Lahden kaupungilla on kova vauhti päällä. Kaupunkikuvaa ollaan muuttamassa kovalla kädellä ympäri kaupunkiamme ja likipitäen kaikki vanha saa nyt väistyä uuden dynaamisyyden tieltä. Siitä ”innostuneena” kannan minäkin korteni kekoon. Koska Lahdessa mikään suunnitelma ei tunnu olevan liian utopistinen tai ainakaan liian kallis, ehdotan seuraavaa.

Lanu-puisto käy tällä hetkellä tyhjäkäynnillä. Ränsistyneessä puistossa ulkoilee muutama hassu ihminen silloin tällöin. Puut lahoavat pystyyn ja Lanun taideteokset häviävät kasvavan ”viidakon” alle. Suuri osa lahtelaisista ei edes tiedä missä kyseinen puisto sijaitsee.

Tässä muutama raflaava vaihtoehtokäyttö alueelle, jotta siitäkin saataisiin kaikki mahdollinen hyöty revittyä irti.

Vaihtoehto 1: Siirretään Kouvolan Tykkimäki Lanu-puistoon. Kouvola on muutenkin tylsä kaupunki ja Lahti tarvitsee lisää turisteja. Mikä olisi sen parempi turistimagneetti kuin huvipuisto kaupungin keskustassa?

Vaihtoehto 2: Lahdessa ei ole nykyään jäljellä mitään vanhaa. Rakennetaan Lanu-puistoon Lahden vanha kaupunki kapeine kauppiaskujineen. Mäki täyteen pikkuisia töllejä, joissa iloiset kauppiaat pääsevät myymään tavaroitaan. Ja totta kai mäellä pitäisi linna olla. Kopioidaan vaikkapa Olavinlinna, tosin pienemmässä mittakaavassa, jotta mahtuu. Laitetaan vanhan kaupungin nimeksi Hollola, niin hollolalaisetkin ovat kerrankin tyytyväisiä.

Vaihtoehto 3: Eläintarha yhdistettynä elämyssafariin. Eläimet eivät olisi häkeissä, vaan vapaana aarniometsän suojissa. Toki jonkinlainen aita koko alueen ympäri pitäisi rakentaa. Olisi se jännittävää odotella, että minkälaisia eläimiä tulisi vastaan. Pääsylipun hintaan kuuluisi tietenkin ase, jos ongelmia ilmenisi.

Siinä muutama vapaasti käytettävissä oleva idea. Hinta voi olla korkea, mutta ei hätää, veronmaksajat kyllä maksavat.
Jos nämä edellä mainitut vaihtoehdot tuntuvat mielestäsi liian kalliilta, utopistisilta ja silkalta huuhaalta, niin haluan muistuttaa, että niin tuntui toriparkkikin vielä jokin aika sitten…

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kyllä Heinolassa osataan. Jo vuosikausia on Heinola ollut negatiivisesti esillä mediassa. Kaupungissa on riidelty enemmän kuin laki salli ja kaupunginjohtajat ovat tulleet ja menneet. Enimmäkseen menneet. Uusimman karhunpalveluksen kaupunkinsa jo kolhitulle maineelle loihti kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Timo Ihamäki.

Ihamäen kohua aiheuttanut kuningasajatus on se, että Heinola ottaisi sata kiintiöpakolaista paikatakseen asukasvajettaan. Eikä ihan mitä tahansa pakolaisia otetakaan, sillä Ihamäki linjasi, että Heinolaan yritetään saada mahdollisimman hyviä ja terveitä maahanmuuttajia. Totta kai. Valitaan parhaat päältä ja mielellään sellaiset, jotka toisivat lisäksi vielä verotuloja kaupungille. Esimerkiksi 100 ammattitaitoista lääkäriä ottaisi varmasti monikin kaupunki. Ihamäki tosin totesi, että mielummin otettaisiin tietysti suomalaisia, mutta niitä ei nyt ole helposti saatavilla, joten otetaan niitä joita on valmiiksi siellä maahanmuuttoviraston varastossa. Ihamäellä tuntuu siis olevan selkeästi lahjoja ihmiskaupan puolella.

Ihamäen perimmäisenä tarkoituksena on kasvattaa kaupungin väkiluku yli 20 000, sillä vähintään 20 000 asukkaan kunta voi toimia perustason alueen sosiaali- ja terveyspalvelujen vastuukuntana. Näinköhän Ihamäki ymmärtää ettei ole suurtakaan eroa siinä onko kaupungissa 19 984 vai 20 084 asukasta. Hyvin todennäköisesti molemmissa tapauksissa kaupunki joutuu neuvottelemaan Sote-asiansa uudestaan lähikuntiensa kanssa.

Ihamäki on ollut Heinolan kaupunginvaltuuston jäsen jo vuodesta 1969. Jokohan olisi aika jäädä eläkkeelle? Ihamäen lausuntojen jälkeen en yhtään ihmettele Heinolassa vellovia riitoja. Tämä viimeisin Heinolan täsmäisku mediaan on kirvoittanut Lahden kaupungintalolla suuret aplodit. Jaa miksikö? Ihan vain siitä riemusta, ettei Lahti neuvottele Heinolan kanssa minkäänlaisesta kuntaliitoksesta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden keskustan tulevaisuuden visiot alkavat pikkuhiljaa realisoitua. Visio uudenlaisesta keskustasta kulminoituu muutamaan tärkeään hankkeeseen, jotka ovat jo rakenteilla oleva toriparkki, matkakeskus uusine linja-autoreitteineen, keskustan kehä ja läpiajoliikenteen ohjaaminen uudestaan sekä kävelypainoitteinen alue Aleksanterinkadun ja lähikatujen ympäristössä.

Näiden edellä mainittujen ohessa radanvarren kehityshanke etenee asemakaavoitukseen tämän vuoden aikana. Lahden radanvarren ensimmäisenä hankkeena käynnistyy jo tänä vuonna kauko- ja seutuliikenneterminaalien rakentaminen, jonka myötä asemanseudusta kehittyy uusi, palveluiltaan kattava Matkakeskus. Radanvarren alueesta rakentuu visioiden mukaan Lahden ydinkeskustaan integroituva, tiivis ja urbaani kaupunginosa, jossa liike-elämän ja asumisen toiminnot yhdistyvät kattaviin palveluihin. Meille etelälahtelaisille kirosanaksikin muodostuneen Lahden eteläisen kehätien suunnittelu kuuluu myös olennaisesti tuleviin muutoksiin keskustan alueella.

Kaikki nämä hankkeet ja visiot ovat aiheuttaneet paljonkin parranpärinää mastokaupungissa, niin puolesta kuin vastaankin. Nyt kun hankkeet on runnottu läpi tavalla jos toisellakin, voidaan enää odottaa hankkeiden valmistumista. Sibeliustalostakin kiisteltiin aikoinaan kovasti, mutta jälkikäteen tuskin kukaan poistaisi rakennusta paikoiltaan.

Käyttääkö kukaan toriparkkia ja elvyttääkö se keskustan kaupankäyntiä oikeasti? Mahtuvatko linja-autot uuteen matkakeskukseen vai onko se jo valmiiksi suunniteltu liian ahtaaksi? Kuinka lahtelaiset suhtautuvat autottomaan keskustaan? Viriääkö Lahdessa vilkas keskustaelämä terassikahviloineen ja pienine kivijalkakauppoineen, kun Aleksi muutetaan kävelykaduksi?

Lahtea on monesti väitetty tylsäksi ja rumaksi kaupungiksi. Positiivista on ainakin se, että nyt sille asialle yritetään tehdä jotain. Aika näyttää kuinka oikeaan suuntaan kaupunginisien visiot loppujen lopuksi kaupunkia vievät.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Yle uutiset toteutti loppuvuonna 2013 mielenkiintoisen kyselyn. Kyselyssä haluttiin selvittää, onko kansa niin jakautunut kuin viimeaikaisten arvokeskustelujen perusteella voisi päätellä.
Yle Uutisten Taloustutkimuksella teettämän Pirstoutunut Suomi -kysely koostui kolmestatoista kysymyksestä koskien vastaajien arvomaailmaa. Kysymykset koskettivat mm. sosiaalitukia, ruotsin kielen asemaa, homoliittoja, pakolaisia, laki/moraalia, ilmastonmuutosta jne.

Selkeimmin esillä olleista kysymyksistä mielipiteitä jakoivat homoliitot, ruotsin kieli ja susien metsästys. Tärkeimpänä pidettiin kysymystä naisten tasa-arvosta miehiin nähden. Naisista 75 prosenttia pitää asiaa tärkeänä, miehistäkin 51 prosenttia. Tämä ei ole mikään ihme, onhan Suomi ensimmäisiä maita koko maailmassa, jossa naiset saivat äänioikeuden. Hämmästyttävää sen sijaan on se, että yli sata vuotta äänioikeuden saamisesta nainen on edelleen Suomessa eriarvoinen työpaikoilla, kun puhutaan palkasta tai uralla etenemisestä.

Kovin yllättävä oli myös suomalaisten arvomaailma sosiaalituista. Vastaajista yli puolet allekirjoittaa väitteen, jonka mukaan ”Suomen sosiaalituet johtavat siihen, että liian harva ottaa vastuun omasta pärjäämisestään”. Näin ajattelivat sekä rikkaat että pienituloiset.
Peräti 56 prosenttia suomalaisista uskoo siihen, että suomalainen sosiaaliturva ei pelkästään auta ihmisiä yli vaikeiden aikojen, vaan jättää heidät kiertämään kehää omassa elämässään.
Herääkin kysymys, millä tavalla huono-osaisia pitäisi sitten auttaa? Olisiko jonkinlainen työntekovelvoite liitettynä sosiaalitukeen hyvä ratkaisu? Vai onko tässä vain takana se vanha suomalainen kateus, kun toinen saa rahaa tekemättä mitään toisen paiskiessa töitä päivästä toiseen?
Emmekö olekaan enää kaikki samassa veneessä?

Suomalaiset myös tuntuvat kaipaavan lisää yksilönvapautta. Lähes puolet vastaajista oli sitä mieltä, että ”Suomessa ihmisiä holhotaan liikaa erilaisin säädöksin” ja että ”yksilön vapauksia pitäisi lisätä”. Tämäkin mielipide keräsi kannatusta tulotasosta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.
Eikä ihme, annetaanhan Suomessa vuosittain yli tuhat uutta säädöstä ja suomalaisen mentaliteetin tuntien, niitä pitää myös noudattaa, kun isoveli käskee.

Kaiken kaikkiaan kysely antaa varsin mielenkiintoisen ja monivivahteikkaan kuvan suomalaisten arvomaailmasta vuonna 2013. Meitä on täällä todellakin moneen junaan ja luulenpa, että ainoa joka meitä suomalaisia tänä päivänä voi todella yhdistää on Suomen jääkiekkomaajoukkueen kultajuhlat tai euroviisuvoitto.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi