Pääkirjoitus 15.3.2019

Koittaako turkoosi kevät?

Koittaako turkoosi kevät?

Lahtea on mainostettu jo aika pitkään kiekkokaupunkina, mutta loppujen lopuksi varsinainen menestys on Lahtea karttanut. Hyvässä muistissa on vielä kevät 2012, jolloin Lahdessa koettiin todellinen turkoosikevät, kun Pelicans raivasi kaikkien yllätykseksi tiensä aina finaaleihin asti. Silloin jäätiin hopealle, mutta ensimmäinen lahtelainen kiekkomitali näki kuitenkin päivänvalon. Silloin finaalin häviäminen korpesi pahasti, mutta nyt tuokin hopea on jo kirkastunut. Seitsemän vuotta on odotettu tuon ihmeen uusiutumista ja tänä keväänä merkit orastavasta mitalisaumasta ovat oikeasti vihdoinkin olemassa. Pelicans tulee sijoittumaan sarjassa joko kolmanneksi tai neljänneksi ja saa samalla tärkeän kotiedun playoff-pelien alkaessa. Samaan syssyyn myös lahtelaiset kiekkojännärit ovat löytäneet tiensä hallin lehtereille kiitettävästi ja yleisökeskiarvo on saatu hilattua yli 4000 katsojan. Lahti on ollut vaikea paikka muille joukkueille pelata ja niin on oltava jatkossakin. Joukkue tarvitsee tuekseen kiihkeän ja äänekkään kotikatsomon, sen kuuluisan kuudennen pelaajan.

Pelicans on useissa etukäteisarvioissa nostettu jopa ylivoimaisen mestarisuosikin Kärppien ykköshaastajaksi. Tällä hetkellä Kärpät tuntuu melko ylivoimaiselta, mutta kiihkeässä playoff-sarjassa ihmeitä on tapahtunut ennenkin. Joka tapauksessa tänä keväänä lahtelaisten kiekkojännäreiden vähimmäisvaatimus on se, että Pelicans pelaa mitaleista. Tällä kaudella se vaatii yhden playoff-sarjan voittamista, minkä jälkeen oltaisiin jo mitalitaistelussa mukana. Kolme kautta peräkkäin Pelicans on pudonnut heti pleijareiden ensimmäisellä kierroksella, nyt olisi aika pystyä parempaan. Organisaatio on mennyt eteenpäin isoin askelin ja Pelicans on onnistunut nostamaan oman brändinsä kiekko-Suomen mielenkiintoisimpien joukkuiden kastiin. Enää puuttuu vain menestys.

Pelicansin nousun takana on monta tekijää. Edelliset kolme vuotta kovasta vaatimustasosta piti huolta Petri Matikainen ja loistava kiekkohemmo Ville Nieminen on jatkanut siitä, mihin Matikainen jäi. Janne Laukkasen näytöt joukkueen rakentamisessa ovat kovaa luokkaa. Jo Niemisen saaminen valmentajaksi oli hauiksennnäyttö muille pikkuseuroille. Miten yhtäkkiä tällä pienellä budjetilla meille on saatu sellaisia huippupelaajia kuin Zohorna, Kaski, Kousa, Aaltonen, Jürgens, Saarinen, Olkinuora? Pelaajia, joista esimerkiksi HIFK isoine rahoineen voi vain haaveilla. Mikä parasta, tältä joukkueelta löytyy luonnetta. Sen ruumiillistuma on joukkueen nuori kapteeni Hannes Björninen. Tietenkin iso kiitos kuuluu Pasi Nurmiselle, miehelle joka piti Pelicansin hengissä vaikeina aikoina.

Olen seurannut lahtelaista jääkiekko tarkasti jo 70-luvun puolivälistä lähtien penkkiurheilijan roolissa ja olen nähnyt matkan varrella monenlaisia Reippaita ja Pelicanseja. Aina ei ole ollut helppo olla lahtelainen kiekkohullu. Meidän kiekkohullujen lahtelaisten onneksi Pelicansilla on tänä vuonna kasassa hieno joukkue isolla J:llä, jossa on mukana myös aimo annos yksilötaitoa ja mahtavia lätkäpersoonia aina valmennusportaasta lähtien. Joukkue, jonka edesottamuksia jäällä ja sen ulkopuolella on kiva seurata. Kyllä se kuulkaa on nyt vain niin, että tästä tulee kuin tuleekin turkoosikevät!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Fysioterapeutti Rosa Hemming: Liiku, niin jaksat paremmin!
Ikääntyvä kansa tarvitsee itsekkyyttä ja rohkeutta, erityisesti naiset
Helsingintie aukeaa jo kesäkuussa
Eteläinen kehätie valmistuu: Mitä hyötyä Lahdelle 70 miljoonan euron sijoituksella?
Matematiikan lehtorit Sari Hautala ja Annika Kinnunen: ”Olemme aivan liekeissä, kun pääsemme uuteen monitoimitaloon”
Rehtori Matti Tuovinen: ”Erityisoppilas voi opiskella Sylvia-koulussa turvallisessa maaseutumaisessa kaupunkiympäristössä”
Omalähiö jää tauolle – seuraava lehti ilmestyy 15.5.
Ylikonstaapeli Ari Pinomäki: Maakuntarajan sulku on suomalaisten viranomaisten yhteistyökyvyn testi
Luokanopettaja Tytti Heikkinen: Positiivinen palaute on tärkeää sekä työkaverille että oppilaalle
Koronavirus siirsi Sylvia-kodin juhlia tuonnemmaksi
Hennalan upseerikerholla juhlittiin talvisodan 80-vuotismuistojuhlaa
Järjestyksenvalvoja Osmo Ruhanen: Kalenteriin merkittiin ensimmäiseksi pelipäivät ja sen jälkeen suunniteltiin muuta elämää
Käsikirjoittaja Timo Taulo: Jokaisella Hennalassa asuvalla ihmisellä oli suuri huoli tulevaisuudestaan syksyllä 1944
Työllisyysasian päällikkö Sami Kuikka: Ohjaamon kautta moni lahtelainen nuori löytää työtä
Käyttöpäällikkö Pasi Heinonen: Yhden suurjännitepylvään romahtaminen ei vaikuta sähkönjakeluun
Avantouimari Siviä Kähkönen: Avantouinti virkistää kehoa ja mieltä
Kuuba – Menneen ajan rappioromantiikkaa
Ohjaaja Väinö Weckström: Loistavaa, että elokuva herätti kiinnostusta näin paljon jo koekuvausten yhteydessä
Projektipäällikkö Janne Wikström: Liipolan tunnelin tekniset järjestelmät on rakennettu kesään mennessä
Kitaristi Mika Jokinen: Lättähatun paluu on monipuolinen ja viihdyttävä levy
ARKISTO