Pitelet käsissäsi vuoden 2014 viimeistä Omalähiötä. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee pieni katsaus siitä, mitä kaikkea katsoin tarpeelliseksi tuoda esiin pääkirjoituksissani vuonna 2014.

Vuosi alkoi toiveikkaasti Lahden kaupungin suunnitellessa miten keskustan alueesta saataisiin viihtyisä ja toimiva. Samaan aikaan naapurikaupunki Heinolassa haikailtiin ammattitaitoisten ja terveiden pakolaisten perään. Helmikuussa nähtiin Putinin suureelliset talviolympialaiset Sotshissa ja Lahdessa jankattiin edelleen Launeen koulun homeongelmasta eli korjataanko vai puretaanko? Lehtemme palstoilla paljon tilaa saanut VT12 sai uusia käänteitä jo alkuvuodesta, kun ELY-keskus esitteli tien light-version eli halvemman mallin. Silloin tien hinnaksi arvioitiin 180 miljoonaa euroa. Loppuvuodestahan hinta oli jo 220 miljoonaa euroa eli mielenkiinnolla odotamme mitä tie maksaa kun/jos se joskus valmistuu.

Maaliskuussa ei saatu kovin ruusuisia tulevaisuudennäkymiä kaupungintalolta. Kaupungin tilikauden alijäämä kun oli noin 30 miljoonaa euroa tappiollinen, joten tiukka säästökuuri oli edessä. Säästettävää löytyi vaatimattomasti 37 miljoonan edestä. Säästettiin sitä muuallakin. Itella tai Posti tai mikä se nyt sitten tänä päivänä onkaan, innostui antamaan monoa henkilöstölleen, tosin puolet väestä kutsuttiin takaisin töihin, kun laskelmat postimäärän vähenemisestä eivät käyneetkään toteen. Huhtikuun alussa ihailtiin Omalähiön uutta, raikasta ulkoasua. Myös hallituksessa kävi raikas tuuletus, kun vasemmistoliitto luopui ministerinpalleistaan. Samaan hikeen pääjehu Katainen häippäsi Eurooppaan ja valtionkassasta huolta pitänyt Urpilainenkin vaihtui Rinteeseen.

Kuntaliitosta alettiin taas sorvata tosissaan loppukeväästä. Siitä riittikin parranpärinää läpi koko vuoden. Tavoitteena oli kuuden kunnan uusi ja ihana suurkunta, mutta lopputuloksena kaksi pienempää liitosta. Ehkä. Huomasiko muuten kukaan, että toukokuussa oli eurovaalit? Siis eurovaalit , ei euroviisut, jotka nekin laulettiin toki läpi toukokuussa. Kesäkuussa päiviteltiin Suomen korkeaa ruuan hintaa. Onhan nousu ollut kaksinkertainen verrattuna muihin EU-maihin. Ennen juhannusta saimme myös uuden hallituksen, jonka pääministeriksi kokoomuspiireistä löytyi Alexander Stubb. Tuo polvihousuinen himokuntoilija ja himotwiittaaja, jonka kestohymy kyllä hyytyi nopeasti, kun päästiin vuoden loppuun. Ei täällä Suomessa tyhjännaurajat pärjää, p…kele!

Lomien jälkeen keskiössä oli Etelä-Lahden kouluverkko, joka pistettiin uuteen uskoon. Elokuun lopussa lahtelaislähtöinen räppäri Cheek hullaannutti yli 80 000 suomalaista olympiastadionilla kahdella megakonsertillaan. Sekös monia ärsytti. Väärä artisti ja väärä musagenre.
Syyskuuussa nähtiin sekin ihme, että Suomi pelasi sekä lento- että koripallon MM-kisoissa. Ollaankohan me sittenkin palloilukansaa? No jalkapallossa sitten kyllä huomattiin, ettei olla.
Sote-soppaa hämmennettiin koko vuosi siinä missä kuntaliitoksiakin. Lopputulemana Lahti suuntautuu sote-asioissa Helsingin suuntaan vieden mukanaan koko vastahakoisen Päijät-Hämeen.

Lokakuussa some-Suomi räjähti. Uusi alkoholilaki oli suoraan sieltä minne aurinko ei paista ja edes viski-sanaa ei saa enää sanoa tai kirjoittaa. Viina tuntuukin olevan Suomessa melkein ainoa asia, joka kansaa liikuttaa barrikadeille asti. Toinen suomalaisten tunteita herättävä asia on sitten ne sukupuolineutraalit jutut, mutta ei niistä sen enempää, ettei kukaan suutu.
 Lokakuun lopussa Lahden kaupunki sai hyvän idean. Säästöpäissään keksivät, että lakkautetaan kolme lähikirjastoa. Ei onnistunut, sillä lukukansa pisti vastaan. Tosin ilo voi olla lyhytaikainen, kun asia nousee kuitenkin ensi vuonna taas esiin.

Aleksanterinkadustakin saatiin varsinainen kiistakapula, kun välillä meillä oli täysimittainen kävelykatu, välillä taas Aleksia piti päästä huristelemaan molempiin suuntiin autolla. Kompromissihan siitä sitten tuli eli ei oikein yhtään mitään. Sopii hyvin siis Lahteen. 
Nakkikioskin paikastakin Lahdessa taisteltiin. Muuan valtuutettu pyyteli uskomattomia korvauksia bisneksensä pilaamisesta, mutta Lahti ei ottanut onneksi taka-askeleita.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi todettiin, että kaikesta huolimatta on jonkinasteinen Kenovoitto syntyä Suomeen ja ihan näin vuoden lopuksi onnitellaan vielä nastolalaisia, jos vain tajuavat liittyä Lahteen. Me tarvitsemme nimittäin lisää veronmaksajia tulevina vuosina…

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015!

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suuret suunnitelmat kuuden kunnan muodostamasta Salpauskunnasta murenivat jo odotetusti alkusyksystä, kun Hollola, Hämeenkoski ja Iitti lähtivät kukin omille teilleen. Hollola ja Hämeenkoski jatkavat tahollaan omaa yhdistymisselvitystään Iitin kieltäytyessä kokonaan neuvotteluista pelkästään Lahden kanssa.

Kärkölä-poloinen jätettiin kaikista neuvotteluista ulos, sillä sen taloustilanne on niin katastrofaalinen, että sitä ei kukaan yksinkertaisesti huoli mukaan. Jos Kärkölä ajautuu kriisikunnaksi, voi valtio määrätä sen yhdistymään johonkin toiseen kuntaan. Tässä tapauksessa kiviriippa lankeaisi Hollola-Hämeenkosken niskaan, jolla Kärkölällä olisi valmiiksi jo yhteistä maarajaa.

Toinen enemmän meitä koskettava ja kiinnostava yhdistymisneuvottelu on käynnissä Lahden ja Nastolan välillä. Asiassa on päästy jo niin pitkälle, että ensi maanantaina kuntajakoselvittäjä Rolf Paqvalin allekirjoittaa ehdotuksensa Lahden ja Nastolan yhdistämisestä ja luovuttaa ehdotuksen kuntajohtajille. Kuntalaisetkin pääsevät tutustumaan ehdotukseen, sillä kuntajakoselvittäjän esitystä käydään läpi yleisötilaisuuksissa tammikuussa. Kuntalaiskuuleminen järjestetään Lahdessa 7.1. ja Nastolassa 8.1. Kuntien valtuustot päättävät tammikuun loppupuolella hyväksyvätkö ne esityksen kuntien yhdistymisestä ja yhdistymissopimuksen. Varsinainen yhdistyminen voisi tapahtua vuoden 2016 alusta, jolloin syntyisi uusi noin 120 000 asukkaan kunta.

Vaikka Nastola liputtikin kuuden kunnan yhdistymisen puolesta, ei ole varmaa hyväksyykö Nastolan valtuusto liittymisen Lahteen. Vastustajiakin Nastolasta löytyy ja muutaman vuoden takaisessa kansanäänestyksessä liitos tyrmättiin suurella äänten enemmistöllä.

Selvää on, että kahden kunnan liitosmalli ei tuo lähellekään samoja hyötyjä kuin se, jos alkuperäinen kuuden kunnan yhdistyminen olisi toteutunut. Voidaankin hyvällä syyllä kysyä niin Lahdessa kuin Nastolassakin, mitä hyötyä yhdistymisestä sitten on, jos hyödyt minimoituvat? Vaikkei hyötyä olekaan niin paljon, voidaan kuitenkin liitoksesta hyvällä syyllä puhua molemminpuolisesta win-win-tilanteesta, jossa molemmat osapuolet hyötyvät. Toivon mukaan hallintoa ja byrokratiaa karsitaan ja tehostetaan. Nastolalaiset yritykset pääsevät jatkossa ratsastamaan ison kaupungin statuksella ja kaavoitusasiatkin sujuvat sutjakkaammin. Lahtelaisten hyödyksi voidaan laskea se, että ne nastolalaiset, jotka käyvät Lahdessa töissä, jatkossa maksaisivat myös veronsa Lahteen.

Toisaalta pelkojakin löytyy. Nastolassa pelätään, että palvelut karkaavat Lahden keskustaan ja nastolalaisista tulee mm. Lahden toriparkin ja matkakeskuksen maksumiehiä ilman oikeaa vaikutusmahdollisuutta. Nämä ovatkin ne juuri asiat, jotka vaativat tarkempia selvityksiä. Nastolalaisille tulee antaa riittävästi vaikutusvaltaa tulevassa aluejohtokunnassa. Ilman sitä liitos jäänee vain haaveeksi. Neuvottelut ja yhteiset valtuustojen kokoukset ovat kuitenkin käsittääkseni sujuneet hyvässä hengessä, joten odotan, että liitos myös toteutuu vuoden 2016 alusta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Silloin kun minä olin pikkupoika, puhuttiin usein, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Jo ajat sitten irvileuat käänsivät tuon lauseen niin, että tarvitaan lottovoitto, jotta pystyisi elämään Suomessa. Totuus lienee jossain siellä keskivälillä.

Jos voi valita, Suomeen ei ehkä kannata syntyä, kertoi viime vuonna The Economist -lehden tekemä tutkimus. Tutkimuksen perusteella maailmassa on kymmenen maata, jotka ovat parempia paikkoja kuin Suomi. Paras maa kaikista on Sveitsi. Toisena tulee Australia. Norja, Ruotsi ja Tanska pääsevät peräkkäin seuraaville sijoille. Toisaalta sija 11. on aika hyvä, onhan maailmassa liki 200 valtiota.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätin hieman tutkia minkälainen on se lottovoiton saanut keskivertosuomalainen. Tässä muutamia lukuja:
Keskivertosuomalainen on iältään 42-vuotias nainen, jonka odotetaan elävän liki 84 vuotiaaksi. Tällä keskivertosuomalaisella on lapsia 1,84 ja hänen perheensä sisältää keskimäärin 2,77 henkilöä.

Keskimääräinen suomalainen asuu kerrostalossa 78,4 m2:n omistusasunnossa, jossa on 3-4 huonetta. Henkeä kohden suomalaisella on 39,8 neliötä käytettävissään. Suurimmalla osalla (54%) suomalaisista on nykyisin huoneistosauna, sillä suomalainen käy kerran viikossa suuresti rakastamassaan saunassa, siis keskimääräisesti.

Palkkaa tämä tavis-suomalainen saa keskimäärin vuodessa noin 37 000 euroa. Ammattina suomalaisella on todennäköisimmin myyjä. Paljon löytyy myös toimistotyöntekijöitä, rakennustyöntekijöitä, sairaanhoitajia ja yrittäjiä. Yllättäen suurin osa suomalaisista ei käy töissä. Yksi työllinen elättää 1,31:tä työssä käymätöntä (työtöntä, lasta, eläkeläistä, opiskelijaa, kotityötä tekevää).

Suomen tavallisin nimi on Timo Virtanen, vaikka yleisin sukunimi onkin Korhonen. Suomalaiset myös syövät ja juovat. Asukasta kohti laskettuna suomalaiset juovat vuodessa 78 litraa keskiolutta, kuluttavat 9 kg kahvia, syövät 47 kg tuoreita hedelmiä, 61 kg perunoita ja 72 kg lihaa. Tunnistatko sinä itsesi noista luvuista?  Paljon parjattua EU:ta keskivertosuomalainen tukee 112 eurolla vuodessa eli noin 9 eurolla per kuukausi. Ei ehkä sittenkään niin paljon kuin moni kuvittelee?

Loppujen lopuksi huomaamme, että keskiarvosuomalainen on itseasiassa hyvin teoreettinen hahmo ja oikeassa elämässä todella harvinainen. Ei ole olemassa mitään ”suurta yleisöä”, joka edustaisi suurinta osaa suomalaisia. Politiikassa sanonta ”kyllä kansa tietää” saa erilaisen merkityksen, kun ymmärtää, että itseasiassa 86% suomalaisista ei äänestänyt kokoomusta, vaikka kokoomus viime vaaleissa olikin Suomen suurin puolue. Tämän päivän Suomessa on todella vähän asioita, jotka yhdistäisivät yli puolta suomalaisista. Tähän ei pysty edes jääkiekko tai Euroviisu-voitto.

Kaiken tämän syvällisen pohdinnan ja tutkiskelun jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, että edelleen vuonna 2014 Suomi on hyvä maa asua. Ei nyt ihan päävoitto lotossa, mutta kyllä meillä asiat ovat monelta kantilta katsottuna pääsääntöisesti todella hyvin. Niin hyvin, että minä en ainakaan muuttaisi täältä pois.
Onnea 97-vuotias Suomi!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi