Pääkirjoitus 11.3.2022

Suuntana länsi

Presidentti Niinistö käväisi viikko sitten tapaamassa USA:n presidentti Bidenia ihan Valkoisessa talossa asti. Syykin oli ilmiselvä. Ukrainan tilanne vaati nopean tilannekatsauksen siitä, mikä on Suomen asema muuttuneessa maailmantilanteessa, sillä itään päin ei Suomi enää jatkossa voi nojata. Niinistö saikin Yhdysvalloilta Suomelle turvallisuuspoliittisen selkänojan, johon nojata tulevaisuudessa. Moni odotti Niinistön tuovan matkaltaan tuliaisena Nato-jäsenyyshakemuksen ja turvatakuut, mutta mielestäni Suomen valtiojohdon valitsema linja on viisas. Ei heitetä bensaa liekkeihin nyt kun sota Ukrainassa on kuumimmillaan, vaan ns. ostettiin aikaa siihen, että Suomessa voidaan käydä tarpeellinen Nato-keskustelu rauhassa ilman hätiköintiä suuntaan tai toiseen. Ensin on pyrittävä kuitenkin saamaan aikaan rauha, jotta uutta Euroopan turvallisuuspolitiikkaa voidaan alkaa rakentaa uudelta pohjalta. Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen olemme siinä tilanteessa, ettei Suomen ulkopolitiikka voi nojata siihen, että meillä on hyvät suhteet itänaapuriin. Yksi ulkopolitiikkamme pilareista on sortunut ja se on korvattava uudella.

On varma, että lähitulevaisuus voi muuttaa nopeastikin Nato-kantoja maassamme. Kaikki riippuu siitä, kuinka nopeasti ja millaisin lopputuloksin Ukrainan karmea sotatilanne saadaan päätökseen. Tällä hetkellä ei näytä lupaavalta, sillä Venäjä ei ole perääntymässä, eikä Ukraina antautumassa. Vaikka Venäjä saisikin jossain vaiheessa maan haltuunsa, on odotettavissa, että ukrainalaiset jatkaisivat taistelua sissisotana jopa vuosia eteenpäin. Venäjälle on asetettu todella kovat talouspakotteet ja varmasti myös Venäjä tulee asettamaan omat pakotteensa länsimaille. Hinnat tulevat nousemaan kaikkialla, mutta se hinta on nyt meidän jokaisen maksettava. Se on pieni hinta, jos verrataan siihen mitä ukrainalaiset tällä hetkellä joutuvat kestämään.

Länsimaat auttavat Ukrainaa parhaan kykynsä mukaan, mutta joukkoja ei mikään maa valitettavasti voi paikalle lähettää. Se tekisi tästä maasta osallisen sotaan ja samalla sotatoimet voisivat levitä hallitsemattomasti kulovalkean tavoin. Ikäväkseni olen huomannut, että maastamme löytyy sellaisiakin mielipiteitä, että Ukrainan pitäisi antautua. Se kun ei kuulemma voi voittaa sotaa. Voi olla niinkin, että ei voi voittaa, mutta kerropa tuo itsenäisyydestään taisteleville ukrainalaisille. Olisiko näiden samojen ihmisten mielestä Suomenkin pitänyt toisessa maailmansodassa antautua, koska mahdollisuudet voittaa suuri ja mahtava Neuvostoliitto ei juuri ollut? Tuollaiset ajatukset olisivat varmasti olleet tuolloin lähellä maanpetturuutta. Jokainen ymmärtää, että antautuminen merkitsisi sitä, että Ukrainasta tulisi Venäjän läheinen sateliittivaltio, johon asetettaisiin Venäjälle mieluinen nukkehallitus ja käytännössä Venäjä pitäisi maan tiukassa otteessaan. Monet ukrainalaiset ovat valmiit kuolemaan mielummin kuin olemaan osa Venäjää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
Satu Jaatinen: On tärkeää, että hyvinvointialueet ymmärtävät riskit, jotka liittyvät ulkoistuksiin
Lassi Leivo: Pendelöintipysäköintioikeus tukisi joukkoliikenteen käyttö
Juha-Pekka Forsman: Aluevaltuustot eivät tarvitse enää lisää ohjausta valtion taholta
Olavi ”Olli” Kopo: Ympäristökaupungin maine kärsii, jos asfaltoitu rullahiihtorata rakennetaan Salpausselälle
Laulaja Maria Byman: Musiikissa tunne on työkalu, eikä yleisölle saa itkeä ahdistustaan
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Kaipuu rauhaan ja rakkauteen ovat läsnä ihmisissä jouluna
Erilaisista addiktioista kärsivien läheiset saavat keskusteluapua Al-Anon -ryhmästä
ARKISTO