Lokakuun alussa Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen esitti talousarvioehdotuksessaan, että Lahden kunnallisveroa nostettaisiin puolella prosenttiyksiköllä 21,25 prosenttiin. Alkoi tiukka poliittinen keskustelu siitä, onko veroa todellakin pakko korottaa. Veronkorotuksen vastustajilla kävi tällä kertaa ns. hyvä munkki, sillä lokakuun aikana selvisi, että kaupungin valtiolta saama koronatuki on taloudellisesti varsin merkittävä. Lisätuloa kaupunki saa myös myymällä Paavolan kampuksen kiinteistöt 10 miljoonalla eurolla. Niinpä tällä viikolla äänin 7–4 kaupunginhallitus päätti esittää valtuustolle, että ensi vuoden budjetti rakennetaan nykyisen veroprosentin 20,75 varaan. Lahden ensi vuoden talousarviosta on tulossa kaupunginhallituksen tekemien muutosten jälkeen näin vain 1,6 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Poliitikoille asian ratkeaminen kuin itsestään oli suuri helpotus. Kuntavaalit pidetään jo puolen vuoden päästä ja yksikään ehdokkaista ei varmasti olisi halunnut itselleen veronkorottajan leimaa vaalivaltikseen. Näin saatiin tämä ikävä veronkorotusasia lakaistua ikään kuin maton alle ennen vaaleja. Tosiasia kuitenkin on, että viimeistään vuoden päästä pitää matot viedä ulos tuulettumaan ja kappas vaan, kun maton alta paljastuukin taas se sama vanha veronkorotuspaine. Se, että koronatuet ja Paavolan kampusalueen myynti parantavat tälle vuodelle talousarviota on todellisuudessa vain laastari ja se sallii päättäjille pienen aikalisän. Ensi vuodelle ei ole tiedossa valtiolta koronatukea, eikä kiinteistöjen myynnistä voida odottaa tämän vuoden kaltaista jackpottia, jolla pelastaa kaupungin talous. Musta Pekkana kuviossa pyörii vielä korona, joka aiheuttaa talouteen merkittävän epävarmuustekijän. Lahdessa on rakenteellinen alijäämä eli kaupungin talouden tasapaino edellyttää joka tapauksessa merkittäviä säästötoimia jatkossa. Huomattavia säästövelvoitteita on asetettu varsinkin sivistyspalveluille ja myös tilakeskukselta edellytetään toiminnan tehostamista. Kaupunginjohtaja Timonen arvioikin, että todellinen kiperä paikkaa on vuoden 2022 talousarvio. Tämä on helppo allekirjoittaa.

Vielä kevään kuntavaleissa poliitikot pääsevät elvistelemään, että estivät toimillaan ikävän veronkorotuksen, mutta ainakin minä odotan kevään kuntavaaliehdokkailta realistisia ehdotuksia siitä, millä toimilla kaupungin vuotava laiva aiotaan paikata jatkossa. Vanha kunnon veronkorotus on silloin varmasti esillä yhtenä vaihtoehtona. Toivon kuitenkin, että ensin kaupunki kävisi kriittisesti läpi oman organisaationsa ja lähtisi purkamaan laajaa hallintohimmeliään, jossa erilaisten pikkupomojen ja osastopäälliköiden päät iloisesti toisiinsa tungoksessa kolahtelevat.

Lahti on suunnitellut vuosille 2021–2025 yhteensä 419 miljoonan euron investointeja. Nämä investoinnit on käytävä läpi ja laitettava tärkeysjärjestykseen. On varmasti välttämättömiä investointeja, jotka on tehtävä nyt ja toisaalta sellaisia, joita voidaan rauhassa lykätä hamaan tulevaisuuteen. Lahti on viime vuosina käyttänyt rahaa paljon ns. imagollisiin kohteisiin, me kuntalaiset varmasti arvostaisimme, jos kuntapalveluiden taso pystyttäisiin pitämään edes nykyisellään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Rakentamista pidetään yleisesti hyvänä merkkinä kaupungin talouden voimasta ja elinvoimaisuudesta. Niinpä ei voi lähtökohtaisesti pitää pahana sitä, että Lahti kaupunkina rakentaa tänä päivänä todella paljon. Paljon on julkista rakentamista, kuten Eteläinen kehätie, uudet monitoimitalot, Paavolan kampus jne. Tämän lisäksi myös uusien asuntojen rakentaminen on kovassa vauhdissa. Uusia, isoja asuinalueita on nousemassa mm. Starkin ja Ranta-Kartanon alueille, joihin on lähivuosina valmistumassa noin 2000 uutta asuntoa. Herääkin kysymys, kenelle Lahdessa asuntoja oikein rakennetaan, kun samaan aikaan meillä on kaupungissa myytävänä noin 1000 vanhaa asuntoa ja vuokrattavanakin noin 600 asuntoa?

Onko asuntojen rakentaminen räikeästi ylimitoitettu kaupungin tarpeisiin vai perustuuko tarve johonkin tutkimukseen Lahden vetovoimasta? Lahden kaupungilla on muistaakseni tulevaisuusvisio tai -strategia, jossa uskotaan kaupungissa asuvan vuonna 2030 peräti 150 000 asukasta. Lahti saisi siis strategiansa mukaan 10 vuodessa 30 000 uutta asukasta. Menneet vuodet kertovat kuitenkin täysin erilaisesta kehityksestä, sillä viimeisten 45 vuoden aikana Lahti on kasvattanut asukaslukuansa vain 10 000:llä hengellä (poislukien Nastolan liittyminen Lahteen 2016) ja nyt uskotaan 10 vuodessa kasvun olevan 30 000 asukasta? Vai havitteleeko Lahti kuntaliitoksilla yhdistävänsä Hollolan ja Orimattilan Lahteen vuoteen 2030 mennessä?

Eikä viimeiset viisi vuottakaan näytä kääntäneen kelkkaa merkittävästi. Vuosina 2015-2020 Lahden väkiluku on kasvanut noin 1150 asukkaalla. Suurin syy väestönlisäykseen oli vuonna 2015 tapahtunut iso maahanmuutto, joka toi kaupunkiin lähes 1 550 asukasta lisää eli käytännössä olemme pikemminkin menettäneet asukkaita muualle. Lahden muuttovoitto on vuosittain erittäin marginaalista, eikä siis millään tavoin korreloi sen hurjan rakentamistornadon kanssa, joka kaupungissa tällä hetkellä riehuu. Tällä kehityksellä on uhkakuvansa ja sen nimi on asuntokuplan puhkeaminen.

Ehkäpä Lahdessa olisi nyt hyvä aika katsoa peiliin, todeta realiteetit ja unohtaa tämänkaltaiset pilvilinnakuvitelmat ja alkaa tehdä suunnitelmia todellisen väestönkasvun perusteella. Muuten voi käydä niin, että ylenpalttinen rakentaminen vetää rattaat jumiin perusteellisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Lahdessa asuntojen tarjonta ei kohtaisi asuntojen kysyntää. Merkkejä tästä on jo näkyvissä, eikä uusien asuntojen liikarakentaminen Lahdessa helpota tilannetta. Pian vanhojen asuntojen hinnat romahtavat ja monen perheen talous saa ison loven, kun oman asunnon arvo putoaa roimasti.

Jos se jotain helpottaa, niin Lahti ei ole ongelmansa kanssa yksin, sillä koko maassa on tällä hetkellä tyhjiä asuntoja noin 300 000 eli joka kymmenes asunto on tyhjä. Aika huima määrä. Suurimmat ongelmat löytyvät syrjäseuduilta ja kaupungeista, joissa muuttovoitto on minimaalista tai jopa tappiollista. Syitä tähän voi olla taustalla monia, mutta kaiken kaikkiaan asuntomarkkinoiden kehitys on huolestuttava. Kuinka kauan ja kuinka paljon voidaan rakentaa uutta, ilman että se kääntyy itseään vastaan ja alkaa syömään kysyntää ja vanhojen asuntojen arvoa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaalikiima alkaa olla pikku hiljaa käsin kosketeltavissa meidän omassa mastokaupungissamme. Kierroksia on nostettu puolin ja toisin ja näyttääkin vahvasti siltä, että saamme ensi keväänä aikaiseksi varsin mielenkiintoiset vaalit.

Asetelmia luodaan nyt kovaa vauhtia ja kovimmissa vaikeuksissa tällä hetkellä tuntuu olevan kokoomus. Valtakunnallisesti kokoomus ei ole onnistunut kovinkaan hyvin oppositiopolitiikassaan, sillä kokoomus on tottunut johtamaan, ei olemaan oppositiossa ja se näkyy ja kuuluu kauas. Tämä näkyy myös Lahden kuntapolitiikassa, jossa kokoomuksen muutamat oikealla laidalla olevat edustajat ovat jo loikanneet suoraan perussuomalaisten syliin. Kenttä vaikuttaa hajanaiselta ja erilaisia kuppikuntia näyttää syntyneen puolueen valtuustoryhmänkin sisään. Näyttää siltä, että Päijät-Hämeen vahvin kokoomuslainen löytyy tällä hetkellä Asikkalasta muikkuverkkojensa äärestä. Sääli vain kokoomukselle, että eläkeläispoliitikko Ilkka Viljanen ei aio lähteä vaaleihin ehdokkaksi, vaan tyytyy kirjoittelemaan isällisiä neuvoja puoluekavereilleen lehtien mielipidepalstoille.

Lahdessa kokoomus on jäänyt pahasti pahimman kilpakumppaninsa demareiden varjoon, jolla on marssittaa vaaleihin kaksi vahvaa kansanedustajaa, kokoomuksen nollaa vastaan. Hyvin todennäköisesti tulemme keväällä näkemään perussuomalaisten nousun Lahden toiseksi suurimmaksi puolueeksi ohi kokoomuksen. Käytännössä loikkausten jälkeen ryhmät ovat jo nyt yhtä isoja. Tämä tullee merkittävästi muuttamaan Lahden kunnallispolitiikkaa, sillä demarit ja kokoomus ovat yhdessä johtaneet Lahtea jo vuosikymmeniä. Ensi keväänä olemme tilanteessa, jossa tämä kaikki voi muuttua.

Pormestarimalli on myös aiheuttanut porua ja kiistaa koko vuoden. Alussa liki kaikki puolueet vaikuttivat olevan tyytyväisiä suunniteltuun malliin, mutta mitä lähemmäksi vaalit ovat tulleet, sitä enemmän malliin tyytymättömiä on kaupungintalolta löytynyt. Liekö motivaattorina sitten se, että siitä saa kivan keppihevosen vaaleihin? On totta, että Lahti on isoissa taloudellisissa vaikeuksissa, mutta faktaa on myös se, ettei pormestarimallin romukoppaan heittämisellä tai älypyörätien rakentamatta jättämisellä Lahden taloutta pelasteta. Ei lähellekään, mutta populistipoliitikolle aiheet ovat oikein osuvia ja tarpeeksi raflaavia. Ja näitä populisteja muuten löytyy tänä päivänä ihan jokaisesta puolueesta.

Valitettavasti politiikasta on tullut someheittojen viidakko, jossa parhaan läpän heittänyt ja eniten peukutuksia ja hurraavia kommentteja saanut voittaa. Sen sijaan, että vannottaisiin yhteistyön nimeen, levitetään eripuraa ja haukutaan rumasti muita somessa. Toisen ihmisen tekeminen naurunalaiseksi on henkistä kiusaamista eikä edistä millään tavalla minkäänlaisen yhteistyön syntymistä. Harvassa alkavat olla ne poliitikot, jotka oikeasti haluavat rakentaa yhteistyötä puolueiden välille ja ymmärtävät, että politiikka on pitkälti kompromissien tekemistä ja asioiden hoitamista yhdessä. Nyt kaivataan sillanrakentajia, ei sillanpolttajia. Yksin ei kukaan saa mitään aikaan, ellei sitten ole onnistunut pääsemään diktaattoriksi. Kun seuraa politiikkaa, tuntuu että aika monessa poliitikossa taitaa olla vähän sitä diktaattorin vikaa. Ja jos ei diktaattorin vikaa, niin ainakin kiusaajan vikaa. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi Suomessa ei olla päästy eroon koulukiusaamisesta. Lapsethan vain ottavat aikuisista mallia ja poliitikkomme näyttävät sitä mallia pahimmalla tavalla päivittäin. Olisiko jo aika ryhdistäytyä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Liikenne- ja viestintäministeriö kertoi jatkavansa uuden Itäradan hankeyhtiöneuvotteluja Porvoon ja Kouvolan kautta kulkevan reitin pohjalta. Päätöksellä vedettiin Lahdelta ja koko Päijät-Hämeeltä matto kirjaimellisesti jalkojen alta. Herääkin kysymys, missä ovat olleet Päijät-Hämeen edunvalvojat ja lobbarit ja onko nykyisten raidelinjojen parantaminen ollut edes mukana vaihtoehdoissa? Ilmeisesti Lahdessa on luultu, että liikenneministeriön aikaisemmin kesällä tekemä selvitys, jossa todettiin ettei Lahden ohittava Itärata olisi kokonaistaloudellisesti kannattava, tarkoitti sitä, ettei pelkoa uudesta Itäradasta enää ole? Lahdessa ja Päijät-Hämeessä Itärataan on suhtauduttu kielteisesti, koska Kouvolan oikoradan toteutuessa Lahden kautta ajettaisiin todennäköisesti vain lähiliikennettä ja Lahden katsotaan jäävän junaliikenteen suhteen paitsioon. Väyläviraston selvityksessä esitetyn arvion mukaan Kouvolan kautta menevän oikoradan tapauksessa Lahden kautta menevien kaukojunien määrä puolittuisi.

Porvoon kautta Kouvolaan rakennettava Itärata maksaisi uskomattomat 1,7 miljardia euroa. Matka-aika Helsingistä Kouvolaan lyhenisi vain 13 minuuttia, joten yhden säästöminuutin hinnaksi tulisi 131 miljoona euroa. Helsingin ja Pietarin välillä aikasäästö olisi vain yhdeksän minuuttia. Itä-Suomessa Itärataa on osattu lobata isosti ja yhdessä. Itäradan kannalla olevat kaupungit ja kunnat (Kuopio, Kouvola, Joensuu, Lappeenranta, Mikkeli, Porvoo, Kajaani, Imatra, Iisalmi, Varkaus, Pieksämäki, Suonenjoki, Kitee, Parikkala, Mäntyharju ja Taipalsaari) tekivät yhdessä päätöksen, että ne ovat valmiit rahoittamaan uuden itäisen ratayhteyden suunnittelua, jos linjaus kulkee Porvoon ja Kouvolan kautta. Itä-Suomen kuntien kauniissa visioissa ihmiset alkaisivat pendelöimään nykyistä enemmän pääkaupunkiseudulle uuden radan myötä. Käsi ylös, kuka oikeasti uskoo tähän visioon, että esimerkiksi Lappeenrannasta lähdettäisiin helpommin pendelöimään Helsinkiin töihin, jos junayhteys olisi kokonaiset 13 minuuttia nopeampi?

Entäpä sitten Lahti? Lahti ei ilmeisesti ole tuonut neuvottelupöytään yhtään mitään vai onko lahtelaisia enää näihin neuvottelupöytiin edes pyydetty? Onko edes olemassa vaihtoehtoa, jossa nykyisiä yhteyksiä parannetaan vai onko tämä ollut vain lahtelaisten päättäjien omaa mielikuvitusta tai harhaluuloa? Halvin ja kannattavin vaihtoehto Itäradalle eli nykyisten raidelinjojen parantaminen on nyt jäämässä pahasti jalkoihin, kun uutta Itärataa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Kustannuksista viis, uusi ja komea Itärata on saatava. Hieman etäisesti tulee mieleen Lahdesta eteläisen kehätien yhteydessä käyty keskustelu siitä, mitä kautta uuden kehätien tulisi kulkea. Siinäkin tapauksessa päädyttiin siihen kalleimpaan ja kauneimpaan vaihtoehtoon, vaikka paljon järkevämpi ja halvempi vaihtoehto oli olemassa. Sama kuvio on toistumassa nyt Itäradan suhteen.

Kovin läpinäkyväksi ei päätöksentekoa tässä Itärata-asiassa voida sanoa, jos monet hallituksen ministeritkin ovat olleet täysin tietämättömiä tästä ratkaisusta, puhumattakaan Lahden edunvalvojista. Vai nukuttiinko Lahdessa tälläkin kertaa Ruususen unta juuri silloin kun olisi pitänyt lyödä puuta uuniin entistä kovempaa? Nyt näyttää vahvasti siltä, että juna meni jo ja Lahti jäi sen alle.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Eilen THL ja sosiaali- ja terveysministeriö kertoivat, että Suomessa ollaan nyt koronaepidemian kiihtymisvaiheessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tartuntojen jäljitettävyys on huonontunut merkittävästi ja positiivisten näytteiden osuus kasvanut viime aikoina kovaa vauhtia. Valitettavasti tämä oli odotettavissa. Suurin osa tartunnoista tapahtuu koti- ja perhepiirissä. Kodin ulkopuolella tartuntoja tapahtuu siellä missä on paljon ihmisiä koolla ja turvavälejä ei noudateta tai voida noudattaa. Monen eri maan kokemuksen perusteella myös myöhäiset tunnit ravintolassa ovat usein tilanteita joissa tartuntoja on tapahtunut paljon ja suurelle joukolle lyhyen ajan kuluessa.

Tämän vuoksi nyt suositellaan maskien käyttö koko maassa ja ravintoloille on annettu uudet aukiolorajoitukset. Maskisuositus koskee koko Suomea ja niitä suositellaan käytettäväksi toisen asteen oppilaitoksissa korkeakouluissa, sekä julkisissa sisätiloissa ja yleisötilaisuuksissa, jossa lähikontakteja ei voida välttää. Ymmärrettävästi varsinkin ravintoloiden rajoitukset ovat aiheuttaneet ravintoloiden vastalauseiden myrskyn. Varsinkin ne ravintolat, jotka toimivat alueilla, joilla ei tartuntoja ole ollut moneen viikkoon, katsovat kärsivänsä nyt näistä uusista rajoituksista ihan turhaan. Sinänsä varsin ymmärrettävää, joten olisiko rajoituksia voinut jollain tavalla kohdistaa pelkästään ongelma-alueille?

Yhä useammin keskusteluissa kyseenalaistetaan koronan vaarallisuus, ainakin silloin, kun uusia rajoituksia tehdään. Totta on se, että sairaalahoidon ja tehohoidon tarve on edelleen pieni. Onneksi näin. Asiantuntijoiden mielestä suurin syy tähän on se, että nyt korona leviää pitkälti nuorten keskuudessa, joiden riski joutua sairaalahoitoon on huomattavan pieni. Jos epidemia lähtee leviämään vanhempiin ihmisiin, sairaalahoidon tarve lähtee nopeaan nousuun ja myös kuolemia alkaa tulla enemmän uskotaan THL:ssa.

Rajoituksilla on tarkoituksensa. Mikäli viime keväänä ei olisi otettu käyttöön kovia rajoituksia, tilanne voisi olla nyt paljon huonompi. Eli vaikka jotkut jatkuvalla syötöllä haukkuvat sitä kuinka huonosti ja väärin Suomessa on epidemia hoidettu, toteaisin ihan vain faktoihin nojaten, että esimerkiksi Ruotsi hoiti epidemian eri tavalla. Tuloksena kuolleita väkilukuun suhteutettuna noin 8-kertainen määrä Suomea enemmän. Olisiko se ollut myös meille oikea malli?

Vaakakupissa ovat tällä hetkellä vastakkain hyvin vahvasti terveys ja talous. Ei käy kateeksi hallitusta, joka yrittää tasapainoitella näiden kahden välillä. Ihmisten terveys on tärkeää, mutta niin on maan talouskin. Jos talous ei pyörii, ei pyöri hyvinvointivaltiokaan. Painetta lyödään monesta suunnasta. Yrittäjät ovat kauhuissaan toimeentulonsa puolesta, ihmiset kauhuissaan terveytensä puolesta. Ja kun hallitus ottaa lisää velkaa auttaakseen yrittäjiä, huutaa oppositio kuorossa hallituksen olevan vastuuton lainanottaja. Toisaalta taas joka toinen päivä oppositiostakin vaaditaan lisää tukea yrittäjille.

Ei ihme, että itse kukin alkaa kokemaan pieniä tai aika isojakin ahdistuksen tunteita korviensa välissä näinä päivinä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi