Lahti on tunnettu pääosin rouheasta ja urbaanista suurkaupunkimeiningistään, mutta kyllä meilläkin vielä agraarikulttuurin perustyöt hallitaan. Lahdessa osataan nimittäin lypsää. No, ei täälläkään perinteisesti enää lehmistä maitoa lypsämällä saa, mutta aika onnistuneesti Lahden kaupunki hallitsee asukkaidensa rahojen lypsämisen. Hyvä esimerkki siitä saatiin tällä viikolla, kun selvisi, että Paavolaan suunnitteilla olevan keskustakampuksen investointikustannukset ovat nousseet merkittävästi vuoden takaisesta arviosta. Investointikustannukset ovat nousseet tilaselvityksestä vaivaisella 14 miljoonalla eurolla! Rakennushankkeiden kustannusarvio on nyt siis 47,4 miljoonaa euroa. Prosenteiksi muutettuna nousua hinnassa on mukavasti yli 40%.

Merkittävimpänä tekijänä kustannusnousuun on kuulemma rakennusten oletettua suurempi korjaustarve. Käsi ylös jotka ovat yllättyneet… Ihan kuin olisin törmännyt tämänkaltaiseen kustannusten nousuun rakennus- ja korjaushankkeiden kohdalla Lahdessa aikaisemminkin. On pakko kysyä, minkälaisella asiantuntemuksella näitä suunnitelmia oikein tehdään, jos kustannukset nousevat yhtäkkiä yli 40 prosenttia? Ja kuka täysjärkinen talousihminen hyväksyisi yli 40% kustannusten kasvun rakennusprojektisssa, jossa itse olisi maksajana? Vai onko kyse jostain ihan muusta?

Tästä päästäänkin mainitsemaani lahtelaiseen lypsykulttuuriin. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Lahdessa projektit saadaan käyntiin ainoastaan niin, että hankkeelle lyödään niin alhainen hinta-arvio, että valtuuston ja kaupunginhallituksen on melkein pakko hyväksyä hanke, koska se on niin edullinen. Sen jälkeen aloitetaan työt ja eipä aikaakaan, kun huomataan, että eihän tätä rakennusta voikaan korjata, vaan tarvitaan uudisrakennus ja muutenkin suunnitelmat muuttuvat ja yleensä kalliimpaan suuntaan. Pian hankkeen hinta onkin pompsahtanut ihan eri sfääreihin, mutta pakkohan se on tehdä, kun on jo päätökset tehty ja lapiollakin jo kaivettu. Ja maksajana toimit sinä ja minä eli me kaikki lahtelaiset veronmaksajat.

Ei Lahti kuitenkaan mikään poikkeustapaus ole, vaan tämä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus kaikessa julkisrakentamisessa Suomessa. Yllättävän harvoin pysytään alustavan budjetin raameissa, kun rakennuttajana on kaupunki tai kunta. Väitän, että se on täysin tahallista, koska muuten moni hanke jumiutuisi valtuuston ja hallitusten äänestyksiin liian kovan hinnan vuoksi eli päättäjiä tässä viedään kuin kuoriämpäriä ja rakennusfirmat keräävät hillot.
Jos minä hoitaisin omaa talouttani samalla tavalla kuin suomalaiset kunnat, olisin tehnyt jo ajat sitten henkilökohtaisen konkurssin. Kunnilla ja kaupungeilla ei tätä vaaraa ole, koska aina on olemassa vararahasto nimeltä veronmaksajat, joilta voi tarvittaessa lypsää lisää varoja alati kasvaviin kustannuksiin. Lypsämisiin!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi