Viikon ehdoton ykköspuheenaihe on ollut sähköverkkoyhtiö Carunan rajut hinnankorotukset. Carunalla on ympäri Suomea noin 650 000 asiakasta. Yhtiön markkinaosuus sähkönsiirrossa on 20 prosenttia, mikä tekee siitä Suomen suurimman. Caruna on ilmoittanut korotusten olevan keskimäärin 22-27 prosenttia ja uudet hinnat astuvat voimaan maaliskuussa. Meitä lahtelaisia tämä ei kosketa, sillä Lahdessa sähköverkkoa ylläpitäää Lahti Energian tytäryhtiö LE-Sähköverkko ja se ei ainakaan vielä ole ilmoittanut korotuksista sähkönsiirtohintoihin. Tosin hyvällä syyllä voidaan korotuksia odottaa tulevaisuudessa myös Lahdessa, sillä paine korotuksiin tuntuu olevan kova. Maaliskuun alusta lähtien lahtelainen saa sähkönsä halvemmalla kuin Carunan asiakas. Laskelmieni mukaan esimerkiksi Lahdessa sähkölämmitteinen omakotitalo säästää noin 190 € vuodessa verrattuna Carunan asiakkaisiin.
Monet muutkin sähköverkkoyhtiöt ovat nostaneet tai ovat nostamassa hintojaan. Suurin syy tähän on lainsäädäntö, joka vaatii sähköverkkojen siirtämisen maan alle, jotta esimerkiksi syysmyrskyjen ja runsaslumisten talvien aiheuttamat sähkönjakeluongelmat saataisiin minimoitua. mm. Caruna on investoimassa 200 miljoonaa euroa vuosittain tähän työhön. Tämä on tietyllä tavalla ihan ymmärrettävää. Jotta saamme jatkossa sähkömme ilman katkoksia, pitää siitä myös maksaa. Esimerkiksi Carunalla on sähköverkkoa noin 80 000 km, josta maan alla on vasta noin 30%. Outoa on sen sijaan, että siitä pitää maksaa jo nyt etukäteen ennen kuin verkon siirtäminen maan alle on vielä edes kunnolla alkanut ja kustannukset ovat vain joitain arvioita.
Lisäksi tässä mättää oikeudenmukaisuus. Suomen valtio myi Fortumin sähköverkkoliiketoimintansa vuonna 2014. Ostajana toimi Suomi Power Networks, jolla on pääomistajina ulkomaalaisia pääomasijoittajia sekä pienosuuksilla kotimaisia vakuutusyhtiöitä. On selvää, että jatkossa yrityksen päätyö on kerätä sijoittajilleen riittävä määrä voittoa, joten lähivuosina voimme odottaa lisää korotuksia hintoihin. Osakkeenomistajillehan mikään voitto ei tunnu ole riittävän iso. Ahneuden määrällä kun on tapana kasvaa.
Nykyaikaisen suuryrityksen tavoin Carunan verosuunnittelu toimii pitkälti niin, että omistukset ja rahavirrat kulkevat veroparatiisissa toimivan holding-yhtiön kautta. Tästä lopputuloksena yhtiön liikevoitto oli vuonna 2014 yli 50 miljoonaa euroa. Yhteisöveroa Suomeen Caruna maksoi liikevoitosta kuitenkin vain 1,6 prosenttia eli vähän yli 800 000 euroa. Voitot häipyivät siis kivasti ulkomaille. Kuviossa ei ole laillisuuden kannalta ongelmaa, ongelma onkin enemmän se, onko toiminta kohtuullista ja oikeudenmukaista. Miksi veroja ei makseta sinne maahan, missä voitto tehdään? Ja varsinkin tässä tapauksessa, jossa kuluttaja ei voi kilpailuttaa sähkönsiirtoa, kun Carunalla on alueellaan monopoliasema.
Jos Suomen valtio haluaa jatkossakin kovasti yksityistää omia yrityksiään, olisi toivottavaa, että jatkossa kaupanteosta vastaisivat pelkästään alan ammattilaiset, eivät poliitikot, joilla ei useinkaan tunnu olevan täyttä selvyyttä bisnesmaailman lainalaisuuksista. Turha on jälkikäteen kummastella, jos sähköverkolla tai radio- ja TV-verkon (Digita) avulla tehdään kovaa bisnestä. Totta kai näin käy jos yksityinen toimija päästetään monopoliasemaan. Tosin on myönnettävä, että yksityistäminen voi olla ihan kannatettavaakin, mutta vain silloin jos kilpailu on todellista ja sillä voidaan vaikuttaa kuluttajahintoihin alentavasti. Jäämme odottamaan, mitä seuraavaksi Oy Suomi Ab myy: Pohjavedet? Postin? VR:n? Puolustusvoimat? Metsät?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi