Launeen omakotiyhdistyksen järjestämämä keskustelutilaisuus liittyen valtatie 12 linjauksiin oli menestys. Paikalla oli satapäinen kuulijajoukko sekä arvovaltaisia puhujia. Tilaisuuden ajatuksena oli saada lisätietoa siitä, vieläkö Launeen linjaus voidaan vaihtaa puolet halvempaan Renkomäen linjaukseen. Lisäpontta tähän antoi se tosiseikka, ettei valtio myöntänyt rahaa ohitiehankkeeseen, joten seuraavaa hakukertaa on odotettava kolme vuotta. Lisäksi liikenneministeri Kyllösen lausunto lehdessämme, ettei mikään hanke ole hakattu kiveen ja uusia, halvempia malleja on etsittävä, antoi toivoa Renkomäen linjauksen kannattajille.

Illan puheenvuoroissa tuli hyvin esille se, miten Launeen linjaus saatiin valtuustossa läpi vuonna 2006. Valtuusto oli äänestänyt jo kolme kertaa (!) Renkomäen linjauksen puolesta, mutta se ei jostain kumman syystä kelvannut tietyille tahoille, vaan hanke oli saatava vielä kerran äänestykseen. Varavaltuutettujen avulla lopulta Launeen linjaus manipuloitiin voittajaksi yhdellä äänellä ja sen jälkeen hanke vietiin kiireellä eteenpäin ympäristöministeriöön. Onko tämä sitä lahtelaista demokratiaa, josta mm. Ilkka Viljanen suureen ääneen mielipidepalstoilla kertoo? Eli äänestetään niin kauan, kunnes saadaan itselle sopiva lopputulos? Vaikuttaa lähinnä ylimieliseltä oman edun tavoittelulta.

Ikävä kyllä maakunnan ykköslehti on lähtenyt tälle samalle ylimieliselle linjalle keskiviikkoisessa pääkirjoituksessaan. Renkomäen linjausta kun lehden mukaan kannattavat vain paikallinen omakotiyhdistys ja muutama takarivin kuntapoliitikko. Ei siis kukaan oikeasti merkittävä henkilö. Lisäksi tuodaan esille se, että Launeen linjausta kannattavat ”merkittävät lahtelaiset henkilöt” eli Lahden kuka kukin on-lista. Eikö meillä tavallisilla lahtelaisilla saa olla mielipidettä ja montaako tavallisen ihmisen ääntä vastaa yhden merkittävän henkilön ääni?

Näiden ylimielisten lausuntojen jälkeen kannattaa muistaa, että merkittäväksi nämä henkilöt on suurelta osin tehnyt se, että heidät on tavallinen kansa äänestänyt luottamustoimeensa. Se tavallinen ja tyhmä kansa voi jatkossa äänestää myös toisin…
Kunnallisvaalit ovat syksyllä ja silloin on syytä tarkkaan katsoa, ketkä ehdokkaista ovat valmiita etsimään halvempia ratkaisuja tähän Suomen kalleimpaan ohitiehankkeeseen. Olen varma, että rahat tiehen on saatavilla, kunhan suunnitelma on jollain tapaa edes realistinen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kun on tämän viikon aikana seurannut mediasta puolustusministeri Stefan Wallinin kujanjuoksua Dragsvik-kohussa kaikkine ”absoluuttisine faktoineen”, ei voi kuin ihmetellä. Ihmetellä siis sitä, mitä kaikkea pajunköyttä meille päättäjien toimesta oikein syötetään ja sitä, ettei ole olemassa mitään syytä, joka saisi vallankahvasta tiukasti kahdella kädellä roikkuvan poliitikon myöntämään, että on valehdellut, saati siten, että myöntäisi erheensä ja eroasi suoraselkäisesti toimestaan.

Jo peruskoulun yhteiskuntaopin tunnilla opin, ettei ministeriltä vaadita paljon. Perusvaatimuksena on perustuslain 60 § mukaan oltava rehellinen ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen. Ei mielestäni liikoja pyydetty, mutta Wallinilta tuo rehellisyyskohta ei ole mennyt ihan nappiin. Riittääkö siis, jos on vähän epärehellinen, mutta täyttää kuitenkin nuo muut ylläolevat ehdot?
Wallinin moka on totaalinen, jos hän todellakin on salannut ns. poliittisen ohjauksen Dragsvik-asiassa pääministeriltä ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan istunnossa vai voiko tässä uskoa enää pääministerinkään sanaa? Taitaa Katainenkin jotain salata?

Wallin on samalla tehnyt karhunpalveluksen koko hallitukselle ja tietenkin kaikille suomenruotsalaisille. Kuka jatkossa uskoo ensimmäistäkään hallituksen lausuntoa tai kannanottoa? Tai laajemmin ajatellen, kuka uskoo jatkossa yhdenkään poliitikon sanaan? Sanoja vääntelemällä rimpuillaan vastuusta, kun suoraselkäinen mies ottaisi vinkistä vaarin ja häipyisi takavasemmalle. Toisaalta melkoinen kielitieteilijä saa olla, jos haluaa saada jotain selkoa tämän päivän poliitikkojen jargonista. Selvää kyllä tai ei -vastausta on turha odottaa.

Jupakan yhteydessä suomenruotsalaisista on tehty, kiitos Wallinin, salamyhkäinen etuoikeutettujen salaseura, joiden etuja ei leikata kielipoliitikkaan vedoten. Ikäänkuin ruotsinkielisen vähemmistön ei tarvitsisi osallistua säästötalkoisiin kielensä takia. Heja Stefan! Hurraavat varmasti Wallinin puoluetoveritkin.

Vanha sananlasku ”Valheella on lyhyet jäljet” pätee näköjään vielä, onneksi.
Jatkossa päättäjien olisi syytä kertoa kaikki päätöksiin liittyvät faktat kerralla, jotta tämänkaltaisilta farsseilta säästyttäisiin. Sen verran realisti kuitenkin olen, että eiköhän seuraava poliittinen farssi odottele jo oven takana.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla se sitten alkoi. Ai mikä? No kevät tietenkin. Mahtava auringonpaiste ja nollan yläpuolella pysyttelevä lämpötila on omiaan nostamaan ainakin omia fiiliksiäni pitkän talven jälkeen.

Tuntuu, että koko talvi on ollut täynnä negatiivissävytteistä keskustelua. On puhuttu Kreikan velkaongelmista, Suomen talousvaikeuksista, kuntauudistuksesta, toriparkista, varuskuntien lakkauttamisista, AKT:n riidoista jne…

Tiedä sitten, onko syynä pimeä ja pitkä talvi vai kaivetaanko meillä aina kaikki negatiivinen vain esiin? Sehän se taitaa parhaiten kuitenkin myydä, ainakin jos kysytään iltapäivälehdiltä. Ainoat iloiset asiat, joilla iltapäivälehtiä myydään, ovat Ruotsin kuninkaalliset ja suomalaisten hyvät urheilusuoritukset. No tänä talvena ei ollut edes niitä hyviä urheilusuorituksia. Onneksi sentään prinsessa Victoria kävi synnyttämässä.

Yksi aurinkoinen kevätpäivä saa kuitenkin helposti unohtamaan kaiken negatiivisen ja mieli on yllättävän kevyt ja positiivinen. Tuntee ihan luissa ja ytimissä, kuinka energiataso kropassa nousee. Ongelmat tuntuvat kuin poispyyhityiltä, kun pääsee ulkoilmaan nauttimaan edes hetkeksi lämpimästä kevätauringosta. Ikävä kyllä, eihän ne ongelmat tietenkään mihinkään katoa, mutta ehkäpä positiivinen lähestymistapa madaltaa ns. kipukynnystä.
Nautitaan keväästä ja kestetään myös se todennäköinen takatalvikin.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

”Kuntauudistus tarvitaan, jotta kunnat kykenevät selviytymään tämän vuosikymmenen lopun ja koko ensi vuosikymmenen kovista muutoshaasteista, kuten voimakkaasta ikääntymisestä, kuntatalouden kestävyyden asettamista paineista sekä siitä, että taakkaa ei jätetä tulevien sukupolvien hoidettavaksi.” Näin tulevaa kuntauudistusta ”mainostetaan” valtioneuvoston nettisivuilla.

Tähän liittyen pääministeri Katainen pyysi tällä viikolla meitä suomalaisia tarkkailemaan kuntien huoltosuhdetta. Väestörakenteen muutosta kuvaava huoltosuhdehan tarkoittaa lyhyesti kerrottuna työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien summaa jaettuna työllisten määrällä. Niinpä minä kuuliaisena kansalaisena tein työtä käskettyä ja klikkasin itseni valtioneuvoston sivuille tutkimaan lukuja.

Tässä muutamia kylmiä faktoja: Suomen väestörakenne näyttää ennusteiden mukaan muuttuvan rajusti lähivuosikymmenten aikana, koska väestö ikääntyy. Tämä lienee jo selvä asia meille kaikille. Keskimäärin koko Suomen huoltosuhdeluvuksi vuonna 2040 ennustetaan runsasta 70, joka suomeksi tarkoittaa sitä, että sadasta ihmisestä 30 on työtätekeviä ja loput 70 henkeä ovat lapsia tai vanhuksia eli huollettavia henkilöitä. Ei hyvältä näytä, vai mitä?

Lahden huoltosuhdeluku vuonna 2010 oli 50,3. Vuonna 2030 se tulee olemaan jo 73,5 ja Lahti on nimenomaan niitä kuntia, joissa muutos ei tule olemaan lähellekään niin raju kuin pienemmissä kunnissa. Esimerkiksi Padasjoen tulevaisuus ei ruusuiselta näytä, sillä tämän päivän huoltosuhde on 72,1 ja vuonna 2030 se on jo 124,4!

Tämä on trendi kaikissa pienimmissä kunnissa, joten jonkinlainen kuntauudistus todella näyttää olevan tarpeen. Kunnilta loppuvat näillä huoltosuhde-ennustuksilla verotulot ja kun valtiokin on lopettamassa kuntatukiaan, on kuntien otettava lusikka kauniiseen käteensä ja alettava pikaisesti neuvottelemaan itselleen kumppaneita lähikunnista.

Saas nähdä minkälainen suurkunta Päijät-Hämeeseen saadaan ja kuinka nopeasti?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden kaupunginhallitus päätti viime maanantaina äänestyksen jälkeen äänin 8-3, että estettä Lahden Pysäköinti oy:n suunnitteleman toriparkin investointisuunnitelmalle ei ole. Kyseessä on noin 600 autopaikan investointi, jonka kustannusarvio on 23,3 miljoonaa euroa. Toriparkin toteuttamisen edellytys kuitenkin on, että valtuusto myöntää ensi maanantaina toriparkille lainan konsernipankista, joten varmaa ei toriparkin rakentaminen suinkaan ole.

Toriparkki on herättänyt paljon keskustelua viime vuosina. Argumentteja on heitelty niin puolesta kuin vastaankin ja keskustelu on välillä käynyt todella kiivaana ja syystäkin.
Monet lahtelaiset eivät voi ymmärtää, miksi kaupunki on valmis laittamaan autojen parkkipaikkaan yli 20 miljoonaa, samalla kun useat koulut ja päiväkodit taistelevat suurien homeongelmien keskellä. Toriparkin hinnallahan rakentaisi varmastikin pari uuttaa, tervettä koulua.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se tosiseikka, että Lahti on itse oman keskustansa näivettymisen aiheuttanut. Antamalla luvan rakentaa suuret hypermarket-keskukset Launeelle, Karistoon ja Holmaan, on opetettu ihmiset vuosien saatossa käymään kaupoissa näissä järjettömän kokoisissa jättimarketeissa ilmaisine parkkipaikkoineen. Nyt pitäisi sitten rahavirta saada käännettyä takaisin keskustaan. Eipä taida pelkkä toriparkki riittää tuohon savottaan.

Lahti mainostaa itseään ympäristökaupunkina,Green Citynä, mutta teot ikävä kyllä puhuvat vastaan. Niin kauan kuin autojen parkkipaikat menevät lasten terveyden edelle, on tuo Green City-puhe pelkää sanahelinää ja mainosmiesten tyhjiä lauseita. Pitämällä lapset ja nuoret vuodesta toiseen epäterveellisissä oloissa, Lahti tekee itselleen karhunpalveluksen, joka tulee näkymään vuosien saatossa kasvavina terveydenhoitokuluina.

Yhtäkään lapionpistoa en halua torilla nähdä, ennen kuin rahoitus Lahden koulujen ja päiväkotien olosuhteiden kuntoonsaattamiseksi on lyöty lukkoon Lahden päättäjien toimesta. Mietitään sitä toriparkkia ja sen tarpeellisuutta sitten myöhemmin. Vaikkapa viiden vuoden päästä…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi