Konsernipalvelujohtaja Mika Mäkinen esitteli Lahden synkkiä talouslukuja valtuustoseminaarissa tämän viikon keskiviikkona ja pakkohan se on myöntää, ettei hyvältä näytä. Lahden kaupungilla on edessään varsin haastavat ajat, sillä sopeutustarve on noin 59 miljoonaa euroa. Kansankielellä voitaisiin sanoa yksinkertaisesti, että kuoppa on syvä. Erittäin syvä.
Joku voisi syyttää tästä kaikesta pelkästään koronapandemiaa, mutta syyt ovat syvemmällä. Kaupunki on menettänyt kyllä koronankin vuoksi parikymmentä miljoonaa euroa verotulojen vähentyessä sekä toimintotuottojen pienentyessä, kun uimahallit, teatteri, museot ym. ovat olleet koronan vuoksi suljettuina. Toisaalta Lahti on saanut valtiolta korona-avustusta, joka kattaa osan menetyksistä, mutta esimerkiksi ensi vuodeksi tällaisia avustuksia ei näköpiirissä enää ole.
Eihän Lahden talous ole kauheasti viime vuosina naurattanut, mutta tällä hetkellä ollaan jo sellaisessa tilanteessa, että kaupungintalolla on syytä alkaa tekemään perustavaa laatua olevia päätöksiä. Mitkä asiat ovat kaupunkilaisten hyvinvoinnille niitä tärkeimpiä asioita, joihin on panostettava ja mitkä taas sitten niitä asioita, joita voidaan hoitaa kuntoon, jos ja kun rahat riittävät? Uskon, että monelle kaupunkilaiselle on tärkeintä, että ne elämän perusasiat eli asunto, työpaikka, päiväkodit ja koulut sekä terveydenhuoltopalvelut ovat kunnossa. Tavallista kaduntallaajaa tuskin kiinnostaa älypyörätie tai se, onko Lahti Euroopan ympäristöpääkaupunki, jos tavalliset jokapäiväiset palvelut kuntalaisille eivät toimi tai niitä ei ole. Imago- ja ympäristöasiat ovat ehdottoman tärkeitä asioita kaupungin vetovoimaa rakennettaessa, mutta tässä tilanteessa tärkeintä on ensisijaisesti turvata kuntalaisten palvelut.
Lahti on suunnitellut vuosille 2021–2025 yhteensä 419 miljoonan euron investointeja. Mäkisen mukaan karsintaa investoinneista olisi tehtävä noin sadan miljoonan euron verran. Järkevää toimintaa, kunhan karsinta vain osuisi oikeisiin kohteisiin, sillä Lahdessa on viime vuosina vaikuttanut siltä, että mielellään tuhlataan rahaa imagollisiin kohteisiin, kuntalaisten palveluiden tason heikentyessä. Muitakin säästökeinoja on olemassa. Ensimmäisenä varmastikin käydään perinteisesti kaupungin palveluverkko läpi. Kuinka monta kirjastoa Lahdessa tarvitaan? Onko orkesteri tarpeellinen, entä oma teatteri? Mikä on yleisesti ottaen kulttuurin merkitys lahtelaisille? Omaisuuttakin kaupungilla on myytäväksi asti. Lahti Energialle löytyisi varmasti ottajia, mutta kannattaako lypsävää lehmää myydä? Ehkäpä korkeintaan joku vähemmistöosuus?
Kaupungin tulisi myös kriittisesti käydä läpi oma organisaationsa ja viimeistään nyt lähteä purkamaan laajaa hallintohimmeliään, jossa erilaisten pikkupomojen ja osastopäälliköiden päät iloisesti toisiinsa kolahtelevat tungoksessa. Ja ainahan meillä on se iloinen vaihtoehto, että nostetaan veroastetta. Sillä saataisiin kuoppaa täytettyä vajaalla 20 miljoonalla eurolla. Koska ensi keväällä meillä on edessämme kuntavaalit, uskon ettemme tule näkemään ensimmäistäkään ehdokasta, joka haluaisi jo valmiiksi korkeaa kuntaveroamme nostaa. Toisaalta kyseessä voi olla tällä kertaa ns. pakkorako.
Lahti ei paini taloudellisten ongelmiensa kanssa yksin, sillä tilanne on aivan sama tai vielä pahempi melkein kaikissa Suomen kunnissa. Kevään kuntavaaleista onkin odotettavissa suurten linjauksien ja arvokeskustelun värittämä taisto puolueiden kesken. Mihin kunnilla on jatkossa varaa ja mihin ei? Nähtäväksi jää se, kellä on kuntalaisten mielestä parhaat lääkkeet tähän vaivaan?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi