Tällä viikolla meille kerrottiin, että Launeen omakotialueen ilmanlaadussa on pahoja ongelmia. Itse kuvittelin ensin, että kyseessä ovat liikenteen aiheuttamat pakokaasut, joiden on tiedetty leijuvan Launeen ilmassa pitkälti lisääntyneen autoilun vuoksi, mutta mitä vielä. Ongelman aiheuttaakin puun ja jätteen ongelmapoltto talojen tulisijoissa. Tämä on johtanut siihen, että pientalojen yllä ja ympärillä leijuu palamisesta vapautuneita erittäin myrkyllisiä yhdisteitä hälyttävän paljon. Ongelmat liittyvät nimenomaan väärin toteutettuun puunpolttoon eli tulisijoissa poltetaan märkää puuta, jonka lisäksi monissa taloissa poltetaan takoissa ja kiukaissa myös roskia. Asukas kyllä säästää tällöin jätelaskussaan, mutta tulee samalla saastuttaneeksi ympäristönsä hengitysilman.

Lahden kaupunki teetti viime vuoden alkupuolella Launeella tutkimuksen ilman PAH-pitoisuuksista. PAH:lla tarkoitetaan polysyklistä aromaattista hiilivetyä, joka joutuu ihmisen hengitysteihin ja aiheuttaa muun muassa syöpää. Luonnossa PAH-yhdisteitä muodostuu metsäpaloissa ja tulivuorenpurkauksissa. PAH-yhdisteitä voi syntyä myös ruokaan, jos sitä savustetaan, grillataan tai kuivataan. Suuria pitoisuuksia on löydetty etenkin savustetusta kalasta, paahdetusta lihasta ja käristetyistä elintarvikkeista. Keskimäärin ihmiset saavat kuitenkin PAH-yhdisteitä selvästi enemmän tupakasta kuin ruoasta. Ilmatieteen laitoksen mukaan peräti 80 prosenttia Suomen PAH-päästöistä on kuitenkin peräisin yksinomaan kotitalouksien puun pienpoltosta, eli toisin sanoen kotien lämmityksestä ja saunankiukaista.

Tutkimuksen mukaan Launeella PAH-pitoisuudet olivat suurimmillaan aina viikonloppuisin. Tulos johtunee siitä, että ihmisten ollessa viikonloppuisin enemmän kotona poltetaan myös enemmän puuta kotien ja saunojen lämmitystarkoituksiin. Tutkailin hieman tutkimuksen tuloksia ja huomasin, että ainoastaan kahtena päivänä ilmanlaatuindeksi Launeella on ollut todella huono. 22. helmikuuta ja 1. maaliskuuta olivat ilmanlaadun suhteen ylivoimaisesti ne kaksi pahinta päivää, jotka nostivat keskiarvonkin niin korkealle. Ilmatieteen laitoksen mukaan sää oli noina päivinä todella kylmä ja pakkasta oli öisin lähemmäs -25 astetta. Ymmärrettävää siis, että tarvetta ylimääräiselle lämmitykselle on ollut. Sitä en tosin ymmärrä, eikä tutkimuskaan sitä selitä, miksi maaliskuussa PAH-arvot ovat paljon korkeammat kuin tammi- ja helmikuussa? Arvot maaliskuussa ovat liki kaksinkertaiset verrattuna muihin kuukausiin. Voisi kuvitella, ettei maaliskuussa ole ollut tarvetta lämmittämiselle läheskään niin paljon kuin tammi- ja helmikuussa?

On selvää, että puuta pitää jatkossa polttaa kodin tulisijoissa oikein ja kaikille tulisi olla selvää se, ettei roskia kodin tulipesissä polteta. Jotenkin vain tuntuu, että nyt on tehty kärpäsestä härkänen. Uutisesta jäi sellainen kuva, että koko Laune on jatkuvasti jonkun myrkkypilven ympäröimänä samalla tavoin kuin muinoin Ruhrin teollisuusalue Saksassa. Missään muualla Suomessa ei siis tutkimuksen mukaan polteta puuta ja roskaa niin paljon ja niin väärin kuin Launeella. Kiva, että uutinen ylitti myös valtakunnan uutiskynnyksen. Sen sijaan ketään ei ole kiinnostanut arvioida julkisesti mediassa sitä, miten paljon nelikaistainen moottoritie läpi tiheästi asutun asuinalueen tuo myrkykaasuja etelälahtelaisten pihoihin ja koteihin. Kehätien pakokaasuista ei kukaan ei ole ollut huolissaan missään vaiheessa, ei ainakaan kaupungintalolla. Toisaalta nythän päättäjät voivat olla tyytyväisiä kehätielinjaukseensa. Ei kehätien pakokaasut launeelaisia varmasti haittaa, kun ovat kuitenkin myrkyttäneet omaa hengitysilmaansa jo vuosikymmenet takoillaan ja kiukaillaan. Turha täällä jatkossakaan on haikailla raittiin ilman perään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ärsyttääkö sinua ihmiset, jotka joka tilanteessa tuntuvat räpläävän älypuhelintaan? Tai ne jotka konserteissa tai ravintoloissa keskittyvät ottamaan someen kivaa videota tai kuvaa sen sijaan, että nauttisivat itse konsertista tai ruoasta ja seurasta kaikilla aisteilla? Minua ärsyttää ja samaan hengenvetoon on todettava, että kun mietin omaa puhelimen käyttöäni, huomaan itsessäni aivan samoja käyttäytymismalleja ja se jos mikä ärsyttää vielä enemmän. Tuhlaanko oman elämäni kalliita hetkiä pienen ruudun tuijotukseen? Vaikuttaa vahvasti siltä, että tänä päivänä olemme enemmän tekemisissä oman puhelimemme kuin läheisten ihmistemme kanssa. Puhelimesta on tullut Holy Mobile eli Pyhä Puhelin, kaiken keskipiste.

Sosiaalinen media keksittiin sen vuoksi, että ihmiset voisivat pitää paremmin ja helpommin yhteyttä keskenään, mutta koska yhteydenpito on niin helppoa somen välityksellä kaikkine kivoine emojineen, olemme kadottamassa taidon olla tekemisissä ihmisten kanssa kasvokkain. Jopa puhelimella soittaminen kaverille voi tuntua vaikealta, joten hänelle on helpompi laittaa vain somessa viesti. Onko tuttua?

Tähän kasvavaan ongelmaan ottaa fiksusti kantaa Mielenterveysseuran uusi Holy Mobile-kampanja.
”Kampanjan tavoitteena on herättää ihmisiä huomaamaan mobiililaitteen rooli omassa arjessaan: onko älypuhelin ryöstänyt liian suuren ja merkittävän roolin elämässäni tai läheisteni elämässä? Tällä hetkellä puhutaan paljon mobiilin käytön vaikutuksista keskittymiskykyyn esimerkiksi koulussa tai työpaikalla. Mobiilin äärellä vietettyjen aikojen venyminen vaikuttaa tekevän ihmisestä levottoman, ärtyneen ja epäsosiaalisen. Mobiilin käytön rajoittaminen näyttääkin heijastuvan sosiaalisiin suhteisiin myönteisesti. Tämä on ristiriidassa monien kokemukseen siitä, että jää sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle ilman verkkoyhteyttä ja sosiaalista mediaa” kertoo Suomen Mielenterveysseuran asiantuntija Elina Marjamäki.

Kampanja antaa muutamia hyviä neuvoja siihen, miten omaa puhelinriippuvuuttaan voi rajoittaa.
Yksi hyvä keino on laittaa puhelin kiinni jo pari tuntia ennen nukkumaanmenoa ja hankkia vanhanaikainen herätyskello, jolloin ei ole mitään tekosyytä pitää puhelinta yöpöydällä auki. Ystäviä tavatessa kannattaa yrittää keskittyä enemmän livetilanteeseen kuin tilanteiden jakoon sosiaalisessa mediassa. Seuraa myös lastesi mobiilinkäyttöä, keskustele siitä heidän kanssaan ja ole kiinnostunut. Huolehdi siitä, että lastesi elämässä on muitakin kiinnostuksen kohteita kuin kännykkä. Laita hälytysäänet pois päältä ja varaa viesteihin vastaamiseen oma aikansa. Muista, että sinun ei tarvitse olla koko ajan saavutettavissa. Jatkuvasti piippaavat äänet, pitävät aivomme muuten kokoaikaisesti hälytystilassa.
Älä kuitenkaan syyllistä itseäsi mobiilin käytöstä. Älypuhelimen käyttö on nykymaailmassa monella tapaa välttämätöntä, helpottaa yhteydenpitoa ja monien asioiden edistymistä.

Miten on, pystytkö sinä olemaan yhden päivän ilman älypuhelintasi? Mitäpä jos käyttäisitkin ne monet tunnit, joita vietät älypuhelimesi parissa siihen, että tapaisit kavereita ihan oikeasti kasvokkain, ilman puhelimen näpräystä? Voisiko lempiartistin keikka olla vielä suurempi elämys, jos et koko ajan kuvaisi sitä, vaan keskittyisit siihen miltä bändi kuulostaa tässä ja nyt ja vaikka tanssisit? Jos päivä ilman älypuhelinta tuntuu sinusta henkisesti vaikealta, on hyvä pysähtyä miettimään omaa puhelimen käyttöä ja sen roolia arjessa. Ei liene huono idea kenellekään?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Keneltäkään ei varmasti ole jäänyt huomaamatta se, että mäkihyppääjäsuuruus Matti Nykänen on kuollut. Tähän ikävään uutiseen heräsimme maanantai-aamuna ja sen jälkeen olemme saaneet kuulla niin julkkisten kuin ihan tavallisten kaduntallaajienkin mielipiteitä ja muisteluita Matista. Pääosin muistelu on ollut positiivista ja ylistävää, mutta onpa joku uskaltanut nostaa esiin myös miehen vähemmän gloriaa keränneen yksityiselämän. Se oikeastaan kertoo kaiken oleellisen Matti Nykäsestä. Matti oli ja on kuolemansakin jälkeen yksi rakastetuimmista, mutta myös yksi kiistellyimmistä hahmoista Suomen urheilukartalla.

Nuori mies hullaannutti koko Suomen vuonna 1982 ensimmäisellä maailmanmestaruudellaan kuuluisassa Oslon sumukisassa ja sen jälkeen viimeistään Calgaryn kultainen olympiatripla vuonna 1988 sementoi Nykäsen paikan Suomen urheilua rakastavan kansan sydämissä. Jo urheilu-uran aikana oli nähtävissä, että Matilla meni liian lujaa yksityiselämässään. Miestä ei kuitenkaan toppuuteltu, koska kansa janosi menestystä ja olihan Matti persoona isolla P:llä, jota oli mielenkiintoista seurata. Urheilu-uran jälkeen Matti nähtiinkin sitten toistuvasti otsikoissa vähemmän mairittelevissa olosuhteissa. Oli puukotusta, väkivaltaa, vankilatuomiota, ryyppäämistä jne. Mies kiersi Suomea laulajana ja tuvat olivat aina täynnä, sillä Suomen kansa halusi nähdä sankarinsa. Kansan ns. syvät rivit eivät koskaan Mattia hylänneet, vaan he rakastivat langennutta mäkikotkaansa varauksetta ja antoivat kaiken mokailun anteeksi, seuraavaa tempausta kuitenkin jo vesi kielellä odottaen. Lehdet rahastivat Nykäsotsikoilla ja taisipa Matti itsekin niillä rahastaa.
Se, ettei Nykäsen nimeä löydy esimerkiksi Suomen urheilun suuren ansioristin saaneiden joukosta, kertoo selvää kieltään siitä, ettei Nykänen kuulunut virallisen Suomen mannekiineihin elämäntapojensa vuoksi, eikä julkista tunnustusta miehelle juurikaan herunut.

Nyt sitten mietitään pitäisikö Matin saada valtiolliset hautajaiset vai ei. Mielestäni valtiolliset hautajaiset kuuluvat valtionpäämiehille, ei urheilijoille. Valtion kuuluu muistaa ja palkita urheilijaa silloin kun hän saavuttaa jotain, ei vasta kuoleman jälkeen. Sitä paitsi luultavasti Seiska-lehti on jo ostanut yksinoikeuden Matin hautajaisiin. Matti Nykänen on minulle ja monelle muulle, se maailman kovin mäkimies kautta aikain ja miehen urheilulliset saavutukset ovat komeat ja kiistattomat. Kun kaikki niitä omia Matti-muistojaan ovat tällä viikolla kertoneet, niin kerronpa minäkin omani. Armeijassa ollessani siivosimme urheilukomppanian tuvat, ettei urheilijasuuruuksien itse tarvitse. Kesken moppauksen paikalle pelmahti Matti siviilivaatteissaan, huikkasi moikat kaikille ja häipyi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Siihen komppanian päällikkö totesi meille monneille sanat, jotka sopivat hyvin tämän kirjoituksen loppukaneetiksi:
Se oli pojat Matti Nykänen, suuri urheilusankari.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime viikolla kummastelin työttömien valmennuskursseja, joilla yritykset rahastavat. Tämä rahastus kuitenkin kalpenee sen rinnalla mitä tällä viikolla on tullut esiin joidenkin hoivayritysten vanhustenhoidosta. Esillä ovat olleet erityisesti isot yksityiset hoiva- ja terveysjätit Esperi Care, Attendo ja Mehiläinen. Puutteita ja laiminlyötejä on ollut monella tasolla, joista suurin osa juontaa juurensa siitä, että yritykset eivät ole palkanneet tarpeeksi hoitohenkilökuntaa hoivakoteihin. Hoitajat ovat ylityöllistettyjä ja joutuvat usein oman työnsä ohessa tekemään paljon muitakin töitä kuin varsinaisia hoitotöitä.

Tämä on varmasti ollut tiedossa jo monta vuotta, mutta mitään muutosta parempaan ei ole tapahtunut, pikemminkin päinvastoin, sillä kun isot yksityiset hoivayritykset rynnistivät markkinoille altistettiin vanhustenhoito samalla kovien bisneslakien armoille. Tulosta on tehtävä.
Hoitoalalla suurimmat kustannukset aiheutuvat työvoimasta, joten sitä oli vähennettävä tuloksen parantamiseksi. Monissa kunnissa juuri nämä yksityiset hoivajätit ovat voittaneet kilpailutuksen tarjoamalla kunnille kaikkein edullisinta pakettia. Halvan paketin hintana on ollut huonompi hoito, mutta jostain syystä kunnissa ei ole reagoitu tarvittavalla tasolla hoitoalalta tulleisiin viesteihin hoitohenkilökunnan liian pienistä henkilöresursseista.
Näyttää siltä, että tämän päivän vanhustenhoito on enemmänkin vain vanhusten säilömistä, kuin oikeaa, välittävää hoitoa. Hoiva- ja terveysjätit tekevät kovaa tulosta veronmaksajien rahoilla ja jotkut niistä eivät maksa edes veroja Suomeen ja samalla tinkivät päälle vielä hoidon laadusta.

Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger linjaa, että Suomen vanhuspalveluissa on noin miljardin euron ero verrattuna muihin pohjoismaihin. Iso kysymys onkin mihin päättäjämme haluavat vähenevät varamme jatkossa käyttää? Ei tämä kovin hyvältä näytä, sillä syntyvyys Suomessa jatkaa laskuaan, jolloin tulevaisuudessa työvoima vähenee ja veropohja kaventuu samaa vauhtia kun väestö ikääntyy ja hoivan tarve kasvaa.
Kaikkeen ei valtion ja kuntien rahat yksinkertaisesti riitä. Satsataanko infrastruktuuriin vai ihmisiin? Tulevat eduskuntavaalit ovatkin isossa roolissa siinä miten Oy Suomi Ab tulevaisuuden haasteet ottaa vastaan ja mihin varoja käytetään. Eivät eläkeläiset ja vanhustenhoito ole suinkaan ainoa iso kysymys, joka pitäisi ratkaista. Isoja kysymyksiä ovat varmasti myös ilmastonmuutokseen varautuminen sekä maahanmuutto kaikkine sivujuonteineen.

Jo kuutisen vuotta sitten kirjoitin pääkirjoituksessani, että Suomessa vangeillakin on paremmat oltavat kuin vanhuksilla. Tuntuu aika oudolta, että rikollisten olot olisivat paremmat kuin vanhuksilla, mutta näin se vain menee hyvinvointivaltio-Suomessa vuonna 2019.
Siitä sainkin oivan idean. Hankkimalla itselleni linnatuomion jollain kivalla rötöksellä, vältän hoivakodin ja varmistan hyvän hoidon itselleni loppuvuosikseni vankilassa valtion kustannuksella. Lisäksi vankilassa saa tehdä töitä ja siitä saa jopa palkkaa. Tai sitten pitää kaatua saappaat jalassa hyvissä ajoin ennen vanhuutta, ettei tarvitse mennä hoivakotiin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi