Tänä viikonloppuna tuhannet ja taas tuhannet nuoret ja vähän vanhemmatkin juhlivat opintojensa päättymistä ja kesän alkua. Mikäs sen mukavampaa, kun sääkin on jo valmiiksi kesäinen.
Monille opintojen päättyminen saattaa merkitä myös uuden ja ehkäpä jopa hieman pelottavan aikakauden alkua. Kenties muuttoa pois kotoa tutuista ympyröistä ja tuttujen kavereiden luota. Lisäksi monelle huolta aiheuttaa myös maamme huono työllisyystilanne. Olenko kouluttanut itseni kortistoon, saattaa moni miettiä juhlahumun keskellä.

Tänä päivänä esim. ylioppilaslakki ei ole mikään vapaalippu hyviin töihin, kuten joskus oli vuonna miekka ja kilpi. Kilpailu työmarkkinoilla on kova ja nykypäivän nuori voi valmistautua siihen, että hän tulee opiskelemaan useamman ammatin ja tutkinnon elämänsä aikana. Elinikäiset työsuhteet kun alkavat olla katoava luonnonvara tämän päivän Suomessa.

Tämän karuhkon todellisuuden ei kuitenkaan kannata antaa pilata valmistumispäiväänsä millään tavalla, sillä jokaisesta onnistumisesta tulee aina nauttia täysin rinnoin. Olkoon valmistuminen sitten päätepysäkki tai vain välietappi opinnoissa, niin nyt on aika juhlia yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa.
Paljon onnea uusille ylioppilaille ja muille valmistuneille sekä hyvää kesälomaa koululaisille!

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks’ luopi,
sen kutsuu elohon.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Launeen koulu ei ole yksin taistelemassa hometta vastaan, sillä valitettavasti eduskunnan tarkastusvaliokunnan torstaina valmiiksi saama mietintö tuo esiin todella huolestuttavia lukuja liittyen home- ja kosteusvaurioihin Suomessa. Valiokunta toteaa mietinnössään, että viime vuosikymmeninä tehdyillä toimilla ei ole kyetty vähentämään kosteus- ja homevaurioista aiheutuvia terveyshaittoja ja kansantaloudellisia menetyksiä eikä torjumaan uusien kosteusvaurioiden syntymistä.

Tarkastusvaliokunnan mukaan 1960-80-luvuilla toteutettiin aivan hyväksytysti useita rakentamisratkaisuja, jotka sittemmin ovat osoittautuneet virheellisiksi. Näiden seurauksena rakennuskannastamme jopa 15-20 prosenttia kärsii kosteus- tai homeongelmista.
Suurimman osan ongelmista synnyttää kuitenkin kiinteistöjen hoitamattomuus tai vääränlainen huolto. Nykyisen korjausvelan suuruudeksi on arvioitu peräti 30-50 miljardia euroa. Valiokunnan tilaaman tutkimuksen mukaan merkittävien kosteus- ja homevaurioiden terveyshaittakustannukset ovat 450 miljoonaa euroa vuodessa!

Valiokunnan tilaaman tutkimuksen mukaan merkittävästi vaurioituneissa kouluissa ja päiväkodeissa on tilojen käyttäjiä 172 000-259 200. Näiden lukujen perusteella voidaan arvioida, että n. 62 000-94 000 peruskoululaista ja 12 000-18 000 lukiolaista altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille.
Valiokunta onkin syystä erittäin huolestunut kosteus- ja homevaurioiden vaikutuksista lasten ja nuorten terveyteen

Tarkastusvaliokunta esittää mietinnön perusteella eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton, joka sisältää 14 eri toimenpidekohdetta. Nämä koskevat muun muassa rakentamisen kosteudenhallinnan parantamista, nykyisen ohjausjärjestelmän uudistamista, osaamisen parantamista, säädösten muutostarpeita, rakentamisen vastuiden selkeyttämistä, terveyshaittojen syiden löytämisen parantamista, sekä oireilevien ja sairastuneiden tutkimusten, hoidon ja tuen parantamista.

Jokohan tähänkin asiaan saataisiin vihdoinkin jotain tolkkua?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tämän ajan kaksi suosituinta termia päivänpolitiikassa ovat änkyröinti ja populismi. Näihin kahteen termiin törmää mediassa liki päivittäin, useimmiten liittyen eduskunnan päätöksentekoon, mutta myös yhä enenevässä määrin kuntapolitiikan eri alueilla. Lahdessa änkyröinti- ja populismi-kortit on vedetty esiin viimeksi toriparkki-asiassa. Kaikki henkilöt, jotka ovat uskaltaneet olla eri mieltä kaupunginjohdon kanssa toriparkin tarpeellisuudesta, on leimattu johdonmukaisesti kaupunginjohdon suulla sekä tietenkin myös lahtelaisessa valtamediassa, änkyröiksi ja populisteiksi.

Onko kaupungintalolla oikeasti vaikea ymmärtää, että ihmiset voivat ja myös saavat olla kaupungin tekemistä päätöksistä eri mieltä ilman että heidät leimataan populisteiksi ja kaupungin kehityksen pysäyttäjiksi? Ei ihme, että tämän hetkinen kaupunginjohto ei kehuja turuilla ja toreilla kerää.

Monesta lahtelaisesta varmasti tuntuu siltä, että kaupunkia johdetaan kaupunkilaisten mielipiteistä välittämättä. Ylhäältä norsuunluutornista pidetään yllä sanelukulttuuria, jossa keskustelulle ei ole sijaa, vaan asiat jyrätään läpi vaikka läpi harmaan kiven. Kaupunginvaltuutetut eivät saa muuttaa mieltään ilman leimaa änkyröinnistä ja populismista, vaikka mielensä muuttamiseen olisikin olemassa selkeät faktat. Änkyräleima lävähtää otsaan alta aikayksikön. On olemassa vain yksi totuus ja se tulee ylhäältä norsunluutornista.

Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei Lahdella ole olemassa tai edes näkyvissä minkäänlaista finanssikriisiä. Sen verran paljon on uusia kalliita investointeja jo päätetty tehdä. Tai sitten kaupungintalolla tiedetään jo, että lisää maksajia saadaan piakkoin naapurikunnista. Eläköön Business City Lahti!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Paikallinen maakuntalehti nosti mainoskieltoluukku-asian palstoilleen tällä viikolla. Jutussa todettiin, että Lahdessa ei jaeta ilmaisjakelulehtiä sellaisiin luukkuihin, joissa on mainoskielto. Myös Omalähiö mainittiin jutussa tälläiseksi lehdeksi, jota ei saa luukkuunsa, jos on kieltänyt mainosten jaon. Näin ei todellisuudessa kuitenkaan ole, sillä lehtemme jaetaan myös mainoskieltoluukkuihin. Näin siksi, että jossain vaiheessa emme jakeneet lehteä mainoskieltoluukkuhin ja saimme todella paljon palautetta siitä, ettei kielto suinkaan koske Omalähiötä. Niinpä yleistä käytäntöäkin uhmaten palautimme jakelun ennalleen.

Perustamme menettelymme seuraavaan kuluttajaviraston linjaukseen:
Lain mukaan kuluttajalla on siis oikeus kieltäytyä vastaanottamasta osoitteetonta suoramarkkinointia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kuluttajalla on oikeus itse päättää, haluaako hän kotiinsa suoramainontaa vai ei. Kuluttajansuojalain markkinointisäännökset koskevat vain markkinointiviestintää, joten toimituksellisen julkaisun eli tässä tapauksessa ilmaisjakelulehtien jakamisen kielto-oikeus ei kuulu kuluttajansuojalain piiriin.( Kuluttajavirasto 7.8.2012 )

Osoitteettoman suoramainonnan ja ilmaisten kaupunkilehtien tarkoitus poikkeaa toisistaan. Mainonnalla on kaupallinen, myyntiä edistävä tarkoitus, kun taas kaupunkilehtien tarkoitus on journalistinen. Sanomalehtien Liiton mukaan lehdillä on myös yhä tärkeämpi merkitys paikalliselle tiedonvälitykselle, kun useat kunnat ja yhdistykset käyttävät lehtiä virallisena tiedotuskanavanaan.

Todennäköistä on, että valtaosa ”ei-mainoksia” -kotitalouksista kieltäytyy jakelusta juuri mainosten eikä kaupunkilehtien vuoksi. Itellan vuoden 2010 tutkimuksen mukaan 43 prosenttia kuluttajista, jotka ovat kieltäneet suorajakelun, suhtautuu myönteisesti kaupunkilehtiin.
Eli lyhyesti:Omalähiön jakelun voi lopettaa laittamalla luukkuunsa Ei ilmaisjakelua-tekstin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Varmempi kevään merkki kuin lämpimät aurinkoiset ilmat tai ensimmäinen leskenlehti, on joka keväinen, välillä kovin kiivaitakin sävyjä saava keskustelu koirankakasta. Lumien sulettua karu totuus paljastuu monille, sillä kaikki koiranomistajat eivät ole keränneet koiriensa jätöksiä roskikseen, itse asiassa ei edes joka toinen koiranomistaja. Joissakin puistoissa voi näkymä olla kovinkin karu. Eikä varmasti ketään naurata, kun astuu vahingossa koiranläjään.

Silti kannattaisi muistaa, että koiranjätökset ovat onneksi maatuvaa tavaraa, toisin kun ne roskat joita kaupunkilaiset viskovat pitkin tien penkkoja ja puistoja. Ja sitä roskaa kyllä riittääkin. Tien penkat ja puistot saattavat olla täynnä rikkontuneita kaljapulloja ja -tölkkejä ynnä muuta maatumatonta tavaraa ja yhtä paljon kuin harmittaa kävellä koirankakkaan, harmittaa vaikkapa ajaa pyörällä lasinsirpaleiden yli.

Miksiköhän on niin vaikeata kerätä koiran jätökset roskikseen tai viedä se lasipullo kauppaan tai lasinkeräysastiaan? En usko, että kovin moni roskaisi omaa pihaansa samalla lailla, joten miten ihmeessä meistä tulee moisia sottapyttyjä, kun pääsemme ulos omasta pihastamme?
Jokainen voisi aloittaa kevään siisteyskampanjan omasta itsestään. Kun itse pitää huolen siitä, ettei heitä roskia luontoon ja kerää koiransa jätökset, on jo parhaansa asian eteen tehnyt. Muuta ei vaadita. Yksinkertaista mutta totta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi