Käsissäsi on vuoden 2012 viimeinen Omalähiö. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee katsaus siitä mistä kaikesta vuoden 2012 aikana puhuttiin lehtemme palstoilla.

Vuosi alkoi räväkästi Etelä-Lahdessa, kun päätös Liipola-Kaikuharjun koulun sulkemisesta saatiin aikaiseksi. Vihdoinkin, huokasivat monet helpottuneena. Alkuvuoden muita puheenaiheita olivat tietenkin presidentinvaalit ja keskustelu siitä pitäisikö ravintoloiden valomerkkiä aikaistaa. Lahtelaisittain pulinaa ja eripuraa aiheutti myös vihreän valon näyttäminen toriparkille sekä tietenkin ikävä tieto Hennalan varuskunnan lakkauttamisesta.

Kevään aikana otsikoihin nousi kuntauudistus, josta riittikin sitten puhetta läpi vuoden. Lahdessa kevät oli tänä vuonna turkoosi, sillä koko Lahti hullaantui Pelicansin yltäessä historiallisesti hopeamitaleille ja Suikaselle alettiin välittömästi suunnitella patsasta. Loppuvuodesta patsashanke lienee haudattu…Kevään poliittinen möläys lähti kansanedustaja Hirvisaaren avustajan suusta, kun hän blogissaan vaati hihamerkkejä ulkomaalaisille tunnistusta varten. Kesän korvalla keskusteltiin vielä mm. rikkaiden ja köyhien elinajan eroista ja PK-yrityksiä hehkutettiin työnantajina.

Ikävä kyllä tämäkin vuosi toi Suomeen lisää ampumistapauksia. Toukokuussa mieliä masensi Hyvinkään ampumistragedia, jossa nuori mies avasi tulen discon edessä seisovia nuoria kohti surmaten kaksi ja haavoittaen seitsemää. Pahempaakin olisi voinut käydä.

Ennen kesälomia Lahdessa keskusteltiin vielä palvelukonseptista, jossa terveys- ja kirjastopalveluita ns. kevennetään. Kesällä puheenaiheena tietenkin oli kesä, joka ei sitten koskaan alkanutkaan. Helteet pysyivät kaukana kylmästä Pohjolasta, sateet eivät.
Elokuun suurimman mediamyrskyn aiheutti musta Mannerheim, paikallisesti paljon pienemmän myrskyn aiheutti Liipola-tutkimus, jota jotkut tavasivat kuin piru Raamattua.

Syksyn ykkösaihe oli tietenkin kuntavaalit ja vaalien jälkeen kehno äänestysprosentti. Toimituksessamme syksyn isoin pommi oli kuitenkin Omalähiölle myönnetty vuoden 2012 kaupunkikulttuuriteko-tunnustus. Loppuvuoden poliittinen möläys tuli tällä kertaa kokoomusnuorista, jossa ihmeteltiin lapsilisien maksamista ”heikommalle ainekselle”. Lisäksi ihmeteltiin mitä ne paskaduunit oikein ovat ja hymyiltiin salaa, kun liikenneministeri Kyllönen puhdisti liikennevirastoa äijäenergiasta.

Joulukuussa talvi yllätti taas, joten auraus ei taaskaan toiminut. Suomen koulujen oppilaat todettiin kansainvälisessä vertailussa erittäin osaaviksi, mutta motivaation kanssa olikin sitten vähän niin ja näin. Yksi kestoaihekin lehtemme palstoilla paistatteli läpi vuoden ja sehän on tietenkin eteläinen kehätie. Siitä riittänee kirjoitettavaa vielä ensi vuodeksikin, tietenkin sillä varauksella, ettei maailmanloppu tule 21.12.2012….

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013!

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ensin hyvät uutiset. Kansainvälisten arviointitutkimusten mukaan pohja suomalaisnuorten koulumenestykselle luodaan jo alakoulussa. Kansainvälisen vertailun kohteena olleet neljäsluokkalaiset menestyivät lukutaidossa sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaamisessa erinomaisesti. Menestys jatkui yläkoulun kahdeksannella luokalla. Vertailun tulokset kertovat nimenomaan koulun oppisisältöjen osaamisesta eli siitä, miten suomalainen koulu on onnistunut tehtävässään. Lukutaidossa ja luonnontieteissä suomalaisoppilaiden osaaminen on maailman kärkeä ja matematiikan osaaminenkin on eurooppalaista huippua. Hienoa!

Sitten ne huonot uutiset. Oppimisen ilo on suomalaisilta hukassa jo neljännellä luokalla. Sekä lukutaidon että matematiikan osalta suomalaisoppilaiden asenteet ovat vertailumaiden heikoimpia. Suunnilleen samanlainen tilanne on luonnontieteiden osalta. Kahdeksasluokkalaisilla oppimisen ilo on neljäsluokkalaisiakin heikompaa ja suomalaiset sijoittuvat kolmen huonoimmin motivoituneen maan joukkoon.

Eli meillä kyllä osataan, mutta oppilaita ei saada kouluaineista kiinnostumaan oikeasti. Opettajilla on tässä kohtaa peiliin katsomisen paikka, sillä juuri opettajan tulisi olla se innostaja ja oppilaan sparraaja. Sen sijaan että oppilaat nyt opettelevat asioita ulkoa, olisi heidät hyvä saada omaksumaan asiat ja jopa innostumaan niistä.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että opettajiakin on monenlaisia. Kouluvuosiltani muistan muutaman opettajan, jotka olivat opettamastaan aineesta silminnähden innoissaan ja sitten niitä, jotka istuivat luokan edessä tyhjä katse silmissään ja odottivat lähinnä tunnin loppumista ja palkkapäivää. Ei tarvitse kauan miettiä sitä, kummat olivat niitä oppimaan innostajia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Aikansa sitä sai odottaa, mutta sitten se rysähtikin kertaheitolla. Nimittäin talvi. Ja tulikin ihan kunnolla, sillä alkuviikosta mittailtiin vielä yli -20 asteen lukemia, ainakin aamutuimaan ja lumikolakin on ollut ahkerassa käytössä viimepäivinä.

On outoa, että nyky-yhteiskunta on joka kerta totaalisesti polvillaan, kun kenraali Talvi astuu kuvioihin. Eipä ollut suuri yllätys, että iltapäivälehdet kirkuivat taas hurjia katastrofi-otsikoitaan, junat eivät kulkeneet, autot eivät pysyneet teillä, laivat eivät seilanneet, lumenaurauskalusto ei riittänyt jne. Toisinsanoen, miten ihmeessä talvi voi yllättää meidät housut kintuissa joka vuosi?

Eikö talvi ole tullut tänne Pohjolaan jo tuhansia vuosia ja aika usein juuri tähän aikaan vuodesta? Tätä taustaa vasten ihmetyttää, miksi mikään ei toimi, kun talvi pakkasineen ja lumisateineen saapuu. Luulisi, että olemme asuneet ihan tarpeeksi kauan täällä kylmässä Pohjolassa tajutaksemme mitä talvi tarkoittaa. Aikaa valmistautua yleensä on, sillä nytkin säätiedoitukset kertoivat tulevasta lumimyräkästä hyvissä ajoin. Mikä niissä nykyajan junissa on vikana, etteivät ne talvella kuljekaan normaalisti? Mikä estää varata lumenaurauskalustoa rittävästi? Miksi autoilijat eivät koskaan tajua vaihtaa nastarenkaita alle ajoissa? Miksi meidät yllätetään joka talvi?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi