Pääkirjoitus 24.8.2018

Rakentaminen retuperällä

Suomessa on jo pitkään kärsitty huonosta rakentamisesta. Suomen kaupungit ovat täynnä homekouluja ja -päiväkoteja. Uskomatonta, että vain pari vuotta vanhassa rakennuksessa voi olla hometta tai muita sisäilmaongelmia, kuten kävi tässä taannoin Jalkarannan monitoimitalon kanssa. Yleisesti on ihmetelty, mihin on kadonnut suomalainen rakennusosaaminen. Osa syyttää rakennusfirmoja, jotka käyttävät pääosin ulkomaisia työntekijöitä, koska siinä säästää palkkakustannuksista. Tekeehän velivirolainen työnsä vain murto-osalla suomalaisen palkasta. Oikeasti se suurin syy huonoon rakentamiseen on se, että kilpailu on kovaa ja kilpailutuksessa pärjää yleensä parhaiten se, joka tekee urakan nopeimmin ja halvimmalla. Jokainen meistä tietää, että se nopein ja halvin ei yleensä ole paras ja laadukkain.

Itse olen päässyt seuraamaan läheltä viimeiset kolme kuukautta sitä miten rakennusfirmat toimivat ja kuinka ”laadukasta” niiden jälki tänä päivänä on. Taloyhtiössämme myllää nimittäin monien pelkäämä putkiremontti. Aivan aluksi meille tehtiin selväksi se, että ulkomaista työvoimaa ei käytetä, kaikki työntekijät ovat kotimaisia. Tämän oli luultavasti tarkoitus kertoa asukkaille, että työnjälki tulee olemaan laadukasta, koska se on kotimaista. No, riippuu laadusta mitä vaatii. Remontti alkoi asuntomme kohdalta huhtikuun lopussa ja valmistuminen piti olla kesäkuun alkupäivinä. Kovasti keskeneräiseen kotiimme pääsimme vasta juhannukseksi. No sattuuhan näitä, parempi että tekevät laadukkaasti ja huolella mietin mielessäni.

Aika pian selvisi, ettei ”laadukkaasti ja huolella” -tehdystä suinkaan ollut kysymys. WC:n kalusteet oli sijoitettu vääriin paikkoihin. Sähkömies oli laittanut kuulemma pistokkeen väärään paikkaan, joten kalusteasentaja päätti vähän ”soveltaa”. Kylpyhuoneen naulakot olivat väärällä seinällä, saunan lauteet liian korkealla, olohuoneen tapetti sotkettu jollain mustalla mönjällä, eteisen seinät oli liattu ja kolhittu, WC:n uusi lattialaatta rikottu, pyyhkeenkuivausteline unohdettu asentaa jne. Lisäksi ikkunoita oli pidetty remontin aikana auki yötä päivää. Seurauksena ikkunalistojen vettyminen vaihtokuntoon. Remonttifirman miehet kävivät päivittäin korjaamassa virheitä ja työnjohtajat pyytelemässä anteeksi huonoa työnjälkeä. Sähkömies kävi asentamassa yhden pistokkeen tänään ja huomenna seuraavan. Välillä käytiin lääppimässä maalia jonnekin jne. Kerralla ei yksinkertaisesti saatu kuntoon mitään. Lisäksi remonttifirman tiedotus on ollut täysin lapsenkengissä koko remontin ajan. Kukaan ei mm. kertonut sitä, etteivät ovisummerit ja -kellot toimi tai ettei kannata vielä yrittää käyttää uusia kaapelivetoja televisiolle. Ne kun toimivat vasta, kun koko taloyhtiön remontti on ohi.

Meille on luvattu ensi viikolla vikalistan läpikäynti ja siihen liittyvät korjaukset. Loppukatsastus on syyskuun alussa. Pahoin pelkään, ettei valmista ole vielä silloinkaan. Remonttifirman toimintaa on koko remontin ajan leimannut uskomaton hutilointi. Kiire on kova, kun halutaan välttää sakot remontin myöhästymisestä. Pelonsekaisin tuntein mietin sitä, miten huonosti on tehty remontin ei-näkyvät, rakenteelliset muutokset, kun ne asukkaalle näkyvät muutoksetkin ovat olleet tätä tasoa. Joku voi sanoa, että kitisen turhasta, mutta mielestäni remontin maksajana minulla on oikeus vaatia, että työ tehdään laadukkaasti ja niin kuin se on etukäteen katselmuksessa sovittu tehtävän. Huolestuttavinta tässä oli se, etten minä ole kuulemma edes taloyhtiömme kärkipäässä valitusten määrässä. Ei ole tainnut siis muidenkaan asuntojen kohdalla tämä remontti ihan putkeen mennä?

Kaiken tämän jälkeen en enää ihmettele, miksi meillä Suomessa rakennukset homehtuvat muutamassa vuodessa. Suomessa ei enää osata rakentaa. Tai ehkä osataan, muttei ehditä, kun on niin kauhean kova kiire.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Puheenjohtaja Reijo Salonen: Senioriväestöä houkutellaan sauvakävelylle vanhusten viikolla
Launeen kirjaston kohtalosta päätetään syksyn aikana
Kirjailija Markku Koski: Populismi on demokratian varjo
Kirjailija Kalle Veirto: Säilytetään edes pieni pala hyvinvointiyhteiskunnan kulta-aikaa Launeella
Virve Jämsen: Kieliohjelman kaventaminen vaatii sivistyslautakunnan erillisen päätöksen
Yrittäjä Ville Järvinen: Iän myötä harrastuksista ovat vähentyneet vauhti ja riskit
Saksala-Seura vastustaa periaatepäätöksestä lakkauttaa Saksalan uimahalli vuonna 2028, kerää nimiä kansalaisadressiin
Liikuntapalvelupäällikkö Markku Ahokas: Patomäessä pelataan jalkapalloa ensi kesänä
Joukkoliikennepäällikkö Lauri Jokinen: Yhteydet Jokimaalle paranevat, kun Lempi-linjat aloittivat liikennöinnin
Puheenjohtaja Timo Vento: Maanpuolustustyö kiinnostaa kansalaisia yhä enemmän
Aurinko paistoi, väkeä ja hauskuutta riitti Nikkilän Puuhapäivässä
Superhost Leena Holmberg-Koski: Airbnb on yleensä halvempi vaihtoehto kuin hotelli
Yrittäjä Tuua Jäppinen: Laune on Lahden uusi keskusta
Kirjailija Marjo Ahlsten: Valkeakosken naiskaartilaiset näyttivät, että he olivat urheita ja hyviä sotilaista
Muusikko Kaarle Viikate: Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät asiansa, mutta minä olen ehdottomasti kesäihminen
Kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen: Lahtelaiset selvästi positiivisempia ja rennompia kesällä
Marja-Leena Vierumäki: Lauluilta Salinkalliolla -tapahtumassa virittäydyttiin juhannus- ja kesälomafiiliksiin
Kauppias Mikko Puhakka: En usko, että alkoholilain uudistus tuo mukanaan lisähaittoja
Kari Kitunen: Oli iso askel siirtyä näytelmätekstistä proosaan
Harri Pikkarainen: Ympäristönsuojelu ja ilmastopolitiikka pitää olla mukana kaikessa päätöksenteossa
ARKISTO