Pääkirjoitus 11.3.2022

Suuntana länsi

Presidentti Niinistö käväisi viikko sitten tapaamassa USA:n presidentti Bidenia ihan Valkoisessa talossa asti. Syykin oli ilmiselvä. Ukrainan tilanne vaati nopean tilannekatsauksen siitä, mikä on Suomen asema muuttuneessa maailmantilanteessa, sillä itään päin ei Suomi enää jatkossa voi nojata. Niinistö saikin Yhdysvalloilta Suomelle turvallisuuspoliittisen selkänojan, johon nojata tulevaisuudessa. Moni odotti Niinistön tuovan matkaltaan tuliaisena Nato-jäsenyyshakemuksen ja turvatakuut, mutta mielestäni Suomen valtiojohdon valitsema linja on viisas. Ei heitetä bensaa liekkeihin nyt kun sota Ukrainassa on kuumimmillaan, vaan ns. ostettiin aikaa siihen, että Suomessa voidaan käydä tarpeellinen Nato-keskustelu rauhassa ilman hätiköintiä suuntaan tai toiseen. Ensin on pyrittävä kuitenkin saamaan aikaan rauha, jotta uutta Euroopan turvallisuuspolitiikkaa voidaan alkaa rakentaa uudelta pohjalta. Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen olemme siinä tilanteessa, ettei Suomen ulkopolitiikka voi nojata siihen, että meillä on hyvät suhteet itänaapuriin. Yksi ulkopolitiikkamme pilareista on sortunut ja se on korvattava uudella.

On varma, että lähitulevaisuus voi muuttaa nopeastikin Nato-kantoja maassamme. Kaikki riippuu siitä, kuinka nopeasti ja millaisin lopputuloksin Ukrainan karmea sotatilanne saadaan päätökseen. Tällä hetkellä ei näytä lupaavalta, sillä Venäjä ei ole perääntymässä, eikä Ukraina antautumassa. Vaikka Venäjä saisikin jossain vaiheessa maan haltuunsa, on odotettavissa, että ukrainalaiset jatkaisivat taistelua sissisotana jopa vuosia eteenpäin. Venäjälle on asetettu todella kovat talouspakotteet ja varmasti myös Venäjä tulee asettamaan omat pakotteensa länsimaille. Hinnat tulevat nousemaan kaikkialla, mutta se hinta on nyt meidän jokaisen maksettava. Se on pieni hinta, jos verrataan siihen mitä ukrainalaiset tällä hetkellä joutuvat kestämään.

Länsimaat auttavat Ukrainaa parhaan kykynsä mukaan, mutta joukkoja ei mikään maa valitettavasti voi paikalle lähettää. Se tekisi tästä maasta osallisen sotaan ja samalla sotatoimet voisivat levitä hallitsemattomasti kulovalkean tavoin. Ikäväkseni olen huomannut, että maastamme löytyy sellaisiakin mielipiteitä, että Ukrainan pitäisi antautua. Se kun ei kuulemma voi voittaa sotaa. Voi olla niinkin, että ei voi voittaa, mutta kerropa tuo itsenäisyydestään taisteleville ukrainalaisille. Olisiko näiden samojen ihmisten mielestä Suomenkin pitänyt toisessa maailmansodassa antautua, koska mahdollisuudet voittaa suuri ja mahtava Neuvostoliitto ei juuri ollut? Tuollaiset ajatukset olisivat varmasti olleet tuolloin lähellä maanpetturuutta. Jokainen ymmärtää, että antautuminen merkitsisi sitä, että Ukrainasta tulisi Venäjän läheinen sateliittivaltio, johon asetettaisiin Venäjälle mieluinen nukkehallitus ja käytännössä Venäjä pitäisi maan tiukassa otteessaan. Monet ukrainalaiset ovat valmiit kuolemaan mielummin kuin olemaan osa Venäjää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Harri Pikkarainen: Ympäristönsuojelu ja ilmastopolitiikka pitää olla mukana kaikessa päätöksenteossa
Pekka Komu: On vauhditettava alueiden tukemista, jotta voimme panostaa vahvemmin vihreän siirtymän toteuttamiseen
Johanna Ekman: Kaikki Suomen edun mukaiset asiat ovat minulle ykkösprioriteetti
Emmi Lintonen: Uskon, että EU-politiikalla pystyy vaikuttamaan ihmisten parempaan ja kestävämpään arkeen
Palveluesihenkilö Mika Kantele: Roinaralli kerää pois kotitalouksien metalliromut, sähkölaitteet ja vaaralliset jätteet
Kirjailija Kalle Veirto: Urheiluesseekokoelma on katsaus lahtelaiseen urheiluun ja sen menneisyyteen
Asemakaava-arkkitehti Markus Lehmuskoski Logistisen sijainnin vuoksi kaupunki on keskittänyt voimavaroja Pippo-Kujalan alueelle
In Memoriam: Juhani Melanen 1948 – 2024
Tappara-baarin omistaja Petteri Lintunen: Suomen ainoassa Tappara-baarissa liputetaan vain Pelicansin puolesta
Vaikuttava dokumentti Ukrainan puolustajista valloittaa maailmaa
Puksu-junalla Laune tutuksi
Petri Saraste kirjoitti kirjan isänsä sotavankeudesta – Sotilaan kuuluu kuolla, eikä antautua
Lahden kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen ei esitä Lahti Energian myymistä
Liikenneinsinööri Matti Heikkinen: Katujärjestelyjen osalta liikenteen turvallisuus paranee Renkomäen monitoimitalon läheisyydessä
Elokuvaohjaaja Tia Kouvo: Mummola ei ole perinteinen jouluelokuva
Onko kapitalismi syrjäyttänyt markkinatalouden suurten pääomasijoittajien takia?
Ohjaaja Petri Liski: Kärsimystie-näytelmä on vaikuttava historian oppitunti
Nuoret lähtevät helposti uusiin ilmiöihin mukaan – Sähkötupakka koukuttaa lapsia ja nuoria
Hanna Nikolska: On todella tärkeää, että suomalaiset lähettävät apua Ukrainaan
Palvelupäällikkö Toni Kranttila: Biojätteen lajittelulla on mahdollista säästää keräyskuluissa
ARKISTO