Pitelet kädessäsi vuoden 2021 viimeistä Omalähiötä. Seuraavan kerran Omalähiö tippuu luukustasi tammikuun 7. päivä ja silloin eletäänkin jo vuotta 2022. Perinteisesti olen aina vuoden viimeisessä numerossa niputtanut kuluneen vuoden tapahtumat yhteen, jotta saisin hieman perspektiiviä siitä mitä kaikkea vuosi onkaan sisällään pitänyt. Itsekeskeisesti olen käyttänyt lähdeaineistona vain ja ainoastaan omia pääkirjoituksiani eli kyseessä on vuosi allekirjoittaneen vinkkelistä katsottuna.

Tammikuussa Lahti aloitti taipaleensa Euroopan vihreänä pääkaupunkina ja kaikki huusivat hurraata. Tai ei nyt tietenkään kaikki, sillä joillekin kaikki vihreäänkin vivahtava on punainen vaate. Muistuttelin teitä myös siitä, että fakta ei ole mielipide, eikä mielipide ole fakta. Tänä päivänä on kovin helppo unohtaa tuokin totuus. Rokotukset käynnistyivät yskähdellen ja Lahden kaupunginvaltuustolle annettiin käyttäytymisohjeet. Helmikuussa puhuttiin mm. isännöintialan kartellista sekä vähemmän yllättäen Kisapuiston remontista. Maaliskuusssa pohdittiin kuntavaalien siirtämistä ja huomattiin, että tapahtuma-ala oli ollut tasan vuoden hiljaa. Syyn tietänevät kaikki. Korona-aikana ihmisillä oli enemmän aikaa mellastaa somessa ja se myös näkyi ja kuului. Kaikki olivat kaikkien alojen asiantuntijoita ja niitä oikeita asiantuntijoita kyseenalaistettiin huolella. Huhtikuussa tutustuimme Tytti Yli-Viikariin ja hänen toimiinsa Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajana. Samoihin aikoihin otti hallitus ensimmäistä kertaa esiin Exit-suunnitelmansa koronasta ja valkoposkihanhien tuloa alettiin jo ennakoimaan. Kuukauden lopuksi keskusta järjesti vielä perinteisen ”lähdemme hallituksesta” -näytelmän puolivälin kehysriihen kunniaksi.

Toukokuussa päästiin vihdoin kuntavaalikiimaan pienen odottelun jälkeen ja mietittiin koronarajoitusten oikeudenmukaisuutta. Kesäkuussa päästettiin irti Huuhkajat EM-kisoissa ja monien vuosikymmenten unelma toteutui vihdoinkin, myös allekirjoittaneen. Kuntavaalien jälkeen ihmeteltiin jälleen kerran nukkuvien puoluetta, kun Lahdessa äänestysprosentti oli vain hieman yli 50%. Heinäkuussa toimituksessa lomailtiin ja unohdettiin hetkeksi hektinen uutismaailma. Elokuu starttasi koronapassi spekulaatioilla. Otetaanko passi käyttöön vai ei? Vääntöä riitti joka suuntaan. Vihreä Lahti tempaisi kunnolla ja vei isoja jääkuutioita sulamaan Helsinkiin. Huomio oli taattu.

Syyskuussa lahtelainen autoilukulttuuri sai rapaa Tekniikan Maailman suojatietestissä. Minä jaksoin kuitenkin kehua rouheaa kotikaupunkiani, sillä monille suomalaisille Lahti on edelleen ja aina tulee olemaan se Suomen Chicago. Business cityt ja Green Cityt katoavat, Suomen Chicago on ja pysyy. Kaupungin lempilapsi Liisu joutui syksyn kourissa vastatuuleen, kun uusi valtuusto ei ollutkaan niin rakastunut suunnitelmaan kuin edellinen. Lokakuussa Kisapuiston suunnitelma liikahti eteenpäin ja rokotevastaisia ihmeteltiin. Tosin rokotevastaiset ihmettelivät vastavuoroisesti, miksi suuri osa kansasta on lampaita. Isoja otsikoita ja suuria tunteita tarjosi myös Afrikan Tähti peli ja woke- ja cancel-kulttuuri. Nyt sitten me kaikki tiedämme, että kyseinen peli on rasistinen.
Marraskuussa pohdin terveysveroa, sen hyötyjä ja mahdollisia haittoja ja samaan aikaan eräät nuoret yrittäjät myivät Woltin ja nettosivat vaivaiset 7 miljardia euroa. Koronavuosien aikana salaliittoteoriat ovat kasvattaneet suosiotaan, joten ajattelin esitellä niitäkin, jotta jokainen voi valita itselleen mieleisen tekosyyn, jolla kieltäytyy rokotuksista. Joulukuussa palattiin melkein lähtöruutuun, kun koronan omikron-variantti valtasi alaa ja kohta suljetaan taas kaikki. Yhteenvetona vuodesta voisi sanoa, että kaksi asiaa pysyi otsikoissa läpi vuoden: korona ja Sanna Marin. Koronasta haluaisivat eroon kaikki ja Marinista ainakin oppositio.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille säädyille tasapuolisesti!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Poliittinen ajojahti

Pääministeri Sanna Marin on päätynyt poliittisen ajojahdin kohteeksi, mikä ei oikeastaan yllätä allekirjoittanutta yhtään. Näin politiikka yksinkertaisesti vain toimii, kun joku yksittäinen tekijä nostetaan liian korkealle jalustalle. ”What goes up, must come down” -sanonta pitää edelleen kutinsa. Opposition tehtävään kuuluukin heittää kapuloita rattaisiin ja tänä päivänä parhaiten se onnistuu median ja somen avulla. Kyseessä on win-win -tilanne, jossa juorun vuotajalle on hyötyä poliittisesti ja medialle mehevät otsikot taas tietävät tuloja. Nostamalla toinen toistaan ihmeellisimpiä kohuja otsikoihin muut puolueet pyrkivät himmentämään Marinin sädekehää. Tänä vuonna on nähty jo aamupala-, boomeri- ja nyt puhelin-kohu. Mielenkiinnolla odotan ensi vuotta, millaisia luurankoja Marinin kaapista vielä löydetään ja kuinka kauan Marin pystyy vallankahvassa pysymään, kun tulitus on näinkin massiivista.

Marin on eittämättä näin puolueettomastikin katsottuna tämän hetken yksi kirkkaimmin säihkyvistä poliitikoistamme jopa kansainvälisesti katsottuna. Kiinnostus Marinia kohtaan on globaalia. Kaataakseen hallituksen ja nostaakseen omaa kannatustaan, on opposition yksinkertaisesti ryvetettävä pääministeriä mahdollisimman paljon mediassa ja totta kai jokainen kohu aiheuttaa kolhun pääministerin kilvessä. Eikä tämä ole  vain jonkun yksittäisen puolueen toimintatapa Suomessa tai maailmalla. Näin toimivat kaikki puolueet. Ovat aina toimineet. Varmasti muistamme Matti Vanhasen Susan Ruusus-kohun, Anneli Jäätteenmäen faksit, Ilkka Kanervan tekstiviestit, Katri Kulmunin esiintymiskoulutukset tai Alexander Stubbin tikkatauluna roikkumisen.

Eivät ne sattumalta lehtiin ole päätyneet, vaan taustalla möyrivät isot poliittiset voimat, kun suosittuja poliitikkoja kammetaan vallasta otsikoiden avulla. Ei ole sattumaa, että ministerit Lintilä ja Kaikkonen eivät saa mediassa samaa ryvetystä kuin Marin siitä etteivät vältelleet altistumisensa aikana väkijoukkoja. Lintilä ja Kaikkonen eivät yksinkertaisesti tällä hetkellä ole uhka kenellekään poliittisesti, Marin isoine suosioineen sen sijaan on selkeä maalitaulu. Kun Marinin suosio saadaan laskuun, saadaan laskuun myös demarien kannatus. Yksinkertaista matematiikka ja inhimmillisesti ajatellen julmaakin, mutta sitä politiikka pahimmillaan on.

Sanotaan usein, että jossain vaiheessa pääministeri sairastuu pääministeritautiin. Tauti aiheuttaa kuulemma piittaamattomuutta pelisäännöistä, muiden päätöksentekijöiden ylikävelyä ja kritiikin sietokynnyksen madaltumista. Vauhtisokeudeksikin sitä voisi kai kutsua. Tässä vaiheessa yleensä soraääniä alkaa kuulua jo omastakin puolueesta ja siinä vaiheessa alkaa myös pääministerin palli oikeasti keikkua. Onhan tunnettua, että puolueissa on aina myös paljon sisäistä kissanhännänvetoa siitä, kuka puoluetta oikein johtaa ja kenen linjalla mennään. Kuinka kauan demarit pystyvät olemaan yhtenäisenä Marinin takana, jos kohut ensi vuonnakin jatkuvat?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomi juhlii ensi maanantaina 104-vuotissynttäreitään. Viime vuoden juhlinta meni penkin alle totaalisesti koronan vuoksi. Ei linnan juhlia, ei paraatia, ei mitään. Silloin moni varmasti ajatteli, että vuonna 2021 tauti olisi jo voitetttu ja itsenäisyyttä voitaisiin tänä vuonna juhlia normaalisti. Vielä jokin aika sitten siltä näyttikin, mutta muutamassa viikossa korona otti taas vallan ja tautitapausten määrä nousi huimasti. Alkaa tuntua aika epätodelliselta, että olemme roikkuneet ns. löysässä hirressä pian pari vuotta. Tulevaisuuden suunnitelmia ei ole kannattanut tehdä kovinkaan pitkäjänteisesti, sillä näyttää siltä, että muutamassa viikossa tilanne, niin maailmalla kuin meilläkin, voi muuttua suuntaan tai toiseen. Nyt kohistaan uudesta variantista. Muutaman viikon päästä saadaan selville, kuinka vaarallinen se omicron on vai onko se vain yksi ohimenevä vaihe tässä koko sopassa? Ja kuinka monta varianttia tässä vielä nähdäänkään?

Päivittäin saamme lukea mediasta siitä, kuinka huonosti meillä Suomessa on koronakriisi hoidettu. Sitten kun tutkitaan ihan vain kylmiä lukuja, niin voidaan todeta, että Suomessa on pandemia hoidettu pääsääntöisesti todella hyvin. Otetaanpa vertailuesimerkiksi vaikkapa rakas länsinaapurimme Ruotsi. Ruotsissa koronaan on kuollut 15 000 ihmistä ja Suomessa 1300. Ruotsissa koronatapauksia on ollut 1,2 miljoonaa, Suomessa 188 000. Ja muistutukseksi vielä, että Ruotsissa on 10 miljoonaa asukasta ja Suomessa 5,5 miljoonaa, joten jokainen osaa varmasti laskea sen, kummassa maassa hommat on hoidettu paremmin.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että koko korona on maassamme pahemman kerran politisoitu ja kaikki koronaan liittyvät päätökset mitä hallitus tekee, voidaan kääntää sitä vastaan ja näin oppositio eittämättä myös tekee. Toisaalta, sen vuoksihan oppositio on demokratiassa olemassa, että sen kuuluukin kyseenalaistaa hallituksen toimet. Epäilemättä virheitäkin on hallitus matkan varrella tehnyt. Toisaalta se ei ole mikään ihme, sillä kellään ei ole ollut kokemusta siitä, miten tällainen maailmanlaajuinen pandemia pitäisi hoitaa. Isossa kuvassa olen kuitenkin erittäin iloinen siitä, että näin pandemian aikana olen suomalainen ja asun Suomessa.

Some-päivityksiä lukiessa tulee usein mieleen, että me suomalaiset olemme varsinaista valittaja- ja itkijäkansaa. Ei ole sellaista asiaa mistä joku ei valittaisi. Eikä ole sellaista asiaa mistä ei somessa saisi väittelyä aikaiseksi. Somessa vaikuttaa usein myös siltä, että maa on pahasti kahtiajakautunut. Tosin täytyy huomioida, että niitä jakolinjoja löytyy jokaiseen lähtöön ja jokaiseen suuntaan ja välillä tuntuukin siltä, että meidän suomalaisten lempiharrastus on väitteleminen ja toisten mielipiteiden naurunalaiseksi saaminen. Onneksi Suomi on paljon muutakin kuin vain sosiaalinen media, jossa asiat tuppaavat kärjistymään aivan liian helposti.

Kaiken tämän syvällisen pohdinnan ja tutkiskelun jälkeen tulin jälleen kerran, vuosi toisensa perään, siihen johtopäätökseen, että Suomi on todella hyvä maa asua. Ja hyvin todennäköisesti on sitä myös vuonna 2022. Ei nyt ehkä ihan se päävoitto lotossa, mutta kyllä meillä asiat ovat monelta kantilta katsottuna ja isossa kuvassa todella hyvin. Onnea 104-vuotias Suomi ja hyvä me!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi