Eduskuntavaalikiima on ohi ja nyt Suomeen kasataankin jo kovaa vauhtia uutta hallitusta. Kuten kaikki varmasti tietävät pääministerinä ja hallituksen kokoajana toimii vaalivoittaja Juha Sipilä. Uskon, että edessä on todella mielenkiintoiset hallitusneuvottelut, josta ei erilaisia käänteitä tule puuttumaan. Vedonlyönnissä pienin kerroin lienee porvarihallituksella, jossa mukana olisivat keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus. Myös keskustan, perussuomalaisten ja SDP:n punamultaan perustuva hallitusvaihtoehto saa monien kannatuksen. Selvää on ainoastaan se, etteivät vanhan hallituksen viime metreillä riitaantuneet kokoomus ja SDP mahtune samaan hallitukseen. Porvarihallituksen peikkona on väläytelty ay-liikkeen masinoimaa yleislakkoa. Toisaalta, jos demarit ovat hallituksessa, saako Sipilä silloin haluamiaan työjoustoja läpi?

Keskustan voitto ei ollut gallupien seuraajille yllätys. Sen sijaan yllätys oli perussuomalaisten nousu Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi ohi kokoomuksen ja demareiden, joiden hallitusvastuu ja siinä epäonnistuminen pudottivat kannatusta. Perussuomalaiset onnistuivat varsinaisena äänestyspäivänä muita paremmin, sillä ennakkoäänien jälkeen puolue majaili vielä neljäntenä.

Lahtelaisten on syytä onnitella itseään, sillä vihdoinkin lahtelaiset ymmärsivät äänestää nimenomaan lahtelaisia tai päijäthämäläisiä ehdokkaita ja äänien vuoto Kanta-Hämeeseen oli nyt selkeästi pienempi kuin aikaisemmissa vaaleissa. Tämä tarkoittaa sitä, että Lahti kaksinkertaisti kansanedustajiensa lukumäärän, kun Lahdesta eduskuntaan valittiin uudestaan äänikuningas SDP:n Mika Kari ja uusina kansanedustajina saman puolueen Ville Skinnari, perussuomalaisten Rami Lehto ja keskustan Martti Talja. Eli suurista puolueista ainoastaan kokoomus epäonnistui lahtelaisen vaihtoehdon saamisessa eduskuntaan.

Vaalien äänestysprosentti oli nippa nappa yli 70 %. Tämä tarkoittaa sitä, että äänestämättä jätti peräti 1 481 402 äänestysikäistä ihmistä. Luvun suuruuden ymmärtää paremmin, kun vertaa sitä puolueiden saamiin äänimääriin. Kolme suurinta puoluetta (keskusta, persut ja kokoomus) keräsivät yhteensä 1,7 miljoonaa ääntä eli siis vain hieman enemmän kuin tuo nukkuvien puolue. Lisäksi liki 17 000 äänestäjää jaksoi kyllä uurnille asti, mutta jätti hylätyn äänen eli toisin sanoen piirsi sen kirkkoveneen tai jonkun muun hyvän vitsin äänestyslippuunsa. Kyllä mahtoi äänestyskopissa naurattaa…no saattoihan joillakin vain olla niin vapiseva käsiala, ettei numerosta selvää saanut. Lahdessakin onnensa ohi nukkui liki 32 000 äänestäjää. Nämä ovat kyllä aika käsittämättömiä lukuja.

Joka tapauksessa demokratia on puhunut ja niillä ketkä eivät vaivautuneet äänestämään, ei ole vaalin tuloksesta valitusoikeutta. Valittamisesta puheenollen, varsinkin Helsingin kulttuuripiireissä on ihmetelty ketä nämä perussuomalaiset oikein ovat, jotka tulivat vaaleissa toiseksi. Toisaalta persujen keskuudessa on vastaavasti ihmetelty, ketä nämä vihreät ovat, jotka nostivat keskustan ohella ainoina kannatustaan. Nyt vain rohkeasti omasta kuplasta ulos ja tutustumaan ihmisiin, joilla voi olla erilaisiakin arvoja kuin itsellään. Kyllä se siitä sitten vähitellen selviää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pari vuotta kestänyt toriparkin rakentaminen on vihdoinkin ohi. Samalla on uusittu myös torin maanpäällinen osa. Tänään perjantaina pääsevät ensimmäiset autot parkkeeraamaan upouuteen parkkihalliin. Jotta pysäköinti toriparkkiin olisi mahdollisimman houkuttelevaa, on toriparkin hintoja järkevästi pudotettu ensimmäiset viisi kuukautta. Nyt ensimmäiset kaksi tuntia torin alla maksaa vain 1,50€/tunti ja seuraavat tunnit 2,00€/tunti. Kun pysäköiminen keskustan kadunvarsipaikoilla maksaa 2,50€ /tunti ja seuraavat tunnit peräti 3,60€/tunti, niin varmasti moni valitsee mielummin pysäköimisen uudessa parkkihallissa. Kyseessähän on selvää säästöä. Eikä hinta viiden kuukauden alen jälkeenkään ihan pilviin nouse, kun ensimmäisten tuntien hinta nostetaan 2 euroon. Lisäksi toriparkista löytynee helpolla aina vapaa parkkipaikka. Paikkoja kun löytyy kahdesta kerroksesta peräti 602 kappaletta.

Toriparkin työmaa laittoi pariksi vuodeksi keskustan hyrskyn myrkyn ja se näkyi myös keskustan yritysten asiakasvirroissa. Muutamat kivijalkakaupat joutuivat jopa lopettamaan toimintansa tai muuttamaan paremmille metsästysmaille. mm. perinteisen kauppahallin yrityksille viimeiset pari vuotta olivat todella vaikeita. Myös torikauppiaiden elämää toriparkin työmaa on vaikeuttanut merkittävästi. Tori toimi ihan kivasti kirjaston ja teatterin pihalla, mutta kyllähän markkinameininki kuuluu vain ja ainoastaan kaupungin torille. Ja tästä eteenpäin parkkipaikka löytyy ainakin läheltä. Voinkin hyvin kuvitella, että varsinkin torikauppiaat odottavat jo innolla ensimmäisiä markkinoita tuoukokuun alussa.

Mielenkiintoista onkin nyt nähdä kuinka lahtelaiset löytävät takaisin keskustaan. Omalta kohdaltani voin kertoa, etten ole kahteen vuoteen edes vahingossa käynyt Vesijärvenkadulta länteen päin. Miksikö? Ei ole ollut yksinkertaisesti mitään asiaa sinne päin. Millä sitten asiakasvirrat käännetään takaisin keskustaan ja torin ympärille? Miten tehdä torista ja sen ympäristöstä mediaseksikäs ja kiinnostava? Kuinka hyvin lahtelaiset ottavat kiistellyn toriparkin käyttöönsä? Kysymyksiä on ilmassa paljon ja vastauksia toistaiseksi vielä aika vähän. Aika näyttää miten asiassa käy.

Toriparkin suurimmalta ongelmalta vaikuttaa se, ettei torin alta pääsee suoraan yhteenkään liikkeeseen tai kauppakeskukseen, ainoastaan torin pinnalle. Monilla mielipidepalstoilla on tuotu esiin se, ettei toriparkkia haluta käyttää, koska alunperinkin on sitä vastustanut. Mielestäni vähän hassu argumentti. Se sota hävittiin jo ja hölmöintä olisi jättää parkkiluola nyt käyttämättä vain sen vuoksi, että kaivetuissa juoksuhaudoissa pitäisi maata loppuelämänsä. Lahden kaupunki ei tarvitse enää yhtään ylimääräistä rahareikää talouteensa. Jo sen vuoksi onkin toivottavaa, että tästä uudesta, mutta kiistellystä parkkiluolasta saataisiin mahdollisimman paljon irti taloudellisesti. Jollainhan se on sekin lasku maksettava. Mielummin sitten parkkimaksujen kuin verojen kautta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys käynnistyi keskiviikkona. Ennakkoon voi äänestää 14.4. asti.
Kovin suurta ryntäystä vaaliuurnille ei ennakkoon odoteta, sillä näissä vaaleissa liikkuvia ja epävarmoja äänestäjiä tuntuu liikkuvan nyt enemmän kuin koskaan. Äänestäjät tuntuvat olevan näissä vaaleissa hieman ymmällään ja puolueen vaihtamista miettiikin tänä päivänä moni. Taloustutkimuksen Ylelle tekemän maaliskuun kannatusmittauksen mukaan peräti 43% ei kertonut tai tiennyt puoluekantaansa. Kyseessä on iso joukko, kun mietitään, että äänioikeutettuja on noin 4,5 miljoonaa.

Politiikan tutkija Sami Borgin selvityksen mukaan viime eduskuntavaaleissa liikkuvia äänestäjiä oli 32 prosenttia ja puolueuskollisia vain 39 prosenttia. Se kertookin olennaisen. Vaalien lopputuloksen kannalta avainasemassa ovat juuri nuo epävarmat ja liikkuvat äänestäjät. Itseasiassa juuri liikkuvat äänestäjät ovat demokratian tae. Sieltä se suurin äänipotti on haalittavissa. Vaan millä keinoilla? Puolueuskolliset on kyllä helppo masinoida vaaliuurnille, he kun ovat jo valmiiksi aktiivisesti mukana, mutta millä ihmeellä saadaan ne politiikasta piittaamattomat ihmisryhmät mukaan äänestämään? Tämä tarkoittaa sitä, että puolueiden pitäisi osoittaa viestinsä vähemmän koulutetuille, miehille ja nuorille, jos ne haluavat houkutella epävarmoja äänestäjiä. Kaikista epävarmimmat äänestäjät kun kuuluvat juuri näihin edellämainittuihin ryhmiin. Ainakin tutkijoiden mukaan.

Kaiken maailman vaalikoneita on rakennettu nettiin helpottamaan äänestäjien päätöstä siitä kenelle he kallisarvoisen äänensä antavat. Itse olen kokeillut kolmea vaalikonetta ja aina tulos on viitoittanut tietä suurinpiirtein samaan suuntaan. Paras mahdollinen ehdokas on kuitenkin aina ollut eri ja erot ehdokkaiden välillä ovat olleet yhden prosenttiyksikön luokkaa. Ainoa ongelma on se, että olen jo päättänyt olla äänestämättä kyseistä puoluetta. Haluaisin äänestää nimenomaan henkilöä, en niinkään puoluetta, mutta tiedän kyllä, että puoluekuri on tiukka eduskunnan äänestyksissä. Kuinka hyvin ehdokkaan omat mielipiteet sitten pitävät tiukoissa paikoissa? Joten kyllä, kuten huomaat, myös minä olen yksi noista monista liikkuvista ja epävarmoista äänestäjistä. Joten eiköhän seuraavat viikot kulu vaalikoneita tehden ja television vaalikeskusteluja seuraten oikean ehdokkaan ja puolueen löytämiseksi.

Joka tapauksessa huonoin mahdollinen äänestyspäätös on jättää kokonaan äänestämättä tai käydä piirtämässä se kirkkovene vaalilipukkeeseen. Vaalien jälkeen on turha valittaa tuloksesta, jos ei itse ole vaivautunut edes äänestämään. Äänestämättä jättävät ansaitsevat sen mitä saavat. Äänestämällä voi ainakin todistella itselleen, että on kertonut oman mielipiteensä ja yrittänyt vaikuttaa vallitsevaan tilanteeseen. Äänioikeus on asia, joka ei kaikissa maailman maissa ole mikään itsestäänselvyys. Jo siksi sitä kannattaa käyttää, kun siihen tilaisuus on.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vaalien alla kuullaan monenlaisia vaalilupauksia. Yleensä vaalien alla luvataan varsinkin lapsiperheille ja pienituloisille vähintäänkin se 10 hyvää ja 20 kaunista. Aina on kuitenkin helpompi luvata, kuin toteuttaa näitä kaikkia ihania lupauksia.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa kaikki suuret puolueet lupasivat korottaa lapsiperheiden etuuksia. Kokoomus oli korottamassa osittaista hoitorahaa, opiskelijaperheiden opintotukea ja lapsiperheiden toimeentulotukea. Keskusta lupasi vanhemmille lisää vapaita sekä korotusta opiskelevien lapsiperheiden opintotukeen. Mukana oli myös lupaus perheellisten osa-aikatyöntekijöiden ”taloudellisen tilanteen parantamisesta”. Demarit lupasivat nostaa osittaista kotihoidontukea. Lisäksi demarit olivat korottamassa vanhempainpäivärahojen minimitasoa 100 eurolla ja palauttamassa lapsivähennyksen verotukseen. Myös perussuomalaiset lupasivat palauttaa lapsivähennyksen verotukseen sekä antaa opiskeleville lapsiperheille lisää rahaa.
Miten kävi? Onko lapsiperheiden ja pienituloisten elämää merkittävästi kohennettu viimeisten neljän vuoden aikana? No, eipä ole kehumista.

Toinen hyvä esimerkki on tämä: MTV3:n suuressa vaalitentissä vuonna 2011 kokoomusta ja RKP:tä lukuunottamatta kaikki puoluejohtajat olivat sitä mieltä, että mitään EU-maata ei pidä tukea taloudellisesti, jos joku jäsenmaista ajautuu ongelmiin. No kuinkas sitten kävikään? Kyllähän sinne Kreikkaan taisi muutama euro lipsahtaa…

Eihän ehdokkaita voi kuitenkaan syyttää valehtelusta, sillä aniharva, jos kukaan arvasi talouden sukeltavan vielä syvemmälle kuin se vuonna 2011 oli. Myös asiantuntijat antoivat aivan liian ruusuisia kuvia tulevaisuudesta. Varmasti vaalilupaukset tehdään vilpittömässä mielessä, eikä äänestäjää haluta johdattaa tahallisesti harhaan. Kuten jo legendaarinen Ahti Karjalainen totesi: ”Ennustaminen on vaikeata, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen.” Ehkäpä voimme heristää sormea puolueiden silloiselle hyväuskoisuudelle ja sille, että meininki tuntui olevan hieman sellainen maunokoivistomainen ”Kyllä se siitä. Ongelmat kyllä tiedettiin, mutta niitä ei haluttu tai pystytty korjaamaan. Ajateltiin, että kyllä aika korjaa. Viime hallituskaudella toiminta muistuttikin enemmän poliittista nokittelupeliä kuin missiota parantaa maan tilaa.

Näissä vaaleissa silmiinpistävää on ollut se, että kilpaillaan siitä, kuka leikkaa eniten. Ei siis siitä, kuka lupaa eniten hyvää lapsiperheille ja pientuloisille. Eli onko realismi talousasioissa vihdoinkin tavoittanut myös poliitikot? Toivotaan näin, sillä sukeltamisen olisi jo syytä loppua. Tämän sukelluksen aikana Suomen kansa on pidätellyt hengitystään pinnan alla jo aivan liian kauan. Jossain vaiheessa olisi mukava vetää taas ilmaa keuhkoihin, että jaksaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi