jo pari viikkkoa sitten, kun hän haastattelussa sanoi, että sähköyhtiöiden pitäisi luopua kovimmista tulostavoitteistaan ja palkkion maksuista pariksi vuodeksi. Yhtiön maineen kannalta ei varmasti ole kaikkein paras tilanne, mikäli välittyy kuva, että joku tienaa sodan varjolla?

On selvä, että Venäjän hyökkäyssota aiheuttaa isojakin muutoksia yhteiskunnassamme, mutta rahan tekeminen ihmisten hädällä on mielestäni alhaista liiketoimintaa, eikä ansaitse olalle taputuksia, vaikka firma kuinka tahkoisikin huipputuloksia. Ei näin, arvon sähköyhtiöt!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sunnuntaina vietetään isänpäivää. Isänpäivä on ollut Suomessa vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1987. Äidit saivat liputuspäivänsä jo 40 vuotta aikaisemmin, joten jonkin aikaa kesti, ennen kuin isät oman päivänsä saivat, mutta ei auta valittaa. Parempi myöhään kun ei ollenkaan. Alunperin isänpäivän idea kehittyi, missäpä muualla kuin Yhdysvalloissa. Ne, joiden mielestä isänpäivä on vain yksi kauppiaiden keino saada meidät kuluttajat ostoksille, ovat varmasti osin oikeassa, sillä ainakin kaikki tietävän Wikipedian mukaan 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina. Tällöin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia. Jollain keinolla sitä myyntiä piti saada, miksipä ei siis alettaisi viettää isänpäivää? Myöhemminhän on keksitty marraskuulle vielä lisäksi Black Friday, kun ilmeisesti isänpäivä ei nostanut myyntejä tarpeeksi?

No, kyllähän isät ovat päivänsä ansainneet? Ennen vanhaan riitti, että isä toi leivän pöytään ja äiti hoiti kotiasiat. Hyvin simppeli työnjako siis. Tänä päivänä ei isänä tai miehenä oleminen olekaan enää niin yksinkertaista. Vaatimustaso on noussut toiseen potenssiin. Tämän päivän isän pitää osata hoitaa myös kaikki mahdolliset kotityöt. Siis mm. imurointi, tiskaus, siivous, silitys, leipominen, ruoanlaitto ja tietenkin se tärkein eli lastenhoito. Näiden lisäksi mukana kulkevat vielä ne ns. vanhat ”miesten työt” eli remontointi, lumenluonti, autoihin liittyvät toimet, ruohonleikkuu sekä muut sekalaiset fyysiset työt, joita jokaisessa huushollissa varmasti löytyy pilvin pimein.

Tämän lisäksi miehen tulee pitää tietenkin hyvää huolta ulkonäöstään ja parisuhteesta keskellä elämän ruuhkavuosia. Vähän pitäisi siis ehtiä urheilemaan ja käymään kuntosalilla. Ei auta miehen rupsahtaa, sillä vaimo saattaa vaihtaa nopeasti nuorempaan ja ei-niin-kaljamahaiseen ”naapurin mieheen”. Isän pitää muistaa myös järjestää äidille romanttisia illallisia ja osata puhua tuntitolkulla tunteista. Eli onhan isän osa tänä päivänä todella haastava. On siinä sovittelemista, varsinkin kun tiedämme, että naisten ihannemies on Kauniiden ja rohkeiden komealeukainen Ridge ja miesten miesihanne on mallia Uuno Turhapuro. Siitä vaan sitä isän mallia sorvaamaan näistä palikoista. Mutta muista: Ei paineita!

Jos mietit lahjaa omalle isällesi tai isoisällesi, niin ne suosituimmat lahjat isälle ovat vuodesta toiseen samat: kirjat, sukat, kalsarit, pipot, sormikkaat ja huivit. Eli takana lienee kaunis ajatus pitää isä lämpimänä talven tuiskuissa? Jostain syystä monessa perheessä sohva television ääressä mielletään isän lempipaikaksi kotona. Niinpä jonkin sortin perinne näyttää muodostuneen myös siitä, että isänpäivä-ilta vietetään jääkiekon ja formuloiden parissa. Niin muuten tänäkin vuonna.

Oman kokemukseni mukaan paras lahja isälle on kuitenkin itse se isyys. Mikään maailmassa ei voita sitä tunnetta, kun tulee isäksi. Onneksi omalle kohdalleni tuo onni on osunut peräti neljä kertaa. Olen onnenpekka, olen isä.

Hyvää isänpäivää!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Oletko koskaan miettinyt, miksi somessa saamme luettavaksemme vain tietynlaisia päivityksiä? Tshekkiläinen it-yrittäjä Frantisek Vrabel on kehittänyt keinoja ennustaa yritysten riskejä analysoimalla maailman mediaa tekoälyn avulla. Samalla syntyi uusia tapoja havaita ja analysoida netissä levitettävää valetietoa. Vrabelin mukaan suuri joukko ihmisiä on jo niin syvällä erilaisten salaliittojen tai Kreml-mielisen propagandan syövereissä, että he eivät enää edes kohtaa muunlaista informaatiota kuin omia uskomuksiaan yhä edelleen tukevia väitteitä.

Kaikki perustuu algoritmeihin. Ihmiset eivät näe algoritmeja eivätkä he tiedä niiden toimintatavasta, joten monet heistä eivät suostu edes uskomaan, että heitä huijataan niiden avulla. Esimerkiksi salaliittoihin mukaan mennyttä ihmisiä on siksi oikeastaan jo aivan mahdotonta käännyttää. Vrabelin mielestä tavallisilla ihmisillä ei ole nykyisellään myöskään mitään keinoa suojautua sosiaalisen median suosittelulogiikalta. Perusjuoni kaiken takana on, että ihmisten tunteisiin vedotaan. Heidät saadaan klikkaamaan kauhistuttavia, salaperäisiä, yllättäviä sekä vihaa herättäviä sisältöjä. Mitä enemmän ihminen näitä sisältöjä klikkaa, sitä enemmän hänelle niitä tarjotaan ja sitä enemmän sosiaalisen median jätit saavat rahaa näille sivustoille sijoitetuista mainoksista. mm. Kiinan ja Venäjän propagandakoneistot hyödyntävät taitavasti kansainvälisten sosiaalisen median jättien profilointialgoritmeja, jotka on alkujaan kehitetty mainostajien tarpeeseen. Toisin sanoen ihmisten mieltymyksiä ja heidän heikkouksiaan analysoidaan, jotta heille saataisiin myytyä enemmän tavaroita ja siinä sivussa myös ideologiaa ja ajatuksia.

Yksittäinen ihminen ajattelee helposti, että hän ei ole niin kiinnostava, että hänen tekemisensä somessa kiinnostaisi ketään. Todellisuus on kuitenkin toinen. Joka ikinen klikkaus analysoidaan ja niiden avulla jokaisesta somekäyttäjästä muodostuu profiili, joka paljastaa hänen henkilökohtaiset intohimonsa ja heikkoutensa mainostajien tarpeeseen. Mikrotargetointi mahdollistaa mainosten kohdentamisen juuri tietyille ihmisryhmille. Kun Facebook nostaa tunteisiin vetoavien sisältöjen näkyvyyttä ihmisten uutisvirrassa, näkyvyyttä saavat myös lukemattomat valeuutis- ja propagandasivustot, jotka puolestaan rahoittavat itseään Google Adsin kautta jaettavilla mainoksilla. Jos algoritmeja muutettaisiin vähemmän ihmisten ääritunteita korostaviksi ja mikrotargetointi kiellettäisiin, Facebookin mainostulot putoaisivat Vrabelin arvion mukaan todella suuresti. Tämän vuoksi yhtiö tulee tekemään kaikkensa, ettei sen tarvitsisi muuttaa käytäntöjään.

Toivottavasti tämä avaa edes hieman sitä logiikkaa, miten meitä somessa voidaan huijata. Tärkeintä on siis kerätä rahaa somejäteille, mutta samalla meille syötetään kuin varkain myös erilaisia ideologioita ja ajatuksia. Sillä, onko uutinen valetta vai totta, ei ole somejäteille väliä, tärkeintä on, että raha virtaa tilille. Money talks.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lähde: Ilta-Sanomat/Arja Paananen 27.10.2021