Pääkirjoitus 20.4.2018

Lypsyhommia

Lahti on tunnettu pääosin rouheasta ja urbaanista suurkaupunkimeiningistään, mutta kyllä meilläkin vielä agraarikulttuurin perustyöt hallitaan. Lahdessa osataan nimittäin lypsää. No, ei täälläkään perinteisesti enää lehmistä maitoa lypsämällä saa, mutta aika onnistuneesti Lahden kaupunki hallitsee asukkaidensa rahojen lypsämisen. Hyvä esimerkki siitä saatiin tällä viikolla, kun selvisi, että Paavolaan suunnitteilla olevan keskustakampuksen investointikustannukset ovat nousseet merkittävästi vuoden takaisesta arviosta. Investointikustannukset ovat nousseet tilaselvityksestä vaivaisella 14 miljoonalla eurolla! Rakennushankkeiden kustannusarvio on nyt siis 47,4 miljoonaa euroa. Prosenteiksi muutettuna nousua hinnassa on mukavasti yli 40%.

Merkittävimpänä tekijänä kustannusnousuun on kuulemma rakennusten oletettua suurempi korjaustarve. Käsi ylös jotka ovat yllättyneet… Ihan kuin olisin törmännyt tämänkaltaiseen kustannusten nousuun rakennus- ja korjaushankkeiden kohdalla Lahdessa aikaisemminkin. On pakko kysyä, minkälaisella asiantuntemuksella näitä suunnitelmia oikein tehdään, jos kustannukset nousevat yhtäkkiä yli 40 prosenttia? Ja kuka täysjärkinen talousihminen hyväksyisi yli 40% kustannusten kasvun rakennusprojektisssa, jossa itse olisi maksajana? Vai onko kyse jostain ihan muusta?

Tästä päästäänkin mainitsemaani lahtelaiseen lypsykulttuuriin. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Lahdessa projektit saadaan käyntiin ainoastaan niin, että hankkeelle lyödään niin alhainen hinta-arvio, että valtuuston ja kaupunginhallituksen on melkein pakko hyväksyä hanke, koska se on niin edullinen. Sen jälkeen aloitetaan työt ja eipä aikaakaan, kun huomataan, että eihän tätä rakennusta voikaan korjata, vaan tarvitaan uudisrakennus ja muutenkin suunnitelmat muuttuvat ja yleensä kalliimpaan suuntaan. Pian hankkeen hinta onkin pompsahtanut ihan eri sfääreihin, mutta pakkohan se on tehdä, kun on jo päätökset tehty ja lapiollakin jo kaivettu. Ja maksajana toimit sinä ja minä eli me kaikki lahtelaiset veronmaksajat.

Ei Lahti kuitenkaan mikään poikkeustapaus ole, vaan tämä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus kaikessa julkisrakentamisessa Suomessa. Yllättävän harvoin pysytään alustavan budjetin raameissa, kun rakennuttajana on kaupunki tai kunta. Väitän, että se on täysin tahallista, koska muuten moni hanke jumiutuisi valtuuston ja hallitusten äänestyksiin liian kovan hinnan vuoksi eli päättäjiä tässä viedään kuin kuoriämpäriä ja rakennusfirmat keräävät hillot.
Jos minä hoitaisin omaa talouttani samalla tavalla kuin suomalaiset kunnat, olisin tehnyt jo ajat sitten henkilökohtaisen konkurssin. Kunnilla ja kaupungeilla ei tätä vaaraa ole, koska aina on olemassa vararahasto nimeltä veronmaksajat, joilta voi tarvittaessa lypsää lisää varoja alati kasvaviin kustannuksiin. Lypsämisiin!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kalle Aaltonen: En ole koskaan uskonut, että Malva olisi pitkässä juoksussa taloudellisesti kannattava
Launeen kirkon vanha asuntosiipi päivitetään – Laajempi remontti alkaa vuonna 2027
Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
ARKISTO