Tällä hetkellä eduskunnassa istuu lahtelaisia kansanedustajia tasan kaksi kappaletta, demareiden Mika Kari ja Jouko Skinnari. Saman verran kansanedustajia löytyy mm. naapurikunnastamme Hollolasta, joka on huomattavasti pienempi kunta väkiluvultaan kuin Lahti.

Jostain kumman syystä lahtelaiset äänestäjät eivät ole vuosien varrella juurikaan innostuneet lahtelaisista ehdokkaista. Kovin usein lahtelaisten äänet tuntuvat puolueesta riippumatta lipuvan Hämeenlinnan, Forssan tai Hollolan suuntaan. En tiedä onko kyseessä perilahtelainen ajattelutapa siitä, ettei täältä kunnon osaajia löydy, kun kaupunginkin asiat ovat niin huonosti vai eivätkö lahtelaiset ehdokkaat sitten ole osanneet itseään riittävän hyvin markkinoida?

Toinen huomionarvoisa seikka on se, että aika usein puolueiden Hämeen vaalipiirin ”päämajat” sijaitsevat juurikin Hämeenlinnassa, jolloin toimistonkin suurin apu taitaa suuntautua enemmän kantahämäläisiin ehdokkaisiin.

Eipä siis ihme, että Lahden alueen hankkeet junnaavat paikallaan vuodesta toiseen ja pienempien maakuntien hankkeet painelevat ohi vasemmalta ja oikealta. Totta kai kansanedustajien ykkösprioriteetti kohdistuu oman kunnan auttamiseen. Hämeenlinnalainen kansanedustaja ajaa Hämeenlinnan etua, näinhän se menee. Tällä hetkellä Lahdella ei tälläistä etua eduskunnassa ole.

Tulevissa vaaleissa asiaan on jälleen mahdollista saada muutos. Tällä hetkellä asetelmat vaikuttavat siltä, että kaikki neljä suurta puoluetta saattavat saada Hämeestä kolme kansanedustajaa, sen verran lähellä toisiaan puolueet vaalipiirissä ovat.

Varsinkin demareissa on tiedossa iso äänten uusjako, kun Johannes Koskinen ja Jouko Skinnari jättävät paikkansa eduskunnassa. Jaossa on peräti 13 000 ääntä, joista tapellaan varmasti tiukasti loppuun asti. Myös James Hirvisaaren (muutos 2011) siirtyminen Uudellemaalle jättää orvoksi liki 5500 ääntä. Näille äänille löytyy varmasti halukkaita ottajia varsinkin perussuomalaisten leirissä.

Eikä voida unohtaa myöskään niitä pienempiä puolueita. Kristilliset ja vasemmistoliitto yrittävät pitää kiinni kynsin hampain edustajapaikoistaan. Takana kärkyy vihreät menetettyä paikkaansa takaisin.

Se on varmaa, että Hämeen vaalipiirin viimeiset paikat ratkaistaan pienillä eroilla, joten jokainen ääni ratkaisee. Odotan jo nyt mielenkiinnolla tulosiltaa ja sitä, joko tällä kertaa lahtelaiset äänestäisivät nimenomaan omia, lahtelaisia ehdokkaita. Kyllä täältä Lahdestakin niitä hyviä osaajia eduskuntaan löytyy ihan puolueesta riippumatta. Nyt olisi hyvä aika olla itsekkäästi Lahti-keskeinen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Eduskuntavaalien taisto käynnistyi todenteolla keskiviikkona, kun ensimmäistä kertaa saatiin samaan tv-studioon kaikkien suurimpien puolueiden puheenjohtajat. Eli ensimmäistä kertaa nähtiin ja kuultiin ns. isoja poikia sekä heidän edustamiensa puolueiden suuntaviiivoja ja linjauksia tulevaan. Kovasti olivat puheenjohtajat innokkaita ja kärkkäitä tuomaan asiaansa esille, jopa siinä määrin, että välillä koko homma meni päälle huutamiseksi. No, hyvä kun intoa löytyy.

Tottahan toki kentällä ehdokkaat ovat käyneet kampanjoitaan jo hyvän aikaa. Tosiasia on kuitenkin se, että näissä tv-väittelyissä on vielä mahdollista kääntää koko puolueen laiva suuntaan tai toiseen. Tosin näiden isoimpien puolueiden puheenjohtajat ovat jo rutinoituneita tv-esiintyjiä ja niin monessa marinadissa pyöriteltyjä, ettei mitään suuria yllätyksiä ole odotettavissa. Harvoinpa kukaan isoista pojista niin pahasti mokaa, että sen takia puolue ääniä menettäisi. Toisin on silloin, kun harvoin televisioon pääsevät pikkupuolueet päästetään ääneen. Silloin pelkkä puheenjohtajan silminnähtävä esiintymisjännitys saattaa pilata koko kampanjan.

Niinpä suurin mielenkiinto, ainakin minulla, on siinä, kuinka puoluejohtajat hakevat keskustelussa jo mahdollisia hallituskumppaneita. Keskustan Sipilä on gallupien kärkinimenä todennäköisin pääministeri ja tulevan halituksen kasaaja. Olikin hauska huomata, kuinka se näkyi keskustelussa. Samoja linjauksia keskustan kanssa kun tuntui löytyvän useammalta puolueelta. Välillä tuntui, että ainoastaan Stubb yritti haastaaa Sipilää. Ainakin keskiviikon väittelyssä tuli selväksi, etteivät kokoomus ja SDP tule jatkosssa mahtumaan samaan hallitukseen, sillä suurimmat erimielisyydet taisivat löytyä juurikin Rinteen ja Stubbin väliltä. Neljä vuotta hallitusvastuuta yhdessä on selkeästi tulehduttanut puolueiden välit.

Siinä kaikki tuntuivat olevan herttaisen yhdenmielisiä, että seuraavat neljä vuotta Suomi on tiukoilla ja koviakin leikkauksia ja sopeutuksia on tehtävä. Toivotaan, etteivät puheet jälleen vesity vaalien jälkeen pelkäksi poliittiseksi jargoniksi, vaan ne, jotka hallitukseen pääsevät, ottavat vihdoinkin härkää sarvista ja tekevät ne tarvittavat rakennemuutokset ja sopeutukset, jotka on väistämättä tehtävä, jotta maan elinkelpoisuus voidaan säilyttää tulevaisuudessa. Erittäin suotavaa olisi, että seuraava hallitus toimisi Suomen kansan edun vuoksi, ei omien poliittisten ambitioidensa innoittamana.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Uusi kustannuspommi räjähti tällä viikolla kaupungin käsiin. Kovin suuri yllätys ei kenellekään ole se, että kyse on kouluista ja niissä piilevistä sisäilmaongelmista. Renkomäen, Salinkallion ja Kunnaksen koulujen kuntotutkimukset valmistuivat nimittäin tällä viikolla ja kaikkien näiden koulujen tutkimustulokset aiheuttavat välittömiä toimenpiteitä. Salinkallion ja Kunnaksen koulujen osalta varaudutaan tarvittaessa toiminnan siirtämiseen väistötiloihin. Renkomäen koulussa selvitetään mahdollisten käyttöä turvaavien korjaustoimenpiteiden tarvetta ja käynnistetään peruskorjauksen hankevalmistelu. Kuulostaako tutulta?

Tämä aiheuttaa varmuudella lisäpohdintaa eteläisen kouluverkon suunnitelmiin. Salinkallionhan piti olla se yläkoulu, jonne Launeen homekoulusta siirrytään. Nyt suunnitelmat menevät uusiksi. Kyseessä on myös melkoinen rahareikä kaupungin kukkarossa, sillä kolmen koulun korjaamisen arvioidaan maksavan noin 30 miljoonaa euroa. Eikä tässä vielä kaikki, sillä myös Kasakkamäen ja Tiirismaan koulujen kuntoa tutkitaan parhaillaan henkilökunnan ja oppilaiden oireilun vuoksi. Pahimmassa tapauksessa Lahden kaupungilla on siis käsissään viisi peruskorjattavaa koulua. No, onneksi kaupunginjohtaja Myllyvirta ehti tällä viikolla jo iloitsemaan positiivisesta tuloksesta kaupungin tilinpäätöksessä, kun plussan puolelle jäätiin noin 21 miljoonaa euroa. Tulipahan niillekin säästetyille euroille sitten käyttöä…

Tutkijoiden mukaan koulujen ongelmat eivät johdu rakennusvirheistä tai kunnossapidon heikkoudesta, vaan 1940-50 -lukujen rakentamistavoista. Minä kun luulin, että nimenomaan tuon ajan talot vielä osattiin rakentaa niin, että ne pysyvät terveinä. Sehän on ollut tiedossa jo pitkään, että 70- ja 80-luvulla rakentamisen jalo taito unohdettiin ja panostettiin enemmän nopean ja halvemman elementtirakentamisen saloihin. Ihan pelkästään Lahden ongelmasta ei ole kyse, sillä sisäilmaongelma on maanlaajuinen. Tutkimuksen mukaan merkittävästi vaurioituneissa kouluissa ja päiväkodeissa on tilojen käyttäjiä 172 000 – 259 200. Näiden lukujen perusteella voidaan arvioida, että n. 62 000 – 94 000 peruskoululaista ja 12 000 – 18 000 lukiolaista altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille.

Häviäjinä tässä tilanteessa ovat taas kerran lapset ja nuoret, jotka suurella todennäköisyydellä opiskelevat monta vuotta parakkiolosuhteissa. Tällä kertaa kyseessä voi olla kaiken kaikkiaan noin 900 lapsen siirtäminen mahdollisiin väistötiloihin. Lahdessa voidaankin puhua jo parakkilapsien sukupolvesta, sillä niin hurja määrä lahtelaisia nuoria on viime vuosina käynyt koulunsa tai viettänyt päiväkotiaikansa parakissa. Siitähän onkin sitten helppo siirtyä kohti työelämää ja työmaaparakkia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen kansa osoitti euroviisukarsinoissa harvinaislaatuista suvaitsevaisuutta valitsemalla kisoihin kappaleen ”Aina mun pitää”, jonka esittää punk-yhtye Pertti Kurikan nimipäivät. Se, että kyseessä on punk-bändi ei tietenkään ole se asia, joka on nostanut melkoisen kohun Suomessa ja varmasti pian myös koko Euroopassa. Se, että yhtyeessä soittavat muusikot ovat kehitysvammaisia onkin koko jutun juju.

Tottahan se on, että ns. normi-punkbändi ei ikimaailmassa olisi päässyt edes Suomen finaalin kyseisellä kappaleella. Kyse onkin paljon isommasta kuvasta kuin pelkkä kappale. Eihän euroviisuissa ole koskaan ollut kyse pelkästä musiikista, sillä kisoissa on kautta aikojen äänestetty milloin biisin hyvyyden takia, milloin sen takia, että lavalla on ollut hirviöitä, bimbo-blondeja, komeita tenoreita tai parrakas nainen. Joskus tärkeässä osassa on ollut laulajan helman pituus. Maiden naapurussuhteet ja politiikka ovat myös olleet vuosien saatossa vahvasti esillä. Aika yleisesti kisoja pidetään sateenkaari-ihmisten juhlana ja eri vähemmistöjen asialla ollaan kisoissa oltu monesti. Miksi siis kehitysvammaisuus ei saisi olla syy äänestää PKN kisoihin, jos siltä tuntuu? Tai se, että tykkää punkista? Tai se, että haluaa järkyttää koko euroviisu-instituutiota?

PKN voitti Suomen karsinnan ylivoimaisesti yleisöäänillä ja silloin on turha jälkikäteen asiasta valittaa. Kyllä kansa tietää! Euroviisut täyttyy joka vuosi suurilta osin vaaleanpunaisesta pop-hötöstä, kermakakusta ja bling-blingistä. Joku rakastaa sitä ja hyvä niin. Sitä varmasti riittää kisoissa tänäkin vuonna. On 100% varmaa, että Pertti Kurikan punk-porukka tullaan noteeraamaan kisoissa laajasti. Itse asiassa on noteerattu laajasti jo nyt. Jotain samaa erityisyyden tuntua on ilmassa, kuin 9 vuotta sitten, kun Lordi kisat valloitti.

Sosiaalinen media pullistelee nyt argumentteja puolesta ja vastaan. Minkään muun artistin euroviisuedustajuus ei olisi laukaissut tälläistä keskustelua, joten vaikkei PKN kisaa voittaisikaan, on se jo nyt voittaja. Mielenkiintoista on nähdä ja kuulla miten esimerkiksi vanhoissa itäblokin maissa suhtaudutaan Suomen esitykseen. Onhan tiedossa, että kehitysvammaisten olot eivät näissä maissa kummoiset ole. Mitenköhän suut pannaan vaikkapa Romaniassa tai Venäjällä, kun PKN esiintyy tasavertaisena artistina Wienin lavalla liki 200 miljoonan TV-katsojan seuratessa kisaa silmä kovana?

Pertti Kurikan Nimipäivät ei pilaa Suomen mainetta sen enempää kuin Kojon Nuku pommiin tai Pave Maijasen Yamma Yammakaan. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi vain yhdestä laulukilpailusta ja ensi vuonna on taas uusi mahdolisuus valita toisenlainen esiintyjä ja kappale. 
Sitä paitsi mielestäni musiikia ei ole tehty kilpailtavaksi vaan nautittavaksi. Kukin omalla tavallaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja nautitaan siitä että olemme kaikki erilaisia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahioi.fi