Pääkirjoitus 8.11.2019

Sananvapautta vai kiihottamista?

Valtakunnansyyttäjä määräsi maanantaina poliisin aloittamaan esitutkinnan koskien Päivi Räsäsen kirjoitusta vuodelta 2004. ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” -pamfletin julkaisi Suomen Luther-säätiö, jonka verkkosivuilla kirjoitus on yhä saatavilla. Valtakunnansyyttäjän mukaan on syytä epäillä, että asiassa on syyllistytty kiihottamiseen kansanryhmää vastaan halventamalla homoseksuaaleja.

Aikaisemmin lähinnä perussuomalaisten maahanmuuttovastaiset tekstit sekä muutaman demarikansanedustajien rasistiset tekstit sosiaalisessa mediassa ovat ylittäneet mediakynnyksen, mutta tämä Räsäsen tapaus nostaa kierroksia keskustelussa entisestään. Uskon etten ole ainoa, joka haluaisi pikkuhiljaa jotain rotia tähän sananvapaus/kiihottamiskeskusteluun.
Onko oikein, että kaivetaan tekstejä 15 vuoden takaa, kun kansanryhmää vastaan kiihottaminen nykymuodossaan lisättiin rikoslakiin vasta vuonna 2011? Tätä ennen voimassa ollut asetus puhui ”kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamisesta”.
Pitäisikö nyt linjata niin, että pykälä koskisi vain vuoden 2011 ja sen jälkeen kirjoitettuja tekstejä? Maailmahan on täynnä kirjallisuutta ja julkaisuja, joiden sisältö olisi tänä päivänä julkaistessa lainvastaista. Jos alamme tulkitsemaan ja tuomitsemaan yli 10 vuotta vanhoja tekstejä, on edessä loputon suo. Fakta on se, että menneisyyttämme emme voi muuttaa, mutta siitä voidaan oppia tulevaisuutta varten.

Moni kysyy nyt huolestuneena, onko Suomessa sananvapautta alettu kaventamaan mielivaltaisesti? Kuka määrittelee sen, mistä saa puhua ja miten? Käytännössä asian ei pitäisi missään nimessä olla poliittisesti värittynyt mihinkään suuntaan, vaan perustua vain ja ainoastaan Suomen lakiin, joten kurkataanpa mitä laki sanoo kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja sanavapaudesta:

”Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy se, joka asettaa yleisön saataville taikka muulla tavalla levittää yleisön keskuuteen tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka muulla niihin rinnastettavalla perusteella. Usein kiihottamisrikoksissa on kyse sananvapauden väärinkäytöstä.”

Eli lyhyesti voidaan asia ilmaista niin, että Suomessa saa olla ihan vapaasti mielipiteiltään natsi, kommunisti tai kannattaa mitä tahansa muutakin ismiä, mutta sananvapaus on perusoikeutena suhteellinen ja sen rajoja arvioidaan suhteessa muihin oikeuksiin ja lakeihin. Yhden perusoikeuden alaa voidaan rajoittaa suhteessa toisen perusoikeuden toteutumiseen. Sananvapautta voidaan siis rajoittaa muilla laeilla. Mitä tahansa saa siis sanoa, mutta jokainen on kuitenkin lain edessä vastuussa sanoistaan.

Ei tämä helppoa ole, eikä yksiselitteistä, mutta joku selkeä linja tähän sananvapauden ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan väliseen kissanhännänvetoon pitää löytyä. Muuten meiltä loppuvat keskustelu ja eriävät mielipiteet. Toisaalta jokainen meistä voi aina miettiä kahteen kertaan, miten asioista kirjoittaa ja puhuu. Ikävä kyllä kärjistäminen ja kaikenlainen öyhöttäminen somessa tuntuu olevan se tapa, jolla tänä päivänä saa asiansa parhaiten kuuluviin, joten voinemme odottaa lisää esitutkintoja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Etelä-Lahdessa riittää kaavoituskohteita
Ikääntyneiden asiakasohjaus Siiri muutti Lahden palvelutorille
Kinkkutemppu järjestettiin neljännen kerran
Tutkimuspäällikkö Hannu Takala: Tuskin Hennalan alueella tehdään enää arkeologisia kaivauksia
Kirjastopalvelujohtaja Salla Palmi-Felin: Lukuinnon sytyttäminen on tärkeämpää kuin se, mitä luetaan
Vuonna 2020 Omalähiötä ei enää jaeta mainoskieltoluukkuihin
Lahden turvakodin johtaja Marjo Taipale: Yksikään turvakotijakso ei ole turha
Kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen: Orvokkitien päähän parkkipaikka ulkoilijoille
Rehtori Esko Taipale: Launeen monitoimitalo Lähteessä oppimisympäristöt ovat täysin erilaiset kuin parakeissa
Media-ohjaaja Marita Nuto: Haluamme kehittää Liipolassa maahanmuuttajien kirjastopalveluja
Evakkolapsi Eila Jokinen: Kaikki evakkolapset muistavat Lottien maittavan kauravellin
Toimitusjohtaja Pekka Mäki-Reinikka: Kaurabuumi alkoi jo vuonna 2010 ja se jatkuu yhä
Apoli-tunnustus Svenska Gården i Lahtis -hankeelle
Lahden kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Antti Holopainen: Arkistotutkimuksen avulla selvitetään Hennalan vankileirin uhrien lukumäärä
Kaakkois-Turkin nähtävyydet – Kemer Turkin Riviera
Suunnitteluinsinööri Carita Uronen: Tuhkimontieltä ei tule ajoyhteyttä Helsingintielle
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntaneuvosto haluaa, että tilaratkaisut on tehtävä välittömästi
Kaavoitusarkkitehti Markus Lehmuskoski: Liian korkeat kerrostalot eivät sovi Liipolaan
Valtuustotukea käytettiin Lahdessa värikkäästi – Vihreät hankkivat kalliin älytelevision ja Kokoomus maksoi vuokrakulujaan valtuustotuella
Filosofian maisteri Elina Salomaa: Some mullisti mediatapahtuman katselukokemuksen, muttei television valta-asemaa
ARKISTO