Presidentinvaalin ennakkoäänestys alkoi keskiviikkona, mutta viimeisimmät galluptulokset ovat joulukuulta. Siis kokonaisen kuukauden ikäisiä. Yleensä ennen vaaleja nenämme eteen työnnetään lähes viikottain mitä ihmeellisimpien instanssien gallupeja, nyt ne loistavat poissaolollaan. Ainakin itseäni kiinnostaisi tietää miten ehdokkaiden vaalikiertueet ympäri maata, Ylen henkilökohtaiset vaalitentit, MTV3:n Tommolan varsin hömppäviihteellinen ehdokasesittely tai Nelosen Luokan edessä -ohjelma ovat vaikuttaneet ihmisten mielikuviin ehdokkaista ja onko muutoksia voimasuhteissa tapahtunut.
Kannatusmittausten puute on jo ehtinyt aiheuttaa somessa kaikenlaisia salaliittoteorioita ja foliohatun sovittelua. Näin tuntuu olevan varsinkin Jussi Halla-ahon kannattajien keskuudessa, joilla muutenkin tuntuu olevan paljon hampaankolossa mediaa ja varsinkin Yleä kohtaan. Päämediat kuulemma haluavat piilotella epäsuotuisiksi muuttuneita kannatuslukuja. No, kukin tavallaan, mutta onhan tuo perussuomalaisten epäluulo medioita kohtaan hieman jo surkuhupaisaa. Odotan innolla vaalien jälkeisiä salaliittoteorioita, siitä miten vaalit varastettiin, jos Mestari ei ole kahden joukossa. No, Paavo Väyryseltähän ehdittiin jo varastaa 10 000 kannattajakorttia. Näin siis Paavon itsensä mukaan, faktaahan väitteessä ei ollut tuumaakaan.
Edellisissä gallupeissa kärjessä kirmasivat liki rinta rinnan Alexander Stubb ja Pekka Haavisto. Kolmossijasta taistelevat kuukausi sitten julkaistun gallupin mukaan Halla-aho ja Rehn. Kampanjoiden jo pitkään aika seisahtuneeseen asetelmaan toivotaan yleisesti vauhtia ja kannatusmittauksista sitä ehkä saisi? Mediassa on myös toivottu räväkämpiä puheenvuoroja ja kipinöitä ehdokkaiden välillä. Vaikuttaa siltä, että median, varsinkin iltapäivälehtien mielestä, käydään Suomessa juuri nyt maailman tylsimpiä ja harmaimpia vaaleja. Totuus on kuitenkin se, että Suomen presidentinvaali voitetaan luotettavuudella, ulkopolitiikan rautaisella osaamisella, valtiopäämiesmäisyydellä ja karismalla. Ei Suomi ole USA, jossa parhaat vitsit vastaehdokkaasta heittävä on vahvoilla. Suomessa presidentinvaali ei ole sirkus, jossa pärjää haukkumalla muut ehdokkaat ja viskomalla lokaa muiden niskaan. Ja koska Suomen presidentin vaikutusvalta ulottuu lähinnä ulkopolitiikkaan ja arvojohtamiseen, on vaikea löytää tässä maailmantilanteessa Suomesta ehdokasta, joka olisi maamme ulkopolitiikasta ja arvoista kauhean paljon eri mieltä kuin muut ehdokkaat. Niinpä ne erot onkin kaivettava pitkälti muista asioista ja ansioista.
Kannatusmittausten puute ei estä ihmisiä äänestämästä omaa suosikkiaan. Jokainen vastaa tietenkin vain ja ainoastaan omasta äänestään. Tietyllä tapaa kannatusmittaukset saattavat myös ohjata äänestämistä ns. taktisen äänestämisen puolelle eli äänestetään ensimmäisellä kierroksella jotain muuta kuin ykkösehdokastaan vain blokatakseen sellaisen ehdokkaan, jota ei missään nimessä halua presidentiksi. No, onneksi gallupien puute korjaantui eilen, kun Maaseudun Tulevaisuus julkaisi omansa ja ns. keltainen lehdistökin pääsee taas mässäilemään ja spekuloimaan.
Pidetään kukin huoli siitä, että käytämme äänemme näissäkin vaaleissa. Eniten ääniä saanut voittakoon. Sitä kutsutaan demokratiaksi.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Otsikosta olisi voinut odottaa, että päätoimittajakin oikeesti kaipaa tuoreempia galluptuloksia, mutta ei. Yhtyy vain jo hieman surkuhupaisaan joukkoon keskustelussa Jussi vastaan muut.