Eduskuntavaalien taisto käynnistyi todenteolla keskiviikkona, kun ensimmäistä kertaa saatiin samaan tv-studioon kaikkien suurimpien puolueiden puheenjohtajat. Eli ensimmäistä kertaa nähtiin ja kuultiin ns. isoja poikia sekä heidän edustamiensa puolueiden suuntaviiivoja ja linjauksia tulevaan. Kovasti olivat puheenjohtajat innokkaita ja kärkkäitä tuomaan asiaansa esille, jopa siinä määrin, että välillä koko homma meni päälle huutamiseksi. No, hyvä kun intoa löytyy.
Tottahan toki kentällä ehdokkaat ovat käyneet kampanjoitaan jo hyvän aikaa. Tosiasia on kuitenkin se, että näissä tv-väittelyissä on vielä mahdollista kääntää koko puolueen laiva suuntaan tai toiseen. Tosin näiden isoimpien puolueiden puheenjohtajat ovat jo rutinoituneita tv-esiintyjiä ja niin monessa marinadissa pyöriteltyjä, ettei mitään suuria yllätyksiä ole odotettavissa. Harvoinpa kukaan isoista pojista niin pahasti mokaa, että sen takia puolue ääniä menettäisi. Toisin on silloin, kun harvoin televisioon pääsevät pikkupuolueet päästetään ääneen. Silloin pelkkä puheenjohtajan silminnähtävä esiintymisjännitys saattaa pilata koko kampanjan.
Niinpä suurin mielenkiinto, ainakin minulla, on siinä, kuinka puoluejohtajat hakevat keskustelussa jo mahdollisia hallituskumppaneita. Keskustan Sipilä on gallupien kärkinimenä todennäköisin pääministeri ja tulevan halituksen kasaaja. Olikin hauska huomata, kuinka se näkyi keskustelussa. Samoja linjauksia keskustan kanssa kun tuntui löytyvän useammalta puolueelta. Välillä tuntui, että ainoastaan Stubb yritti haastaaa Sipilää. Ainakin keskiviikon väittelyssä tuli selväksi, etteivät kokoomus ja SDP tule jatkosssa mahtumaan samaan hallitukseen, sillä suurimmat erimielisyydet taisivat löytyä juurikin Rinteen ja Stubbin väliltä. Neljä vuotta hallitusvastuuta yhdessä on selkeästi tulehduttanut puolueiden välit.
Siinä kaikki tuntuivat olevan herttaisen yhdenmielisiä, että seuraavat neljä vuotta Suomi on tiukoilla ja koviakin leikkauksia ja sopeutuksia on tehtävä. Toivotaan, etteivät puheet jälleen vesity vaalien jälkeen pelkäksi poliittiseksi jargoniksi, vaan ne, jotka hallitukseen pääsevät, ottavat vihdoinkin härkää sarvista ja tekevät ne tarvittavat rakennemuutokset ja sopeutukset, jotka on väistämättä tehtävä, jotta maan elinkelpoisuus voidaan säilyttää tulevaisuudessa. Erittäin suotavaa olisi, että seuraava hallitus toimisi Suomen kansan edun vuoksi, ei omien poliittisten ambitioidensa innoittamana.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi