Kirjoitin muutama viikko siitä, kuinka lahtelainen joukkueurheilu rypee syvällä suossa. Parin vuoden sisään pelkkiä huonoja uutisia. Lahti-Basket tippui pääsarjasta, FC Lahti tippui pääsarjasta, Pelicans ja LASB joutuivat liigakarsintaan. Nyt kuukausi myöhemmin voidaan todeta, että torjuntavoitto on jo saavutettu, kun lahtelainen koripallo nousi takaisin pääsarjaan ja jääkiekon sekä salibandyn pääsarjapaikka pidettiin karsintojen kautta. Seuraavaksi katseet kohdistuvat FC Lahteen, joka on ykkösliigan yksi ennakkosuosikeista suoraksi nousijaksi tai vähintään karsijaksi.

Eli onko kaikki nyt hyvin? No, ei tietenkään, sillä mikään ei ole muuttunut ja näillä näkymin nuo samat joukkueet taistelevat ensi kaudellakin ennemminkin sarjassa pysymisestä kuin mitaleista. Syykin on selvä. Lahti on yksinkertaisesti jämähtänyt urheilurakentamisessa 90-luvulle. Lahdessa kaikkien lajien joukkueet antavat hurjasti etumatkaa muiden kaupunkien joukkueille, joilla monella ovat olosuhteet urheiluun ja bisneksen tekoon monta kertaa paremmat. Ja toden totta tänä päivänä urheilu on iso bisnes, siksi siihen pitää myös satsata isosti. Kaukana ollaan niistä ajoista, kun kaupungin omista pojista kasattiin halpa joukkue, joka vieläpä pärjäsi hienosti. Tästä hyvänä esimerkkinä 80-luvun Kuusysi.

Jäähalli on elinkaarensa päässä ja pieni yleisökapasiteetti nostaa merkittävissä otteluissa lippujen hinnat pilviin. Eniten lippujen hinnat korpeavat lapsiperheitä, sillä nelihenkinen perhe maksaa yhdestä ottelusta helposti 130 euroa. Mitä vähemmän hallissa käy lapsia ja nuoria, sitä heikommalta näyttää jääkiekon tulevaisuus Lahdessa. Mistä revitään uudet katsojat tulevaisuudessa, jos ei jo lapsena tai nuorena opi käymään peleissä ja kiinnity seuraan? Pelicansissa kuohuu muutoinkin, sillä vahvat huhut uudesta omistajatahosta kiertävät kaupungilla. Moni jääkiekkoihminen on huhujen mukaan kyllästynyt siihen miten seuraa johdetaan itsevaltiaan ottein ja jälki toimistollakaan ei ole ammattitasoa.

Jalkapallon ongelma kiteytyy yhteen sanaan: Kisapuisto. Lahti on Reippaan ja Kuusysin ansiosta yksi perinteisimmistä suomalaisista jalkapallokaupungeista ja kaupunki on tuottanut useita huipppupelaajia, niin kansallisille kuin kansainvälisillekin kentille. On suorastaan käsittämätöntä ettei Lahteen saada Kisapauistoon jalkapallostadionia, ei edes sellaista, että siellä voitaisiin pelata veikkausliigaa. Hiihtostadion on upea paikka hiihdolle, ei jalkapallolle. FC Lahti ei olosuhteiden puolesta ole tällä hetkellä kovinkaan mediaseksikäs seura pelaajien keskuudessa. Kovan väännön jälkeen saatiin Kisapuiston tekonurmi uusittua, mutta purkukuntoinen pääkatsomo estää jopa ykkösliigan pelit Kisapuistossa. Tosin ovat muutkin Kisapuiston ns.palvelut jämähtäneet sinne 90-luvulle.

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei urheiluun kannata satsata. Itse olen eri mieltä. Urheilubisnekseen kannattaa satsata, sillä urheiluhan on viihdettä parhaimmillaan ja siinä pyörii isot rahat. Katsokaapa muuten miltä tällä hetkellä näyttää tuhoon tuomitussa Lappeenrannassa, kun SaiPa monien vuosien jälkeen vihdoinkin pelaa finaaleissa. Sama Kuopiossa. Menestyvät seurat tuovat kaupungille mainetta ja kasvattavat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kaupunkilaisten kesken. Asioita, joita et voi ostaa rahalla.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime sunnuntaina jännitettiin vaalituloksia niin alue- kuin kuntavaaleissakin. Suomen suurimmaksi kuntapuolueeksi palasi SDP 20 vuoden tauon jälkeen. Myös aluevaaleissa demarit putsasivat pöydän. Vaalein suurin häviäjä oli perussuomalaiset, jotka ottivat vastaan kansan syvien rivien ajatukset hallituksen leikkauksista. Tämä oli odotettavissa, sillä perussuomalaisten on katsottu olevan nimenomaan kansan syvien rivien ja ns. unohdetun kansan puolesta puhuja ja viimeiset pari vuotta on juuri heidän etuisuuksiaan ja tukiaan leikattu saksia heilutellen. Kokoomuksen kannattajat ovat ilmeisesti lähtökohtaisesti paremmin toimeentulevia ja heitä leikkaukset eivät ole niinkään koskeneet, siksi kokoomus pärjäsi näissä vaaleissa aina kakkoseksi asti. Lahden valtuustossa muutokset näyttäytyivät niin, että demarit saivat neljä lisäpaikkaa ja perussuomalaiset menettivät kuusi. Pro Lahti ylsi hienosti kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi ja Kalle Aaltonen jatkoi voittokulkuaan kerättyään toiseksi eniten ääniä Lahdessa. Katsotaan kuinka kauan Aaltosen ryhmä pysyy tällä kertaa kasassa, sillä ainakin viime vaalien jälkeen loikkareita Pro Lahdesta löytyi useampikin.

Äänestysprosentti oli alue- ja kuntavaaleille ominainen eli sanalla sanoen kauhea. Tämä oli odotettavissa, vaikka salaa hieman toivoin, että kaksoisvaali herättäisi useamman ihmisen uurnille tällä kertaa. Molemmissa vaaleissa jäätiin äänestysprosentissa alle 50 prosentin, mikä alkaa olla mielestäni jo uhka demokratian toteutumiselle. Kotiin nukkumaan jäi Lahdessa noin 50 000 äänestäjää. Sitä lukua kun vertaa vaikkapa Lahden suurimman puolueen SDP:n äänestäjämäärään, joka oli 15 000, huomataan, että melkoisesti lunastamatonta äänipotentiaalia jäi kotiin kaivelemaan varpaitaan ja manaamaan poliitikkoja, kun kukaan ei saa mitään aikaiseksi, eikä kukaan hoida minun asioitani. Tässä oli nyt se paikka päästä vaikuttamaan, mutta ohi meni tälläkin kertaa.

Toinen asia jota pelkäsin, oli kaksoisvaalin aiheuttama sekaannus äänestäjien keskuudessa. Pelolla odottelin hylättyjen äänien määrää, sillä vaikka ennen vaaleja ja vaalipaikoilla hyvin oli kerrottu, että valkoiseen äänestyslappuun tulee kolminumeroinen kuntavaalinumero ja violettiin nelinumeroinen aluevaalinumero, vaikuttaa siltä, että valitettavan monelle asia ei ollut alkuunkaan selvä. Kun edellisissä kunta- ja aluevaaleissa (2021 ja 2022) hylättyjä ääniä oli yhteensä 18 000, oli niitä nyt 124 000!
Suurin osa äänestyslapuista oli hylätty siksi että numero oli väärässä lapussa tai se, että toinen lappu oli jätetty kokonaan tyhjäksi. Ehkä Suomen kansa ei ole vielä valmis näin monimutkaiseen äänestykseen, jossa käytetään kahta erillistä äänestyslappua?

Mielenkiinnolla odotan, miten vaalitulos vaikuttaa hallituksen sisäisiin suhteisiin, varsinkin kun perussuomalaiset ottivat hallituksen leikkauksista yksinään vastaan kansan tyrmäysiskun, kokoomuksen porskutellessa kevyesti hymyillen eteenpäin. Ja kyllä varmasti opposition näin hyvä menestys näissä vaaleissa saa puntit hieman tutisemaan hallituksessa. Eduskuntavaalit kun odottavat vain parin vuoden päässä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

En tiedä veivätkö vaalit kaiken huomion, mutta yllättävän pienellä mediassa huomioitiin se tosiseikka, että viime sunnuntaina vietetiin Suomen ylikulutuspäivää. Mikään juhlan tai liputuksen aihe ylikulutuspäivä ei tietenkään ole, sillä tuona päivänä me suomalaiset olemme kuluttaneet loppuun maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Näin siis jo huhtikuun 6. päivänä! Loppuvuoden elämmekin sitten velaksi, mikä on ympäristön kannalta kestämätöntä. Suurimmat syyt moiseen ylikulutukseen löytyvät ruoantuotannosta sekä liikenteen ja asumisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä.

Me suomalaiset kulutamme oman osamme maailman luonnonvaroista laskennallisesti peräti neljä kuukautta maailman keskiarvoa aiemmin. Koko maailman ylikulutuspäivä on nimittäin elokuun alkupäivinä. Jos kaikki kuluttaisivat suomalaisten tavoin, tarvittaisiin 3,6 maapalloa, jotta kulutus olisi kestävällä tasolla. Tässä tilastossa on yksinkertaisesti noloa olla kärkiporukassa.
Maailmalla tehdään paljon hyviä pieniä toimia kielteisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi, mutta jatkuva kulutuksen kasvu syö näiden toimien hyödyt. Erityisesti hiilijalanjälkeämme paisuttaa asumiseen ja liikkumiseen käytetty energia, mikä on maailmanlaajuisesti suurin syy ylikulutukseen. Myös ruoantuotannolla on osansa luonnonvarojen kestämättömässä käytössä. Maatalouskäytössä olevasta maasta noin 70 prosenttia käytetään lihan ja muun eläinperäisen ruoan tuotantoon.

Mitä sitten tavallinen kaduntallaaja voi tehdä asian eteen? Ympäristön kannalta paras valinta olisi vaihtaa ainakin osa lihasta kasviksiin, sillä lihan, kananmunien ja maitotuotteiden tuotantoon tarvitaan aina myös kasvikunnan tuotteiden kasvatusta rehua varten, joten eläinperäisillä tuotteilla on lähes poikkeuksetta suuremmat ympäristövaikutukset kasviperäisiin tuotteisiin verrattuna. Myös kestävästi pyydetty tai viljelty kala on ympäristön näkökulmasta oiva vaihtoehto. Erityisen suositeltavia ovat kotimaiset lähivesien kalat. Jokainen voi vaikuttaa ylikulutukseen pohtimalla, miten asuu, liikkuu ja syö. Kuluttajien kannattaa suosia vastuullisesti tuotettua ruokaa sekä vähentää ruokahävikkiä sekä käyttää joukkoliikennettä tai vielä mielummin pyöräillä tai kävellä. Myös järeitä poliittisia päätöksiä ympäri maailman tarvitaan ympäristön suojelemiseksi.

On turha kuvitella, etteikö meidän suomalaisten kuluttaminen näkyisi globaalisti, sillä esimerkiksi suomalaisten ruoankulutukseen liittyvistä luonnon monimuotoisuusvaikutuksista yli 90 prosenttia syntyy ulkomailla. Kulutamme arjessamme tuotteita, joiden raaka-aineet ovat usein peräisin paikoista, joissa paikalliset asukkaat ovat riippuvaisia hyvinvoivasta luonnosta. Ylikulutuksen seuraukset näkyvät näiden usein maailman köyhimpien ihmisten ympäristössä esimerkiksi metsäkatona, kuivuutena, makean veden puutteena, maaperän eroosiona ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisenä. Mitäpä jos jokainen meistä yrittäisi jatkossa edes vähän miettiä omaa kulutustaan, sillä tämä tie ei pääty hyvin, merkit siitä ovat jo näkyvissä ympäri maailman.

Moni lahtelainen kiekkojännäri varmasti odotti tässä vaiheessa liigakautta, että Lahdessa valmistaudutaan ensi viikolla starttaaviin välieriin. Olihan niin tehty kahtena edellisenäkin kautena. Vaan toisin kävi. Pelicansin kausi kyllä jatkuu, mutta tällä kertaa karsinnoissa. Jääkiekkopiireissä on ihmetelty miten ihmeessä parin viime kauden finaalit voivat vaihtua seuraavana kautena karsintoihin. Syitä on haettu mm. huonosta valmentajasta, huonosta yhteishengestä, huonosta johtoportaasta, huonosta jäähallista, surkeista yleisömääristä. Pelaajien motivaatiota on kyseenalaistettu ja tietenkin on oltu varmoja siitä, ettei palkkoja ole maksettu.

Mielestäni karsintaan joutuminen kertoo ainoastaan siitä, että loppujen lopuksi menestyminen on pienistä asioista kiinni ja eivät ne erot joukkueiden välillä kovin isoja ole.Pari viime kautta Pelicans tosiaankin viiletti finaaleissa, mutta kyllähän silloinkin kumpanakin kautena oli lähellä, että kausi olisi päättynyt jo puolivälieriin. Muutama viime hetken maali tai jatkoaikamaali siellä täällä vie yllättävän pitkälle. Tänä vuonna nuo pienet marginaalit, jotka ratkaisevat ja suosivat Pelicansia kahtena edellisenä kautena, kääntyivät nyt joukkuetta vastaan.

Nyt sitten taistellaan paikasta auringossa ja yleensäkin seuran olemassaolosta. Vastassa on hurmioituneessa tilassa pelaava Jokerit, joka hamuaa liigapaikkaa tosissaan. Toden totta Jokereiden meininki näyttää juuri nyt hyvältä. On innokkaat fanit, jotka täyttävät hallien lehterit ja organisaatiokin on tikissä. Olen sitä mieltä, että Jokereiden paikka olisi ehdottomasti liigassa. IFK tarvitsee pääkaupunkiseudulle kunnon paikallisvastustajan ja liiga tarvitsee Jokeri-fanit. Jokerit kerää varmuudella yleisöä myös vieraspaikkakunnilla, kuten olemme mestiksen puolella nähneet. Jokerit herättää myös paljon tunteita vastustajien leireissä, eikä vähiten KHL-seikkailunsa vuoksi.

Ongelmaksi muodostuukin se, että päästäkseen liigaan Jokereiden pitää pudottaa Lahden oma ylpeys Pelicans ja sehän ei yksinkertaisesti käy. Toivotaan, että Pelicansin pelaajat nyt viimeistään ryhdistäytyvät, kun sarjapaikka on oikeasti uhattuna. Jos Pelicans pystyy pelaamaan omaa parasta peliään, ei Jokereilla ole mitään mahdollisuutta voittaa. Jos vastaavasti annetaan vähänkään löysää yhteishengessä ja yrityksessä ja pelätään pelata, on Jokerit vaarallinen. Sovitaanko Pelicans niin, että ei päästetä Jokereita vielä liigaan? Vuoden päästä liigan uusiutuva sarjajärjestelmä kyllä sitten viimeistään nostaa Jokerit liigaan. Lahti ei tarvitse enää yhtään pääsarjajoukkuetta, joka putoaa divariin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi