Näinhän sitä aina tavataan leikkisästi sanoa. Toisaalta en tiedä onko sanonnalla mitään tekemistä totuuden kanssa. Usein kyllä ajatellaan, että vuoden vaihtuessa kaikki entinen on jäänyt taakse ja nyt aukeaa aivan uusi sivu kirjassa. Blanko sivu, jolle voi kirjoittaa elämänsä aivan uusiksi. Aloitetaan ikäänkuin tyhjästä, vuodesta nolla. Kaunis ajatus, mutta kuinka moni siinä onnistuu? Tämä näkyy ainakin liikuntakeskuksissa ruuhkina, kun ihmiset yrittävät päästä uuden, terveemmän elämän alkuun. Loppuvuosi kun meni todennäköisesti syöpöttelemällä ja juopottelemalla. Nyt on ähky ja lisäkilot ja vaatteet ahdistavat. Tipaton tammikuukin pitäisi aloittaa. Onhan siinä pienelle ihmiselle paljon petrattavaa.
Todellisuudessa kovinkaan monen totaalinen elämänmuutos ei kanna pitkälle ja usein käy niin, että viimeistään kun se tipaton tammikuu on lusittu, ollaankin monesti palattu jo vanhoihin tuttuihin kaavoihin. Eikä siinä ole mitään pahaa. Sellaista se vain on… no aika inhimmillistä sanoisin. Ainakin olemme yrittäneet olla parempia ihmisiä. Pieni takaporttikin onneksi jää, sillä ainahan sitä voi muuttaa elämänsä sitten viimeistään ensi vuoden alussa…
Tämä sama pätee myös hieman isommassa mittakaavassa. Vaikka vuosi vaihtuikin, niin luulen, että edelleen vuonna 2015 Lahti-kaupungissa etsitään säästöjä, tapellaan lähikirjastoista, motkotetaan matkakeskuksesta tai toriparkista, puhutaan kuntaliitoksista ja sote-uudistuksesta. Niin se vain on, että monesti vuodet seuraavat toisiaan hyvin samanlaisina.
No valtakunnanpolitiikassa ainakin saatetaan saada niitä uusia kujeita viimeistään keväällä, kun vuorossa on eduskuntavaalit. Näillä näkymin keskusta ottanee vetovastuun Suomi-vankkureista ja sitähän ei tiedä kukaan, mitä sieltä sitten sen jälkeen tulee. Tähän sopineekin mainiosti nastolalaisen (=tuleva lahtelainen) suurmiehen, Antero Mertarannan likilegendaarinen lausahdus: ”Taivas varjele, mitä sieltä tulee?!?”
Vaikea sanoa mitä sieltä tulee, kun se ennustaminen on niin vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden.
Hyvää vuotta 2015 kaikille näin hieman jälkijunassa!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi